Masennuksesta on puhuttu muotisairautena. Ratkaisu = Määrätään SSRI lääkitys. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä puhutaan muotisairautena. ADHD:sta puhutaan muotisairautena. Mistä nämä "muotisairaudet" tulevat?
Muotisairaus
wq3e
11176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lääketeollisuus ja psykiatria levittävät valheita kansalle. "Psykiatrisilla sairauksilla" ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Masennus, ADHD tai kaksisuuntainen mielialahäiriö eivät ole lääketieteellisesti katsoen sairauksia. Ne ovat ihmisreaktiota siinä missä rakastuminenkin. Muotia ne kyllä tuntuvat olevan, todellakin. Älkää tuhotko omaa tai läheistenne tulevaisuuttanne uskomalla pseudotieteellisiä psykiatrisia valheita. Ottakaa vastuu omasta elämästänne ja hakeutukaa tarvittaessa sellaisten ihmisten tykö, jotka kunnioittavat teitä, teidän kokemuksianne, persoonaanne, elämäänne ja terveyttänne ja jotka haluat oikeasti auttaa teitä elämän vastoinkäymisten kohdatessa. Henkinen tuska on merkki elämänhalusta ja muutokset tarpeesta. Siinä ei ole mitään sairautta. Psykiatriset toimenpiteet vaurioittavat ihmistä fyysisesti, erityisesti aivotoimintoja, jonka jälkeen puhutaan oikeista neurologisista aivosairauksista. Psykiatria naamioi tekemänsä fyysiset aivovauriot psykiatristen pseudosairauksien oireiksi. He, jotka tajuavat tulleensa huijatuiksi ovat yksin ja leimataan enemmän "mielisairaiksi" ja valituksensa tämän kuvitteellisen pseudotieteellisen sairauden oireiksi. Johon annetaan lisää sitä samaa. Psykiatrian uhri jätetään yksin, kokonaan yksin.
No näinhän se ei todellakaan aina mene. Minun kokemukseni mukaan lääkärit ei todellakaan ole ensimmäisenä tuputtamassa mitään mielialalääkettä, kyllä sitä ennen pitää olla jo vakavammat ja pitkäaikaisemmat oirehtimiset. Miksi ihmiset muuten hakeutuvat sitten lääkäriin masennuksen, ADHD:n tai muiden mielialahäiriöiden vuoksi, jos ne kerran ei ole sairauksia? Menisivät vaikka lomamatkalle tai ravintolaan tyhjentämään mieltänsä, jos asia niin helposti hoituu. Ei lääkärissä ole pakko käydä, jos ei ole sairas.
Eikä minun mielestä kukaan jollain tavalla tolkuissaan oleva ihminen ala huvikseen psyykelääkkeitä syömään.
No mä vähän valaisen tätä tsydeemiä. Nää muotisairaudet tulevat ihan lääketehtaan propagandasta ja markkinoinnista. Esim näin: hei meidän uusi masennusmömmö ei oikein meinaa myydä, mitäs tehtäis sen asian eteen? No keksitään uusia sairauksia tai vanhoja ja suositellaan tätä lääkettä niihin. Lievennetään diagnoosien kriteereitä ja aviopestään lekurit isolla mainoskampanjalla. Pakataan se uuteen ihanaan pakettiin ja markkinoidaan vaikka nyt sisäänpäin kasvaneen varpaankynnen aiheuttamaan vitutukseen, tehdään tostakin uusi sairaus ja kun sitä tarpeeksi paljon toistetaan niin kyllä se argumentointi alkaa mennä läpi.
Esim: you tubesta löytyy mainos jossa on kiukkuinen akka ja hänellä PMS, mainos heittää ilmaan ehdotuksen: kysy lääkäriltäsi voisiko sinulla olla...mikä sairaus tähän nyt ikinä voisikaan sopia ja kysy lääkäriltäsi voisitko siihen saada uutta lääkettämme...Se vaan et se lääke on joku vanha SSRI joka on pakattu hienoon laventelin väriseen pakettiin ja mainoksessa sitten näytetään autuaasti hymyilevä naikkonen.
Ja sitten se soopa että ei nämä mielenterveyden ongelmat ole lisääntyneet ne vaan osataan diagnosoida entistä paremmin. No joo, uskoo ken näkee... Pointti on se että vaikka kuinka kuulostaa pöljältä ja paranoidiselta niin koko muotisairaus sekoilu on lähtöisin lääketehtaiden aggressivisista markkinoinkikampanjoinnista sekä siitä että tänä päivänä yhteiskunta on niin suorituskeskeinen ettei ihmekään että ihmisiä romahtelee niiden paineiden alla.
Sitten kun menee hakemaan apua lekurista niin saa vain pilleripurkin kouraan ja jonkun hatusta vedetyn diagnoosin, yleensä jotain pääkoppaan liittyvää pseudotiedettä :P
Mikäli lisää tietoa haluat tästä lääkesekoilusta suosittelisin tuota Peter Götzshen kirjaa. Löytyy myös kirjastosta jos ei raaski siitä maksaa.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/tappavat-laakkeet-ja-jarjestaytynyt-rikollisuus-9789525701401
Millä selitetään itsemurhien puolittuminen 1990 jälkeen ja masennuslääkkeiden käytön lisääntyminen?
Hyvä ja tärkeä kysymys. Tähän olemassa muutamiakin eri syitä (ja varmasti paljon pienempiä, jota en tule itse huomioineeksi). Yksi tärkeä asia itsemurhien "vähenemisessä" tilastollisesti on tilastointitavan muuttuminen 90-alkupuolella. Näin tapahtui ainakin Yhdysvalloissa, mutta ymmärtääkseni myös muualla maailmassa, Suomi mukaan lukien. "Itsemurhan" sijaan tilastoihin alettiin kirjoittaa"yliannostus," jolloin yliannostuksella tehty itsemurha ei näykään enää varsinaisessa itsemurha-tilastossa. Näin ongelma saadaan lakaistua piiloon pienellä ovelalla tilastokikkailulla. Hyötyjiä on useita, mutta mm. poliitikot pystyivät Yhdysvalloissa paistattelemaan itsemurhien vähentymisellä. Samoin lääketeollisuus ja psykiatria saivat tilastokikkailusta vauhtia omaan myyntiinsä ja uskottavuuteen. Ihmiset, ihan ymmärrettävistä syistä, virheellisesti päättelevät 'masennuslääkkeiden' olleen suurimpia tekijöitä itsemurhien vähenemisessä, mutta todellisuudessa aineet lisäävät itsetuhoisuutta ja sitä kautta itsemurhien määrää. Teollisuus ja psykiatria hyväksikäyttävät itsemurhien määrän vähenemistä aika härskisti juuri 'lääkkeidensä' markkinoinnin edistämiseksi.
Jos olet kiinnostunut, ym. tilastoinnin muuttumistapa on selitetty ainakin kirjassa Mad Science: Psychiatric Coercion, Diagnosis and Drugs (Kirk, Gomory, Cohen), 2013. Toisaalta voinet löytää selityksen asiasta varmastikin ihan googlettamalla luulisin. Et tarvinne hankkia kirjaakaan.
Hesarissa oli parin päivän sisällä juttua aiheesta. Itsemurhat tappavat enemmän kuin liikenne Suomessa. Liikenneitsemurhat tilastoidaan liikenneonnettomuuksiksi. Ja ennenkaikkea itsemurhia yritetään paljon enemmän kuin onnistutaan. Onnistumisprosentti on todella pieni.
Omasta mielestäni nk. mielenterveysongelmat ovat yhteiskunnallinen sairaus, ei yksilön sairaus. Ihminen on mieleltään yhä edelleenkin pienessä yhteisössä luonnon keskellä elävä metsästäjä-keräilijä. Ei suurkaupungissa betoniluukussa yksikseen asuva rahantekokone. Eläinlajille luontaisesti tyypillisen käyttäytymisen ja elämänmuodon estäminen aiheuttaa tunnetusti ongelmia. Ihminen ei ole mikään poikkeus muiden eläinlajien joukosta.
Siitä jos ei halua eikä tahdo mennä massan mukana. Silloin sinä olet sairas ja tarvitset lääkitystä voidaksesi turruttaa itsesi muiden kaltaiseksi eli "normaaliksi" aivopesun kestäväksi yksilöksi joka rahankiiltoo silmissään päivästä toiseen käy töissä haaliakseen enenevässä määrin maallista mammonaa, joka täyttää tyhjän ihmissielun estäen kehittymästä apinantasolta korkeammalle. Tällaisia yksilöitä on suorastaa nautinnollista kusettaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen milloin lääkityksiä määräämällä milloin jollakin muulla yhtä mielenkiintoisella keinolla "yhteiskunnalliseksi", sosiaaliseksi ihmiseksi. Jos tätä muotitusta jotenkin yrittää vastustaa, on sairas jollain tavalla ja diagnoosi lyödään loppuelämäksi otsanahkaan kaikkien nähtäväksi.
t.krooninen masennus yli 40 vuotta
Joo siis loppujen lopuksihan meidän ihmisten elämät ovat paljolti hyvin turhanpäiväisten asioiden tekemistä josta sitten mukamas niin kauheasti tykätään. Oikeasti olemme vain tottuneet tekemään tietyt toimet päivän aikana ja joitain toimia sitten viikkotahdilla ja nimitämme sitä elämäksi. Oikeaa kunnon laatuaikaa vietämme paljon vähemmän. Joskus esteenä on se että toiset ihmiset eivät halua viettää kanssamme sitä laatuaikaa, eli elävät mieluummin erossa muista ja tavatessa eivät ole välttämättä aina henkisesti läsnä. Uskon että sen laadukkaan elämisen lisääminen parantaa myös mielemme jos se jotenkin vain onnistuu.
ainakaan paniikkihäiriö ei ole muotisairaus, vaan ihan samanlainen sairaus kuten allergia tai muu herkistyminen. paniikkihäiriössä aivot ylireagoi ärsykkeisiin ja joskus se jää päälle päiviksi, tilaan jota kutsutaan delerisaatio, tunne että katsot elämääsi elokuvakankaalta.elimistö myös kehittää liikaa adrenaliinia joista johtuu sydämmen hakkailu ja hikoilu ja tärinä. ugh olen puhunut
Ongelmahan on se että oikeasti me ollaan kaikki eläimiä. Ja eläimet ei aina tykkää elää tämmöisessä yhteiskunnassa jossa kokoajan paimennetaan jotenkin ja on paine toimia samanlailla kun kaikki muutkin. Se aiheuttaa stressiä ja stressaantunut eläin voi kärsiä paniikista, peloista tai muuttua agressiiviseksi tai pahimmillaan mennä psykoosiin, joka taas pakottaa meidät kohtaamaan kaikki ongelmamme heti. Jonkun on silloin muututtava tai tilanne ei parane. Tähän lääkärit määräävät meille kemikaaleja jotka muuttavat aivotoimintaamme ja toivotaan että sillä ongelmat helpottaisivat.
Näitten kemikaalien toiminta ei kuitenkaan ole aivan täsmällistä vaan se on vähän kuin ammuttaisiin hyttystä haulikolla. Tiedetään jonkun lääkkeen ominaisuudet suurinpiirtein ja toivotaan että siitä on mahdollisimman paljon apua ja mahdollisimman vähän haittaa. Kuitenkaan ihmisen aivotoimintaa ei ymmärretä vielä täysin eikä osata vielä tutkia että puuttuuko aivoista serotoniinia tai dopamiinia. Voidaan vain arvailla. Arvauskeskus antaa sitten kupongin jolla näitä "huumeita" saa ostettua apteekista ja kukaan ei seuraa kuinka se ihan aikuisten oikeasti vaikuttaa. Jos käy huono mäihä niin sit se on huono mäihä.