Avomieheni, pian 30 v., jonka kanssa olen asunut 1.5 vuotta yhteisessä vuokra-asunnossa (vuokra 1000 euroa kuukaudessa, 500 euroa per naama) on lopettamassa suhteemme sen vuoksi, kun en ole löytänyt työtä. Olen ollut työttömänä 8 kk ja laittanut työhakemuksia, mutta ei vain ole onnistanut. Minulla on kaksi tutkintoa ja työkokemusta eri aloilta (kaikki lyhytaikaisia, määräaikaisia sopimuksia, vakipaikkaa en ole saanut).
Hänen mielestään emme pääse elämässä eteenpäin, kun minulla ei ole töitä. Hän haluaisi jossain kohtaa uudehkon 2000-luvun ok-talon ja ottaa siihen lainaa. Hän oli selvittänyt pankista laina-asioita ja pankista oltiin sanottu, että myös toisen osapuolen on oltava työssä (määräaikainen työsuhde riittää, kunhan on työ), jotta lainansaanti 2000-luvun taloon olisi mahdollista. Sillä ei ole kuulemma merkitystä vaikka sitten toinen jäisi työttömäksi, mutta lainanottohetkellä on oltava molempien töissä. Avomiehelläni on vakituinen työsuhde ja hyvä palkka sekä säästössä rahaa, mutta yksin hänen olisi kuulemma mahdollista vain päästä kerrostalo-osakkeeseen, jos ei vuokralla halua asua.
Nyt minusta tuntuukin siltä, että olen vain hänen unelmiensa tiellä ja jarrutan hänen elämäänsä. Olen tähän asti maksanut kaikki puoliksi hänen kanssaan (vaikka olisin ollut työttömänäkin). Ostimme upouudet huonekalut rivitalokämppäämme ja ruoat kaupassa maksamme suunnilleen puoliksi. Ymmärrän kyllä, että ilman töitä ja palkkatuloa on hankalaa tehdä ja suunnitella yhtään mitään, mutta olen kyllä kovasti yrittänyt.
Hän ei kuulemma ala kaikkea sponsoroimaan ja hän on yksin maksanut nyt kahden kuukauden vuokran eli 1000 euroa. Senkin jälkeen vaikka hän maksaisi molempien vuokran, jää hänellä vielä hiukan reilu tonni kuussa elämiseen (puhumattakaan siitä, jos hän maksaisi vain oman osuutensa, hänelle jäisi 1700 euroa elämiseen) kun minulla jäisi vuokranmaksun jälkeen nelisensataa euroa. Iso ero siis. En oleta, että hän elättäisi minua enkä ole häneltä enkä keneltäkään koskaan rahaa pyytänyt edes, mutta olisin toivonut suopeampaa suhtautumista vaikeassa tilanteessa.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Hänen mielestään emme pääse elämässä eteenpäin, kun minulla ei ole töitä. Hän haluaisi jossain kohtaa uudehkon 2000-luvun ok-talon ja ottaa siihen lainaa. Hän oli selvittänyt pankista laina-asioita ja pankista oltiin sanottu, että myös toisen osapuolen on oltava työssä (määräaikainen työsuhde riittää, kunhan on työ), jotta lainansaanti 2000-luvun taloon olisi mahdollista. Sillä ei ole kuulemma merkitystä vaikka sitten toinen jäisi työttömäksi, mutta lainanottohetkellä on oltava molempien töissä. Avomiehelläni on vakituinen työsuhde ja hyvä palkka sekä säästössä rahaa, mutta yksin hänen olisi kuulemma mahdollista vain päästä kerrostalo-osakkeeseen, jos ei vuokralla halua asua.
Nyt minusta tuntuukin siltä, että olen vain hänen unelmiensa tiellä ja jarrutan hänen elämäänsä. Olen tähän asti maksanut kaikki puoliksi hänen kanssaan (vaikka olisin ollut työttömänäkin). Ostimme upouudet huonekalut rivitalokämppäämme ja ruoat kaupassa maksamme suunnilleen puoliksi. Ymmärrän kyllä, että ilman töitä ja palkkatuloa on hankalaa tehdä ja suunnitella yhtään mitään, mutta olen kyllä kovasti yrittänyt.
Hän ei kuulemma ala kaikkea sponsoroimaan ja hän on yksin maksanut nyt kahden kuukauden vuokran eli 1000 euroa. Senkin jälkeen vaikka hän maksaisi molempien vuokran, jää hänellä vielä hiukan reilu tonni kuussa elämiseen (puhumattakaan siitä, jos hän maksaisi vain oman osuutensa, hänelle jäisi 1700 euroa elämiseen) kun minulla jäisi vuokranmaksun jälkeen nelisensataa euroa. Iso ero siis. En oleta, että hän elättäisi minua enkä ole häneltä enkä keneltäkään koskaan rahaa pyytänyt edes, mutta olisin toivonut suopeampaa suhtautumista vaikeassa tilanteessa.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä on ihan hyvä, että pääset noin laskelmoivasta tyypistä eroon nyt kun ette vielä ole naimisissa ja ei ole lapsia. Veikkaan, että moisen tyypin kanssa tulisi joka tapauksessa ongelmia tulevaisuudessa. Vaikka saisitkin töitä, niin tilanne on sama taas kun mahdollisesti jäät äitiyslomalle. Kannattaa lukea vaikka näiltä palstoilta, millaista elämä on itsekkään nuukapukin kanssa. Kyseessähän on henkisen väkivallan muoto, kun liitossa hyvätuloisempi nöyryyttää ja kiusaa toista puolisoa.
Mutta taitaa ukkosi tosin vedättää sinua tuossa laina-asiassa. Kyllä me ainakin saatiin laina, vaikka vain toinen oli silloin töissä.
Voit kysyä mieheltäsi, missä on rakkaus ja mitä on rakkaus hänen mielestään. Mitä se pitää sisällään parisuhteessa, jossa voi tulla eteen alamäkeä ja ylämäkeä.
Työttömyytesi mittaa nyt miehen rakkautta sinua kohtaan, eikä sitä paljon näytä ilmenevän.
Mies on unohtanut tärkeän asian suhteessanne kuin myös sen, mitä elämän tärkeysjärjestykseen tulee.
Vaikka taloudellinen laskelmointi on yhteiskunnassamme noussut ensisijaiseen asemaan, niin toivoa sopisi, ettei kylmä laskelmointi ulottuisi läheisten ihmisten välille.
Työttömyytesi on ilmeisen tilapäistä, miehesi tulisi se tietää, kun alkaa sinua arvottaa sangen epämiellyttävällä tavalla häviäjän asemaan.
Hänenhän pitäisi rohkaista, auttaa ja tukea sinua!
Jos mies lopettaa suhteenne, saat onnitella itseäsi, että pääset eroon moisesta. En voi käsittää, miten mies voi toimia suhteessanne noin säälimättömästi!
Kyllä maailmasta vielä löytyy miehiä, jotka osaavat oikeasti ja aidosti rakastaa ja tietävät mitä on kumppanuus ja liitto miehen ja naisen välillä.
Rakkaus on ja pitää olla ainoa liima, mikä pitää miehen ja naisen yhdessä.
Jos tuo liima on vain joku taloudellinen tai hyötymiskompakti, niin se ei täytä länsimaista käsitystä miehen ja naisen parisuhteesta.
Toivottavasti ei ole muita vastaavassa tilanteessa. EIhän teidän parisuhteellanne ole minkäänlaista selviytymispohjaa kun jo tuossa vaiheessa tilanne on noin. Vastoinkäymisiä tulee aina parisuhteessa, milloin mitäkin terveyteen, talouteen, tunteisiin tms. liittyviä ja se, miten niistä selvitään yhdessä kertoo parisuhteen tilan, ei se kuinka kivaa aina on.