Onko olemassakaan miestä, joka ei pettäisi? Miksi rakastaa edelleen, vaikka on useita kertoja tullut petetyksi? En pelkää yksin jäämistä, enkä sitä etten löytäisi uutta miestä. En pelkää mitään. Kadun ja harmittelen sitä, että rakastan niin valtavasti, saamatta takaisin edes hitusen samaa rakkautta, mitä itse annan. En suinkaan ole täydellinen nainen, myönnän virheeni ja vikani, enkä odota täydellisyyttä toiseltakaan. Uskollisuutta ja rehellisyyttä kaipaan.
petetty :-(
uskollisuutta
261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhdyn kirjoitukseesi ja tunnen samoin .Mutta on hyvä muistaa ,että se joka on antanut
rakkautta on loppujen lopuksi saanut enemmän kuin se joka ei ole antanut .Vaikka ei kauaa sitä
kestäkkään ja elämässähän tulee varmasti eteen uusia mahdollisuuksia ja joku saattaa myös
antaa itsestään jotain kaipaamaamme rakkautta .Näin on parempi uskoa .Ja mitä tohon
pettämiseen tulee petturi pettää enemmän itseään kun petettävää ja on varmasti paljon
onnettomampi jos nyt ei ole ihan psygopaatti persoona .
On olemassa. Olen kaksvitonen mies ja en ole, enkä voisi koskaan pettää. Mut mua kyllä on petetty naisten toimesta. :( On myös aneltu takaisin, ("se oli vain merkityksetön erehdys, sut mä haluan", "oon ollu siihen joskus ihastunu ja nyt tein virheen mitä kadun, en haluu et tää loppuu tähän") mutta se on vain niin vaikea unohtaa pahat ajatukset ja rakentaa luottamus uudestaan. Olen yrittänyt jatkaa joskus petetyksi tulemisen jälkeen ja tehnyt kaikkeni että voisin antaa anteeksi, mutta kun ne pahat ajatukset palaa takaisin aina vaikka ne yrittäisi unohtaa ja sanallisesti antaisikin anteeksi. :( Sitten sitä alkaa jossain vaiheessa jo vihaamaan itseään ja syyttämään itserakkaasta lähtien eri nimityksin, kun ei vain pysty enää katsomaankaan toista ihmistä ajattelematta mennyttä tai luottamaan kaikista sovinnoista ja lupauksista huolimatta tulevaisuuteen. :( Ajattelen ihan samalla tavalla kuin aloittaja, en ole täydellinen, en vaadi täydellisyyttä, mutta kun jostain löytäisin kumppanin, jonka kanssa vallitsisi täysi luottamus. Mutta tällainen kokemuksista syntynyt pelko ja uskon loppuminen rikkoo ihmisen ihan täysin (onhan niitä "vakavampiakin" asioita, kuten esim. perheenjäsenten kuolemat, kansainväliset kriisit. ym. mutta ei tunnepuolen kärsimykset silti vähäpätöisiä asioita ole, jos onnellinen yksilö on hyvän yhteiskunnan perusta). En ole koskaan ennen pettämisiä ollut mitään mustasukkaisuuteen viittaavaakaan, mutta nyt parin viime vuoden (ja parin suhteen) jälkeen en tiedä pystynkö enää olla normaali oma itseni parisuhteessa, kun on jo pari kertaa lyöty puukko sydämeen. Henkinen kärsimys on yhtä tuskaa, mutta pettäminen tuntuu ihan oikeasti myös fyysisesti, aivan kuin sydän putoais vatsan pohjalle. :(