En tiedä, miten suhtautua asiaan, miten asiassa pitäisi menetellä ja tunteet ovat todella sekavat. Minun pitää antaa yksityishenkilönä "yleisen edun nimissä" kritiikkiä eräälle virkamiehelle hänen tehtäviensä hoitamisesta, mutta ihmisenä pidän hänestä enkä haluaisi, että kritiikki vaikuttaa väleihimme. Miten voi samaan aikaan antaa voimakasta kritiikkiä asiasta, joka herättää vihaa itsessä ja josta voisi lain mukaan tehdä hallinokantelun tai jopa rikosilmoituksen.
Miten te menettelisitte asiassa, kun ihminen, jonka kanssa haluaisitte olla hyvissä väleissä ja jopa ystäviä, on tehnyt virassaan jotain sellaista, joka on niin väärin mielestäni ja kohdistuu samalla myös minuun, että se herättää vihaa ja tekisi mieli tehdä kantelu asiasta, mutta samaan aikaan tekisi mieli olla ystävä?
Pelkään siis että toinen ottaa kritiikin henkilökohtaisesti, ja varmaan ottaakin, mutta minun on "pakko" antaa kritiikki.
Toinen ongelma on sellainen "vika" itsessäni, että vääryydet herättävät vihaa enkä kykene ottamaan asiaa vain asiana asioiden joukossa, jolloin antamastani kritiikistä tulee negatiivisempaa, kuin mitä sen ehkä pitäisi olla ja asiasta ehkä suurempi, kuin mitä sen on eli aina kun annan kritiikkiä, niin siinä näkyy katkeruus, vaikka haluaisi olla kritiikin kohteen kanssa ystävä.
En osaa antaa kritiikkiä asioista siten, ettei samalla välit menisi välit tai ainakin kärsisi. Toisaalta vika voi olla joskus myös vastapuolessa eli jos ihminen ns. vetää herneen nenäänsä asiasta tai katsoo olevansa ihminen, jonka varpaille ei saa astua, niin tälle ei varmaan stten voi mitään.
Tunteet ovat sekaisin, kun näkee samaan aikaan ihmisessä hyviä asioita ja haluaisi olla hänen ystävä, mutta samaan aikaan näkee samassa ihmisessä huonoja asioita ja vääriä asenteita.
Miten te menettelisitte asiassa, kun ihminen, jonka kanssa haluaisitte olla hyvissä väleissä ja jopa ystäviä, on tehnyt virassaan jotain sellaista, joka on niin väärin mielestäni ja kohdistuu samalla myös minuun, että se herättää vihaa ja tekisi mieli tehdä kantelu asiasta, mutta samaan aikaan tekisi mieli olla ystävä?
Pelkään siis että toinen ottaa kritiikin henkilökohtaisesti, ja varmaan ottaakin, mutta minun on "pakko" antaa kritiikki.
Toinen ongelma on sellainen "vika" itsessäni, että vääryydet herättävät vihaa enkä kykene ottamaan asiaa vain asiana asioiden joukossa, jolloin antamastani kritiikistä tulee negatiivisempaa, kuin mitä sen ehkä pitäisi olla ja asiasta ehkä suurempi, kuin mitä sen on eli aina kun annan kritiikkiä, niin siinä näkyy katkeruus, vaikka haluaisi olla kritiikin kohteen kanssa ystävä.
En osaa antaa kritiikkiä asioista siten, ettei samalla välit menisi välit tai ainakin kärsisi. Toisaalta vika voi olla joskus myös vastapuolessa eli jos ihminen ns. vetää herneen nenäänsä asiasta tai katsoo olevansa ihminen, jonka varpaille ei saa astua, niin tälle ei varmaan stten voi mitään.
Tunteet ovat sekaisin, kun näkee samaan aikaan ihmisessä hyviä asioita ja haluaisi olla hänen ystävä, mutta samaan aikaan näkee samassa ihmisessä huonoja asioita ja vääriä asenteita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän vaikea miettiä asiaa, kun et kerro, mistä asiasta on kyse, mutta jos kyse on ystävästä, niin eikö asiasta voisi keskustella? Ei niin että kritisoit, vaan kerrot, että olet ehkä huomannut virheen hänen viranhoidossaan, mitä mieltä hän on asiasta. Silloin voi selvitä sekin, jos kyse ei olekaan virheestä, vaan asiasta, joka hänen pitikin tehdä (esim jokin päätös, joka ei ole sulle edullinen). Jos hän on tehnyt viranhoidossaan virheen, niin asia pitää vain oikaista, jokainenhan tekee virheitä. Paljon on kiinni siitä, miten asian otat esille. Juuri kukaan ei pidä syyttelystä, joten pehmeä lähestymistapa on parempi niin että asia saadaan oikaistua.