Mitä tehdä

Olen tosi pahassa tilanteessa. Minulla ja miehelläni on kolme alle kouluikäistä lasta ja miehelläni on alkoholiongelma. Hän ei ole töissä ja minä palailen työelämään vuodenvaihteessa. Olen nyt muutaman vuoden jaksanut tuota juomista, en ole siihen juuri puuttunut. Nyt alkaa kuitenkin oma jaksaminen olla loppu. Hoitelen kotia ja lapsia pääosin yksin. Mieheni heräilee iltapäivällä ja minä olen muksujen kanssa yksikseni. Hän sanoo juovansa sen takia kun kaikki on niin paskaa ja minä olen paska. Haluaisinkin erota, mutta en millään meinaa uskaltaa enkä jaksaa. Siis...mistä tiedän muuttuuko hän? En haluaisi millään herätä kymmenen vuoden kuluttua tähän samaan elämään. Mistä saisin voimia ja rohkeutta erota? Onko kellään kokemuksia tai neuvoja?
91661
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

On olemassa 2 syytä, jotka hyväsytään avioeroon: väkivalta & alko-ongelma.
Laita mies seinää vasten. Alkoholismihan on sairaus, se on joko tai, eli korkki kiinni tai sitten saa mies pärjätä omillaan. Hänen valinta.

Äänestä
  • eli paneskella saa, jos siltä tuntuu?

    Äänestä

Minulta meni se 10 vuotta elämästäni hukkaan, alkoholistin rinnalla. En tiedä mitä ihmettä odotin.
Alkoholistin lapsenakin voin sanoa, että lapselle parasta mitä voi tapahtua on se että vanhemmat eroavat. Minä kadotin luottamukseni ihmisiin tuolloin lapsena ja itsetuntoni kadotin tuossa alussa mainitsemassa ihmissuhteessa. Eli monia vuosia on kadonnut ja kasassa ei oikein olla vieläkään.
Mutta sen voin sanoa, että se oli elämäni paras joulu, se ensimmäinen yksin eletty joulu eron jälkeen: omassa, itse remontoidussa asunnossa.

Ja siihen alkoholismiin kun liittyy niin paljon muita sivuilmiöitä:valehtelua, petettyjä lupauksia.

Äänestä
  • ei enää väkivaltaista puolisoa ja en kärsi yhtään vaikka olenkin yksin!Alkoholistit erityisesti käyttävät lähimmäisiään vaan hyväksi ja syyllistävät,että heistä ei edes pääse irti-kaikki on velkaa heille ja he juovat kun muut aiheuttaa heille paineita kun itse ovat muka kaikkeen syyttömiä!En kaipaa syyllistäjää ja väkivaltaa.

    Äänestä

  • on taas tulossa mullekkin kirjoitti:

    ei enää väkivaltaista puolisoa ja en kärsi yhtään vaikka olenkin yksin!Alkoholistit erityisesti käyttävät lähimmäisiään vaan hyväksi ja syyllistävät,että heistä ei edes pääse irti-kaikki on velkaa heille ja he juovat kun muut aiheuttaa heille paineita kun itse ovat muka kaikkeen syyttömiä!En kaipaa syyllistäjää ja väkivaltaa.

    Juoppo syyllistää, itsekkäitä paskiai...a. Eivät osaa ajatella muuta. Mene turvakotiin jouluksi, tuntuu ensin oudolta, mutta siellä saat oman elämäsi takaisin. Ajattele myös lapsiasi. Parempi heidän tavata joka toinen viikko selvää isää, kuin joka päivä kännistä/rapulaista. Tein omalla kohdalla sen ratkaisun, enkä ole katunut päivääkään, päinvastoin. Nyt on elämäni omaa ja lapseni elämä on hänen omaansa, ei juopon bastardin.

    Äänestä

Hei!!
Hakeudu paikkakuntasi Al-anon ryhmään!! Varmasti elämäsi ei mene ainakaan huonompaan suuntaan!
-M

Äänestä

Etsi itsellesi apua niin kaikki järjestyy, saat nähdä. Saat voimia elää omaa elämääsi ja tehdä tarvittavia ratkaisuja tuntematta syyllisyyttä toisen aikuisen elämästä. Minä löysin apua Al-Anon-ryhmästä, jos et yhteen ryhmään ole tyytyväinen, mene toiseen. Lue Robin Norwoodin kirja Voiko nainen rakastaa liikaa, se avasi minun silmäni. Pidä itsestäsi ja lapsistasi hyvää huolta, ajattele alkoholistia sairaana ihmisenä joka kieltää sairautensa, sitähän se on, se kuuluu taudinkuvaan. Lyö tai lykkää, sama lopputulos, alkoholisti ei muutu ennenkuin hänellä itsellään on tarpeeksi vahva motivaatio ja siihen sinä et ehkä voi lainkaan vaikuttaa. Se mihin voit vaikuttaa on oma olosi ja elämäsi ja lastesi elämä. Pidä itsestäsi huolta, rakasta itseäsi ja muista että sinuakin rakastetaan, sinulla on siihen oikeus.

Hae apua, toimi, älä jää odottamaan että toinen muuttuu...

Äänestä

Hei!

Viestini sinulle, hanki itsellesi ja lapsillesi asunto tai sitten miehellesi, Itse olen ollut 10 vuotta alkoholistin kanssa ja meillä on viisi lasta. Vuoden alussa mittani tuli täyteen ja täytin hänelle kaupungin asuntopaperit. Ainut vaan että hän ei ole päässyt minusta eroon ja se on vain siitä, että kuka hullu sellaisesta päästää joka antaa rahaa ja ruokkii. Nyt vain minä alan olla niin sanotusti irrallaan hänestä, että en oikein siedä edes että tulisi käymään. Lapsesi kasvavat eivätkä todellakaan voi hyvin kun katsovat sivusta juomista. Myös sinun jaksamisesi tulee jossain vaiheessa vastaan, katkeroidut ja menetät elämänhalusi. Jos voisin luvata että muutos tulee, epäilen. Meilläkin ollaan hoitoja käyty läpi ja katkaisuja mutta kummasti se pullo vaan kutsuu kunhan aikaa on vähän kulunut. Älä kateroita itseäsi vaan lähde, sinulla on elämältä muutakin saatavaa kuin viinalle löyhkäävä mies joka päivä päivältä etoo entistä enemmän. Voimia se vaatii, mutta toivottavasti olet uskaltanut kertoa läheisille ihmisille, he pystyvät sinua tukemaan kun sitä vain pyydät.


Voimia sinulle !!!

Äänestä

Ota ero tai hommaa miehesi hoitoon tuon alkoholiongelman vuoksi. Kyllä sä varmaan tuut pärjäämään lastesi kanssa. Oletko keskustellut miehesi kanssa silloin, kun miehesi on selvänä ?
Kerro hänelle suoraan, että valinta on pullo tai sinä lapset ja kuuntele, mitä hän vastaa siihen.

Eroaminen ei ole helppoa, mutta sinun tilanteesi huomioon ottaen se vaan tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Perheneuvolasta saat apua tarvittaessa. Keskustelemalla perheneuvojan kanssa asiat voitaisiin vielä saada kuntoon, mutta toimi ihmeessä pian.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mari kirjoitti:

Olen tosi pahassa tilanteessa. Minulla ja miehelläni on kolme alle kouluikäistä lasta ja miehelläni on alkoholiongelma. Hän ei ole töissä ja minä palailen työelämään vuodenvaihteessa. Olen nyt muutaman vuoden jaksanut tuota juomista, en ole siihen juuri puuttunut. Nyt alkaa kuitenkin oma jaksaminen olla loppu. Hoitelen kotia ja lapsia pääosin yksin. Mieheni heräilee iltapäivällä ja minä olen muksujen kanssa yksikseni. Hän sanoo juovansa sen takia kun kaikki on niin paskaa ja minä olen paska. Haluaisinkin erota, mutta en millään meinaa uskaltaa enkä jaksaa. Siis...mistä tiedän muuttuuko hän? En haluaisi millään herätä kymmenen vuoden kuluttua tähän samaan elämään. Mistä saisin voimia ja rohkeutta erota? Onko kellään kokemuksia tai neuvoja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu