Tässä maassahan se marssijärjestys menee niin että ensin NAISET, sitten LAPSET ja KOIRAT sekä viimeiseksi sitten MIEHET !!!
Ja tämä kaikki tapahtuu sosiaali- sun muiden virkamiestanttojen hymistellessä tyytyväisinä !!!
Herää vain kysymys mistä tämä naisten kohonnut agressiivisuus puolisojaan kohtaan oikein johtuu ? Mitä ihmeen aineita pitää kehoonsa pumpata jotta muuten niin ihastuttavasta ja miellyttävästä naisesta saattaa hetkessä tulla mitä mielipuolisin raivohenki ??? Puolisoni ei tietääkseni käytä lääkeaineita taikka huumeita, sanoopahan vain että joskus tuntuu siltä että "naksahtaa" . . . ja näitä "naksahduksia" kun tuntuu tulevan milteinpä viikottain !!!
Totuushan on kuitenkin se että jos ajaudut tilanteeseen jossa joudut käyttämään voimaa edes itsepuolustukseksi ja toinen osapuoli sattuu olemaan puolisosi niin olet automaattisesti poliisin, sosiaalityöntekijöiden sekä muiden alan ihmisten silmissä "perheväkivallan" tekijä, näin se vaan on !!!
Haluaisinkin heittää kysymyksen alan ammattilaisille : miten pystyn suojelemaan itseäni ja henkeäni akuutissa / tilapäisessä mielenhäiriössä riehuvalta raivottarelta joka sattuu olemaan puolisoni ja on varustautunut teräaseella tms. ns. kättäpidemmällä ??? Nyt kuitenkin on kohdallani tehtävä se poikkeus "normaaliin" suomalaiseen käytäntöön että tapauksessani EI OLE alkoholi osallisena kummankaan osapuolen taholta, ei mustasukkaisuus tms. yleisesti hyväksyttävä syy vaan pelkästään se että uskallan olla jostakin asiasta erimieltä puolisoni kanssa ja sanoa sen myös ääneen.
Puolisoni ei ole ollut jälkeenpäin halukas puhumaan asiasta tai edes yrittänyt selvittää tapahtunutta, useimmiten vetoaa muistamattomuuteensa . . . sillähän siitä pääsee !!!
Luulempa vaan että saan tähän naisille niin arkaan paikkaan osuvalle kysymykselleni jotakuinkin "soita poliisille" tasoisia vastauksia yms. lööperiä jotka eivät auta minua tippaakaan tilanteen ollessa akuutti, ts. miten soitat yhtään minnekkään kun joka hetki saat olla valppaana henkiriepusi tähden ja torjua parhaasi mukaan silmitöntä päällekäymistä !!!
Ja pisteeksi i:n päälle, hiljattain on mediassa nostettu tapetille naisten harjoittama väkivalta, on jopa julkaistu tuore tutkimus aiheesta mutta kuinkas kävi ??? Ensimmäisenä älähti naisasiaunioni ja ilmoitti että ihan turha tutkimus ja heti perään taisi eduskunnan naisverkosto antaa julkilausuman ettei asiassa voi olla mitään perää !!! Taisi vain aihe osua kerrankin arkaan paikkaan.
Niin että näin meillä täällä tasa-arvoisessa Suomessa hoidetaan ikävätkin asiat keskustelemalla kuntoon ???
Terv. nimim. "Kohta kajautan lettupannulla takaisin . . . ja lähden linnaan"
Ja tämä kaikki tapahtuu sosiaali- sun muiden virkamiestanttojen hymistellessä tyytyväisinä !!!
Herää vain kysymys mistä tämä naisten kohonnut agressiivisuus puolisojaan kohtaan oikein johtuu ? Mitä ihmeen aineita pitää kehoonsa pumpata jotta muuten niin ihastuttavasta ja miellyttävästä naisesta saattaa hetkessä tulla mitä mielipuolisin raivohenki ??? Puolisoni ei tietääkseni käytä lääkeaineita taikka huumeita, sanoopahan vain että joskus tuntuu siltä että "naksahtaa" . . . ja näitä "naksahduksia" kun tuntuu tulevan milteinpä viikottain !!!
Totuushan on kuitenkin se että jos ajaudut tilanteeseen jossa joudut käyttämään voimaa edes itsepuolustukseksi ja toinen osapuoli sattuu olemaan puolisosi niin olet automaattisesti poliisin, sosiaalityöntekijöiden sekä muiden alan ihmisten silmissä "perheväkivallan" tekijä, näin se vaan on !!!
Haluaisinkin heittää kysymyksen alan ammattilaisille : miten pystyn suojelemaan itseäni ja henkeäni akuutissa / tilapäisessä mielenhäiriössä riehuvalta raivottarelta joka sattuu olemaan puolisoni ja on varustautunut teräaseella tms. ns. kättäpidemmällä ??? Nyt kuitenkin on kohdallani tehtävä se poikkeus "normaaliin" suomalaiseen käytäntöön että tapauksessani EI OLE alkoholi osallisena kummankaan osapuolen taholta, ei mustasukkaisuus tms. yleisesti hyväksyttävä syy vaan pelkästään se että uskallan olla jostakin asiasta erimieltä puolisoni kanssa ja sanoa sen myös ääneen.
Puolisoni ei ole ollut jälkeenpäin halukas puhumaan asiasta tai edes yrittänyt selvittää tapahtunutta, useimmiten vetoaa muistamattomuuteensa . . . sillähän siitä pääsee !!!
Luulempa vaan että saan tähän naisille niin arkaan paikkaan osuvalle kysymykselleni jotakuinkin "soita poliisille" tasoisia vastauksia yms. lööperiä jotka eivät auta minua tippaakaan tilanteen ollessa akuutti, ts. miten soitat yhtään minnekkään kun joka hetki saat olla valppaana henkiriepusi tähden ja torjua parhaasi mukaan silmitöntä päällekäymistä !!!
Ja pisteeksi i:n päälle, hiljattain on mediassa nostettu tapetille naisten harjoittama väkivalta, on jopa julkaistu tuore tutkimus aiheesta mutta kuinkas kävi ??? Ensimmäisenä älähti naisasiaunioni ja ilmoitti että ihan turha tutkimus ja heti perään taisi eduskunnan naisverkosto antaa julkilausuman ettei asiassa voi olla mitään perää !!! Taisi vain aihe osua kerrankin arkaan paikkaan.
Niin että näin meillä täällä tasa-arvoisessa Suomessa hoidetaan ikävätkin asiat keskustelemalla kuntoon ???
Terv. nimim. "Kohta kajautan lettupannulla takaisin . . . ja lähden linnaan"
Vastaukset 14
Vanhimmat
asumaan, sillä siitä, raivottaresta pääset eroon.
Sehän ihan, ilmiselvästi vaan kiusaa sinua, ihan piruuttaan. Ja älä kajauta, lettupannulla saat vaan lisää, ongelmia itsellesi.
Hyvää loppuelämää :)
Hei! Unohdit koirien ja miesten välistä vielä ainakin kissat ja muut eläimet sekä äitien ja lasten välistä vanhatpiiat ja muut lapsettomat naiset.
Siis miehethän ovat olleet väkivaltaisia aikojen alusta lähtien. Jos NYT naiset alkavat väkivaltaiseksi niin eikös siinä suhteessa saa tasa-arvoa miehet odottaa sen seuraavat….miljoona vuotta.
Varmaan olen silmissäsi virkamiestantta, mutta rohkenen olla eri mieltä kanssasi. En silti käy päälle...
Naisten aggressiivisuutta on aiemmin hillinnyt ympäristön ääretön paheksunta. Naiset ovat kääntäneet vihantunteitaan sisäänpäin ja masentuneet, tai käyttäneet epäsuorempia aggression keinoja (takanapäin panettelu, marttyyriksi heittäytyminen, seksin pihtaaminen...). Nykyään ympäristön asenne ei ole enää niin jyrkkä. Katsopa vaikka musiikkibisneksen naishahmoja: ne ovat malleja itseriittoisesta, vahvasta, jopa aggressiivisesta naisesta. Girlpower!
Kysyt mitä tehdä akuutissa tilanteessa, jossa vaimo käy päälle. Ymmärsin kirjoituksestasi, että et ole vastannut samalla mitalla. Miesten malliin kuuluu yhä, että naista ei lyödä, ei edes itsepuolustukseksi. Vaikka kuulostatkin todella väsyneeltä, tuntuu ettet itsekään arvosta itseäsi tai miehiä ylipäätään. Lähinnä taidat olla katkeroitumassa. Kysyt todella vaikeaa asiaa, ja on todella hakuammuntaa yrittää neuvoa. Silti: ensisijaisesti ehdottaisin, että kaikesta huolimatta lähtisit pois noin arvaamattomasta suhteesta, ennen kuin oikeasti käy jotain peruuttamatonta. Ansaitset kyllä ihmisarvoisen kohtelun. Toinen vaihtoehto on, että teet vaimollesi selväksi, että sinua ei uhkailla väkivallalla eikä käydä kiinni enää. Ei enää ikinä. "Raja kulkee tässä. Mikäli se raja ylitetään, tulen puolustamaan itseäni. Jos puolustan itseäni, sinuun tulee todennäköisesti sattumaan. Mikäli silti kokeilet onneasi, sinuun sattuu, ja menetät minut." Tämän vaihtoehdon ongelma on se, että jos tosiaan puolustat itseäsi, sinun pitäisi malttaa mielesi, ja käyttää vain tarpeellinen määrä voimaa, ei yhtään enempää. Itseään saa puolustaa, mutta ei liioitella eikä kostaa. On myös mahdollista, että vaimosi tekee rikosilmoituksen, mutta sinua ei uskota eikä tilannetta pidetä itsepuolustuksena. Mieti tarkkaan... onnea elämääsi t. virkamiestantta isolla sydämellä
miessakit (onkohan ry tms) että mitä voisit tehdä, kannattaako pakata laukut vai..Voihan olla että saat morasta tai paistinpannusta..hmm... sinuna ottaisin ritolat ja lähtisin muihin maisemiin...
Ja ehdotan, että lähde pois. Niin vaikeaa kun se usein henkisesti onkin. Puhun kokemuksesta. Minulla kun lopussa oli jo henki uhattuna. Jos oot Helsingissä tai lähellä, käy miesten kriisikeskuksessa http://www.miestenkriisikeskus.net ja ilmoita poliisille jos tulet pahoinpidellyksi.
Sen neuvon annan nyt, vaikken itse kehdannut niin aikanaan tehdä. Nuolin haavani kotona ja olin jopa poissa töistä kun en halunnut raavittua ja hakattua naamaani näyttää töissä. Mä jouduin kanssa ton veitsen kanssa seurustelemaan.
Varaudu myös siien, että väkivalta, omaisuutesi tuhoaminen ja kiusan ja haitanteko ei välttämättä lopu eroon.
Pidä autossa hyvä vakuutus, jos se raavitaan tai potkitaan tms. Ja viranomaisista saat miehenä vain vaihtelevasti apua. Oma ex rakkaani piti tapanaan käydä riehumassa myös uudessa asunnossani kutsumatta ja varoittamatta.
Enää en avaa ovea ilman varmuusketjua ja lukot on vaihdettu jo kerran kun hän sai ehkä avaimen käsiinsä riehuessaan.
Sääli jos teillä on lapsia.
Ja lopuksi, vaikka varmasti moni mies tekee todella kamalia asioita puolisolleen ja jopa tappaa, niin miksi se että tekijä on nainen tekee siitä vähemmän tuomittavan.
Eikö molemmat ole ihan yhtä karmeita asioita ja väärin. Olen tuota miettinyt yön pimeinä tunteina kun tilanne on ollut kauheimmillaan.
Ja sanon itse, etä älä lyö tms. sillä ne ongelmat ei ratkea sillä. Hae apua, soita vaikka poliisit tms. Ja pidä känny aina ulotttuvillasi jos joudut esim. puukotetuksi tms.
Ex puolisoni tosin tiesi minun pitävän kännyäni sen varalta ja viimeiseksi jääneessä yhdessäolon hetkessä heitti kännyni ensin porraskäytävvään ja sitten potki minua sukuelimiin, yritti kuristaa minut yms. Tervetuloa joukkoon jota Suomessa ei virallisesti ole olemassa. On vain hakattuja naisia.
Jos haluat, voit tukea kanssasisariasi Amnestyn vetoomuksella osoitteessa: http://www.amnesty.fi/jokuraja
Tosin, sinua, minua ja muita miehiä jotka kärsivät tai ovat kärsineet perheväkivallasta ei auta juuri kukaan. Se naisen väkivaltaisuus kun ei ilmeisimmin ole ihmisoikeusrikkomus miehen väkivallan lailla.
Osanottoni ja tsemppiä!
Oveen törmännyt ja portaissa kompastunut mies
Tarjoaisin tässä ihan samaa mallia kuin perheväkivaltaa kokeneille naisille tarjotaan. Yritä keskustella asiasta puolisosi kanssa; jos pelkäät että tämä ei kahden kesken onnistu, niin varaa keskusteluapuaika perheneuvolasta. Ei kannata odotella akuuttiin tilanteeseen asti kun väkivalta on kerran toistuvaa.
Mikäli keskustelu ei onnistu tai siihen ei voi väkivallan pelossa ryhtyä, totea puolisolle että et jaksa enää ja pyydä että hän hakee apua itselleen. Mikäli puoliso ei näe käyttäytymisessään mitään ongelmaa, ei vaihtoehtona ole kuin ero. Ei kenenkään pidä jatkaa ihmissuhdetta jossa on ainainen väkivallan uhka päällä. Kannattaa varmistaa, että sinulla on joku paikka minne mennä, jos tuntuu siltä, että ero on todennäköisin vaihtoehto.
Mikäli seuraava väkivaltatilanne tapahtuu kun vielä pohdit tulevaisuutta, niin yritä tehdä mahdollisimman vähän puolustaaksesi itseäsi, ettei puolisolle tule vammoja. Koska perheväkivaltatilanteessa on vain kantajan sana vastaajan sanaa vastaan, mahdolliset vammat ovat ainoa näyttö, joka ratkaisee kumman tarina on uskottavampi. Jos saat itse vammoja, on tärkeää että käyt hoidattamassa ne terveyskeskuksessa, ja kerrot siellä rehellisesti miten vammasi sait, jotta puolisoasi vastaan voidaan ryhtyä toimenpiteisiin.
Parisuhdeväkivaltaa kokevilla miehillä on tosiaan ongelmana tuo menneisyydestä periytyvä parisuhdeväkivaltastereotypia. Siksi olisi erittäin tärkeää, että sinua vastaan ei ole näyttöä väkivaltaisuudesta, mikäli puolisosi suostuu lähtemään hakemaan apua ongelmiinsa ulkopuoliselta taholta. Voimia!
jossa toinen on väkivaltainen??? TÄH??
Veljeni (42v) erosi kun vaimo kohteli väkivaltaisesti. Veljeni ei halunnut vajota samalle tasolle vaimonsa kanssa vaan, ero oli ainoa ratkaisu.
Mikään muu ei auttanut vaikka asiaa työstettiin 2 vuotta. Poliisin soittaminen paikalle rauhoitti rouvan muutamaksi viikoksi.
Syksyn mittaan on kyllä julkisuudessa käyty aika paljon keskustelua miesten väkivaltaisuudesta. Naisten lyömisestä ei olla puhuttu mitään. Onko niin että miesten oletetaan itse pitävän puolensa. Omalle kohdalle kävi niin että parin vuoden aikana tuli saatua, lähinnä kyllä vastapuolen humalasta johtuen, muutama kerta turpaan oikein kunnolla. Jotenkin menin tilanteessa aina niin lukkoon etten osannut edes puolustautua tai lähteä pois tilanteesta. Seisoin siinä vaan paikallani, ihmeissäni. Turpiin tuli ilman mitään konkreettista syytä. Asiasta ei pystytty juuri jälkikäteen puhumaan, joten tapahtumat jäivät minulle isoksi mysteereiksi. Pidin naisestani paljon, meillä oli paljon yhteisisä asioita jne. Itseni takia oli kuitenkin pakko lähteä suhteesta, ei voi elää kenenkään hakattavana. Nyt tiedän kärsiväni häntä enemmän yksinolosta ja uuden elämän aloittamisen aiheuttamasta tuskasta. Lähtöä on helppo suositella toiselle, mutta todella vaikea toteuttaa itse. Toivon kuitenkin että jonakin päivänä aurinko paistaa vielä tähänkin risukasaan. Luotto naisiin palannee hiljalleen ? Toivottavasti.
Kohtalotoverisi
Älkää enää vaietko kokemuksistanne. Itse olen täysin vakuuttunut että naiset ovat vähintään yhtä aggressiivisia parisuhteissa kuin miehetkin, ja näin on myös sadoilla tutkimuksilla osoitettu. Itse en ole kohdannut väkivaltaa parisuhteessa enkä sellaista missään tapauksessa ottaisikaan vastaan antamatta tarkalleen samalla mitalla takaisin. Ongelma vain on se, että virallisen totuuden mukaan vain naisia hakataan ja siksi vain minä olisin tilanteessa se syyllinen. Senpä takia koko suhdekin loppuisi siihen paikkaan, koska tiedän että naisella olisi joka tapauksessa yhteiskunnan koneistot puolellaan.
Miten tähän on tultu, että virallisesti vain naiset kokevat väkivaltaa? Siksi koska miehet vaikenevat ja yrittävät olla herrasmiehiä, suojelevat naisia. Naiset taas tuntuvat olevan mestareita marttyyriksi heittäytymisessä ja oman sukupuolensa uhriaseman korostamisessa. Amnestynkin ne ovat jo vallanneet. Onkin jo korkea aika miehen avata sanainen arkkunsa, edes näillä keskustelupalstoilla aluksi, jos kohtaa parisuhdeväkivaltaa naisen taholta.
Itse olen kärjistäen sitä mieltä että miesten suunnaton tyhmyys mahdollistaa naisten ylivaltapyrkimykset.
perheväkivallasta yleensä edes puhutaan!
Sitä pidettiin aikaisemmin synkkänä tabuna, perheen sisäisenä asiana joista ei muille saa kertoa. Esim. avioliitossa raiskaus tuli vasta vuonna 1994 rikokseksi. Naiset ovat ajaneet lakeja, jotka kriminalisoivat perheväkivallan. Miehet eivät ole asiasta olleet niin kiinnostuneita.
Naisunioni vastusti naisten väkivaltaisuuden tutkimusta siksi koska sinä vuonna oli juuri naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen teemavuosi. Kummallisesti miessakit ajoittivat juuri silloin tutkimuksensa raha-anomuksen RAY:lle. Kyllä se vain niin on, että suurempi ongelma on naisiin kohdistuva perheväkivalta kuin miehiin kohdistuva perheväkivalta. Miehillähän on aina ollut mahdollisuudet myöntää rahaa tällaisiin tutkimuksiin (koska ovat olleet poliittisia päättäjiä enemmässä määrin), mutta he eivät ole kokeneet sitä jostain syystä tärkeäksi. VAsta kun naiset ovat keränneet, taistelleet ja anoneet rahaa naisiin kohdistuvan perheväkivallan tutkimiseksi ja estämiseksi, kas kummaa miehetkin kiinnostuvat asiasta! Tietenkin marttyyrimiehet alkavat suureen ääneen toitottaa, että miehiin kohdistuva väkivalta on tärkeämpää, kattokaa nyt naisethan ne vasta väkivaltaisia ovatkin, naisten oma syy. Vaikka naiset ovatkin väkivaltaisia, se ei yhtään vähennä sitä tosiseikkaa, että puolet suomalaisista naisista on joutunut perheväkivallan uhriksi. MIehet ovat fyysisesti vahvempia ja voivat aiheuttaa paljon enemmän tuhoa! KUn katsoo tilannetta maailmanlaajuisesti: miehet ovat sotilaita, sotivat ja käyttävät enemmän väkivaltaa, raiskaavat naisia systemaattisesti sotatilanteissa, kehitysmaissa naisilla ei ole oikeuksia, naisiin kohdistuva perheväkivalta on erittäin yleistä maailmanlaajuisesti. yms.
Vuosittain Suomessa kuolee 30-40 naista perheväkivallan uhrina. Mies sattuu olemaan yleensä fyysisesti vahvempi, joten miehen väkivalta on vaarallisempaa. Naisiin kohdistuva perheväkivalta on paljon akuutimpi ja laajempi ongelma kuin miehiin.
Luepa kuule vaikka tämä alla oleva tutkimus ensin. Ennen kun lakaiset naisten väkivallan maton alle.
Ja tiedoksi että Miessakit eivät ole aloittaneet mitään tutkimusta vaan arvokasta työtä tekevä Ensi- ja turvakotien liitto joka kyllä auttaa enimmäkseen lapsia ja naisia, mutta joka on herännyt tähän ongelmaan omien kokemustensa kautta.
Ja tiedoksi vielä, että Suomalaisten turvallisuus -tutkimuksessa ja Englannin vastaavissa naisten miehiin kohdistuva perheväkivalta on ainakin kolmasosa koko ongelmasta, kuolemaan johtavista joka kymmenes. Eikö siis miehellä ole ihmisarvoa vai mitä tällä tarkoitat. Minä olen paennut veistä pakkaseen naisen kädessä ja sanon, että siitä on leikki kaukana. Otapa selvää asioista ennenkuin julistat totuuksiasi.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/putkonen/
TIIVISTELMÄ
Henkirikokseen syyllistyneet naiset Suomessa 1982–1992
Henkirikokseen syyllistyvät naiset ovat usein persoonallisuushäiriöisiä, kuten vastaavat miehetkin. He tarttuvat useimmiten puukkoon riidassa elämänkumppaniaan vastaan. Kuten miestenkin, naisten rikollisuutta ennustaa aikaisempi rikollisuus. Henkirikollisten naisten kuolleisuus on jopa korkeampaa kuin vastaavien miesten.
Läheiset vaarassa
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin naisia, jotka syyllistyivät henkirikokseen tai sen yritykseen vuosina 1982–1992 ja määrättiin oikeuspsykiatriseen mielentilatutkimukseen. Heidän uhreinaan oli yli puolessa tapauksista entinen tai nykyinen elämänkumppani. Ystävä oli uhrina neljänneksellä ja oma lapsi 13 %:lla. Näiden lisäksi aineistossa oli seitsemän lapsensurmaa eli vastasyntyneen tappoa. Kaksi kolmasosaa puukotti uhriaan. Riita oli motiivina lähes 60 %:lla. Lapsen surmaamisen yhteydessä naiset usein suunnittelivat myös itsensä surmaamista. Persoonallisuushäiriöisten uhrit olivat enemmän aikuisia kuin lapsia, psykoottisilla oli enemmän lapsiuhreja. Tutkituista lähes kolme neljästä oli päihtyneenä syytteenalaisen tekonsa aikana.
Väkivaltaiset naiset ovat useimmiten persoonallisuushäiriöisiä
Tutkituista lähes kolmella neljästä oli persoonallisuushäiriö ja vajaan kolmanneksen katsottiin sairastavan varsinaista mielisairautta. Selvästi yli puolet oli ollut psykiatrisessa hoidossa joskus ennen tekoaan ja neljänneksen katsottiin olevan vastentahtoisen hoidon tarpeessa teon jälkeen.
Henkirikokseen syyllistyneissä naisissa toistuvasti rikollinen ja aikaisin kuoleva riskiryhmä
Tutkittavia seurattiin toukokuuhun 1999 asti. Heistä neljännes oli tehnyt jonkin uuden rikoksen seurannassa, 15 % väkivaltarikoksen. Näistä uusijoista kahdeksalla kymmenestä oli persoonallisuushäiriö, joka kymmenes oli mielisairas ja yhdeksän kymmenestä oli syyllistynyt jo ennenkin rikoksiin. Enemmän kuin yhden henkirikoksen tehneitä oli 3 %. Kaikki henkirikoksen uusijat olivat persoonallisuushäiriöisiä.
Uusiminen tapahtui heti seurannan alussa: uusijoista puolet syyllistyi uuteen rikokseen jo kahden ensimmäisen vuoden sisällä indeksirikoksesta. Uusiminen oli yhtä yleistä muiden väkivaltaisten naisten keskuudessa. Uusimista ennusti parhaiten aikaisempi rikollisuus.
Lähes 17 % naisista oli kuollut seuranta-aikana. Kahdeksan naista kuoli tautiin, kuusi itsemurhaan, kuusi onnettomuuteen, yksi henkirikokseen sekä lisäksi oli yksi epäselvä kuolemanluokka. Kuolleisuus oli siis selvästi kohonnut: alle 40-vuotiailla jopa yli 200–kertaiseksi normaaliväestöön verrattuna, itsemurhariski oli yli 400-kertainen.
Hoitoa tarvitseva ryhmä
Koska henkirikokseen syyllistyneet naiset selvästi ovat riski niin itselleen kuin ympäristölleen, tulisi heidän hoitoonsa kiinnittää parempaa huomiota niin vankilassa kuin sairaaloissa ja avohoidossakin. He vaikuttavat hyvin samankaltaiselta ryhmältä kuin väkivaltaiset miehet eikä tätä ryhmää pitäisi jättää miesten varjoon.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa naiset ovat syyllistyneet joka kymmenenteen henkirikokseen vuosina 1977–2000 ja 1990-luvulla täällä tehtiin keskimäärin 140 henkirikosta vuodessa, vuonna 2001 tehtiin 155. Tämä tutkimus on epidemiologinen ja tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston, Kansanterveyslaitoksen ja Vanhan Vaasan sairaalan kanssa.