Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. Hepr. 2: 3.
Jumala on rakkaus. Ei ihmisten enempää kuin enkelienkään kielillä voida kyllin arvokkaasti kuvata Jumalan rakkautta. Kuta suurempi armo on, sitä suurempi on edesvastuu, nimittäin, jos armo unhotetaan, hylätään ja väärinkäytetään. Tuon äärettömän jumalallisen rakkauden ohessa hän on yhtä ääretön vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja koska Jumalan armo on niin suuri, on myös Jumalan kiivaus ja tuomio hänen armonsa hylkääville sitä hirmuisempi. Jeesus sanoo: »Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään.»
Puhuttuaan siitä suuresta armosta ja kunniasta, jonka maailma viimeisinä päivinä oli saanut, kun ainosyntyinen Poika Isän helmasta tuli ja puhui meidän kanssamme, sanoo apostoli: »Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.» Kristuksen veren täytyy välttämättä tullut meille elämäksi ja autuudeksi, viisaudeksi, vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi, muuten tulee se meille tuomioksi ja kiroukseksi, kuten se tuli uskottomille juutalaisille, »Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!» »Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava; kuin paljon kovemman rangaistuksen luulettekaan sen saavan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren.» Se Jumalan Pojan jalkoihinsa tallaa, joka pitää hänet niin halpana, että antaa hänen olla olojaan, ei häntä etsi, ei kunnioita eikä omista, ei tule hänen omakseen, opetuslapsekseen, ystäväkseen ja seuraajakseen. Sillä jota me pidämme niin halpana, ettemme kumarru sitä maasta ylös ottamaan, sen me jalkoihimme tallaamme.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-27.html
Jumala on rakkaus. Ei ihmisten enempää kuin enkelienkään kielillä voida kyllin arvokkaasti kuvata Jumalan rakkautta. Kuta suurempi armo on, sitä suurempi on edesvastuu, nimittäin, jos armo unhotetaan, hylätään ja väärinkäytetään. Tuon äärettömän jumalallisen rakkauden ohessa hän on yhtä ääretön vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja koska Jumalan armo on niin suuri, on myös Jumalan kiivaus ja tuomio hänen armonsa hylkääville sitä hirmuisempi. Jeesus sanoo: »Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään.»
Puhuttuaan siitä suuresta armosta ja kunniasta, jonka maailma viimeisinä päivinä oli saanut, kun ainosyntyinen Poika Isän helmasta tuli ja puhui meidän kanssamme, sanoo apostoli: »Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.» Kristuksen veren täytyy välttämättä tullut meille elämäksi ja autuudeksi, viisaudeksi, vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi, muuten tulee se meille tuomioksi ja kiroukseksi, kuten se tuli uskottomille juutalaisille, »Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!» »Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava; kuin paljon kovemman rangaistuksen luulettekaan sen saavan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren.» Se Jumalan Pojan jalkoihinsa tallaa, joka pitää hänet niin halpana, että antaa hänen olla olojaan, ei häntä etsi, ei kunnioita eikä omista, ei tule hänen omakseen, opetuslapsekseen, ystäväkseen ja seuraajakseen. Sillä jota me pidämme niin halpana, ettemme kumarru sitä maasta ylös ottamaan, sen me jalkoihimme tallaamme.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor3-27.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eivät kaikki juutalaiset, joita Jumalan hirveä tuomio kohtasi, olleet häväisseet tai kiduttaneet Kristusta. Osa heistä itki hänen kärsiessään, mutta he saivat kuitenkin saman tuomion sen takia, etteivät niin häntä omistaneet, että olisivat suostuneet hänen opetuslapsikseen.
Mutta mitä tekee sitten pyhä, kiivas Jumala ihmiselle, joka ylenkatsoo hänen rakkautensa ja hänen Pyhän Henkensä äänen? Hän jättää hänet oman onnensa nojaan. Herran Henki hylkää hänet, ei herätä, häiritse, muserra ja valaise häntä. Se ihminen saa käydä omaa tietään, seurata omaa neuvoaan, omaa haluaan ilman kuritusta, ilman pelkoa, ilman huolenpitoa sielusta. Hän saa jäädä synnin valtaan. Silloin hänen mielensä sokaistuu ja vääristyy niin, että hän käyttää kaikkea turmiokseen ja vahingokseen. Kaikki niitä Jumala on antanut siunaukseksi, tulee sille sielulle kiroukseksi. Se mikä on valistukseksi annettu, sokaisee hänet. Mikä herätykseksi on tarkoitettu, se koituu hänelle paatumukseksi. Mitä lohdutukseksi ja autuudeksi on annettu, se tulee hänelle iäiseksi vaivaksi ja tuomioksi. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!
Daavid sanoo: »Puhdasta kohtelet puhtaasti, mutta kieroa nurjasti.» Eräs vanha hengen mies sanoo: »Se on Herran hallitustapa. Sydämessäni pelästyn ja olen huutanut ääneni käheäksi, eikä kuitenkaan koskaan minua ole kyliin kuultu. Puhdasten kanssa, s.o. sellaisten, joilla on rehellinen, puhdas tarkoitus sinua lähestyessään, puhut sinä yksinkertaisesti, avoimesti, ymmärrettävästi valaiset ja johdatat heitä armollisesti. Mutta kieroja kohtelet sinä nurjasti, pilkkaat heitä ja sokaiset heitä.»
Jos tämä jonkun mielestä on liian kovaa puhetta, niin lukekoon hän mitä laupias Vapahtaja itse sanoo Matt. 13:10-15 ja 11: 25. Hän sanoo siinä puhuneensa vertauksin, koska sille, jolla on, pitää enemmän antaa ja hänellä pitää olla yltäkyllin, mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on ja että hän on salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä Ja 2 Tess. 2:10-12 sanoo apostoli yhtä selvästi: »Etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet, sen takia Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet vääryyteen.»