"Luulin, etten selviäsi ilman häntä. Huomasin, että selviäisin. Hän olisi ylpeä minusta."
v.
"Luulin, etten selviäsi ilman häntä. Huomasin, että selviäisin. Tiedän, ettei hän välittä paskaakaan minusta."
Olen etsinyt vastausta kirjoituksista ja oppaista. Olen etsinyt vastauksia kaikista kirjoitetuista teksteistä. Mitä tein väärin? Johtuiko siitä, etten ollut vastavuoroinen? Johtuiko siitä, että olin liikaa omien murheideni alla? Johtuiko siitä, etten osannut näyttää tarpeeksi rakkauttani? Johtuiko siitä, että alistuin liikaa? Johtuiko siitä, etten pitänyt tarpeeksi puoliani? Johtuiko siiitä, että mielenterveyslääkkeet muuttivat persoonallisuuttani? Johtuiko siitä, että minulta odotettii milloin mitäkin, ja että tein kuten odotettiin?
Minä uskon, että vastaus on kuitenkin muualla, kuin se että hän rakastui sinuun. Mikään siinä ei olisi estänyt häntä toimimasta oikein, tai olemasta inhimillisesti. Huomioimasta sitä, että hän oli minulle elämäni tärkein. Ei edes silloin, kun itse olen kykenemätön eroani järjestämään ja välittämistäni näyttämään.
Uskon, että sInäkin ymmärrät sen.
v.
"Luulin, etten selviäsi ilman häntä. Huomasin, että selviäisin. Tiedän, ettei hän välittä paskaakaan minusta."
Olen etsinyt vastausta kirjoituksista ja oppaista. Olen etsinyt vastauksia kaikista kirjoitetuista teksteistä. Mitä tein väärin? Johtuiko siitä, etten ollut vastavuoroinen? Johtuiko siitä, että olin liikaa omien murheideni alla? Johtuiko siitä, etten osannut näyttää tarpeeksi rakkauttani? Johtuiko siitä, että alistuin liikaa? Johtuiko siitä, etten pitänyt tarpeeksi puoliani? Johtuiko siiitä, että mielenterveyslääkkeet muuttivat persoonallisuuttani? Johtuiko siitä, että minulta odotettii milloin mitäkin, ja että tein kuten odotettiin?
Minä uskon, että vastaus on kuitenkin muualla, kuin se että hän rakastui sinuun. Mikään siinä ei olisi estänyt häntä toimimasta oikein, tai olemasta inhimillisesti. Huomioimasta sitä, että hän oli minulle elämäni tärkein. Ei edes silloin, kun itse olen kykenemätön eroani järjestämään ja välittämistäni näyttämään.
Uskon, että sInäkin ymmärrät sen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
" Mitä tein väärin?"
Et välttämättä mitään. Tai vaikka kaiken. Yleensä jotain siltä väliltä.
Noista kysymyksistäsi valitsisin ainakin nämä
"Johtuiko siitä, että alistuin liikaa? Johtuiko siitä, etten pitänyt tarpeeksi puoliani? Johtuiko siiitä, että mielenterveyslääkkeet muuttivat persoonallisuuttani? Johtuiko siitä, että minulta odotettii milloin mitäkin, ja että tein kuten odotettiin?"
joihin vastaisin "kyllä". Kun toinen alistuu, ei aseta omia rajojaan, muuttuu (jostain syystä) ja tekee aina kuin sanotaan, ei vuorovaikutus parisuhteessa tosiasiallisesti voi ollenkaan toimia.
Totta. Tein kuten hän toivoi. Sitten tein kuten muut viisaammat neuvoivat. Olin täydellisen hukassa omasta tahdosta. En kuitenkaan olisi voinut tehdä muuten.
Tein kaiken väärin, oletan niin. Ehkä väärät valinnat maksoivat koko elämäni. Olisivatko toiset valinnat muuttaneet suunnan? Jos muut tiesivät paremmat valinnat, niin miksi he eivät osanneet neuvoa? Eivätkö he halunneet, vai lolettivatko vain omista lähtökohdistaan? Halusivatko että jouksen amokkini vain loppuun? Halusivatko, etten onnistu?
Vaikuttaa läheisriippuvuudelta. Ymmärrä, ettei ex-puoliso ole sinun elämä. Sinun elämäsi ei ole kiinni ex-puolisostasi, vaan sinusta itsestäsi.
"Rakkaus: Toinen toisensa henkisen kasvun rohkaisu; vahva itsetunto.
Riippuvuus: Toisen osapuolen käyttäytymisen vahtiminen; oma identiteetti ja minäkuva riippuvaisia toisen hyväksynnästä.
Rakkaus: Keskinäinen arvostus ja loukkaamattomuus.
Riippuvuus: Toisen osapuolen tarpeet saavat väistyä toisen eduksi; itse aiheutettu vajaatila.
Erotilanne:
Rakkaus: Eron hyväksyminen ilman, että siihen liittyy riittämättömyydentunnetta tai itsetunnon menetystä.
Riippuvuus: Oman riittämättömyyden ja arvottomuuden kokeminen; ero on usein yksipuolinen päätös. "
Näin minullekin kävi...luulin tekeväni oikein ja pitäväni suhdetta koossa kun vaan tein niinkuin "käskettiin"
jälkeenpäin mies syytti että oli liian kiltti...
No enää en ole, nyt ihmettelee että mihin se entinen kiltti sopuisa vaimo katosi...
Yksin ei voi suhdetta pitää koossa. Sitten voisi vielä kysyä, mikä merkitys suhteella on itselle. Riittääkö suhteen perustaksi sen "koossa pysyminen", jos riittää niin miksi? Eikö se ole juuri tuollaista riippuvuutta, jota tuossa edellä kuvattiin?
Ei väliä. Ei ollut tilaisuutta miettiä.
Niin. Vastavuoroisuus oli nolla. Yksin voin riehua kuin hullu narsisti, mitä väliä. Kukaan ei kuule, ei näe.
"Ei väliä"? Tuossa alempana "Vastavuoroisuus oli nolla". En nyt oikein ymmärrä, ehkei ole tarkoituskaan.... Kun suhteessanne ei ollut vastavuoroisuutta, eikä pelkällä "koossa pysymisellä" ole väliä (no eihän sillä kyllä olekaan..), niin minkä ihmeen vuoksi kaipaat ex-miestä? En kyllä minäkään keksi muuta kuin riippuvuuden. Parisuhderiippuvuus on samaa kuin riippuvuus esimerkiksi alkoholista: sitä vain haluaa, vaikka tietää sen olevan terveydelle haitallista. Riippuvuuden syyt löytyvät oman sielusi sopukoista. Ei mistään muualta.
Vaihtoehtoja noihin esim. näin:
"Selviän ilman häntä. Murheellista tietenkin, mutta ei voi mitään. Olen kiitollinen kaikesta hyvästä, jonka sain."
"Tiedän selviäväni ilman häntä. Ero on silti ainoa järkevä vaihtoehto, etenkin kun hän sitä haluaa. Olen kuitenkin kiitollinen menneestä, kaikesta hyvästä, jonka saimme jakaa monet vuodet."
Tai ellei luota itseensä kovin paljon:
"Luulin, etten selviäsi ilman häntä. Huomasin, että selviäisin. Tiedän, ettei hän välitä paskaakaan minusta, mutta ei sillä enää mitään väliä olekaan."
"...Mitä tein väärin....?"
Teit/teet väärin, kun ajattelet ex-puolisosi käytöksen/päätösten/valintojen riippuvan ainoastaan siitä mitä sinä teet/et tee. Jokainen tekee itse käsikirjoituksen elämäänsä. Joskus käy niin, ettei haluta jatkaa puolison kanssa. Sitten erotaan, ja laaditaan elämälle uusi käsikirjoitus ilman puolisoa.
Ymmärrän kyllä aloittajan pointin. Nämä ovat niin vaikeita asioita. herkkä ja empaattinen ihminen etsii aina helposti itsestään vikaa ja syytä.
Mitä tulee riippuvuuteen niin kyllä terveeseen suhteeseen kuuluu jonkin verran riippuvuutta toisistaan. Jos ei halua/uskalla/osaa olla toisesta lainkaan riipuvainen niin ei suhde voi kovin syvä ja toimiva olla. Mutta kyllä, liiallinen rippuvuus on haitallista.
Ja voin sanoa, että kyllä parisuhteen loppuminen katkaisee yhteyksiä ja aiheuttaa sitenkin tuskaa, mutta on se parempi juttu kuin jäädä epäterveeseen suhteeseen.
Minua ainakin helpottaisi ,jos kumppani olisi kertonut rehellisesti kahdenkesken ,mitä hän ajattelee elämästä . Munusta ei riitä ,jos sanoo " meidän pitää keskustella tästä suhteesta". Keskustelua ei ollut,seuraava liikku oli ,muutti pois. Miten tällainen ihminen luo suhteita ?? Sielunkumppanuus lapsiin tulevaan mieheen,mikä se on ? Petetään lapset seuraavaksi uusi mies. Minä itse,hyvinvointi on tärkeää,en käsitä. Mikä se psyyke, onko kaikki sittenkään kohdalla.
Sanoit empaattisen etsivän vikaa ja syytä itsestään. Ei se kyllä niin mene. Empaattinen osaa eläytyä TOISEN ihmisen tunteisiin ym.. Empaattisuudessa ei etsitä vikoja eikä syitä, ei itsestään, ei toisestakaan, vaan ainoastaan ymmärretään miksi toiselle on tapahtunut jotain, mitä hän teki, mitä hän ajatteli, mitä tunteita siihen liittyi. Vaikka toinen olisi ajatellut/tehnyt/jne täysin eri tavalla mitä empaattinen itse olisi tehnyt.
Narsismin uhri, eli piilonarsisti tuppaa syyttelemään "työkseen" itseään kaikenlaisesta, etsimään vikoja itsestään.
Riippuvuus on parisuhteessa jossain määrin normaalia. Mikä on normaalia, ja mikä ei tulee useinkin vasta erossa ilmi. Tuossa ap:n kirjoituksessa sanottiin "Luulin, etten selviäsi ilman häntä". Lisäksi pohditaan vain sitä mitä ap teki väärin, kun teki juuri siten mitä ex-puoliso käski. Tämä ei kerro todellakaan normaalista riippuvuudesta, vaan aika pahanlaatuisesta. Mitä kovemmat "vieroitusoireet", sitä pahempi riippuvuus.
Sinulta kysyn: miten niin? Miten helpottaisi, jos ex-kumppanisi olisi kertonut mitä ajattelee elämästään? Tarkoitat kai, että se olisi helpottanut, jos kumppanisi olisi ajatellut elämästään "oikein", sinun toivomalla tavallasi? Jos vaikka kumppani olisi ajatellut elämänsä kanssasi olevan maailman kauheinta, ja ahdistavinta, niin sehän olisi ollut loukkaavaa, eikä varmasti yhtään elämääsi helpottavaa.
Monilla jätetyillä, etenkin naisilla, on sellainen käsitys, että kumppani voisi avautumalla puhumaan korjata kaiken, hoitaa suhteen hyväksi, jatkaa suhdetta, olemaan lähtemättä/jättämättä.
Ja monilla jätettyjä naisia arvostelevilla naisilla on käsitys, että jätetty on kaikin tavoin "vammainen", ei osaa kuunnella, ei keskustella, ei ymmärrä, ei tajua, ei tarvitse arvostusta, ei saa vaatia asianmukaista kohtelua, ei saa pitää kiinni oikeuksistaan, ei saa ilmaista pahaa mieltään. Sinulta kysyn: miksi niin?
Noh. Ei voi tietää miksi jotkut ajattelisivat jätetyn "vammaiseksi". Eipä ole (onneksi) lähi- eikä tuttavapiirini kohdalle sattunut ainuttakaan tuollaista tapausta.
Ehkäpä sellaiset arvostelevat, jotka mielellään arvostelevat toisia ihmisiä aina ja kaikessa muussakin, tietävät ja osaavat kaikesta kaiken, ovat hyviä, ihan täydellisiä? Tällaiset ihmiset kannattaa kiertää kaukaa. He ovat energiasyöppöjä.