Mitä ihmettä mä oikein teen:((OOn niin hajalla...Seurustelin poikaystäväni kanssa neljä vuotta kunnes se ratkes ryyppäämään ja menemään. Toistaa naista ei kuulemma oo, mut pari päivää sit, elämäni ekan kerran se löi mua;(Ryyppäs ja häipyi.Mä en tajua mikä sen on tullu:(Oon niin hajalla.Nyt se ei oo vastannu puhelimeen pariin päivään eikä oo varmasti selvinpäinkään.Yks päivä puhuttiin ja se lupas muuttaa tapansa,mut nyt tää on menny vaan koko aika pahemmaksi.Ja sitä mä en tajua miksei se voi vastata puhelimeen,että selvitettäs tämä.Tää on niin kauheeta miettiä yksin ja yrittää toista kiinni:(Miks se sit selvinpäin aina sanoo,että haluaa olla mun kans,mut ratkee silti ryyppäämään ja satuttaa mua;(Kai tää sit on loppu...ja sattuu niin perkeleesti;((((((Auttakaa miten jaksan eteenpäin.
Auttakaa:(
hajalla
3835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mieti vielä, kaikista tunteistasi huolimatta onko suhteellanne tulevaisuutta. Vaikka ei olisi toista naista kuvioissa...kokemukseni mukaan alkoholi on pahempi kuin toinen nainen konsonaan. Se vie ihmisen mennessään useiksi päiviksi, ja niinä päivinä hän ei välitä pätkääkään tunteistasi..Kuten olet jo huomannut. Puhelimen nämä sulkevat ja antavat toisen kärsiä ja murehtia kohtaloaan. Tiedän miltä sinusta tuntuu sillä olen kokenut aivan saman. Se tuska, joka syntyy tietämättömyydestä on pahinta mitä voi olla...tottakai rakastunut on huolissaan toisesta kun tämä on "retkahtanut"..
Nyt kun hän on ensimmäisen kerran lyönyt sinua kehottaisiin kärsimään vähän lisää ikävää ja antaa hänen mennä eli päättää suhde tähän, koska tulevaisuutesi tulee olemaan samaa huolta ja murhetta. Ja ehkäpä väkivaltakin yltyy. Nyt sinun pitää arvostaa itseäsi niin paljon hienona ihmisenä, joka ansaitsee parempaa, siis rakkauden jossa pystytään pitämään lupaukset.
Anna siis nyt sattua..niin hetken kuluttua huomaat, että elämäsi on parempaa, koska suhde jossa tällähetkellä olet kuluttaa sinut henkisesti aivan loppuun. Toinen vaihtoehto on että nostat itsesi retkahduskausien ylitse, etkä piittaa hänestä silloin...etkä ota yhteyttä, etkä vastuuta hänen selviämisestään. Mutta pystytkö moiseen tunteettomuuteen onkin se suuri kysymys. Itse en ole pystynyt. Voin sanoa sinulle, että henkinen ahdinkosi tulee vaan syvenemään. Elämästäsi katoaa ilo, onko rakkaus silloin sen arvoista..ja ne vähät hyvät hetket?. Huomaat yllättäen, että sinun on parempi olla kun olet saanut lopullisen päätöksen tehtyä. Hae itsellesi apua, jos sinua vaivaa jo masennus elämäntilanteesi vuoksi, ehkäpä lääkityksestä olisi apua myös huonon suhteen katkaisemisessa...pahimmat tunteet hoituisivat niillä ja pääsisit "kuiville" kuluttavasta ihmissuhteesta. eikö rakkauden ja parisuhteen pitäisi kuitenkin olla onnellista aikaan ilman syviä kuiluja joihin välillä pudotaan, ja joista ylöspääseminen vaatii aina liian paljon voimia selvitä. Tsemppiä sinulle..kyllä me selvitään..:)
Ei kenenkään kannata sietää tollasta.
Onks sulla jotain ystäviä joiden kanssa voisit jutella? tee jotain muuta...mut älä vaan ota sitä takas
Myös ammattiauttajan apua kannattaa harkita, eroprosessi on rankka ja erilaisen perspektiivin saaminen vaikeisiin asioihin voi auttaa selvittämään ongelmia, joiden selvittäminen yksin voi olla liian raskasta ja jopa mahdotonta.. Jaksamisia