Ystävän sairas suhde

Ystäväsi mahdollistaa miehen juomisen ja sinä mahdollistat ystävällesi siitä valittamisen.

Sano ystävällisesti mutta jämäkästi, että et enää halua olla välillisesti osallisena miehen juomisessa eli että välität kyllä ystävästäsi ja toivot hänelle kaikkea parasta, mutta tämä parisuhde ei ole sitä. Voit sanoa, että toivot hänen säilyvän ystävänäsi, mutta et suostu enää kuulemaan miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä; muissa merkeissä yhteyttä saa pitää. Tai sitten sanot, että toivot hänen ottavan yhteyttä vasta, kun mies ei enää juo tai ei ole kuvioissa.

Annan ystäväs olla juopon kanssa. Naiset aina juoppoja haluaa joten ei ole sun elämästäs pois jos ystäväs on juopon kanssa. Harva nainen haluaa miehen joka osaa ottaa kohtuudella ja harvoin. Naiset aina itkee juopon tekemisiä mutta eivät halua erota.

Olen itse joskus joutunut ystävälleni sanomaan juurikin noin: valinta on nyt sinun, sinä tiedät jo millainen miehesi on. Valitset nyt ihan itse, roikutko, etkö, oletko yhdessä vai et. Tiedät kyllä että eroaminen voi olla hankalaa, mutta myös sen voitko tuossa suhteessa pahoin ja onko se sen arvoista. jne.
sen jälkeen olen ilmoittanut etten enää kuuntele koska siitä ei ole mitään apua. En enää ole hänen roskaämpärinsä ja hänen täytyy nyt sitten joko elää siinä suhteessa minkä on valinnut, tai erota. Mutta koska olin tuolloin jo puolitoista vuotta kuunnellut jatkuvaa valitusta, keskustellut kuunnellen, ehdottaen, kannustaen jne. niin ei, kyllä se nyt on niin että minä en jaksa enkä kyllä tuommoisille marttyyreille ole ilmainen säälinhakupaikka (menköön psykologille maksamaan työstä). Kyllä, ilmaisen asiat niin kuin ne ovat, ja sanoin myös ystävälleni siitä, miten marttyyriksi päädytään, siitä miten aikuisen pitää osata valita, siitä miten hän nyt jo tietää jne. minusta se on reilumpaa kun tukea tuommoisessa.
Mutta. Sen jälkeen kaveri saa itse valita. En häntä sääli. Hän saa valita pahoinvoinnin jos haluaa, hän saa olla paskassa suhteessa ja kärsiä juuri niin paljon kun haluaa, enkä minä puutu asiaan, en sääli enkä tee muutakaan. Elän itse omaa elämääni, ja siinä kun minäkin valitsen, elän, ja saan olla, niin saa hänkin. Turha tuossa on sinunkaan sen enempää tehdä. jos kaverisi ei suostu itse tajuamaan, hän kaipaa tuota. Hän haluaa huonoa kohtelua, huono suhde vastaa hänen käsitystään parisuhteesta, hän haluaa olla marttyyri ja ennemmin valittaa ja uhriuttaa itsensä kuin kasvaa itsenäiseksi. Se oli se todellisuus, hän haluaa sitten päästä syyttämään miestään siitä, miten tämä oli paska, kertoa sankaritarinaansa siitä miten huonosta miehestä hän "selviytyi" ja ostaa hyvyytensä sillä, että on muka huonon miehen kanssa. Jonka käytöstä ja roolia hän oikeasti vaan tukee. Ei hän muuta haluakaan.
Sinä voit valita roolisi ja sen vastaatko yöllä hänen itkuihinsa ja miten rehellinen hänelle olet. Muista se, että jos alat käyttämään omaa aikaasi miettimällä kaverisi parasta koko ajan, olet itsekin läheisriippuvainen. Hänen elämänsä on hänen omaansa, ja sinun on sinun. Hänen pitää valita itse ja niin pitää sinunkin. Läheisriippuvaisten pitää elää omat pelkonsa ja muut läpi kuten vaikka juoppojenkin ja siksi tuo pariskunta on varmaan yhteen päätynytkin. Kaikki heistä eivät selviä eivätkä parane. Mutta se ei kuulu sinulle eikä ole sinun asiasi. Voit toki sanoa tämän ystävällesi ja minä sanoisin, mutta se on oma valintasi. Oma valintasi on myös sairastuttaa itsesi sairaalla kaverillasi. Valitse siis myös itse mitä teet.

Tietysti on myös mahdollista ,että tässä suhteessa on selvinä aikoina hyvääkin ja miehessä joku hyvä asia ,jonka takia he ovat yhdessä. Juominen on hälyyttävää ja aiheuttaa tuskaa ystävällesi,joka varmasti kärsii asiasta. asiat tuskin on noin yksinkertaisia ,että ulkopuolinen eli sinä ap voit olla varma,että ystäväsi on vain marttyyri,joka kärsii. Ehkä hän näkee suhteessa paljon hyvääkin ,josta on vaikea luopua jos mies ei jatkuvasti juo vaan on suurkuluttaja. Ehkä on ulkopuolisen vaikea arvioida onko mitään tehtävissä. He itse tietävät milloin on aika päättää suhde ja jos sinä et jaksa ehkä sinä et ole se,joka asian päättää. Vaan ystäväsi sitten kun hän ei enää jaksa. Sinun elämääsi tämä juominen tai ystäväsi surut ei pitäisi rasittaa. jollet pysty empaattiseen kuunteluun vaan rasitut suuresti on ehkä mahdollista ,että sinulla itselläsikään ei ole asiat hyvin ja et jaksa. Jos minun ystäväni rämpisi suossa en usko ,että rasittuisin noin. Kysyisin mitä itse tahdot en pyrkisi ratkaisemaan toisen ongelmaa. sillä tavoin pystyt olemaan ystävä,koska tarvitset varmaan itsekin joskus tukea. Ymmärrän kyllä turhautumisesi mutta kylmää on sinunkin ajattelusi.

Pikku juopottelu ei ole pahitteeksi. Aloittaja eli kiltti mies taas keksii näitä pas.ka tarinoitaan kun on itse päässyt eroon vuosien kännäämisestä ja haluaa kehuja.
Turha henkilö.

Ystäväsi sairastaa läheisriippuvuutta. Käytän sanaa sairastaa koska se siltä tuntuu. Ystäväsi kuulostaa ihan minulta. En pysty eroamaan kun rakastan, mutta voin huonosti. Edellisessäkin suhteessa olin täysin riippuvainen miehestä henkisesti. Kaksi kertaa erosin hänestä ja menin psykoosiin. Viimeisellä kerralla menetin muistini ja vain kävelin ulos ovesta nykyisen mieheni luo. Hänetkin yritin jättää. Menetin muistini niiltä päiviltä kun olin pois hänen luotaan ja nyt olen siis hänen kanssaan. Kolmesti olen ollut suljetulla näistä romahtamisista. Ystäväni ei halua enää kuulla valitustani. Enkä minäkään jaksa enää valittaa. Ihan sama. Eläkkeellä olenkin jo koska mielenterveyteni on mennyt näissä suhteissa. Voin itsekin nyt juoda ja vetää lääkkeitä sekaisin. Tuijotan seinää tuntikausia päivässä. Onneksi on liian väsynyt että ei jaksa tappaa itseään. Läheisriippuvuus on hirveä tila koska siinä menettää itsensä ja lakkaa olemasta. Minää ei ole. On vain se toinen jonka elämää janoat ja elät.