Aika surullista.
Melkein kaikki parisuhteet alkavat niin että tavataan ja pikkuhiljaa tutustutaan, kerrotaan omista arvoista jne. Käydään tavallaan läpi parisuhteen sääntöjä. Tällaisia ovat mm. miten suhtaudutaan pettämiseen, ryyppäämiseen jne.
Nämä asiat ovat heijastuksia aikaisemmista suhteista. Se mikä on surullista on se että ihminen jota on petetty tulee yleensä suhteeseen asenteella "Sitten jos petät niin sitten kyllä tapahtuu sitä ja tätä...". Toisaalta ne jotka ovat eläneet ahdistavassa suhteessa jossa toinen on takertunut mustasukkaisesti tulevat asenteella "En haluaisi sitoutua kovin tiukasti ja haluan edetä rauhallisesti".
Tämä aiheuttaa sen että koko aikaisempien suhteiden painolasti siirretään uuteen suhteeseen. On ymmärrettävä että meillä kullakin on historiamme. Ette voi käsitää mitä se ihminen on aikaisemmin käynyt läpi joka uutena suhteeseen tulee.
Alkakaa alusta. Älkää lähtekö korjaamaan aikaisemmin tapahtuneita. Antakaa uudelle rakkaallenne mahdollisuus. Voi olla että uusi kumppaninne on pettänyt aikaisemmassa suhteessa. Ei hän sitä ole halunnut, oikeasti hän haluaisi olla onnellinen yhden ihmisen kanssa. Antakaa mahdollisuus hänelle rakastaa.
Niin moni on valmis uhoamaan täälläkin palstalla että jos muija tai ukko petää niin varmasti lähden. Tai jos tapahtuu sitä tai tätä niin varmasti teen niin ja niin. Nämä kaikki ovat heijastuksia aikaisemmin tapahtuneista, tai omista sisäisistä peloista. Älkää pistäkö toista ihmistä kantamaan vastuuta peloistanne ja kolhuistanne.
Voisi olla pettäjän kannalta hyvä jos hän voisi vaikka uudessa suhteessa kertoa että meni pettämään vanhaa partneria ja katuu sitä ja se tuntui pahalta. Se on kuitenkin harvoin mahdollista, koska ihmiset pitävät sellaista ihmistä läpimätänä. Varsinkin ne joilla on todella huono itsetunto ja jotka ovat kokeneet ihmissuhteissa kovia. Eli hyvin monet meistä.
Aika monelta ihmiseltä puutuu rohkeus rakastaa ja pistää itsensä peliin. Kaiken pitäisi olla vain niin äärettömän varmaa muttei tylsää. Mahdoton yhtälö sanoisin.
Ainoa tie hyvään parisuhteeseen on itsensä rakastaminen ja sitten toisen kunnioittaminen ja rakastaminen.
Olkaa rohkeita ja selvittäkää menneisyytenne. Oppikaa rakastamaan itseänne sellaisena kuin olette, koska ilman sitä teillä ei ole mitään annettavaakaan. Jos alatte pelkäämään menneisyytenne toistumista, tai syvimpien pelkojenne tapahtumista, olette auttamattomasti tuominneet suhteenne tulevaisuuden. Teistä tulee kenties mustasukkaisia tai valtataistelijoita tai muuta vastavaa. Teistä tulee tuhoisia ihmisiä. Tällainen johtuu vain huonosta itsetunnosta ja selvittämättömistä asioista.
Olkaa rohkeita ja älkää tuomitko tapahtumatonta. Yrittäkää elää siinä parisuhteessa, älkääkä suunnitelko päässänne mitä sitten taphatuu kun kaikki taas kerran romahtaa. Koska silloin on jo romahtanut, nimittäin sisällänne.
Only way is the other way...
Melkein kaikki parisuhteet alkavat niin että tavataan ja pikkuhiljaa tutustutaan, kerrotaan omista arvoista jne. Käydään tavallaan läpi parisuhteen sääntöjä. Tällaisia ovat mm. miten suhtaudutaan pettämiseen, ryyppäämiseen jne.
Nämä asiat ovat heijastuksia aikaisemmista suhteista. Se mikä on surullista on se että ihminen jota on petetty tulee yleensä suhteeseen asenteella "Sitten jos petät niin sitten kyllä tapahtuu sitä ja tätä...". Toisaalta ne jotka ovat eläneet ahdistavassa suhteessa jossa toinen on takertunut mustasukkaisesti tulevat asenteella "En haluaisi sitoutua kovin tiukasti ja haluan edetä rauhallisesti".
Tämä aiheuttaa sen että koko aikaisempien suhteiden painolasti siirretään uuteen suhteeseen. On ymmärrettävä että meillä kullakin on historiamme. Ette voi käsitää mitä se ihminen on aikaisemmin käynyt läpi joka uutena suhteeseen tulee.
Alkakaa alusta. Älkää lähtekö korjaamaan aikaisemmin tapahtuneita. Antakaa uudelle rakkaallenne mahdollisuus. Voi olla että uusi kumppaninne on pettänyt aikaisemmassa suhteessa. Ei hän sitä ole halunnut, oikeasti hän haluaisi olla onnellinen yhden ihmisen kanssa. Antakaa mahdollisuus hänelle rakastaa.
Niin moni on valmis uhoamaan täälläkin palstalla että jos muija tai ukko petää niin varmasti lähden. Tai jos tapahtuu sitä tai tätä niin varmasti teen niin ja niin. Nämä kaikki ovat heijastuksia aikaisemmin tapahtuneista, tai omista sisäisistä peloista. Älkää pistäkö toista ihmistä kantamaan vastuuta peloistanne ja kolhuistanne.
Voisi olla pettäjän kannalta hyvä jos hän voisi vaikka uudessa suhteessa kertoa että meni pettämään vanhaa partneria ja katuu sitä ja se tuntui pahalta. Se on kuitenkin harvoin mahdollista, koska ihmiset pitävät sellaista ihmistä läpimätänä. Varsinkin ne joilla on todella huono itsetunto ja jotka ovat kokeneet ihmissuhteissa kovia. Eli hyvin monet meistä.
Aika monelta ihmiseltä puutuu rohkeus rakastaa ja pistää itsensä peliin. Kaiken pitäisi olla vain niin äärettömän varmaa muttei tylsää. Mahdoton yhtälö sanoisin.
Ainoa tie hyvään parisuhteeseen on itsensä rakastaminen ja sitten toisen kunnioittaminen ja rakastaminen.
Olkaa rohkeita ja selvittäkää menneisyytenne. Oppikaa rakastamaan itseänne sellaisena kuin olette, koska ilman sitä teillä ei ole mitään annettavaakaan. Jos alatte pelkäämään menneisyytenne toistumista, tai syvimpien pelkojenne tapahtumista, olette auttamattomasti tuominneet suhteenne tulevaisuuden. Teistä tulee kenties mustasukkaisia tai valtataistelijoita tai muuta vastavaa. Teistä tulee tuhoisia ihmisiä. Tällainen johtuu vain huonosta itsetunnosta ja selvittämättömistä asioista.
Olkaa rohkeita ja älkää tuomitko tapahtumatonta. Yrittäkää elää siinä parisuhteessa, älkääkä suunnitelko päässänne mitä sitten taphatuu kun kaikki taas kerran romahtaa. Koska silloin on jo romahtanut, nimittäin sisällänne.
Only way is the other way...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjotuksesi pysäytti mut todella. Piti lukea kahteen kertaan. Olen todella samaa mieltä noista asioita, ja kokemustakin on juuri tuollaisesta. Itse "pilasin" entisen suhteeni juuri noin.
Nyt olen tavannut erään miehen, tosin ei vielä kovinkaan päästy alkua pidemmälle, ja pelkään jo hiukan itseäni, että alan taas käyttäytymään väärin. Kirjotuksesi auttoi todella paljon, ja sain runsaasti miettimisen aihetta. Toivon että seuraava suhteeni ei todellakaan romutu juuri tuollaisten ongelmien takia.
Kiitos vielä sinulle ajattelemisen arvoisesta kirjoituksesta!
Hei!
Tämä kirjoitus laittoi minutkin varsin mietteliääksi. Totta on, että kaikki mikä on ennen tapahtunut, on historiaa, ja mikä on tässä on samalla sitä tulevaisuuden luomista.
Yksi asia on askarruttanut minua jo jonkin aikaa. Mitä mieltä olet siitä, että pitäisikö minun/muiden kertoa entisestä elämästäni toiselle, sille uudelle kumppanille vai ei? Itse olen jonkin ajan tutustumisen jälkeen kertonut mm. edellisestä avioliitostani, joka ei ollut minulle ainakaan mitenkään helppo. En tarkoita seikkaperäistä kertomista vaan lähinnä syyn, miksi entinen avioliitto päättyi osaltani. Jälkikäteen olen kyllä miettinyt, olisiko sittenkään pitänyt kertoa. Olen ollut jopa huomaavanani, että "avautumisen" jälkeen miehet ovat olleet lähinnä etäisiä tai jopa torjuvia minua kohtaan. Pidänkö siis menneisyyteni omana tietonani, vaikka se onkin nykypäivänä ihan arkea monessa suhteessa?
Tuohon on hyvin vaikea vastata. Varsinkaan kun en tiedä mitä asiota menneessäsi on tapahtunut. Miehenä sanoisin että kyllä naisen pitää voida minulle kertoa kaikki mitä hänellä on tunnollaan. Kuten miehenkin naiselle. Mutta liittyy tähänkin ongelmia.
Sellaisen seikan haluaisin sanoa, että asioista tulee kuitenkin keskustella aina niin että käy selkeästi ilmi että tältä suhteelta haluat jotain muuta. Täysin muuta. Haluat että tämä suhde on SE oikea juttu.
Jos miehelläsi on esim. alkoholiongelma ja edellinen suhteesi kaatui juuri samaan ongelmaan eli miehen alkoholiongelmaan, niin tilanne muodostuu todella ongelmalliseksi. Tällöin voisin suositella että on parempi jättää aluksi asia sikseen. Tämä on nimittäin tavallaan suora uhkaus jos toteat vaikka että "Edellinenkin suhteeni päättyi koska mieheni joi, älä sinä tee sitä". Lähes yhtää vaikeaa ongelmaiselle on jos toteat että: "Entinen mieheni joi, onneksi sinä et juo." Tällä tavoin siirrät aikaisempien miesten tekoset tavallaan uuden miehesi korjattavaksi. Itseasiassa siirrät vastuun koko suhteen jatkumisesta miehellesi. Vaikka uudella miehelläsi pitäisi olla täydet oikeudet tehdä itsenäiset valintansa että juoko vai ei, riippumatta sinun menneisyydestäsi. Sama pätee muihinkin ongelmiin kuten pettämiseen, nettiriippuvuuteen jne.
Jos sinun omat ongelmasi taas ovat ajaneet suhteen eroon, esim. mustasukkaisuudesta, niin kannattaa ensin selvittää miehen taustaa. Kysellä hieman että mihinkäs ne miehen viime suhteet ovat kaatuneet. Jos kaatumisen syynä on ollut naisen mustasukkaisuus, ymmärrät itsekkin että sinun täytyy kasvaa jotta tämän miehen kanssa ei näin kävisi. Silloin ei tarvitse välttämättä edes puhua asiasta.
Voi olla että kerrottuasi miehellesi omasta historiastaasi osuit vahingossa juuri siihen kipeään paikkaan jota et tiennyt olevan. Voi olla että miehesi on törmännyt vastaavaan ongelmaan naisen kanssa ennenkin ja satuttanut itsensä. Ehkä siksi hän on ollut etäinen. Tai olet suhteen alussa onnistunut "peittelemään" asiaa niin hyvin että miehesi ei voinut kuvitellakkaan sinusta mitään kertomaasi. Se vaatii käsittelyä.
Kaikille niille jotka miettivät että pitäisikö menneisyydestään kertoa sanoisin että ei välttämättä kannata jos on epävarma. Asia on nimittäin usein niin että ihminen joka haluaa tyrkyttää omaa surkeaa menneisyyttään toiselle, yrittää vain hakea hyvitystä ja hyväksyntää tekemisilleen ja odottaa näin että toinen korjaisi tilanteen hyväksynnällään ja pahimmassa tapauksessa säälillään. Kuten itsekkin sanoit tulevaisuus tehdään nyt. Sinua mitataan niiden tekojesi mukaan jotka tästä hetkestä eteenpäin teet.
Luulisin että ihminen joka on tasapainossa itsensä ja menneisyytensä kanssa ei juuri historiastaan puhu, muuta kuin kysyttäessä. Ihminen joka on selvittänyt asiansa ei tarvitse enää muiden hyväksyntää. Jos taas asiat ovat todella vaikeita jopa traumaattisia joista itse ei selviäisi voi puhuminen auttaa. Tähän löytyy taas ammattiauttajiakin.
Mutta palaisin vielä siihen että tärkeää olisi että kaikesta voi puhua, mutta miettikää tarkasti onko motiivina yhteisen suhteen parantaminen vai ainoastaan omantunnon kohottaminen ja vastuun siirtäminen.
Zemppiä
Kiitos kommenteistasi! Kaikesta voi päätellä, että parempi on siis minun vaiheta entisestä avioliitostani, siitä kun ei ole niin kovin paljon mukavaa kerrottavaa. Ehkäpä onkin näin, että nykyiset seurusteluyrityseni ovat kaatuneet juuri sen vuoksi, että miehet eivät ole osanneet suhtautua minuun enää sen jälkeen, kun ovat kuulleet, kuinka vaikea tausta minulla on. Tosin, olen itse sitä mieltä, että olen kuitenkin henkisesti niin vahva, että olen selvinnyt kaikesta ihan hyvin.
Lainatakseni kirjoitustasi: "Sellaisen seikan haluaisin sanoa, että asioista tulee kuitenkin keskustella aina niin että käy selkeästi ilmi että tältä suhteelta haluat jotain muuta. Täysin muuta. Haluat että tämä suhde on SE oikea juttu."
Ilmeisesti itse en ole tehnyt asiaa täysin selväksi nykyisille seurusteluyrityksilleni, sillä nämä miehet ovat jostain syystä pitäneet siis oikeutenaan kohdella minua ex:n kaltaisesti (joskaan ei niin kurjasti). Ja niinhän siinä sitten on käynyt, että olen itse lopettanut tällaiset suhteet.
Omasta mielestäni en kuitenkaan missään tapauksessa halua kaataa vastuuta suhteen onnistumisesta toiselle, mutta ehkä sellaisen käsityksen voi ihan hyvin saadakin, hmm...Ehkä mies voi ajatella, että hänen pitää nyt sitten olla joku "supermies", että kelpaa minulle. Tosin itsestäni olen kyllä huomannut sen, että huolimatta toisen taustasta, omaa käyttäytymistäni en kuitenkaan pysty muuttamaan miksikään. Enkä voi alkaa hänenkään menneisyyttään korvaamaan olemalla hänelle täydellinen nainen.
Tätä taustatyöskentelyä ole kyllä itsekin harrastunut;) Ilman erityistä kolmannen asteen kuulustelua voi kyllä saada helposti selville toisesta, millainen elämänasenne ja tausta toisella on. Hyöty taustatyöskentelystä on tietysti se, ettei ainakaan tahattomasti loukkaa toista omilla kommenteillaan, silloin kun aihe on toiselle kipeä.
Kiitos sinulle vielä viisaista ajatuksistasi "edelleen luettavaa"! Otan kyllä näistä neuvoista vaarin!
Ajattelen samoin alkuperäinen kanssa. Ongelmat edellisistä suhteista tulevat aina mukana ja ne pitää viimeistään käsitellä uudessa suhteessa. Joten miksi ei olisi jo parempi käsitellä näitä ongelmia edellisessä suhteessa JOS ON OLLUT MOLEMMINPUOLISTA RAKKAUTTA, jos rakkautta on niin ongelmat saadaan selvitettyä ja anteeksi pystyy antamaan.
En näe asioita niin mustavalkoisena esim. että oma rakas ei ikinä petä jos pettää niin saa lähteä heti. Ennen ajattelin näin, mutta en enää. Vaikka kuinka rakastaa toista voi tehdä virheitä koska olemme vain ihmisiä. Tällä en puolustele esim pettämistä millään tavalla enkä minä ole ikinä pettänyt eikä minua ole petetty. Tarkoitan vain että esim kännipäissään se oma rakas on voinut pettää ja jos hän katuu tekoaan todella niin kyllä minä anteeksi sen voin antaa, mutta viinankäyttöä saisi silloin uudelleen opetella. Kun ymmärtää sen että kukaan ei ole täydellinen, me olemme vahvoja ja heikkoja niin antaa sen kumppaninkin olla vahva ja heikko.