Olen ollut 5 vuotta mieheni kanssa, ja hän on kotoisin huonosta perheestä jossa on ollut kaikenlaisia ongelmia. Mieheni on ryypännyt 14-vuotiaasta asti suunnilleen joka viikonloppu, kunnes 1,5 vuotta sitten pystyi lopettamaan. Nyt siis olemme 24-vuotiaita. Haluaisimme kumpikin lapsia, kovasti. Nyt pelottaakin, että pystyykö mieheni pitämään nykyisen linjansa, vai onko riski, että tämä onkin väliaikaista..Aina saa kuulla että "kerran juoppo, aina juoppo". en nyt sanoisi että mieheni on alkoholisti, mutta selvää ajoittaista liikakäyttöä, joka vaikutti negatiivisesti suhteeseemme kaikin puolin, oli siis vielä 1,5v sitten.
Rakastan miestäni enkä halua erota, mutta halaun lapsilleni turvallisen kasvuympäristön ja hyvän isän. No, hän olisikin loistava isä, jos vaan pystyy jatkossakin olemaan kunnolla. Mieheni on ärtynyt kun olen puhunut asiasta. hän sanoi ettei tietysti mitenkään pysty takaamaan ettei hän koskaan enää tulisi humalaan. No ei kai sitä tietenkään pysty takaamaan, mutta silti..Olin jo niin tottunut joka viikonloppuisiin putkiin, että nyt tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta. Siksi pelkään, koska mieheni ratkeaa uudestaan. Ja lasten en halua sellaista joutua kokemaan. Mutta ei kai ole mitään järkeä olla hankkimatta lapsia sen takia että pelkään, jos joskus jotain käy..ääh. olen niin sekaisin..sanokaa jotain.
Rakastan miestäni enkä halua erota, mutta halaun lapsilleni turvallisen kasvuympäristön ja hyvän isän. No, hän olisikin loistava isä, jos vaan pystyy jatkossakin olemaan kunnolla. Mieheni on ärtynyt kun olen puhunut asiasta. hän sanoi ettei tietysti mitenkään pysty takaamaan ettei hän koskaan enää tulisi humalaan. No ei kai sitä tietenkään pysty takaamaan, mutta silti..Olin jo niin tottunut joka viikonloppuisiin putkiin, että nyt tuntuu jopa liian hyvältä ollakseen totta. Siksi pelkään, koska mieheni ratkeaa uudestaan. Ja lasten en halua sellaista joutua kokemaan. Mutta ei kai ole mitään järkeä olla hankkimatta lapsia sen takia että pelkään, jos joskus jotain käy..ääh. olen niin sekaisin..sanokaa jotain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattelin vastata sinulle, vaikken mikään ennustajaeukko olekaan. Tiedän monia jotka ovat lopettaneet ongelmaksi syntyneen juomisen. Ja päätökset ovat pitäneet useimmalla. Mielestäni miehelläsi on hyvä alku jos on ollut juomatta jo noinkin kauan! Onko miehesi "koti-ihminen" vai käykö paikoissa, joissa joutuu kiusaukselle alttiiksi? Jos olette kotona tai ainakin yhdessä viihtyvää "lajia", siitä tulee iso plussa. Haluaako myös miehesi perheenlisäystä?
En tietystikään voi sinulle sanoa, että yrittäkää tehdä lapsi tai olkaa yrittämättä. Maailman parasta hommaa tämä perheen pyörittäminen ainakin minun mielestäni on, mutta itse tietysti teette näin tärkeän päätöksen.
siis viihtyy kotona selvinpäin mainiosti, ei juo kotona kuin max yhden saunakaljan. Alkoholinkäyttö liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. Esim. juhlat, sauna-illat, parit bilikset kaverin kanssa mitkä saattaakin venyä aamuun asti kun innostutaan juomaan. Sehän tässä on myös, että miehen kaverit ovat bailaavia sinkkuja, jolloin kiusaus tietysti kasvaa entisestään.
Ja se juominen ei loppunut kertalaakista. Pikkuhiljaa hän vähensi, oikeastaan silleen ettei mennyt ilman minua juhlimaan. Hän ei nyt ole mennyt vuoteen ilman minua minnekään isoihin juhliin koska tietää mihin se johtaa. On se pari kertaa ollut jossain mutta tullut kotiin ajoissa ja kunnossa. Tuntuu näinkin jotenkin epäoikeudenmukaiselta. Haluaisin että hän pystyisi viettämään normaalia elämää. Ja käyttämään normaalisti alkoholia. Mutta ilmeisesti se on sitten joko tai.
Meillä ei ole ollut oikeasti suuria riitoja yli vuoteen. kaikki isot riidat ovat aina johtuneet alkoholista tavalla tai toisella. Vertaan omaa suhdettamme aina liian helposti muihin..eräs miehen kaveri ei mennyt normaalia enemmän ennen perheen perustamista, mutta kun vaimo tuli raskaaksi, alkoi ukon menojalka vipattaa. Nyt heillä on kaksi lasta ja ukko on reissussa harva se viikonloppu. En koskaan halua joutua kokemaan samaa..Ei kuuluisi pelätä tällaisenkin asian yhteydessä. Se, että molemmat haluaa lapsia, pitäisi olla iloinen asia eikä ongelma. Toki miehen on helppo lapsia haluta, kun tietää että olen niin vastuuntuntoinen etten ikinä laiminlöisi perhettäni. Jos mies sortuisi entiseen elämään, minusta tulisi katkera äiti tai yh-äiti aika nopeasti...tiedä sitten mitä tehdä..Miehen tekee kuitenkin mieli alkoholia vieläkin.. no. ehkä pitää antaa asioiden edetä omalla painollaan.
Hmmm. Kinkkinen tilanne. Mutta kukapa koskaa voi tietää ku alkaa lapsia hankkimaan, mitä tulevaisuus tuo... voi tulla työttömyyttä, psyykkistä tai fyysistä sairautta jne. Mitä tahansa vastoinkäymisiä voi tulla eteen ja ne on vain otettava vastaan. Mielestäni nykypäivänä ihmiset miettivät liikaa mihin olosuhtesiin lapsen voi tehdä, tehdään lapsi sitten, kun on opiskelut loppu, vakityö, oma asunto jne.
Sitten kolmenkympin jälkeen, kun lasta aletaan yrittämään, voidaankin joutua kamppalemaan lapsettomuuden kanssa... niitä ei niin vain tulekkaan...
Te olette parhaassa lapsentekoiössä ja jos miehesi on jättänyt ihan noin vain viikonloppurelleestelyt ja ollut raittiina jo noi kauan, en näe estettä lapsenteolle... Eihän sitä koskaan tiedä repeääkö hän ryyppäämään joku päivä mutta jos rakastatte toisianne ja haluatte molemmat elää yhdessä ja haluatte molemmat lapsiakin niin teidän täytyy myos elää sen asian kanssa että ratkeaminen voi joskus tapahtua.
Itse en näkisi kovin suurta ongelmaa jos juominen loppui noin vain... Osa ihmisistä bailaa aikansaa ja sitten asetuttuaan aloilleen kunnolla, biletys loppuu... Tsemppiä teille :)
Ratkaisu on itse tehtävä, mutta minä kallistuisin lapsien hankkimisen puolelle. Mikäli miehesi on noin kauan ollut ilman juomia, niin hyvät on mahdollisuudet jatkossakin. Kai teillä on tänäkin aikana ollut pieniä kriisejä ja hän ei ole ratkaisua hakenut pullosta. Sen myös huomaa, että onko "pakkoraitistuminen" vai omaehtoinen. Jos pakolla, tulee kommentteja, olishan se kiva joskus ottaa, voitais hankkia punkkupullo lauantaiksi.... Ja muista, että raitistunutkaan alkoholisti ei sano 15v raittiuden jälkeen, että koskaan en ota. Elämässä on aina riskejä ja pieniä on uskallettava ottaa, muuten elämäsi on täynnä pelkoja.
Mikäli mies on koskaan elämässään juonut, hänellä on suurempi riski ajautua juomiseen heti kun nainen tulee raskaaksi, synnyttää tai lapsi on vauva. Juomiseen tottuneet henkilöt hukuttavat mielellään mielipahansa ja omat kyvyttömyyden tunteensa viinaan, ja lapsen kanssa taatusti tulee monta vaikeaa paikkaa ja mies huomaa kykeneekö olemaan aikuinen ja isä. Useimmat eivät kykene, juovista miehistä siis.
Mikäli mies on väkivaltainen, pahoinpitelyn mahdollisuus kasvaa raskauden myötä. Tämä on käsittääkseni tilastoitukin.
Riski nousee vielä suuremmaksi seuraavan lapsen kohdalla. Uutuuden viehätys voi saada miehen olemaan kunnolla esikoisen kanssa, mutta toisen lapsen saaminen on jo niin arkipäiväistä, että pyhät lupaukset raittiudesta pyörretään helposti kun elämä alkaa ns. mättää.
Hei!
Olen paininut myös saman suuntaisten pelkojen kanssa, tosin hieman eri lähtökohtien vuoksi. Minulla on avomies, jota rakastan kovasti ja olemme puhuneet naimisiin menosta ja lapsien tekemisestä joskus muutaman vuoden kuluttua (Olen 25). Hän on kaikin puolin ihana ja hellä mies, ja tulee varmasti olemaan rakastava isä lapsille. Pelkään kuitenkin kahta asiaa.
Ensinnäkin mieheni molemmat vanhemmat ovat juoppoja ja hänen isänsä on jättänyt jo kaksi perhettä kuin nallin kalliolle. Avomieheni ei tiedä edes isänsä nykyistä osoitetta. Lapsuutensa hän vietti siis juopottelevan äidin kanssa, kesät onneksi rakastavassa mummolassa. Itse olen kotoisin melko onnellisesta ydinperheestä ja minua pelottaa, että joudun viemään lapsemme joskus alkoholisti-mummon luo ja selittämään, että äiti ja isi eivät tiedä missä isoisä asuu...
Toinen huoli on lasten terveys. Olemme molemmat 1-tyypin diabeetikoita ja lisäksi miehelläni on synnynnäinen silmäsairaus, jonka vuoksi hänellä on niin huono näkö, ettei hän voi esimerkiksi saada ajokorttia. Pelkään näiden periytyvän lapsillemme! Olen useat illat murehtinut etukäteen, uskallammeko lainkaan hankkia lapsia, jos saamme tavallisten lastenkasvatusongelmien lisäksi toimia 24/7 sairaanhoitajana ja todeta kuinka lapsi ei näe kunnolla. Olemme kyllä puhuneet asioista, eivätkä pelot sairauksista oikeasti saisi olla perheen perustamisen esteitä!
Avomieheni sanoo aina, että eihän kukaan muukaan voi tietää etukäteen lasten terveydestä! Ja kun olen ollut huolissani, että alkoholismi ja perheen hylkääminen kulkee isältä pojalle, niin hän on luvannut olla ryhtymättä juopoksi, eikä kyllä tähän mennessä ole ollutkaan mitään sen suuntaisia merkkejä. Ja olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, että jos aviolupauksessa luvataan olla yhdessä loppuun saakka, niin siitä sitten pidetään mahdollisimman tiukasti kiinni.
Sinulle, ginger, en osaa sanoa muuta kuin että yritä luottaa mieheesi! Ymmärrän kyllä, että pelkäät miehesi ratkeavan juopotteluun, mutta luuletko, että hän voisi jatkossa pysyä kuosissa? Tue häntä ja keksikää yhteistä tekemistä viikonloppuisin. Toivon että pystyt puhumaan pelostasi ja toiveistasi avoimesti miehellesi. Onnea matkaan!
Niin, olet oikeassa tuossa terveysasiassa. jos on pelkoa siitä, että lapsi on jollain lailla vammainen tai sairas, en tiedä miten pelkoa saisi pienemmäksi.Itselläni oli synnynnäinen silmävika. Katsoin, kun äitini taisteli puolestani. Niin, sain kyllä hoitoa,pitkin hampain. Pääsin kyllä silmäleikkaukseen, pikin hampain.Silmälasit korvattiin, pitkin hampain. myöhemmällä iällä on hoito ollut retuperällä, sillä olen joutunut kustantamaan kalliit hoidot ja silmälasit itse.Vammaisen lapsen kanssa on aina vaikeaa!!