Minun nuoruus on ollut yhtä hullun myllyä ja kiirettä. Jo yläkoulu ikäisenä aloitin säännöllisen työn teon. Päivät meni koulun penkillä ja illat yleensä töissä noin 6-8 , sen mahdollisti perhe yritys. Silloin vapaa ajat harrasti eräilyä ja kilpailin aktiivisesti yhdessä lajissa. Tätä touhua kesti myös amiksen ajan, kunnes armeijan harmaat kutsui.
Sieltä palattua sitten alkoi oikeasti työn teko ja harrastaminen. Kahdeksan vuotta meni ilman minkäänlaisia lomia, jouluisin oli aina muutama huilipäivä. Normi työtunnit oli kuukausin 300-400 tuntia silti vielä kerkisin harrastaa. Tänä päivänä olen sit yrittäjä ,työlistäjä teen normaali päivää ja jopa lomailen. Firma on velaton sekä minä olen velaton, varallisuus/ omaisuus kolkuttetelee kahden millin rajaa.
Muutama vuosi sitten tuli tunne, että nyt olis elämä sillä mallillaan jotta sen vois jakaa jonkun kanssa. Niimpä ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin katselin oman kylän tarjontaa mutta noin 4000 immeisen kylältä ei löytyny yhtään vapaata suurinpiirtein oman ikäluokkani naista. Ja kaverippiritäkään naisia löytynyt, tosin se on ikäluokaltaan vanhaa ja enimmäkseen muita johtajia ja herroja eduskunnasta lähtien.
No siitä en nyt masentunut vaan tein huolella kuvallisen profiilin deittisivuille . Aikani odottelin ja ei ruvennut viestilaatikko täyttymään. Ensimmäisen kuukauden aikana tais peräti 11 vierailijaa olla. No sitpä tehtailin aloituksia ja ehket noin yksi kahdestakymmenestä vastasi.
No yleensä viestittely loppui siihen kun tuli kyse edellisistä suhteista, ammatista tai koulutuksesta. Ihmettelen sitä miten näilläkin perusteilla leimattiin kelpaamattomaksi edes parempaan tutustumiseen. Ainoastaan parin naisen kanssa tuli kirjoiteltua. Toinen oli niin arka ja henkisesti sairas etten saanut häntä 9 kuukaudessa treffeille. Toinen oli kyllä täydellinen, kaunis ja vieläpä lääkäri. Muutaman kerran jopa antokin mutta jälkeenpäin hän tuli kaapista ja hän seurustelee nykyään naisen kanssa.
Nykyään joka päivä harmittelen sitä kun en nuorena rellestänyt, ryypännyt tai hommannut sitä naista.
Sieltä palattua sitten alkoi oikeasti työn teko ja harrastaminen. Kahdeksan vuotta meni ilman minkäänlaisia lomia, jouluisin oli aina muutama huilipäivä. Normi työtunnit oli kuukausin 300-400 tuntia silti vielä kerkisin harrastaa. Tänä päivänä olen sit yrittäjä ,työlistäjä teen normaali päivää ja jopa lomailen. Firma on velaton sekä minä olen velaton, varallisuus/ omaisuus kolkuttetelee kahden millin rajaa.
Muutama vuosi sitten tuli tunne, että nyt olis elämä sillä mallillaan jotta sen vois jakaa jonkun kanssa. Niimpä ryhdyin tuumasta toimeen. Ensin katselin oman kylän tarjontaa mutta noin 4000 immeisen kylältä ei löytyny yhtään vapaata suurinpiirtein oman ikäluokkani naista. Ja kaverippiritäkään naisia löytynyt, tosin se on ikäluokaltaan vanhaa ja enimmäkseen muita johtajia ja herroja eduskunnasta lähtien.
No siitä en nyt masentunut vaan tein huolella kuvallisen profiilin deittisivuille . Aikani odottelin ja ei ruvennut viestilaatikko täyttymään. Ensimmäisen kuukauden aikana tais peräti 11 vierailijaa olla. No sitpä tehtailin aloituksia ja ehket noin yksi kahdestakymmenestä vastasi.
No yleensä viestittely loppui siihen kun tuli kyse edellisistä suhteista, ammatista tai koulutuksesta. Ihmettelen sitä miten näilläkin perusteilla leimattiin kelpaamattomaksi edes parempaan tutustumiseen. Ainoastaan parin naisen kanssa tuli kirjoiteltua. Toinen oli niin arka ja henkisesti sairas etten saanut häntä 9 kuukaudessa treffeille. Toinen oli kyllä täydellinen, kaunis ja vieläpä lääkäri. Muutaman kerran jopa antokin mutta jälkeenpäin hän tuli kaapista ja hän seurustelee nykyään naisen kanssa.
Nykyään joka päivä harmittelen sitä kun en nuorena rellestänyt, ryypännyt tai hommannut sitä naista.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Nykyään joka päivä harmittelen sitä kun en nuorena rellestänyt, ryypännyt tai hommannut sitä naista."
Vielähän tuota ehdit jännäp..lemaan. Muutat vaan sen parin miltsin omaisuuden rahaksi/helppoihin sijoituskohteisiin kuten vaikka vuokra-asuntoihin eikä sinun koskaan enää tarvitse lähteä töihin, voit renttuilla aamusta iltaan niin eikähn se nainenkin jossain vaiheessa sitten löydy.
Joo tyhmät ihmiset ei oikein elämässä pärjää ja jos on koko elämänsä juossut rahan perässä, niin se vasta tyhmää onkin. Onnee yksinäiseen vanhuuteesi.
Olet todellakin tyhmä, aloitus on palstan vaki-atmin mielikuvituksen tuotetta kaikessa kaavamaisuudessaan.
On muuten palstatotuuden vastainen tarina, sillä aidot ätmiläisuskoiset sanoisivat, että nyt pitäis sitä pillua tulla ovista ja ikkunoista kun naisethan on ätmien mukaan niin kovasti rahan perään.
Valitettavasti en ole mielikuvituksen tuotetta, vähän kummastelen muutenkin näitä atmi ja ytmi juttuja. Eikä se pillu ole niin ihmeellinen kapistus että se olis parisuhteessa tärkeintä. Sitä saa ihan pyytämällä tai rahalla, mutta sitä tunnetta että joku minusta välittää tai minä välitän on vaikea saada. Minä ainakin tunnen palan kurkussa kun kaveripiirissä on perheitä ja he yhdessä tekevät asioita ja elävät. Minulle on myös aivan sama se montako kumppania naisella on aikaisemmin ollut, tärkeintä on se että on tauditon ja jatkossa uskollinen.
Renttuilu ei vois minua vähempää kiinnostaa , eikä hirveesti kiinnosta isot kaupungitkaan.
On mulla käyttötililläkin rahaa reilu satatonnia. Ja minulta löytyy sijoitusasuntoja ja on erillaisia rahastoja, osakesalkkuja, jne niillä jo tienaan vuoteen 50 tonnia tekemättä mitään. Pidän vaan niin paljon työstäni etten halua lopettaa siihen rinnalle haluaisin vaan sen perheen. Mutta ei vaan ole naisia.
No niin, ei sulla ole mitään ongelmaa löytää naista kun voit periaatteessa heittäytyä vapaaherraksi, matkustaa ulkomaille (venäjä, aasia, ukraina tms.) ja siellä heittää verkot veteen, tarjota naiselle työpaikkaa elämänkumpanuutta luonnon keskellä pikkukaupungissa. Vaikka suomalaisella naisella on vaatimukset pilvissä ei se tarkoita että kaikilla naisilla olisi varsinkin jos kykenet tarjoamaan varman elannon.
Hyvä neuvo. Sovitte yhteen elämänarvojenkin kanssa, kun haet ulkomailta jonkun rahan perässä sun kanssa yhteen muuttavan naisen.
Tähän kommentoin että niin ne on rahan perässä kotimaisetkin, ne ei vaan myönnä sitä niin avoimesti ja mitäs pahaa siinä oikeastaan on jos kumpikin saa haluamansa? Tuollaisella omaisuudella tuloilla voi hyvinkin tehdä jonkun ulkomaanelävän elämän onnelliseksi. Tilannetta voi verrata vaikkapa Vesa Keskiseen joka ei omaisuusmassoineen kelvannut kenellekään suominaiselle, ne mieluummin seurustelee rikollisten jännäpaskojen kanssa, niin haki sitten naisen muualta ja sen sarjan perusteella vaikuttaa ihan tyytyväisiltä molemmat nyt mikä taas ei ollut mahdollista Vesalle suominaisen kera.
Kummasti ei löydy rikkaalle maalaispojalle naista vaikka on rahaa kun roskaa. Että niin on naiset rahan perässä.
Niin no suominaiset on sekä rahan että statuksen perässä, kavereille ei voi elvistellä niin paljon maatalon emäntänä jossain perähikiällä kuin lentokapteenin tai kirurgin vaimona helsingissä. Muualta tulevat naiset saattavat jopa arvostaa suomen puhdasta luontoa. Niin ja onhan vielä panorinkeli, maalla ei suominaiselle ole riitävsti jännäpanoja mausteeksi suhteeseen tai jos onkin niistä jää kiinni pienellä kylällä, jossain hesassa paljon vapaammin voi panorinkeleissä marinoitunut horo toteuttaa itseään silloin kun mies on töissä.
En ole maanviljelijä, asun ihan taajamassa. Minulla on asikassuhteita ja kavereina firmojen johtajia ja uskosin että pystysin hommaamaan naiselle monenlaisia töitä. Täälläpäin vapaat työpaikat menee yleensä tutun tutuille ennen kuin ne tulee yleiseen tietoon. Ainut mikä täällä puuttuu on se yöelämä ja muut vastaavat. Ja siltäkin osin baari ei ole ehket se parhain kohtaamispaikka minun kohdallani, koska siellä viihtyvillä naisilla radalla olo on aika tärkeä harrastus ja täällä se vaatis sen matkustamisen naapuri pitäjään.
Olen myös paljon miettinyt ulkomaalaista naista, mut kielitaitoni on sen verran huono että sen takia yhteisen sävelen löytäminen vois olla vaikeaa.
Yleensä tän palstan stoorit ovat trolleja ja satuja, mutta ton voisi uskoakin. Onko muuten firman toimiala jotenkin erikoinen ja/tai sijainti syvällä periferiassa, josta naiset muuttaneet pois? Ja firma menee hyvin ja näköalat toistaiseksi hyvät?
Puitteiden puolesta pitäisi ajan mittaan onnistua, markkinoimaan vaan itseäsi tehokkaasit, ei pelkästään hikisten deittipalstojen kautta; muittenkin työllistäjänä et liene mikään sisäänpäin kääntynyt persoona.
Yksi ongelma on, miten nainen kovin pienessä kylässä työllistyisi; työllistyminen omassa pikkufirmassa osin yrittäjähenkisesti vaatisi ehkä onnellista sattumaa ehdokkaan persoonan suhteen. 250 työtunninkaan kuukaudet eivät pitemmästi kyllä onnistu, se on selvä. Mutta et taida itsekään tehdä enää tuota määrää.
Vaikka eka vastaaja tuossa heittää pelkkää huulta, niin joskus (lähikin)tulevaisuudessa voi olla järkevää alkaa elää hankitun pääoman tuotoilla (ei syödä kovin pääomaa sinänsä, mika vaatii taitoa)
Pääsee helpommalla ja on mahdollista toteuttaa muita haaveita paremmin.
En sen kummemmin rupea firman toimialaa paljastamaan mut siihen kuuluu paljon osa alueita kuljetuksesta lähtien. Itsekkin pystysin naisen palkkaamaan vaikka talous puolelle.
Ja sen verran tiedän tämän kylän työllisyydestä että varmaan täällä helpommin töitä saisi kuin normaaleissa kaupungeista. Terveydenhuollon puolella ja kaupanalalla löytys heti töitä.
Sijainniltaan tämä on sellainen että suhtkot isoja kaupunkeja on tunnin automatkan päässä,
käsittääkseni pääkaupunkiseudullakin työmatkoihin kuluu aikaa paljon.
Ja minulle kävis kotiäitikin tai jos olis vaikka yriteliäs nainen niin rahotus löytys.
Mulla ei ole mitään tarvittavia pelimiestaitoja mut muut sosiaaliset taidot ja tavat on sitä luokkaa että tulen ihmisten kanssa hyvin juttuun. Koska en vaan täällä, harrastuksissa tai töissä tapaa vapaita naisia niin deittisivut olis hyvä ratkaisu jos siellä olis naisilla toisenlainen asenne. Minulla ei vaan tunnu kirjoitustaidot siellä riitävän.
Jälleen hyvä esimerkki, että ammatin opiskelulla ei pitkälle pötkitä, jos ei samalla opi elämää. Sama juttu, jos nuoruus menee pelkän pleikan ja runkun merkeissä. Turhaa on enää kolmekymppisenä kokemattomia naisia etsiä, kun muilla on jo vaimo ja lapsia.
Onhan niitä kokemattomia naisiakin. Mutta mahtavat säikähtää sitä, että mies on saavuttanut niin paljon elämässään.
Jaa että naiset säikähtäisivät neitsytsedän saavutuksia? Sinähän varsinainen humoristi olet. ;-)
Albatrossii joka vapaana liitää jne
Vähän epäilen, että se nuoruuden ryyppääminen mitään olisi auttanut. Nuoret miehet saa pakkeja joka tapauksessa. Itse olen 45 ja vientiä enemmän kuin ikinä. Jos nyt kun sinulla on karismaa ja statusta et saa naista, et olisi saanut nuorempanakaan.
Nyt voit palkata itsellesi personal trainerin ja pukeutumiskonsultin ja kyllä se siitä.
Sinä et ole varmaankaan pikkukylän poika. Ei karismasta, statuksesta tai vaatteista ole paljoo hyötyä jos täällä ei ole vapaita naisia. En vaan yksinkertaisesti kohtaa missään naisia. Ja aika huono se on millään kauppareissulla jossain muussa kaupungissa iskeä ketään. Minulla kantti riittä kysyä vieraalta naiselta, että kenelle pihtaat eli mut kun ei ole niin ei ole. Minua ei hirveesti kiinnosta lähteä yöjuoksuille mihinkään naapurikaupunkien baareihinkaan, ja eikä niissä kunnon naiset taida käydäkkään. Se olis niin harvinaista että just samaan aikaan sinne sattus se oikea ja vapaa.
Olen minä ihan hyvässä fyysisessä kunnossakin, leukoja vedän kerrallaan 25-30 ja punnerran 50n sarjoja. Vaikka en mikään bodari olekkaan.
Se jäi äskeisestä pois että nuorempana olis täällä niitä naisia ollut, mut nyt ikäiseni naiset ovat joko varattuja tai loput on koulujen perässä muuttaneet pois. Siksi olis nuorena pitänyt elää. Ja deittisivuillakin näköjään pitäs niille naisille olla paljon niitä aikaisempia suhteita ja sekoiluha että oltas valmiits edes tutustumaan.
No oletko saanut nykyisen asemasi helposti? Et ole. Olet käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja työtä yrityksesi eteen. Miksi et siis tekisi samaa naisen saamiseksi? Vuokraa huone Hotelli Vantaasta tms ja ala juttelemaan naisille.
Meneehän siinä tovi ihmetellessä, mutta harjoittelu kehittää kun ei vaan lannistu.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikä koskaan ole myöhäistä oppia voin kokemuksestakin kertoa.
Onko poikuus tallella?
Olen minä saanut ja joskus ostanukkin mut aika harvassa nekin kerrat on.
Lienetkö katsonut Maajussi-ohjelmia, en tiedä juuri niistä, mutta voi olettaa, että sulla on samantapaisia ongelmia kuin heillä. Eli jos yritys on lähellä alkutuotantoa, niin sellaisista oloista naiset muuttaa kaupunkeihin opiskelemaan, ja miesten on (joskus tavallaan kohteliaisuudesta ja velvollisuudestakin perinnettä kohtaan) jäätävä jatkamaan tilaa/yritystä, muuten saa suvun edellisen polven vihat päälleen.
Maailma muuttuu niin nopeasti, mutta juuret mistä on, eivät muutu. Usein naisilla on ollut helpompi koulutuksen kautta irtautua vanhoista. Sulla suuri etu on, että aiemmin ollut perheyritys menee nyt hyvin, ei ole taloushuolia.
Sulle joku mikä tahansa deittipalsta ei liene paras mahdollinen, koska niissä usein etsitään vaan ajankulua ja seksiseuraa, ja Sun tilanteesi on toinen. Vanhan fraasin mukaan se vaatisi hetkeksi poistumista totutulta "mukavuusalueelta".
Ylempää kommentti:
"Olet käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja työtä yrityksesi eteen. Miksi et siis tekisi samaa naisen saamiseksi? "
Voisi väittää, että ei tarvitse edes lähellekään samaa. Vaatii vaan määrätietoisuutta ja "ryhtymistä rojektiin, sukeltamista uusiin ympyröihin"
Palsta on nyt siinä kunnossa, ettei naisväki kovin viihdy, mutta ehkä joku antaa myös naisnäkökulmaa tilanteeseesi, joka tapauksessa jos ei juuri 'vaivaudu' mitään ei tapahdu, näin se menee.
Voihan se useimpia naisia jo pelottaa sinun menestys ja osa varmaan pitää sinua pelurina koska olet vapaa. Yritä nuorianaisia sen luulis olevan helppoa tuolla asemalla.
En kadu nuoruuttani vaikka en naisia saanutkaan. Opiskelin ja tein töitä hulluna. Rahaa kertyi kun sain vakityöpaikan eikä ole ämmät olleet tuhlaamassa rahojani. Kyllä 300 000 euroa tilillä lämmittää mieltä.
Romanttiseen Utopiaan kuuluu osana että luulee että jokin oma saavutus tekee niin poikkeuksellisen että kumppani kanditaatin löytyminen on vain netti-ilmoituksen teko vaivan mittainen. Todellisuudessa moni ajattelee että hyvä tyyppi on menestyvä, hyvää seuraa, ainakin seminaamakomea, yli 180 cm, haba näkyy yms. Ja ei Spede-kampausta.
Kohtalo on oikukas narttu, vaikka siellä sijoituksissa olisi kuvitteellinen 6 miljoonaa kiinni, silti se risaisissa leviksissä mölyävä Kelan palkalla dokaileva jännismies saa sen lekurinaisen parisuhteeseen sitoututtua.
Siis tyypillistä suomi-naista ei saa parisuhteeseen järkeistämällä asiaa loogisesti a-b vertailllen vain ulkoisia tekijöitä- miehellä rahaa- naisella halu sitten parisuhteeseen. Tosiaan kentällä on tuhansia varakkaita poikamiehiä joille ei vaan naista löydy, ja ongelmat korostuvat jos on liian kaukana kasvukeskuksista jonne nuoret naiset pakenevat opiskelemaan riutuvaa kotiseutua. Sieltähän ne jännäjaret löytyvät iskemään ja opiskelu elämän rillumarei alkaa.
Sulle vois olla yksi ratkaisu tehdä vesakeskiset tämän naisasian kanssa. Tai hae KiskoYlipistoon ja työllistäydy kiskoajoneuvon kuljettajaksi jolloin pääset naimisiin muotihottisnaisen kanssa samana kuukautena kun työsopimus alkaa.
Tosiaan omaisuuden tuhlaaminen ja dokailu se vasta tyhmää onkin. Onko se peruskoulun käynyt lähiö-tuija niin mahtava saalis johon koko ansaittu elämä pitäisi vaihtaa jotta on vain kumppani? Ihmiset monesti arvostavat ihmistä joka arvostaa itseään.
Tuolla kuviolla voit löytää hyvän naisen Suomesta mutta se vaatii satojen tuntien chattailyä netissä, siellä kun hyviä on yksi tuhannesta.
Toinen mahdollisuus on tehdä kuin minä: Hanki nainen ulkomailta. Minä kirjauduin parille aasialaiselle saitille, aasialaisille sen takia kun minusta siellä naiset on aika sööttejä ja heillä on elämässään pitkän tähtäimen tavoitteita. Aina kun kirjoitin jollekin niin sain varmana vastauksen. Joskus se tosin tuli kielellä josta en ymmärtänyt sanaakaan.
Sieltä poimin sitten kaksi naista, joista toinen oli varakappale, ja menin paikan päälle katsomaan. Tällä tiellä sitä sitten ollaan, naimisissa on oltu kohta 10 vuotta ja perhekin on kasvanut. Vaikkei vaimolla ollut paljoa kielitaitoa eikä koulutustakaan ylioppilasta enempää niin bisnesvainu oli kova. Nyt vaimon yritys tuottaa jo saman verran kuin mitä minä hankin mikä on aika hyvin koska annoin aikoinaan pienen alkupääoman lähinnä sen takia, että vaimolla olisi jotain tekemistä.
Eli voit löytää hyvän suomalaisen naisen mutta se vaatii valtavan työmäärän ja siinä kyynistyy helposti. Eron mahdollisuuskin on suuri jolloin omaisuudestasi lähtee suuri osa naisen matkaan, avioehdoistakaan ei ole paljoa apua. Toinen mahdollisuus on hankkia iskemätön nainen jostain muusta maasta. Kielitaito on ongelma ensimmäiset pari vuotta mutta riippuen kulttuurista ne naiset on aika sopeutuvia kuitenkin. Tarkkana täytyy niittenkin naisten kanssa olla koska onnenonkijoita niistäkin löytyy.
Jos ei naista saa 25 v mennessä niin kannattaa luovuttaa. Minä luovutin ja keskityin työntekoon ja rahan tienaamiseen. En ole naisia edes yrittänyt iskeä eikä naiset minua. Ulkonäköni ei ole kummoinen joten ei naiset ole minusta koskaan olleet kiinnostuneet. 18 - 25 välissä kävin paljonkin baareissa lähes joka viikonloppu kavereiden kanssa mutta en saanut mitään vastakaikua. En uskoe ttä ulkomailta on helpompi saada naista tänne suomeen. Tottakai niitä kiinnostaa jos mies tienaa ja ne saavat paremman elämän mutta ei kai ne odota että mies maksaa kaiken. Kyllä sen thaimaalaisen naisen joka tulee tänne niin sen pitää opiskella ja tehdä töitä, ei varmaan helppoa.
Käpykylässä eläminen ei auta pariutumista on sitten rikas tai köyhä, mutta jos on massia niin voi vaihtaa maisemaa.
Miten voi olla mahdollista ettet ole deittisivuilla pärjännyt??? Vaikutat niin harvinaisen tervejärkiseltä jo tänne palstalle. Toivottavasti sinut löydetään.