Jos minun pitäisi valita se, miten varma olen jumalan olemassaolemattomuudesta, valitsisin 100% varma ja 100% erittäin hyvin syin perustellusti olen tuota mieltä. Filosofisista ja poliittisesti korrekteista syistä myönnän äärimmäisen vähäisen mursto-osan (n. 0,0000000000000000000000000001& mahdollisuuden sille, että Israelin jumala olisi edes millään tavaalla unelmissani todennäkinen tai edes mahdollinen.
Jos olen väärässä, ilomielin palan ikuisesti helvetin tulessa ikuisesti. Näillä näytöillä minun kuitenkin pitää myöntää, että jos hyväksyisin jumalan olemassaolevaksi, olisin täysin mieleltäni vammainen ja näin myös syyntakeeton. Sitä varmaan kaikki uskovaiset ovat?
Palan mielummin ikuisesti helvetin tulessa siitä, että en usko Israelin kansan paranormaaleihin ilmiöihin kuin että hyväksyn Israelin kansan jumalan todelliseksi. En pidä niitä uskomuksia millään tavalla, edes villeimissä mielikuvituksessani, uskottavina.
Ja ottakaa huomioon se, että tuo helvetissä palaminen ei ole millään tavalla minusta kiinni. Kaikki on kiinni kristittyjen äärimmäisen epäuskottavasta jumalasta ja hänen moraalistaan. Voisiko hän edes etäisesti oikeuttaa moraalisesti sen, että pelastumisen kriteeri olisi herkkäuskoisuus ja tyhmyys? Minun mielestäni ei. Mitä mieltä muut?
Jos olen väärässä, ilomielin palan ikuisesti helvetin tulessa ikuisesti. Näillä näytöillä minun kuitenkin pitää myöntää, että jos hyväksyisin jumalan olemassaolevaksi, olisin täysin mieleltäni vammainen ja näin myös syyntakeeton. Sitä varmaan kaikki uskovaiset ovat?
Palan mielummin ikuisesti helvetin tulessa siitä, että en usko Israelin kansan paranormaaleihin ilmiöihin kuin että hyväksyn Israelin kansan jumalan todelliseksi. En pidä niitä uskomuksia millään tavalla, edes villeimissä mielikuvituksessani, uskottavina.
Ja ottakaa huomioon se, että tuo helvetissä palaminen ei ole millään tavalla minusta kiinni. Kaikki on kiinni kristittyjen äärimmäisen epäuskottavasta jumalasta ja hänen moraalistaan. Voisiko hän edes etäisesti oikeuttaa moraalisesti sen, että pelastumisen kriteeri olisi herkkäuskoisuus ja tyhmyys? Minun mielestäni ei. Mitä mieltä muut?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mahdotonta antaa sille mitään prosenttilukua. Eihän siitä täysin varma voi olla, mutta niin kauan kun mitään todisteita ei ole, on kenen tahansa järkevän ihmisen asema olla uskomatta.
Ja kuten kuka tahansa järkevä ihminen, olen valmis uskomaan heti kun siihen on järkevä syy. Tosin siinäkin tapauksessa, että tämä jumala päättäisi viimeinkin olemassaolonsa todistaa, kyseenalaistaisin edelleen hänen hyvyytensä ja moraalinsa.
Minä olen sanonut tämän monta kertaa aikaisemminkin, mutta jos minulla olisi edes pienen pieni epäilys siitä että uskovien sadut olisivatkin totta, edes pienen pieni syy olettaa että hihhuleiden horinoissa voisikin olla jotakin todellista, niin tokihan silloin suhtautuisin asiaan kuolemanvakasti.
Mutta kun ei ole. Ei pienintäkään syytä eikä pienintäkään epäilystä.
Päin vastoin - mitä enemmän kuulen noita säälittävän typeriä ja lapsellisia juttuja, sitä selkeämmin niiden lapsellinen typeryys aina vain korostuu. Ne epätoivoiset kiemurtelut itse itsensä kumoavien epäloogisten mahdottomuuksien kanssa, aina toistuvat selkeät törkeät valehtelut sekä samojen asioiden kertominen monella eri tavalla kertovat myös selkeästi millaisista "totuuksista" kristinuskossa on kysymys.
Potaskamittarit ylittävät kaikki raja-arvot, joka kohta reilusti yli asteikon. Jumalusko on sataprosenttista sontaa ja hölynpölyä. Kakkendaalia kaikkein puhtaimmillaan.
jotta nuo tarinatt voisi uskoa todeksi, pitäisi olla todellakin seinähullu tai mielipuoli. Sitä ei varmasti kukaan myönnä olevansa. Jokainen uskovainen on tietenkin tervetullut yrittämään. Ei ne hullut vain kehtaa edes yrittää.
Sait osuman herjanheitosta, ja päätit dumpata laudalle lastillisen hevonpaskaa, kun et hädissäsi muutakaan keksinyt? Heh. No anna kun autan. Uskomusten syvyydellä tietoisessa tajunnassa varmasti on tasoeroja. On ymmärrettävää, että lapsesta asti toisteltu väite jostakin rakastavasta luojajumalasta on lohdullinen skenaario, ja omaksutaan kun ei sitä osata välttämättä haastaakaan.
Mutta entäs sitten kun aletaan kirjaimellisesti uskomaan absurdiuksiin, kuten puhuviin käärmeisiin tai tulviin joista ei ole olemassa mitään geologisia todisteita, puhumattakaan siitä, että nuo kaksi seikkaa olisivat edes fysikaalisesti mahdollisia? Etkö todella voi käsittää, että tuollaisten asioiden uskominen kirjaimellisesti on kuin onkin seinähullua?
En osaa yhdistää tuota litaniaa ateisteihin. mutta moneen uskovaan ne sopivat.
Mutta jos näin tärkeä asia kuin Israelin Jumala on jäänyt lopulta vain uskon varaan; ei tiedon, niin pohja sen uskomiseen on yhtä löyhä kuin uskominen vaikka siihen kuuluisaan Hai-jumalaan.
Ei nyt olisi noin voimallisesti tarvinnut todistaa todeksi kaikkea sitä mitä edellä sanoin, mutta paljon kiitoksia nyt kuitenkin. Todella vakuuttava todiste uskon typeryydestä ja vastenmielisestä rumuudesta.
Kristinuskon esittelemien jumalkonseptien olemassaolemattomuudesta olen ihan varma. Yleisemmin jumalien olemassaolemattomuudesta olen hyvinkin varma.
Toisaalta olen melkoisen varma siitä, että erilaisten jumalkonseptien taustalla on jokin todellinen ilmiö, olkoon mikä hyvänsä.
Esittämäni arvot ovat likiarvoja.
Ei Jumalia ole. On kohtalo, jota voi paeta, mutta ei kovin kauas.
Niin, olen hyvinkin varma tästä asiasta, eli hyvinkin samaa mieltä kanssasi.
Mistä kohtalosta olet varma?
Eiku...
Vastasin epäselvästi. Tarkoitin vain tuota jumalaosiota. Kohtalosta en tarkoittanut sanoa mitään.
Jos Jumalaa ei kerran ole, miksi ateisti jankuttaa ja jankuttaa jatkuvasti, ettei hän usko? Miksi ateisti ei pysty irrottamaan itseään jatkuvasta saman toistamisesta?
Miksi ateisti ei elä täysillä vakuuttamatta itselleen ja muille koko ajan, että Jumalaa ei ole eikä hän usko? Mitä viisasta on koko ajan sitoa itsensä asiaan, jota ei ole? Hellittäkää jo!
Jos me olisimme hellittäneet, niin yhteiskunnassamme ei olisi sellaisia arvoja kuten uskonnonvapaus, sananvapaus ja tasa-arvo. Arvoja joita teidän pyhä raamattunne ei ollenkaan tunne ja arvoja joita kristityt ovat kiivaasti vastustaneet kautta vuosisatojen.
Teillä uskovilla kun on kumma tarve aina yrittää kieltää muiden ihmisten tasa-arvoiset oikeudet näkymättömän mielikuvitusolennon kuvitteellisten käskyjen perusteella. Mikä on aina se kaikkein huonoin peruste yhtään millekään.
Tämän vuoksi me emme ole hellittäneet, emmekä tule hellittämään. Jos te hihhulit vain joskus tajuaisitte, että usko on teidän ikioma yksityisasianne, eikä anna teille mitään oikeutta määräillä muita ihmisiä, niin voisimme antaakin olla. Mutta eipä vaan koskaan. Suunnilleen joka ikistä humaania lakiuudistusta viimeisen sadan vuoden aikana ovat aina vastustaneet kristilliset piirit, kuten edelleenkin tekevät. Mutta niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
"Kieltäminen on hyvin yleinen puolustuskeino pienillä lapsilla. mielikuvissaan lapset kieltävät oman heikkoutensa ja ovat vahvoja. Oman pienuutensa ja ovat suuria. "
http://tiedostamaton.net/defenssit/kielto.html
Vai niin. Selvisihän se, millaisiin uskomuksiin, siis uskomuksiin, jonkun ateistin toiminta ja jankutus perustuu. Kuitenkin onneksi useimpien ateistien toiminta on fiksumpaa kuin sinun.
Älä puhu tasa-arvosta mitään, ennen kuin ymmärrät, mitä sillä tarkoitetaan ja osaat toimia sen mukaan. Ja ota ensin selvää tosiasioista, ennen kuin tulet huutelemaan typeryyksiäsi.
Kerropa sinä nyt kuitenkin kaikille selvyyden vuoksi mitä tasa-arvolla tarkoitetaan ja miten tuo kritisoimasi kommentoija oli sen mielestäsi väärin käsittänyt, ja mitkä ovat niitä tosiasioita, joita tarkoitit.
Ensimmäisiä tunnettuja feministejä oli brittiläinen Jeremy Bentham, 1748 syntynyt valistusfilosofi. Joka naisten tasa-arvon lisäksi kannatti sellaisia kristittyjen kiivaasti vastustamia asioita kuten kirkon ja valtion erottamista eli sekulääriä yhteiskuntaa, sananvapautta, uskonnonvapautta, homojen oikeuksia, kuolemanrangaistuksen poistamista, lasten hakkaamisen kieltämistä, orjuuden kieltämistä, avioeron sallimista ja siirtomaiden vapauttamista.
Ja yliopistojen opetuksen sallimista myös niille jotka eivät kuulu Englannin anglikaaniseen kirkkoon - mitä Oxford ja Cambridge molemmat vaativat.
Kaikki asioita jotka myöhemmin saatiin, joskin siinä kesti vielä parisataa vuotta. Koska kristityt eivät noita asoita millään halunneet hyväksyä - ja eräitä eivät hyväksy vieläkään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeremy_Bentham
Tyhjä väite ilman ainoatakaan perustelua tekeekin aina niin suuren vaikutuksen. Mutta ilmeisesti uskovat eivät muuta osaa, koska eihän heillä koskaan ole perusteluja yhtään mihinkään. Tyhjästä ja olemattomasta tietysti onkin aika vaikeaa mitään perusteluja keksiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10021674
Profetoin suurissa kielilläpuhumissätkyissä nyt, että tuota tekstiäsi tullaan käyttämään sinua tai jotan muuta ateistia vastaan niin, että copypaste paukkuu ja kohta "uskovat" vaihdetaan kohdaksi "ateistit" :D
"Jos Jumalaa ei kerran ole, miksi ateisti jankuttaa ja jankuttaa jatkuvasti, ettei hän usko? Miksi ateisti ei pysty irrottamaan itseään jatkuvasta saman toistamisesta?"
Siksi, koska kristityt ja muut teistit jankuttavat jankuttamasta päästyäänkin, että juuri heidän jumalansa on olemassa ja tämän jumalan tahto on blaablaablaa.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa suuri joukko hörhöjä kiertää ympäri kaupunkia jankuttaen, että xcwsredf planeetalta tulevat alienit jakavat ihmiskunnan tapettaviin ja ei-tapettaviin sen perusteella, uskovatko nämä astrologiaan ja jokaisen kannattaa ruveta uskomaan astrologiaan pelastuakseen kuolemalta.
Eikö tässä tilanteessa jokaisen järkevästi ajattelevan ihmisen velvollisuus olisi kritisoida tällaista hörhöilyä ja kehottaa kanssaihmisiä ajattelemaan järkevästi ja arviomaan, onko tällaisia xcwsredf planeetan olioita edes olemassa? Onko sellaisista olioista mitään havaintoja? Mistä tiedetään näiden olioiden, jos ovat todellisia, edellyttävän astrologiaan uskomista?
ateistit haluaisivat että muutkin tulisivat tolkkuihinsa kun ovat itse ymmärtäneet uskomusten olevan tarpeettomia ja enemmän vain haitaksi. ei maailma uskomuksilla paremmaksi muutu, mutta huonommaksi kylläkin.
Uskiksen mielestä kaikki ovat tasa-arvoisia - paitsi tietenkin naiset, homot, ateistit ja vääräuskoiset, tai väärin uskovat toiset kristityt.
Naisten tulee aina olla herroilleen miehille nöyrän kuuliaisia alamaisia ja mies on aina perheen pää. Tämä on raamatun mukainen luonnollinen järjestys. Homot ovat saastaisia iljetyksiä ja ateisti moraalittomia rikollisia, ala-arvoista pohjasakkaa joka ei ansaitse mitään ihmisoikeuksia. Vääräuskoiset ovat paholaisenpalvojia ja väärin uskovat uskonveljet ne vasta ovatkin kaikkein pahimpia rikollisia.
Muutenkin kristityt ovat vakuuttuneita siitä että he omistavat koko maapallon ja kaikki sen luonnonrikkaudet yksinoikeudella. Eli kristityn mielestä kuka tahansa toinen kristitty, joka uskoo täsmälleen samoin kuin hän itse, voi olla hänen kanssaan tasa-arvoinen. Paitsi tietysti jos on eri sukupuolta.
En ole vuosikymmeniin nähnyt syytä pitää mitään uskontojen jumalhahmoja todellisina. Jatkuvasti tulee esiin syitä, miksi ne vaikuttavat tyysti sepitetyiltä. Täten pidän jumalia yhtä todennäköisesti olemassaolevina kuin Muumilaakson hahmoja.
Miksi ette haasta Jumalaa? Kristus on elävä eikä mikään Kreikan kuollut kivijumala. Jumala vastaa rukouksiin ja TODISTAA itse itsestään sille, joka haluaa saada sen selville.
Rukoile, että jos Jumala/Jeesus olet olemassa, ilmaise itsesi niin, että tiedän!
Miksi pitäisi haastaa jumalaa kun en näe mitään tarvetta siihen? Usko uskomisen vuoksi on yhtä turhaa kuin kierrellä kaupoissa ja ostella ostamisen ilosta paitsi että silloin saa edes jotain konkreettista joskin tarpeetonta. Uskomalla jumaliin ei saa mitään.
Oletetaan että tuossa olisi järkeä, ei ole, mutta oletetaan. Miksi ihmeessä sinä sitten teet kaikkesi karkottaaksesi täällä viihtyviä vielä entistäkin kauemmas kaikenlaisesta uskonnollisuudesta? Jos haluat että ihmisiä tulisi uskoon, miksi ihmeessä kirjoittelet jatkuvasti täysin päätöntä sekoilua? Annat uskovaisuudesta niin käsittämättömän huonon kuvan ettei kukaan takuulla sinun kehotuksestasi tee mitään.
Ei sillä uskonnollisuudella tee mitään, ei tee ketään autuaaksi. Jos haluaa tietää, onko Jumala olemassa, parasta kai kysyä Häneltä itseltään!
Hengellinen elämä on salattua ateistilta mutta Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. AVAIN. Siis JOS haluaa tietää, tai uskaltaa. Eihän kukaan pakota...
Ja sitä paitsi, en ole kyllä muuta kirjoittanutkaan....
Ai eksyit ensimmäistä kertaa palstalle? Älä lässytä paskaa. Kirjoitustyyli toistuvine kirjoitusvirheineen ja muine maneereineen on kuin sormenjälki. Eikös tuo valehteleminen ole uskosi vastaista?
En valehtele, miksi valehtelisin? Sinä kyllä valehtelet, koska olet isästä perkeleestä, joka on ollut valehtelija alusta asti!
Kristus hahmo on elävä vain sinun korvien välissä... Sitä vastaan voi argumentoida sillä ettei sinulla ole valtuuksia päättää meidän muiden puolesta.
Mä aina mietin sitä, että kun toisaalta pelotellaan helvetin tulella ja toisaalta sanotaan että Pyhän hengen tuli polttelee ihmistä. Itse uskon jälkimmäiseen mutta helvetin tuleen en kyllä ihan uskomalla usko.
Raamatun keskiössä ja punaisena lankana on sanottu olevan Kristuksen sovitustyö. Siinä valossa on vähän hassua jos joku levittää sellaista sanomaa, että joku joutuu kadotukseen vaikka olisi päättänyt uskoa, että Jeesus on Jumalan poika. Ei siinä tarvii tehdä muuta kuin päätös niin se on siinä. Raamatussa toki sanotaan, että seuraavaksi pitää tehdä sitä sun tätä, mutta se on sitten sen ajan murhe/ilo. Se Herra johonka mä uskon kyllä näkee sydämiin eikä kukaan joudu turhaan kadotukseen. Jo se, että on huolissaan kadotuksen olemassaolon mahdollisuudesta, on mulle merkki siitä, että Jumala jollain tavoin puhuu itselle. Ja se on todella hyvä merkki se! Kaikki eivät sitä Jumalan puheena tietenkään pidä eikä tarviikaan. Mutta jotka pitää ni pitäkööt ja hyvä niin: )
"Jos olen väärässä, ilomielin palan ikuisesti helvetin tulessa ikuisesti."
Hyvä juttu, että olet tyytyväinen, jos päädyt helvettiin. Eipä tarvitse joiden kin murehtia, että helvetti olisi jotenkin ikävä juttu.:)
Se paikka vasta helvetti olisi, jos siellä olisi pelkkiä uskovaisen perkeleitä. Hyi saatana ja vielä ikuisesti!
Perinteisen ev. lut. Jumalan olemassaolon todennäköisyys on pyöreä 0. Jonkun muun jumalan olemassaolo on mahdollinen, mutta miksi pitäisi edes välittää siitä pienestä mahdollisuudesta kun se ei kuitenkaan vaikuta elämään mitenkään? Rukoukset ja muut loitsuthan ovat aivan turhia.
"Kuinka varma olet?"
Eipä ole julli antanut itsestään pienintäkään elonmerkkiä. Olen siten täysin varma, ettei Jumalaa ole muualla kuin sepitteelllisenä hahmona sepitteellisessä teoksessa nimeltä Raamattu.