Nyt olis sellanen kysymys, että te, jotka olette pettäneet, niin onko niitä, jotka ovat pystyneet sen jälkeen olemaan kun mitään ei olis tapahtunu?
En kaipaa saarnoja, kunhan kysyn...
En kaipaa saarnoja, kunhan kysyn...
Hei...
mietteliäs naikkonen
4472
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä petin miestäni viikonloppuna... enm ätiedä olenko erilainen, mut varmaa mietteliäs ja omissa maailmoissa... varmaan riippuu siitäki et millanen on perusluonteeltaan, mä olen aika puhelias ja tempperamenttinen...enkä aio kyl kertoa...en vielä... eilen mua ei kaduttanut mut nyt alkaa tuntua et oliko ihan pakko... (olen oikeastaan vähän ihastunut tyyppiin...)mieheni on ollut ensimmäinen ja ainoa petikaveri...mut ei kai tokaa mikää selitys ole...en oo ennen mitään tommosta tehny...liekö jossain vikaa...?!
Kuulostaa niin siltä kuin mitä omatkin tuntemukseni ovat. En ole vielä pettänyt, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.. Kyseessä mies, jonka tunnen hyvin ja jonka kanssa ihastusta on molemmin puolin. Silti, molemmat olemme tahoillamme varattuja. Kyseessä ei olisi välttämättä edes seksi, sillä käymme jo nyt yhdessä syömässä, kaupungilla jne. Olen vain tässä miettinyt, että jos seksi tulee joskus 'aiheeksi', niin pystyykö sitä olemaan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Toisaalta, olemme todella läheisiä ystäviä ja 'ylimääräiset' jutut saattaisivat pilata ystävyytemme.. molemmilla kun kuitenkin on suhteetkin kunnossa.
Hei,
Kyllä pystyy, riippuu tietysti omasta luonteesta.
Itse petin nykyistä poikaystävääni 3 vuotta sitten, olemalla suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Tätä jatkui reilut puoli vuotta. Näimme epäsäännöllisesti mitä ihmeellisimmissä paikoissa. En todellakaan ole ylpeä itsestäni ja en suosittele sitä kenellekkään, mutta minulla se on antanut voimia varsinaiseen suhteeseeni. Poikaystäväni petti minua, jäi kiinni, mutta annoin anteeksi, koska itse tiedän hyvin, ettei pettämisellä ole välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa. Aika sairasta tää koko homma, mutta meille se on toiminut, haluamme edelleen olla yhdessä elämämme loppuun asti, ja en tuskin tule koskaan kertomaan siitä että olen pettänyt.
juup. löytyy. ei joka hetki, eikä varsinkaan ensimmäisinä kuukausina mitenkään helppoa, mut porskutettu on eteenpäin ja ajan kanssa helpottaa. ehkä joskus painuu unholan puolelle jopa hairahdukseni. sitä odotellessa, miksi kaataisin oman pahan oloni toisen niskaan? itsehän sen olen itselleni hankkinutkin. (saman laitin tuonne uskottomuuspuolellekin)