Mieheni kanssa oltu yhdessä 10 vuotta. Ennen kuin alettiin seurustellla mulla oli säätöä yhden miespuolisen kaverini kanssa ja mun mies halusi, että lopetan seurustelumme myötä kokonaan yhteydet tuohon kaveriini.
No näin tein. Me saimme mieheni kanssa lapsen. Kaikki oli hyvin kuusi vuotta, kunnes tapasin sattumalta tuon vanhan kaverini. Ei tarvinnut kuin jutella hänen kanssaan muutama sana ja kaikki tunteet ovat nyt taas ennallaan. Molemmin puolin.
Me ei olla mun miehen kanssa naimisissa eikä edes kihloissa. Yhteinen lapsi on ja siksipä en todennäköisesti tee tälle ihastukselleni yhtään mitään, kunhan haikailen. Oman miehen kanssa menee ihan hyvin, tasaisella painollaan. Silti jo pitkään olen uumoillut, että hän taitaa rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.
Osaatteko antaa neuvoa, miten eteenpäin?
No näin tein. Me saimme mieheni kanssa lapsen. Kaikki oli hyvin kuusi vuotta, kunnes tapasin sattumalta tuon vanhan kaverini. Ei tarvinnut kuin jutella hänen kanssaan muutama sana ja kaikki tunteet ovat nyt taas ennallaan. Molemmin puolin.
Me ei olla mun miehen kanssa naimisissa eikä edes kihloissa. Yhteinen lapsi on ja siksipä en todennäköisesti tee tälle ihastukselleni yhtään mitään, kunhan haikailen. Oman miehen kanssa menee ihan hyvin, tasaisella painollaan. Silti jo pitkään olen uumoillut, että hän taitaa rakastaa minua enemmän kuin minä häntä.
Osaatteko antaa neuvoa, miten eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kesken jääneen "säädön" kanssa ei koskaan tarvinnut kokea sitä, kun tunteet ja elämä arkipäiväistyy; kun pitää riidellä vaippojen vaihdosta ja roskapussin viemisestä, murehtia asuntolainasta ja korvatulehduskierteestä. Ne "onnettomasti" päättyneet suhteet muistaa aina sellaisina kuin ne olivat silloin, kun niihin liittyi seksiä ja jännitystä ja intohimoa.
Jos sitä haluat niin jätä ihmeessä hyvä perhe-elämä. Muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen olette intohimoisen rakastuneita kunnes alat taas haikailla jotain toista, jonka kanssa olisi taas "tunteita".
On ihanaa olla rakastunut ja hullaantunut, en sitä kielläkään, mutta silloin kun suhteessa ei ole mitään todellista vikaa ja mukana on lapsi(a), niin kannattaisi ainakin yrittää löytää se hullaantuminen siihen omaan puolisoon ja lapsen vanhempaan uudestaan.
Täyttä asiaa. Päättyneet tai jotenkin kesken jääneet suhteet ovat kauneimpia, koska niitä voi jossitella loputtomiin ja kuvitella mielessään onnellisia loppuja. Arkisella puolisolla ei ole mitään mahdollisuutta kilpailla näiden oman mielen tuotosten kanssa.
Viisaita sanoja. Hiljaisessa mielessäni tosin olen mietiskellyt toisinaan eroa jo pari vuotta ennen tuota exän tapaamista: mies juo paljon (melkein joka viikonloppu n. puolet lomista), remontteja joista on aikoja sitten sovittu ei vain tapahdu. Seksi ei tunnu miltään. Suuttuessaan hän nimittelee mua todella rumasti. Meillä on täysin erilaiset kiinnostuksen kohteet - välillä ihmetyttää, miten edes aikanaan ajauduimme yhteen.
Toisaalta sitä on vuosien mittaan niin kiintynyt toiseen kuitenkin, että ei tässä varsinaista valittamistakaan ole. Alussa miehen juominen otti enemmän päähän, nykyään en kai enää välitä tarpeeksi. Ja onhan hän mitä upein isä lapsellemme. Se tässä on koko ajan painanut eniten: en voisi lähteä kodista, jossa lapsi on niin onnellinen.
Sinä olet valintasi tehnyt, kun päätit hankkia lapsen nykyisesi kanssa. Ole nyt järkevä äläkä mene pilaamaan hyvää suhdetta ja lapsen oikeutta ehyeen perheeseen jonkin höyrähdyksen vuoksi. Vanha tuttusi kiinnostaa ja tuntuu houkuttelevalta lähteä kokeilemaan varmasti, mutta varmaa on että jos lähtisit, niin tuo huuma häviäisi varmasti ajan myötä ja olisit taas samassa (jos et huonommassa) tilanteessa.
Jos suhde olisi huono ja söisi mielenterveytesi, niin saisit ymmärrystä. Mutta kun suhde kerran on hyvä, niin edes lapsen vuoksi älä anna eläimellisten halujen viedä voittoa. Ilman lasta olisit täysin vapaa tekemään mitä lystäät.
Surullista, etteivät ihmiset osaa antaa arvoa hyvälle elämälleen, vaan aina pitäisi olla jotain uutta sutinaa etsimässä vaikka väkisin...