Yli viiden vuoden ihastus ja silti mielessä..

No niin siirrytään ajassa taaksepäin:
Yläasteella minulla oli erään pojan kanssa jonkinlaista sutinaa. Se jäi vain viestittelyn tasolle, vaikka me molemmat tykättiin toisistamme. Musta tuntuu, että siitä ois voinu tulla enemmän, jos en olis ollu niin ujo. Aina kun nähtiin niin paikalla oli kaikki kaveritkin, eikä ikinä jostain syystä päädytty mihinkään kahden kesken. No sit kun se viestittely kävi vähän tylsäks niin päätettiin sit yhteistuumin lopettaa se kokonaan. Sit meni en muista yhtään että miten kauan aikaa, mut sit se poika laitto taas mulle viestiä ja kysy että kokeiltasko uudestaan. Minä sitten olin yks idiootti ja en muista tarkalleen mitä sanoin, mut jotain että ei ehkä viiti ruveta et jos siitä ei taaskaan tuu mitään... Jotain tommosta kai sanoin. Vaikka oikeasti tykkäsin siitä pojasta tosi paljon. En tiiä miks tein sit niin. Olin kyllä niihin aikoihin aika masentunut ja ihan pihalla vielä itestäni ja kaikesta muustakin. No joka tapauksessa ei sit enää viestailtu, mitä nyt ehkä pari kertaa kysyttiin toistemme kuulumisia ja sit edelleen pyöritty samassa kaveriporukassa joskus.

No mutta nyt olen siis kohta 20 vuotta ja oli vähän taukoa, etten niin nähny sitä poikaa oikein missään. Sit viime kesänä olin tän pojan siskon häissä, koska sen sisko on mun hyvä kaveri. Siellä sitten rakastuin aika pahan kerran taas uudestaan siihen jätkään tai siis en uudestaan vaan vanhat tunteet palas kahta kauheemmin pintaan. No nyt sitten olen kohta puoli vuotta kärvistelly näitten tunteitten kanssa yksikseni, kun en vain kehtaa/uskalla kertoa sille mun tunteista. Se on niin tuttu kuitenkin ja pyörii taas joskus samoissa porukoissa, ni jos se ei vastaa mun tunteisiin mitenkään ni en kehtaa enää olla samoissa porukoissa.. Ja kaiken kukkuraks annoin sille ite pakit sillon yläasteella, niin se ei varmaan enää halua minua takasin, tai jos jostain kumman syystä haluaa (moni on yrittänyt vihjailla et se saattaisi tykätä musta) ni ei se ainakaan ite alotetta tee.

Näin sen taas eilen pitkästä aikaa niin ei kerta kaikkiaan menin ihan sekasin.. Ei ees ruoka meinannu äsken maistua!

Yks juttu kans mua vaivaa. Olin siis masentunut yläasteella ja on paljon asioita joita en vain muista siltä ajalta. Nyt ei niinkään masennusta ole, mutta on vähän semmosta lievää paniikkihäiriötä erityisesti miespuolisia henkilöitä kohtaan ja jotkin sosiaaliset tilanteet on aika vaikeita. Tässä siis on yksi syy lisää, miks on niin kamalaa tehä alotetta.

Mut jos jollain on vinkkejä joko tunteista kertomiseen tai sitten koko jätkän unohtamiseen, niin otan niitä mielelläni vastaan. Muitakin ihastuksia ja jutskia on ollut, mut tää jätkä ei lähe millään sitten pois mun mielestä. Tiedän, että aina kannattas ja haluaisinkin nyt yrittää, mutta nyt on aika paljon riskejä kyseessä, mitä nyt en kaikkia varmaan ees maininnut tai selittänyt tarpeeksi, mut kuiteski..