Asuminen lähellä anoppia

Miehenä en koskaan menisi asumaan samaan taloyhtiöön missä vanhemapni asuisivat ja pysyy välit kunnossa kun on vähontään 100km väliä ja se siitä.

siksi kun tuttavan asunto ja halvalla sais. hienoa kuulla miehenkin näkökulma :)

Kuule yritä saada mutkattomat ja hyvät välit anoppiisi. Sillä siinä vaiheessa kun teille tulee lapsia niin tukijoukot on tarpeen. Ja hänhän on miehesi äiti. Ymmärrät se sitten joskus itsekkin. Perhe on tärkeä ja sinä olet osa hänen perhettään. Ette te voi häntä laittaa ulos perheestä. Kun nai miehen niin nai koko suvun. Itselläni on ihanat appivanhemmat ja olen heistä kiitollinen. Kunnioitan heitä jo senkin vuoksi että he ovat vanhoja ihmisiä ja mieheni vanhemmat. Mutta kyllä elämässä olisi iso surullinen aukko jos heitä ei olisi olemassa.

Minä tein sen virheen että en halunnut asumaan appivanhempien lähelle silloin. Nyt matkaa on aivan liian paljon. Sainkin huomata että he ovat mitä ihanimmat ihmiset ja auttavat meitä aina kun vain apua tarvitsemme (matkaa 200km). Nyt haluaisin heidät vaikka samaan asuntoon. En olisi voinut saada parempia appivanhempia, jos meille tulee ongelmia jostakin auton, asunnon tai mikä tahaansa ongelma niin aina tulevat heti kuin työ antaa myöten tulla. Lapset rakastavat heitä yli kaiken ja he lapsia. En olisi ikinä uskonu että minulle heistä tulee niin rakkaat. Minunkin piti kantapään kautta oppia mitä perhe todella tarkoittaa.

Hei, ihmisissä ei ole vikaa, mutta itse en vain jaksa joka viikonloppuista juopottelua joka jatkuu usein arkisinkin. Tämä se kai suurin erimielisyys. Ja jos saamme lapsia, en uskaltaisi jättää anopille. Mieheni veljen lasta hoitelee kännissä, itse en hyväksyisi

Itse en haluaisi missään nimessä asumaan anopin naapuriin! Ennen oli välimatkaa juuri sopivasti 200km. Nykyään 10km.ja Se on liian vähän. Riippuu tietenkin anopista. Itselle siunaantui voimakas tahtoinen joka haluaa pitää poikansa otteessaan....

Jos oikeasti saatte paljon alle markkinahintojen, ostakaa se kämppä, asukaa siinä kaksi vuotta, tehkää kevyt pintaremppa ja myykää pois normihintaan. Siinä voisi netota muutaman kymppitonnin. Kyllähän sen kaksi vuotta nyt on vaikka aidanseipäänä, pannulappuna tai polttopuuna, jos se on silkkaa tuloa!

Jos on alle markkinahinnan asunto, niin verottaja voi muistaa lahjaverolla.

Ei kannata muuttaa lähelle vaikka hinta olisi edullinen.
Minulla hallitseva anoppi, joka pukkaa kylään monesti ilmoittamatta vaikka olemme sanoneet että ilmoittaa. Ihan oikeasti, säästät itseäsi niin monessa ja suhdettannekin. En ikinä itse asuisi näin lähellä anoppiani kuin nyt asun, ellei tällä hetkellä olisi pakko johtuen taloudellisesta tilanteestamme :( Sitten on asia erikseen jos anoppi on sellainen että hänen kanssaan pystyy asiallisesti keskustelemaan, ja nyt jo ei ole tiedossa mitään mahdollisia ongelmia mitkä voivat paisua jos asutte lähellä. Mutta jos minulta kysytään, en muuttaisi. Raha on vain rahaa, mutta omaa mielenrauhaa on vaikea pitää jos toinen on jatkuvasti tuppaamassa mielipiteitään ja yrittämässä hallita suhdettanne ja tunkee mielipiteitään joka ikiseen asiaan mitkä eivät hänelle kuulu.

"Minkä vuoksi kukaan myisi kämppänsä alle markkinahintojen?"

...ehkä siksi että suomalaisia poistuu mulla alle 3.5%-yksikköä/vuosi seuraavien 10 vuoden ajan. Joten, jos haluaa saada asuntonsa ensiksikään myytyä ja toiseksi vielä hinnan ennenkuin en romahtavat sen 30% (kuten -90/-91) niin nyt on se oikea aika myydä asunto.

Välit pysyvät appivanhempiin ihan hyvinä jos edes kuukausittain ei soitella. Eikä käydä visiitillä kuin pari kertaa vuodessa. Pystyykö miehesi tähän? Jos pystyy, niin sitten se on sama missä asuu.

Pahaimman vastauksen sait "Velaton kolmio".lta.

Tuo parin vuoden koe aika siksikin että näet voitteko elää anoppisi kanssa samassa talossa. Pidä vain huoli että et ala lisääntymään tuona aikana.
Myytyänne asuntonne tuon koeajan jälkeen markkinahinnalla ja saatuanne voiton, voitte hankkia oman kodin kauempaa anopista ja sitten oikein täysillä paneutua sen ehostamista juuri vain teille sopivaksi pesäksi.

Mahdollisten lastenne tultua kuvioihin, viimeinen asia mitä tarvitsette, on: juoppoja sukulaisia örveltämään taloudessanne!

ei taida kannattaa sittenkään ja epäilen tuota kauppahintaakin aikatavalla.. nykyään vedetään nenästä ja joku vika siin asunnossa on jos on liian hyvä ollakseen totta... jos anoppi ja appi vielä örveltävät joka viikonloppu, niin kyllä ne kylään pykii kännissä. Siitä seuraa vain riitoja.

En suosittele. Itse olen joutunut läheltä seuraamaan, miten "hyvin" sujuu anopin kanssa samassa pihapiirissä/talossa asuminen, enkä ikinä missään tilanteessa itse rupeaisi siihen! Se ei vaan toimi. Sitä paitsi, ikävästi haiskahtaa mammanpojalta mies, joka haluaa vasiten vanhempiensa viereen jäädä asumaan, oli se kämppä nyt sitten miten halpa tahansa, ja mammanpoika kannattaa yrittää viedä niin kauas äidistään kuin mahdollista tai miniälle koittaa ankeat ajat hyvin nopeasti.

Oma avokkini olisi myös halunnut jäädä asumaan muutaman kymmenen metrin päähän vanhemmistaan silloin, kun meille tuli yhteen muuttaminen ajankohtaiseksi. Sanoin silloin, että hän voi kaikin mokomin jäädä, mutta minä en tule koskaan muuttamaan hänen tai omien vanhempieni naapuriin. Mies valitsi minut ja nyt olemme asuneet yhdessä, itsenäisinä, onnellisesti jo monta vuotta.

Jos mahdollista, niin pieni etäisyys pitää välit raikkaina ja hyvinä. En kyllä muuttaisi samaan taloyhtiöön tai edes lähinaapurustoon. Raha on vain rahaa ja muiden asioiden rinnalla kuitenkin ei niin merkityksellistä.

Asuin 5 vuotta avovankilassa=anopin naapurissa.Töissä sain käydä kaikesta muualla käymisestä tai meillä käyvistä olisi pitänyt tehdä täysi selonteko.Jos meille tuli joku hänelle "tuntematon"auto,hän ystävällisesti tuli heti katsomaan että ketä tuli ja ettei vaan tapahdu aviorikosta,mieheni oli silloin kaukana töissä.(olen aina ollut uskollinen enkä edes flirttaile)Pahinta oli ja on edelleen että mieheni vain nauraa kun kerron hänelle tästä.Älkää muuttako anoppinne naapuriin, ehkä 60000km olis min. väli.