Nykyään ihmiset ovat unohtaneet omat juurensa, tai eivät ole edes kiinnostuneet niistä. Isänmaallisuus ilmenee lähinnä vain kansainvälisissä urheilukilpailuissa Suomen kannattamisena ja politiikan puolella perussuomalaisten äänestämisenä.
Heimoista taas harva jaksaa kiinnostua; Vantaalle muuttaneen savolaispariskunnan nuori jälkeläinen ei ole kiinnostunut suvustaan Savossa eikä puhu vanhempiensa murretta. Hän on sopeutunut nykyiseen monikulttuuriseen ympäristöönsä. Yo, man - boyz in da hood!
Toisin oli 1900-luvun alkupuolella. Se oli suurta aikaa, kansakunnan nousun aikaa. Silloin kansallismielisyys ja heimotietoisuus elivät kukoistuskauttaan. Suomalaiset olivat innostuneita uudesta, itsenäisestä valtiostaan, ja halusivat tuntea sukunsa ja heimonsa historian ja olivat ylpeitä juuristaan. Silloin koulujen perusoppikirjana toimi ikoninen Sakari Topeliuksen Maamme-kirja. Tämä:
http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja
Nyt elämme kansainvälisessä Suomessa. Sosialistien unelmamaassa - onhan kaikkien maiden proletaarien yhteinen taistelulaulukin nimeltään "Kansainvälinen". Sosialismin kansainvälisyys on lopultakin voittanut ideologisen kamppailun kansallismielisyyttä vastaan.
Internationalismi on saavuttamassa tavoitteensa; kansallisvaltioiden ja heimojen identiteetin hävittämisen ja sulauttamisen muihin kulttuureihin. Se on toteutettu kaikkialla länsimaissa. Suomessakin.
Enää ei ole karjalaisia, hämäläisiä, savolaisia, pohjalaisia jne. Ei edes suomalaisia. On vain pelkkiä eurokansalaisia. Rakastatko sinä isänmaatasi ja heimoasi? Tunnetko sinä maasi ja heimosi historian, ja siirrätkö sinä sitä tietoutta eteenpäin jälkipolville? Maamme-kirja on hyvä apuväline tämän tietoisuuden lisäämisessä. Valitettavasti siitä ei vain enää oteta uusintapainoksia.
Heimoista taas harva jaksaa kiinnostua; Vantaalle muuttaneen savolaispariskunnan nuori jälkeläinen ei ole kiinnostunut suvustaan Savossa eikä puhu vanhempiensa murretta. Hän on sopeutunut nykyiseen monikulttuuriseen ympäristöönsä. Yo, man - boyz in da hood!
Toisin oli 1900-luvun alkupuolella. Se oli suurta aikaa, kansakunnan nousun aikaa. Silloin kansallismielisyys ja heimotietoisuus elivät kukoistuskauttaan. Suomalaiset olivat innostuneita uudesta, itsenäisestä valtiostaan, ja halusivat tuntea sukunsa ja heimonsa historian ja olivat ylpeitä juuristaan. Silloin koulujen perusoppikirjana toimi ikoninen Sakari Topeliuksen Maamme-kirja. Tämä:
http://fi.wikisource.org/wiki/Maamme_kirja
Nyt elämme kansainvälisessä Suomessa. Sosialistien unelmamaassa - onhan kaikkien maiden proletaarien yhteinen taistelulaulukin nimeltään "Kansainvälinen". Sosialismin kansainvälisyys on lopultakin voittanut ideologisen kamppailun kansallismielisyyttä vastaan.
Internationalismi on saavuttamassa tavoitteensa; kansallisvaltioiden ja heimojen identiteetin hävittämisen ja sulauttamisen muihin kulttuureihin. Se on toteutettu kaikkialla länsimaissa. Suomessakin.
Enää ei ole karjalaisia, hämäläisiä, savolaisia, pohjalaisia jne. Ei edes suomalaisia. On vain pelkkiä eurokansalaisia. Rakastatko sinä isänmaatasi ja heimoasi? Tunnetko sinä maasi ja heimosi historian, ja siirrätkö sinä sitä tietoutta eteenpäin jälkipolville? Maamme-kirja on hyvä apuväline tämän tietoisuuden lisäämisessä. Valitettavasti siitä ei vain enää oteta uusintapainoksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen ensisijaisesti uusmaalainen, toissijaisesti suomalainen ja vasta kolmassijaisesti eurooppalainen!