Olen parikymppinen tyttö, ja ihastunut luokallani olevaan tyttöön, joka kyllä on todennäköisesti hetero.. Saattaa hän olla vähän myös naisista kiinnostunut, en tiedä. No meistä on tullut kaverit, mutta haluaisin vaan paljon enemmän. Kyllä hän tietää että olen häneen kusessa vaikka en sitä olekaan sanonut.
Ongelma on se, että hän on todellinen ongelmatapaus. Asuu laitoksessa, syö lääkkeitä, karkailee, joutuu vähän väliä poliisien kanssa tekemisiin, putkaan, sairaalaan, hän on itsetuhoinen, viiltelee, ei käy koulussa jne. Hän on minua nuorempi.
En voi tehdä mitään. En voi auttaa häntä. Häntä tuskin kiinnostaa minun apu. Hän kyllä hengaa kanssani aina koulussa (kun sinne asti pääsee), laittaa aina viestiä että missä olen. Mutta ei hän ole mitään oikeita kiinnostuksen merkkejä mua kohtaan osottanut..
Hän huolestuttaa käytöksellään minua niin paljon. Ja hän tietää sen. Ihan kuin hän tahallaan hakisi minulta huomiota, hän kertoo aina missä ongelmissa on ollut, laittaa putka -ja sairaalareissujensa jälkeen viestiä. Käärää hihansa koulussa kun olemme kahden, jotta varmasti näen hänen järkyttävät viiltelyarpia täynnä olevat käsivartensa.
Minulla on tästä niin paha olo, koska ei hän halua minulta muuta kuin huomiota. Tai en ole varma? Tykkään hänestä, muttai hänestä ole mulle muuta kuin harmia.
Tämä on ihan perseestä. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta olla hänen kanssaan. Ja olla hänelle avuksi. On vaikea olla hänen seurassaan kun haluaisin vaan kiskaista hänet luokseni ja suudella. Tai vaan tarttua häntä kädestä ja puristaa. Mutta mun pitää näyttää normaalia naamaa ja olla vaan ja jutella mukavia.
Pitäiskö mun vaan sanoa hänelle suoraan että tykkään hänestä, ja että hän aiheuttaa mulle niin paljon huolta että en jaksa sitä? Ja että mun on vaikea olla vaan hänen kaverinsa koska haluaisin jotain ihan muuta? Ja katson sitten miten hän reagoi. Asian ääneen sanominen kyllä helpottais mun oloa, enkä pelkää sanoa sitä.
Pitääkö mun jatkaa vain hänen kansaaan kaveeraamista, vai kannattaako kaverisuhde vain lopettaa kun se on mulle niin hankalaa?
Ps. Mua ei sitten kiinnosta mitkään hyi lesbo -kommentit. Jos ei ole fiksua sanottavaa niin pidä turpa kiinni
Ongelma on se, että hän on todellinen ongelmatapaus. Asuu laitoksessa, syö lääkkeitä, karkailee, joutuu vähän väliä poliisien kanssa tekemisiin, putkaan, sairaalaan, hän on itsetuhoinen, viiltelee, ei käy koulussa jne. Hän on minua nuorempi.
En voi tehdä mitään. En voi auttaa häntä. Häntä tuskin kiinnostaa minun apu. Hän kyllä hengaa kanssani aina koulussa (kun sinne asti pääsee), laittaa aina viestiä että missä olen. Mutta ei hän ole mitään oikeita kiinnostuksen merkkejä mua kohtaan osottanut..
Hän huolestuttaa käytöksellään minua niin paljon. Ja hän tietää sen. Ihan kuin hän tahallaan hakisi minulta huomiota, hän kertoo aina missä ongelmissa on ollut, laittaa putka -ja sairaalareissujensa jälkeen viestiä. Käärää hihansa koulussa kun olemme kahden, jotta varmasti näen hänen järkyttävät viiltelyarpia täynnä olevat käsivartensa.
Minulla on tästä niin paha olo, koska ei hän halua minulta muuta kuin huomiota. Tai en ole varma? Tykkään hänestä, muttai hänestä ole mulle muuta kuin harmia.
Tämä on ihan perseestä. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta olla hänen kanssaan. Ja olla hänelle avuksi. On vaikea olla hänen seurassaan kun haluaisin vaan kiskaista hänet luokseni ja suudella. Tai vaan tarttua häntä kädestä ja puristaa. Mutta mun pitää näyttää normaalia naamaa ja olla vaan ja jutella mukavia.
Pitäiskö mun vaan sanoa hänelle suoraan että tykkään hänestä, ja että hän aiheuttaa mulle niin paljon huolta että en jaksa sitä? Ja että mun on vaikea olla vaan hänen kaverinsa koska haluaisin jotain ihan muuta? Ja katson sitten miten hän reagoi. Asian ääneen sanominen kyllä helpottais mun oloa, enkä pelkää sanoa sitä.
Pitääkö mun jatkaa vain hänen kansaaan kaveeraamista, vai kannattaako kaverisuhde vain lopettaa kun se on mulle niin hankalaa?
Ps. Mua ei sitten kiinnosta mitkään hyi lesbo -kommentit. Jos ei ole fiksua sanottavaa niin pidä turpa kiinni
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos tyttö on, kuten epäilet, hetero, niin anna hänen olla rauhassa. Jos hänen psyykkinen tasapainonsa on heikko, on kuten kerrot, ei ole viisasta mennä sekoittamaan häntä enempää.
Et voi auttaa häntä senkään takia, että kiinnostuksesi on eroottista. Hänen ongelmansa ovat sitä luokkaa, että hän tarvitsee ammattiauttajan ja ihmisen, joka pystyy myös vastavuorottomaan suhteeseen eli olemaan vain antajana.
Sinulla sitä vastoin on tavallaan "ketunhäntä kainalossa", anteeksi että ilmaisen näin, mutta asia on niin. Ihastumisesi häneen vaatisi hänen puoleltaan vastavuoroista antamista.
Hänellä ei ole voimavaroja, eikä kykyä lähteä uuteen seikkailuun, joka olisi omiaan pistämään hänen päänsä entistä enemmän pyörälleen.
Jos ja kun, kiinnostuksesi on eroottinen ja haikailet häntä kovasti, ei kannata lähteä kaveeraamaan liikaa häiriytyneen tytön kanssa. Ole viisas ja fiksu sekä vastuullinen toisesta ihmisestä.
Sinulle löytyy kyllä oikeita ja tasapainoisia, samanhenkisiä tyttöjä muitakin seuralaiseksi.