Mulla on ystävä, jonka olen tuntenut koko ikäni. Jo lapsena hän oli itsekäs ja manipuloiva. Ollaan nyt ihan aikuisia kummatkin ja parhaita kavereita edelleen. Olen niin väsynyt hänen käytökseen; saa päivä jos toinenkin olla pala kurkussa ja odottaa, mitä seuraavaksi tulee.
Tämä tyyppion mielestäni itsekkyyden perikuva. Puhuu aina omista asioistaan kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä, kun itse kerron kuulumiset niin tuskin hymähtää. Yleensä vain kuuntelen sen jaarittelua. Kaveri on myös niin negatiivinen valittaja kuin voi olla, mikään ei ole hyvin. Sitä täytyy olla aina miellyttämässä ja varoa sanojaan. Omaa eriävää mielipidettä ei voi tuoda esille tai saa sontaa niskaan. Ei arvosta tekemääni fyysistä työtä vaan halveksuu ja sanoo minun pilaavan omani ja hänen suhteensa, kun ei töiden takia voida aina nähdä. Itse hän on saanut kaiken lautaselle valmiiksi katettuna. En ole kateellinen hänelle, asia vaan on näin.
En itse oo täydellinen, mutta ei tämä ole sitä, mitä kaverisuhteelta pitäisi odottaa.Mun stressitaso on niin huipussa, että itken melkeen päivittäin. Parhaina päivinä meillä on yhdessä hauskaa ja hän on sydämellienen ihminen, mutta sitten taas toisina mua ahdistaa niin, että oksettaa. Olenko täysin tolvana kun yritän olla ain mieliksi. Kyllähän tässä itsekin valehtelen koko ajan eikä sekään hyvältä tunnu..
En uskaltaisi ikinä katkaista suhdetta, se varmaan tappaisi mut... enkä tiedä haluanko tai saanko edes neuvoja, oli pakko vaan kirjoittaa.
Tämä tyyppion mielestäni itsekkyyden perikuva. Puhuu aina omista asioistaan kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä, kun itse kerron kuulumiset niin tuskin hymähtää. Yleensä vain kuuntelen sen jaarittelua. Kaveri on myös niin negatiivinen valittaja kuin voi olla, mikään ei ole hyvin. Sitä täytyy olla aina miellyttämässä ja varoa sanojaan. Omaa eriävää mielipidettä ei voi tuoda esille tai saa sontaa niskaan. Ei arvosta tekemääni fyysistä työtä vaan halveksuu ja sanoo minun pilaavan omani ja hänen suhteensa, kun ei töiden takia voida aina nähdä. Itse hän on saanut kaiken lautaselle valmiiksi katettuna. En ole kateellinen hänelle, asia vaan on näin.
En itse oo täydellinen, mutta ei tämä ole sitä, mitä kaverisuhteelta pitäisi odottaa.Mun stressitaso on niin huipussa, että itken melkeen päivittäin. Parhaina päivinä meillä on yhdessä hauskaa ja hän on sydämellienen ihminen, mutta sitten taas toisina mua ahdistaa niin, että oksettaa. Olenko täysin tolvana kun yritän olla ain mieliksi. Kyllähän tässä itsekin valehtelen koko ajan eikä sekään hyvältä tunnu..
En uskaltaisi ikinä katkaista suhdetta, se varmaan tappaisi mut... enkä tiedä haluanko tai saanko edes neuvoja, oli pakko vaan kirjoittaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo ei kuulosta ystävältä vaan ihmiseltä jonka sinä olet tuntenut vuosikausia.
Alappa pitämään hiukan hajurakoa, jokaisen puheluun ei tarvitse vastata, jokaiseen tapaamisehdotukseen ei tarvitse vastata myöntävästi, jokaista tapaamista ei tarvitse pitä niin pitkänä jos et halua kuulla hänen jaarituksiaan.
Alappa harrastamaan jotain aivan uutta, saat sitäkautta mielenkiintoisampaa tekemistä ja tuttavia( joista kenties kehittyy ystäviä).