Nörtin avautuminen ja hätähuuto

Kokeile alkaa ryyppäämään!

Olen jo alkoholisti

Muuta käsitystäsi maailmasta. Mikset kelpaa romanttiseen suhteeseen siihen on monta syytä. Koska - romanttiset suhteet eivät synny kenenkään kohdalla tuostavain - aina siellä on takana jotain.

Maailma ei ole rakenteeltaan sellainen, että sieltä otetaan arvokkaita asioita, kuin apteekin hyllystä. Kukaan muukaan ei sieltä ota ja vaikka ottaisi ei se mihinkään hyvään johda. Elät loogisessa järjestelmässä, jossa on olemassa lainalaisuudet.

Älä ota elämää ylipäätään noin vakavasti, vaan ota se trippinä, joka toistaa itseään sinulle jossakin muodossa juuri niin kauan kun sitä tarvitset, että voisit ymmärtää. Leiki,että olet huumetripillä jo nyt ja vaikeilla ilmiöillä on oma funktionsa sielusi kehityksessä. Naiset EI ole leluja, etkä sinä ole lelu. Sinua ei oikeasti inhoa kukaan, vaikka päällesi manifestoituu julmuutta ja terroria. Se on kuitenkin vain henkistä, eikä siitä pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Älä tee mitään päätöksiä tulevaisuudesta, josta et voi tietää ja joka varmasti muuttuu, kun pääset seuraavaan vaiheeseen meni siihen kuinka monta sielunaskelta tahansa.

Muista myös, että kulttuuri ja uskomukset vahvistavat itseään loputtomiin. Sinunkin sisälläsi on paljon ylimääräisiä ohjaimia, jotka muokkaavat havaintojasi ja ajatuksiasi ja seksuaalikuvaasi. Ei nainen ole aina oikeassa, eikä mieskään. Valeprofetioita elämässä riittää ja ne ovat tiukassa, mutta aina on totuus kuitenkin läsnä samanaikaisesti.

Se ei ole välttämättä tappio jos käy niin, että elät yksin. Syitä voi olla monia, ja on varmaa myös, että muut huomaavat yksinolosi ja puhuvat siitä avoimesti keskenään. Loppupeleissä olet kuitenkin tämän todellisuuden tasavertainen osanen ja se mitä lopulta oivallat tulee varmasti kumoamaan epätietoisuutesi ja itsesi hyväksyntään liittyvät ongelmat. Masturboi yhä rohkeasti ja tutustu alistavaan seksiin, joka sopii luonteellesi.

Et olekaan karkkikaupassa...

Suurin ongelmasi on tuo olematon itsetunto. Luulet olevasi "ruma" ja se on se suurin vikasi, kuten monilla muilla miehillä. Se huokuu muillekin.. tuo asenne ja olemus vaikket valittaisi ääneen.
Elämä menee tuolla tavoin hukkaan. Kokeile edes muutama kerta terapiaa? Katsele ympärillesi ja katso erityisesti pariskuntia. Huomannet ettei monikaan mies silmissäsi ole kovin erikoisen näköinen ja oho, ovathan he parisuhteessa. ;) Naisilla kuten miehilläkin on erilaisia makuja ulkonäön suhteen ja pölöpöhöpökööh kun se naama ei nyt ole merkittävin tekijä lopulta hyvässä parisuhteessa. Toki on suotavaa kestää katsoa sitä kumppaniaan.. mutta kuten sanoin niin naistenkin mieltymykset miesten naamojen suhteen vaihtelee.
Et ehkä hurmaisi ulkoisesti sitä kuuminta kissaa kadulla mutta tarvitseeko? Jos kuulut niihin miehiin jotka haluavat niitä naisia, joita himoitsee suurin osa miehistä niin taistelu on kovaa ilman tuuria. Katsele niitä hiukan vaatimattomimpia naisia.. hiljaisista ja ujoista naisistakin kuorituuu yleensä parisuhteessa se kissa. Itse olen tälläinen tapaus, heh.

Tsemppiä! Ja yritä edes sinä muuttaa asennettasi. Parisuhde ei pelasta onnetonta ihmistä. Päinvastoin voi tuoda lisää surua vain elämään. Pitää olla itse eheä ja suht kunnossa henkisesti jotta voisi olla parisuhteessa täysillä mukana. Elä ja katsele avoimin silmin maailmaa. Hanki vaikka rauhoittavia, mielialalääkkeitä jos pakkoajatukset parisuhteesta käy sietämättömiksi.. mutta ÄLÄ lannistu kokonaan. *pus*

Uskalla lähestyä myös rumaa naista. Näin et todennäköisesti joudu olemaan loppua elämääsi yksin.
Kestätkö sinä, jos nainen on ruma? Jos nykyinen ihastuksesi kohteesi ei vastaa tunteisiisi, etsi vaikka netistä vähemmän kaunis nainen. On todennäköisesti myös uskollinen.

Minkä ikäinen olet? Olkoot kornia tai ei, mutta sinun täytyisi ensin antaa itsellesi lupa olla sinä. Lopeta se viinan veto, se ei oloa paranna.

Kyllä ne munkitkin elämästä tykkää, vaikka ei bimperoa saa. Niillä on joku asia josta ne pitää. Newton oli ihan asperger ja onneton naisien kanssa.

Voisit hakea naisen jostain Thaimaasta tms. Ehkä järkiavioliitto, mutta sekin voi kehittyä rakkaudeksi. Mutta ei silloin, jos olet jo valmiiksi juoppo ja vihaat itseäsi.

Oikeastihan itsensä psyykkaaminen ja henkinen kehittäminen on mahdollista, vaatii vaan työtä siinä missä muukin oppiminen ja treenaaminen. Moni vaan ei halua nähdä vaivaa kun on helpompi olla "olen millainen olen enkä siitä muutu".

Onneksesi meidän rumies on helppo saada seuraa kun me ei olla aina näkyvillä.

https://www.youtube.com/user/RSDTyler/videos

Paneeko sitä ihastustasi joku toinen mies? Se vasta kiduttavaa onkin. Niin ja jos olet aito ATM niin, et tule tuota(kaan)naista koskaan saamaan,

"Millätavalla saa itsensä psyykattua lopulta siihen pisteeseen, että hyväksyy lopun elämän yksinäisyyden. "

Miksi sinun pitäisi loppuelämän yksinäisyys hyväksyä, varsinkin kun et oikeasti pysty ennustamaan tulevaisuutta? Eikö se riitä, että sopeudut mahdollisimman hyvin tilanteeseesi nyt. Tulevaisuus tuo sitten tullessaan mitä tuo. "Tulevaa ei kannata murehtia ettei tulisi turhaan murehdittua."

Ensimmäinen askel on todellisuuden hyväksyminen: Olet alkoholisoitunut pornoaddikti, jolla on vakavia mielenterveysongelmia. Et ole lottovoitto kenellekään (ja järjissään olevat naiset tajuavat sen), mutta suurin ongelmasi on, että pilaat oman elämäsi, jos et hae apua.

Ensimmäinen askel on soitto mielenterveystoimisoon.

Kanssaveljenäsi sanoisin ettei siitä tunteesta koskaan pääse. Aina kun kuvittelen olevani jo sinut asian kanssa, elän sitä normaalia tasapaksua yksinäistä elämääni, niin aina välillä vastaan tulee nainen johon ihastun ja joka saa täysin masentumaan kun mieleen tulee vaan se oma naisesta tyhjä elämä. Eikä ne naiset käytöksellään auta asiaa yhtään, kun haluavat olla kuitenkin vain hyvää kaveria vailla senkummempia tarkoituksia. Tai vaikka haluaisivatkin jotain muuta niin ei se pelimiestouhu meikäläiseltä onnistu, ei ole kukaan nainen tullut pyytämään kahville tai tehnyt muutakaan selvää asiaan viittaavaa, joten kukaan ei sitten ole tainnut ollakaan kiinnostunut. Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä nuorempia kaveripelejä pyöritteleviä naisia tulee vastaan, sen tuskallisemmaksi se vaan käy kun muistaa aina sen elämättömän elämänsä.

Yksinäisyyteen tottuu vähitellen kun vuodet vierii. Elämässä on paljon mielenkiintoisia ja mukavia asioita vaikka et saisikaan parisuhdetta. Ei sinun tarvitse olla samanlainen kuin keskivertoihmisen. Suhteenkin voit kyllä mahdollisesti saada jos pääset eroon epätoivosta ja liiallisesta innokkuudesta ja pidät itsestäsi ja arvostat itseäsi. Alkoholia ei kannata tietenkään käyttää liikaa.

Mielenkiintoista että tätä sukupuoletonta avausta pidetään itsestäänselvästi miehen avauksena.

Elämässä ei ole mitään mieltä jos ei saa kaunista naista nussia. Turha sitä rumia naisia yrittää. Itse ainakin kirjoittelen kauniille naisille ja sanon suoraan että halua naida niitä. Yllättävän moni on valmis tapamiseen heti kun kerron asian suoraan että olis mukavaa nähdä se alastomana sängylläni ja saisin tehdä naiselle mitä vain. Jos eiherramiesmäisempi lähestymis tapa toimi niin sitten kannattaa alkaa suoraan seksiä ehdottelemaan, ei siinä menetä mitään.

Pillua saa helposti rahalla jos ei suhteeseen pääse. Minä ainakin käyn maksullisella säännöllisesti.

Aloita pienin askelin. Esim puhu vaikka ihan mitätöntä small talkia, ilman suurempia odotuksia. Sitten kun pelko antaa periksi ota seuraava askel. Ja jos ei anna, hae ammattiapua, niin pystyt toimimaan.

PS.Naista ei varsinaisesti edes voi iskeä, pitää tehdä vain pohjatyö jotta sinut valinnut nainen tulisi mukana. Joten no stress broham!

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta ymmärrän kyllä tilasi. Kun olin parikymppinen opiskelijapoika (ja myös teini-ikäisenä) minulla oli olematon itseluottamus. Olin kauhea nössö, änkytin, kauhea akne jne. Kun opiskelut loppui niin muutin uudelle paikkakunnalle jossa minulla ei ollut edes yhtään ystävää (joita minulla ei muutenkaan koskaan ollut monta) pariin vuoteen ja epäsosiaalisena vätyksenä en myöskään osannut sellaisia hankkia. Olin itsemurhan partaalla, käytin masennuslääkkeitä (huono idea) ja kävin myös psykiatrilla. Hieman DarkFearia lainaten: kuvittelin, että ihmiset ajattelivat kaikkea negatiivista minusta. Yksinäisyys oli kuitenkin kaikista pahinta ja tuntui, kun se söisi sieluasi pikkuhiljaa.

Jonain päivänä vain päätin lopettaa nuo kaikki. Ei enää masennuslääkkeitä (ne vain tekivät minut passiiviseksi... en suosittele kenellekään!), ei psykiatria (saman paskan jauhaminen ei auttanut minua), koetin olla välittämättä muiden ajatuksista ja päätin aloittaa uuden elämän välittämättä muista ihmisistä. Kuntosali auttoi minua saamaan ajatuksia muualle ja vaikka se oli äärimmäisen vaikeaa niin sain pakotettua itseni menemään sinne kahdesti viikossa, 1-1,5 tuntia kerralla. Lueskelin myös netistä paljon miten ravinto vaikuttaa mielentilaan ja positiivisten ajatuksien kehittämistä. Ehkä plaseboa, mutta tunsin itseni paremmaksi kun puhdistin kehoani ja opin syömään oikein.

Puoli vuotta myöhemmin olotilani oli huomattavasti parantunut, itseluottamukseni hieman myös parani lihaksien kasvaessa (pienikin muutos tuntui isolta silloin), söin terveellisesti ja olin muutenkin positiivisempi. Ruma ulkonäkönikin näytti jotenkin paremmalta, kun olin jättänyt turhat hiilarit pois ruokavaliosta ja hiilaripöhöttyminen oli pois sekä iho-ongelmani. Ja en voi painottaa tarpeeksi tätä: jos itsestä tuntuu hyvältä niin se näkyy myös ulospäin muille ihmisille.

Etsin (kaveri)seuraa netin välityksellä, koska en käynyt baareissa ja en osannut noin vain tuntemattomiin tutustua kadullakaan (töissä ei ollut ikäisiäni). Itse asiassa tutustuin moniin uusiin ihmisiin netin välityksellä joiden kanssa kävin leffoissa ja muuten vain hengailtiin. Netin välityksellä löysin myös mukavan tyttöystävän jonka kanssa olimme yhdessä monta vuotta. Toki minulla on vieläkin ongelmia, mutta mielestäni olen kehittynyt huomattavasti vuosien varrella ja ensimmäistä kertaa aikuisiässä voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni.

Mutta en voi sanoa oikein muuta kuin tämän: kaikki muutokset lähtevät aina sinusta. Kukaan ei tule auttamaan sinua vaan joudut tekemään nämä muutokset yksin. Se on aluksi hankalaa, rankkaa, tulee epäonnistumisia ja välillä varmasti myös itkettää. Se on sitä mukavuusalueeltaan poistumista jota vaaditaan, jos haluaa elämäänsä muutoksia. Äläkä myöskään odota, että muutokset tapahtuvat hetkessä vaan se vie aikaa... joskus vuosiakin. Mutta parempi se on kuin olla tekemättä mitään.

Huorissa käynti antaa itseluottamusta.

voi kun tutun kuuloisia ajatuksia. joskus sitä vaan joutuu käymään tosi syvällä ennenkun yltää aurinkoon. ihan kohtuuttomasti suakin on koeteltu. kuulostaa varmaan vittuilulta mut ei se elämä parane jollei tee asioille jotain. hae apua tai juttele jonkun kanssa. mene ulos. puhu ihmisille. kirjoita ajatuksia ylös. piereskele. naura. pointti on se että koita ottaa erilainen ote elämästä. älä ajattele että tarvitset jonkun tullaksesi onnelliseksi. opettele rakastamaan itseäsi ja viihtymään omissa nahoissasi. olet ainutlaatuinen ihminen sellaisena kun olet. ei täydellistä ihmistä ole olemassa. vihaamalla ja säälimällä itseäsi et pääse mihinkään. se näkyy ihmisestä jos on sinut itsensä kanssa. se viehättää ja helpottaa parin etsimisessä. en nyt tarkoita että sun pitää olla itserakas ja peilailla itteees koko ajan peilistä ja sanoo kuinka ihana oot. eiei. koita hyväksyä että sussa on vikoja siinä missä meissä muissakin ihmisissä on. ainoa suunta on ylöspäin. tuolla jossain on niin monia yksinäisiä ihmisiä joilla saattaa olla samanlaisia ongelmia. et ole yksin vaikka se siltä tuntuu. onneks on internet. se helpottaa niitten ihmisten löytämistä. kenties joku ettii just sua. mistä sen tietää.

Olen itse tarkalleen samassa tilanteessa, viestisi on kuin itse kirjoittamani.

Ei minulla ole antaa mitään neuvoa miten saat parisuhteen.

Mutta älä nyt hyvä ihminen ala mitään itsemurhaa harkitsemaan tai lääkkeitä/huumeita väärinkäyttämään! Iloitse siitä että ihmissuhteiden ulkopuolella sentään sinulla on muukin elämä, ja yritä pitää se kunnossa!