olen surustellut poikaystäväni kanssa 2 ja puoli vuotta. Kerron siis mitä välillämme on nyt meneillää ja tarvitsen kipeästi apua.
Eli rakastan poikaystävääni enemmän kuin koskaan, mutta viimeiset 3-4kk on ollut yhtä helvettiä. poikaystäväni viettää pelkkää aikaa ystäviensä kanssa ja toisen ``kaveri naisen´´ luona. epäilen että tämä nainen olisi enemmän kuin kaveri hänelle.
poikaystäväni sanoi viikko sitten ettei tämä toimi ja ihmettelin mikä voi olla syynä? emme edes riitele paljoa, mutta läheisensä kieltää jatkuvasti seurustelemasta kanssani...
haluaisin poikaystäväni takaisin ja että pystyttäisiin jatkamaan niitä ihania hetkiä yhdessä.
jos juttelemme hänm on hyvin tyly ja välinpitämätön. mikä neuvoksi ja miksi? HELP <3
Eli rakastan poikaystävääni enemmän kuin koskaan, mutta viimeiset 3-4kk on ollut yhtä helvettiä. poikaystäväni viettää pelkkää aikaa ystäviensä kanssa ja toisen ``kaveri naisen´´ luona. epäilen että tämä nainen olisi enemmän kuin kaveri hänelle.
poikaystäväni sanoi viikko sitten ettei tämä toimi ja ihmettelin mikä voi olla syynä? emme edes riitele paljoa, mutta läheisensä kieltää jatkuvasti seurustelemasta kanssani...
haluaisin poikaystäväni takaisin ja että pystyttäisiin jatkamaan niitä ihania hetkiä yhdessä.
jos juttelemme hänm on hyvin tyly ja välinpitämätön. mikä neuvoksi ja miksi? HELP <3
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen todella pahoillani puolestasi, että sinulle on käynyt näin ikävästi, että seurustelusuhde on loppunut. On vain niin, että joskus toinen osapuoli kylmenee ja kyllästyy syystä tai toisesta.
Ketään ei voi pakottaa, varsinkin jos hän käyttäytyy tylysti. Nappia painamalla eivät ihanat hetket synny, jos toisen tunteet ovat kuolleet.
Kyllä se siltä vaikuttaa, että poikaystävän kiinnostus on toisaalla, ehkä naiskaverin luona. Mutta oli missä oli, sinun on uskottava poikaa, jos hän sanoo, ettei suhde enää toimi.
Vaikka ette olisi riidelleet, niin se ei aina ole merkki siitä, että seurustelu olisi onnistunutta enää.
Kaikella on alkunsa ja loppunsa. Mikään ei jatku samanlaisena ikuisesti. Loppu tulee ennemmin tai myöhemmin, jopa niillä jotka ovat olleet aviossa vanhuuteen asti. Heidän suhteensa korjaa kuolo.
Sinun on suuresta murheesta ja kaipauksesta huolimatta vain hyväksyttävä poikaystävän ratkaisu.
Älä mene hänen luokseen kerjäämään jatkoaikaa, sellainen saa hänet vain inhon ja vaivautumisen valtaan.
Etsi hyvien ystävien seuraa. Ymmärrän, että olosi on kamala ja kaipaus on vihlovaa. Päivä paistaa vielä ja saat hienon kesän varmasti. Uudessa suhteessa, joka tulee jossain vaiheessa eteen, olet jo paljon kypsempi ja vietät ihania hetkiä tulevaisuudessa. Paljon ihanampia kuin entisessä suhteessa.
Olette vissiin aika nuoria. Nuoret ei osaa sitoutua kunnolla ja poikas haluaa kokeilla muita naisia. Et voi tehdä mitään jos miestäs kiinnostaa muut enemmän.
kyllä nämä "kaverinaiset" tiedetään.
Lopeta surustelu ja mene elämässä eteenpäin. Toisilta se onnistuu toisilta ei kun suhde päättyy. Itse itken edelleen viikottain kaksi vuotta ja neljä kuukautta sitten tapahtunutta eroani ja sitä ihmistä. Tuskin koskaan edes pääsen kun vellon edelleen siinä mutta yleensä normaalit ihmiset pääsee yli. Mä en olekaan normaali.
Sanoisin suoraan aloittajalle että vedäpä vittupäähäsi jä häivy.
Ihan kuin deja vu edellisestä parisuhteestani, joka loppui samalla tavalla. Mies totesi aivan samoin sanoin ettei tämä toimi ja lisäsi vielä, että hänen tunteensa ovat kuolleet. Siispä lopeta suhde, hän on jo asian omalta osaltaan päättänyt, ja älä pidä sen jälkeen enää mitään yhteyttä, niin pystyt toipumaan erosta helpommin. Nyt kaikki varmaan tuntuu raskaalta ja varmasti tulee itkettämään, mutta voin sanoa, että kyllä se päivä vielä paistaa sullekin.
En tiedä liittyykö tämä aiheeseen mutta kirjoitan kuitenkin. Olen tosiaan vasta 18-vuotias ja eronnut n.1kk sitten, seurustelin tytön kanssa 4,5vuotta, joista olimme kihloissa 2,5 vuotta. Kunnes yhtä äkkiä tyttöystäväni ilmoittikin että ei ole enään onnellinen kanssani, vaikka luulin että kaikki on hyvin. Mutta tosiaan itse en ole selvinnyt koko asiasta vielä enkö tiedä miten edes selviän. Jotkut voi ajatella että miten noin nuori rakkaudesta tajuaa mitään, mutta itse omasta mielestä ymmärrän siitä paljonkin. Pahinta tästä varmaan tekee se että en pysty olematta ajattelematta eksääni ja että jotenkin tuntuu että hän on päässyt jo asiasta yli.