joka toiminnallaan jatkuvasti loukkaa kumppaniaan. On aiheeseen hyvinkin tutustunut, tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei tee eikä pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Yritetty on, käännetty kivet ja kannot, ei auta pakko luovuttaa. Pystyyköhän tämän jälkeen koskaan luottamaan kehenkään?
Yritetty on, käännetty kivet ja kannot, ei auta pakko luovuttaa. Pystyyköhän tämän jälkeen koskaan luottamaan kehenkään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pystyykö loukattu asettumaan kumppaninsa asemaan? Jotain väkisinkin suhteessa mättää. Mutta ellei puolin eikä toisin voida asettua kumppanin asemaan, niin ero on paras ellei ainoa ratkaisu.
Eikö ole turhan dramaattista sanoa, ettei enää pysty luottamaan keneenkään, jos yksi suhde päättyy?
Hän syyttää toiminnastaan myös minua. Kyllä, pystyn asettumaan toisen asemaan, mutta en kanna vastuuta sellaisesta, jota en itse ole tehnyt. Liiankin herkästi asetun toisen asemaan. Pyytää kyllä toistuvasti anteeksi, mutta ei oikeasti ymmärrä mitä se toiselle tekee, toimintansa.
Sinun ei kannata miettiä mitä puolisosi päässä liikkuu, vaan päättää erosta. Yhteiselonne on haitaksi sinulle. Sitä se on.
Jossain vaiheessa sitä vain on ajateltava itseään, hyvinvointiaan. Ei kannata jäädä toisen loukattavaksi. Asioista puhuminen myös usein vain vaikeuttaa tilannetta, ja menee kaikki vain syyttelyksi. Missään ei ole päätä eikä häntää. Ero kannattaa, koska siitä saa voimia, jopa itseluottamusta. Kun taas on itseluottamusta, pystyy luottamaan toisiinkin.
Syyllinen avioerossa on aina pettäjä ja luottamusko menee, sitä ei hetkessä saa takaisin, tuskin koskaan. Itse kolmisen vuotta katsoin läpi sormien miehen touhuja, kohtelu muuttui minua kohtaan inhottavaksi, silti oli riippuvainen minusta. Muutin omaan asuntoon ja nyt on hyvä olla. Avioero meneillään. Mies haluaa jatkaa avioliittoaan, minä en. Pitäköön naispuolisen työkaverinsa, tuskin siellä perheessäkään katsotaan hyvällä, kun kiinni jää miehelleen. Vuoden lopulla sinkkuus on tervetullut ja eikun menox tulevaisuutta kohti.
Kyllä niitä uskollisia miehiäkin löytyy ja jotka kunnioittaa naisia.
Eihän ole, ja syyllisiä on todella typerää etsiä. Sitä paitsi pettäjät hakevat eroa useinkin, vaikka petetty ei sitä haluaisi. Riippuu tapauksesta.
Jos tuntuu siltä, että puoliso vain loukkaa, niin ei siinä muu auta kuin ero.
Tätä olen itsekin ihmetellyt vuosia...vaikka olen yrittänyt sanoa että asiat loukkaa niin ei mitään merkitystä...hetken päästä sama jatkuu. Tuntui että koko elämänilo katosi.
Vihdoin päätin että se loppuu ja muutin pois...nyt expuoliso valittaa että sanoillani loukkaan häntä ja haukun...kun kerron miten asiat ovat...
En halua kostaa vaan haluan elää rauhassa omaa elämää...
Meille on annettu vain yksi elämä ja jokainen vastaa omastaan...eikä loppupelissä kukaan toinen voi olla vastuussa toisen onnesta!
Mutta mitä tulee ap.n toteamukseen ettei voi luottaa kehenkään...kyllä siinä on perää...vaikka omasta erostani on jo useampi vuosi aikaa ja olen tapaillut muutamia miehiä niin kyllä sitä hyvin helposti alkaa toisen puheista etsiä piilomerkityksiä eikä uskalla pistää itseään täysillä likoon
Ei vaan uskalla heittaäytyä suhteeseen kun pelkää että on pian samassa jamassa kuin aiemmin...mutta pikkuhiljaa, kumppanin tuella siitäkin pääsee eroon!
Mikä on Se toiminta jolla sinua loukkaa? Joskus on kyllä niinkin,vaikka kuinka yrittäisi mennä toisen asemaan,Se ei välttämättä auta kuitenkaan ymmärtämään... Onko vika siis vain puolisossasi,ei sinussa yhtään?
En voi valitettavasti kertoa tänne. Vika tässä asiassa on yksin hänessä ja hän itsekin sen tietää ja myöntää. Tiedän jo, en voi elää näin.
(ja tämä ei tarkoita, että itsessäni ei olisi missään koskaan vikaa)
Ihan selvähän ero on tuohon ratkaisuksi. Sanoit "en voi elää näin". Sitten otat eron, se on selvää.
Jos et luota yhteen, voit luottaa toisiin.
Oletko ap. nainen vai mies...?
Jos joku loukkaa jatkuvasti, niin on väärin kysyä mitä liikkuu loukkaavan ihmisen päässä. Pitää kysyä mitä omassa päässä liikkuu, miksei eroa, mikä estää? Eihän tuollainen loukattavaksi jääminen ole järkevän ihmisen toimintaa.
Kyllä. Miksiköhän tällä palstalla hyvinkin usein mietitään miksi toinen tekee sitä ja tätä, miksei tee toisin? Jokaisella meistä pitäisi olla ne omat rajat, joita noudatetaan. Jos toinen loukkaa, niin jokainen itseään arvostava ihminen tekee siitä lopun. Joko sanoo "Minusta tuntuu hyvin pahalta, ellet lopeta loukkaamistani, en voi jatkaa liittoa kanssasi." Ellei auta, niin sitten hakee eron.