Ärsyttävä exä ei ole aina narsisti.

Ei tietenkään aina. Minulla on takana kaksi eroa pitkistä parisuhteista. Ensimmäinen ero oli vaikea, oli riitoja, pettämistä yms. Mies käyttäytyi välillä kuin ääliö, vaikutti jopa tunteettomalta. No, narsisti hän ei silti ole. Se käytös oli osa sitä kriisiä, eikä hän elämässään yleensä niin toimi. Myös minulla nousi silloin pintään hyvin ikäviä käytösmalleja, jotka eivät ole osa normaalia elämääni. Nykyään olen ihan ok väleissä tuon exäni kanssa. Molemmilla on myös pitkä ja onnellinen parisuhde.

Toinen eroni oli myös vaikea, kuten erot usein tuppaa olemaan. Mutta tuon miehen tapauksessa taustalla oli jo pitkältä ajalta, lähes suhteen alusta asti, vahvaa henkistä väkivaltaa yms. Tuo mies oli toistanut samaa käytösmallia jo ennen kuin edes tunsi minua, ja olikin tulehtuneissä väleissä monien ihmisten kanssa. Hän oli ja on edelleen pelottava, mainipuloiva ja valehteleva. Tuo ihminen on narsisti kaikilla narsistin määritelmien tasoilla. Tiedän että hän edelleen minun jälkeeni on jatkanut henkistä väkivaltaa uusissa suhteissaan. Kiltit naiset alistuvat miellyttämään häntä. Niin minäkin ennen tein, ja pari vuotta yritin uskoa, että hän on vain uhri. Sen jälkeen ymmärsin, että elin narsistin kanssa. Se on todella raskasta. Hänellä on kumppani nykyäänkin, ja olen hänen puolestaan todella pahoillani. Joskus hänkin lähtee pois, kun ei enää jaksa.

Nykyään olen pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa. Toivon ja uskon ettei eroa tule, mutta jos joskus tulisikin riitaa tai eroa, niin ei mies ikinä voisi minkään määritelmän mukaan olla natrsisti. Hän on rauhallinen ihmissuhteissaan, pärjännyt elämässään sosiaalisissa suhteissa hyvin, hän kunnioittaa minua vahvasti, ei koskaan alista tai yritä hallita yms.

Vaikka olen itse kokenut narsistin kanssa elämisen, niin silti harmittaa että ihmiset käyttävät sitä sanaa liian herkästi. Toisaalta sekin on naurettavaa, että puolisoa saisi sanoa narsistiksi vasta sitten, jos on virallinen diagnoosi. Milläpä narsitia saisi diagnosoitavaksi... Hohhoijaa. Aika harvoin.

Onneton kolmas pyörä

Minulla oli suhde pomooni noin 1,5 vuoden ajan. Työkaverit huomasi aika alussa jo meidän olevan muutakin kuin työnantaja ja -tekijä. He alkoivat puhua meistä selän takana ja keksivät paljon omia johtopäätöksiä. Tästä johtuen meistä liikkui välillä jos jonkinlaisia huhuja, enimmäkseen ilkeilyä. En kuulunut enää työporukkaan, vaan olin täysin yksin. He jopa yrittivät tulla väliimme, pomolleni kerrottiin valheita minusta ja toisinpäin. Meno oli aivan järjetöntä, onneksi en ole enää siellä töissä! Siitä paikasta ei kyllä jäänyt kavereita elämääni.

Narsistin vanki