Kuinka tärkeää on olla biologinen isä?

Hyvä kysymys.

Mutta millä tavoin pelkäät tulevasi maksumieheksi? Tarkoitatko tilannetta, jossa vaimosi eroaisi sinusta ja joudut vain maksamaan elareita? Vai onko tuossa muitakin uhkia?

No, jos pelko on tuo ero, niin miten todennäköisenä pidät sitä? Toki se mahdollisuus on aina - mutta pystytkö luottamaan suhteeseenne? Miten voisit luottaa, ja mitkä olisivat ne merkit, jolloin tietäisit luottavasi riittävästi?

Jos kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen, niin olen sen verran perhe ja lapsirakas ihminen, että minä lähtisin mukaan ja ryhtyisin vanhemmaksi. Mutta ensin minun olisi ratkaistava, luotanko ja tahdonko.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, kuulostat vastuulliselta ja henkisesti vahvalta ihmiseltä.

Lapsen isä ei ole lapsen siittäjä vaan hän joka kasvattaa, rakastaa, hoitaa ja ohjaa lasta. 24/7 ilman mutkun mutkun mutkuja.

Sinun tapauksessa, jos haluat ja tunnet olevasi valmis isäksi, ryhdy isyyteen. Tiedät että se on velvollisuutesi seuraavat 18 vuotta. Hyvin hoidettuna sinä keräät siitä 100% koron. Saat nauttia lapsesi menestyksestä, arvostuksesta ja kunnioituksesta loppuikäsi.

Jos taas epäilet naisesi luotettavuudesta ja kyvystä olla hyvä äiti, tehkää laillinen sopimus jossa eron sattuessa sinä saat pitää lapsen ja naisesi hoitaa maksupuolen.

Miten voi tulllakin nettipalstalla kaksi näin fiksua vastausta? Kiitos lämpimästä sanoistanne, OPPELIN ja PÄÄSIÄIN.

Mitä siis pelkään? Ehkä yhtä asiaa kaikkein eniten: entä jos joskus vuosien kuluttua lapseni sanookin minulle, että hän ei pidä minua oikeana isänään. Kaiken muun kestän, mutta nuo kuvitteelliset sanat oikeasti pelottavat.

Teillä on siis ollut ero vireillä ja vaimollasi uusi mies, josta syntyy lapsi. Tietysti kaiken tämän keskellä lapsi on viaton ja osaton..Mutta...väkisin mieleeni tulee ajatus, ettei vaimollasi mennyt hyvin siinä uudessa suhteessa ja nyt sitten kääntyi puoleesi ns. heikkona hetkenä...tilanne voi olla muukin, mutta näin minä sen oletan olevan. Jos ryhdyt isäksi, olet sitä lopun ikääsi, mutta on lähes varmaa, että tuleva lapsi vertaa sinua myös biologiseen isään. Teetpä niin tai näin, tee se vain omasta tahdostasi....kenenkään maksumieheksi ei pidä alkaa.

Pohdi vakavasti. Kyse ei ole sinusta, kyse ei ole äidistä, vaan lapsesta. Lapsi on ansainnut isän, joka rakastaa häntä 18v ja pidempään, koko elämänsä. Alusta loppuun. Kova vastuu. Jos päätät ottaa sen, jos sydämessäsi on olemassa rakkaus, valintasi on ok.

Mahtavaa, että olet noin valmis ottamaan ison vastuun.
Ota se vain, jos olet naisesta "varma". Toivon, ettet tule hyväksikäytetyksi.
Lapsi ansaitsee välittävän isän.

En tiedä, mutta erittäin tärkeää on se minkä näköinen on isä sekä minkä näköinen itse olet. Ajattele lapsen kannalta, ettei lapsen tarvi kärsiä ulkonäöstä myöhemmin. Äitini ei ajatellut tarpeeksi kun meni perkeleen rumana akkana tekemään lapsia miehen kanssa joka ja jonka suku ei ole parasta mahdollista tulevan tyttölapsen ulkonäön kannalta eikä myöskään äitini suku, kaikki olivat siis rumia ja kaikki meni mun kohdalla TOTAALISEN PIELEEN. Kun lapsi tulee ja jos se on tyttö voi se joutua suunnattomiin kärsimyksiin joten mieti tosi tarkkaan minkä näköinen se lapsi saattaa olla kun te yhdistytte. Mielellään ei äiti halua rumaa lastaan tappaa joten joutuu elään sen kanssa loppuikänsä ja kestää virheensä.

Olet aisankannattaja, käenpojan kasvattaja. Se, että leikit isää tuossa tilanteessa ei tee sinusta isää. Isyys on biologinen asia. Tietysti asiaa voi selitellä itseleen muuten :D Tuossa on melkoinen soppa teillä vielä edessä, voin luvata. Itsellänikin tuo tilanne ollut, sain lapsen naimisissa olevan kanssa... erosivat lopulta, tuo nainen palasi miehensä kanssa yhteen raskausaikana ja piti kulissia, joka lopulta romahti.. todennäkösesti sinunkin vaimo pettää sua jatkuvasti, tuskin tuo toisen kanssa makaaminen oli ensikerta eikä takuulla viimeinen..palasi takaisin heikkona hetkenä. odotapa kun taas vahvistuu :)
Oletko ajatellut lapsen identiteettiasioita?

En uskalla ottaa kantaa näin merkitykselliseen kysymykseen. Päätöksesi vaikuttaa niin merkittävästi tulevan ihmisen elämään, että toivottavasti me nettir***karit emme vaikuta siihen mihinkään suuntaan.

Kysyn kuitenkin onko sinulla aiempia lapsia tämän tai jonkun muun naisen kanssa?

Olen kasvanut ilman biologista isääni. Minulla on isä, siis äitini mies jota kutsun isäkseni sekä lapseni papaksi. Biologia ei merkitse isyyteen mielestäni lainkaan, vaan isyys on perheen sisäinen asia. Lapsuuteni kasvoin ilman biologista sekä isääni, sillä äitini tapasi isäni vasta kun olin jo esimurkku.
Oli isyys biologinen tai ei, mielestäni se on ansaittava asia, paljon muutakin kuin siittäminen. Oikea isä kestää lapsen itsekkäät ja hirveätkin loukkaukset, on vierellä normaalissa arjessa ja auttaa hädän hetkellä. Minulla ainakin on isä, joka on mielestäni miljoona kertaa parempi kuin oma biologinen isäni. Oma lapsenikaan ei sano biologista isääni kuin etunimellä, silloin harvoin kun törmätään jossain. Niin, ja en ole sisaruksista ainoa, meitä on kolme sisarusta, jotka saimme kaikki oikean isän samaan aikaan :) Ja meillä kaikilla on nykyään omia lapsia, ja kas kummaa, kukakohan on kaikkien pappa ja kukakohan saa aina isänpäiväkortit, joululahjat ja kenen luona kaikki kyläilevät? Aivan, se biologisuus on vain biologisuutta. Isyys on niin paljon enemmän kuin dna-rimpsu.
Mielestäni sinun ei kuulu ottaa biologisen isän paikkaa virallisissa papereissa. Lapsella on sen biologisen isänsä lisäksi myös sen puolen biologinen suku, johon lapsella on oikeus. Lisäksi jos nyt otat papereille lapsen ja aikanaan tulisikin ihan hirveän kamala ja likainen ero, niin lapselle se olisi ihan hirveätä. Ensin olet ottanut lapsen itselle, ja sitten joko sinä tai äiti menisi hakemaan muutosta ja lapsen maailma romahtaisi.
Avoimin kortein eteenpäin ja vaatikaa biologisen isyyden tunnustus, helpottaa lapsella kovasti kun on aika aikuistua ja vanheta sekä aika tutkiskella omia juuriaan. Lapsesta voi tehdä myös adoption sitten myöhemmin sinun nimiisi, ja silloin kaikki olisi paperilla ja avoimin kortein.
Ja teet miten päin vaan, ihan varmasti siihen, että et ole biologinen isä, tulet törmäämään lapsen puolesta. Mutta lapset ja nuoret nyt vaan sanovat asioita ennenkö ajattelevat. Aikanaan lapsi ottaa samalla lailla vastaan omien lapsiensa purkauksia, eli elämä opettaa viimeistään :D

Ehkä oleellinen kysymys on se, että miten teidän parisuhteenne voi? Haluatko olla tämän naisen kanssa jatkossakin? Vai haluaisitko löytää paremman naisen, jonka kanssa voisit saada biologisia lapsia? Vai onko riskinä, että eroaisit etkä löytäisi ketään, jolloin sinulta jäisi mahdollisuus olla "edes" isäpuoli, jollainen sinusta olisi tulossa tuossa tilanteessa?

Lapsi rakastaa aina läsnä olevaa vanhempaansa. Jos teet isänä parhaasi, annat aikaasi ja huolehdit hänestä, niin kukaan ei voi sitä muuksi muuttaa. Vaikka eroaisitte, niin kunnollisena isänä olet oikeutettu tapaamaan häntä eikä kyse ole vain elatusmaksujen maksamisesta, joten jos olet virallisesti isä, sinulla on OIKEUS tavata lasta.

Itselläni on se tilanne, että minä äitinä menetin lasteni huoltajuuden, koska olin eron jälkeen niin rikki enkä kyennyt pitämään puoliani häikäilemätöntä puolisoani kohtaan. Pidin kuitenkin huolen, että rakastin ja hoivasin lapsiani aina silloin, kun vain tapasimme. Ei sitten mennytkään monta vuotta, kun lapset väkisin vaativat, että pääsevät minun luokse asumaan ja pian sen jälkeen sitten saatiin oikeuden kautta virallinen lupa, että lapset jäivät minun luokseni asumaan. Siksi uskon siihen, että kun teet hyviä tekoja ja kohtelet lapsia hyvin, niin oikeus toteutuu ennemmin tai myöhemmin.

Tuo on tärkeä päätös. Itse koen niin, että jos et ole valmis isäksi tuolle lapselle, niin et ole valmis jäämään avioliittoonnekaan. Miksi et haluaisi olla isä puolisosi lapselle?

Maailmassa on paljon mm. adobtoituja. Miksi heille se lapsi olisi vähemmän tärkeä? Vain verenperimän takiako? Ja kyllä, myös noissa liitoissa on eronneita pareja. Heillä on sen jälkeen yhteishuoltajuus, useimmiten. Siis lapsesta joka on heidän lapsensa, vaikka verenperimä on jotain muuta. Tuskin kukaan kokee eron jälkeen, että ei haluaisi olla isä tai äiti tuolle lapselle??

Ja sitten tuo että jos vaimo kuolisi, niin lapsi joutuisi pois... Tuskin joutuisi. Sellaisessa tilanteessa katsotaan, että kenestä tehdään lapselle huoltaja. Jos sinä haluaisit olla lapsen huoltaja, niin olisit luontevin valinta. Sinä lasta kasvatat, hoidat, opetat, rakastat...

Minulla on kaksi lasta. Heistä nuorempi on ns. vailla isää, eli hänen biologinen isänsä huitelee jossain, eikä välitä vähääkään. (Hyvä niin ihan sekopää.) Minun puolisoni tutustui minuun kun kuopukseni oli alle 1v. Nyt tytöllä on ikää jo 9v. Puolisoni toivoi että voisi adobtoida tytön, koska kuitenkin tyttö on häntä aina isäksi sanonutkin. No, sepä ei nyt sitten onnistukaan, koska lapsen biologinen isä päätti vastustaa. Meillä on yhteishuoltajuus, vaikka lapsen biologinen isä on tavannut tyttöä vain n. kerran vuodessa lyhyen hetken ajan. Tämäkin juttu kannattaa ottaa huomioon...

Kyllä mä täyin 100% isäksi alkaisin tuolle pikkuiselle.

Pieni, viaton ihmissielu tulossa maailmaan. Ja saat mahdollisuuden olla sinne maailman tärkeimpiä ihmisiä, käytä se tilaisuus ja saat paljon enemmän takaisin.

Vaikka joutuisit maksumieheksi, mitä siitä? Elämä voi loppua huomenna, turhaa tommosia on murehtia.