Mä aloitan: Mua vaivaa jatkuva ulkopuolisuuden tunne. Järjellä tajuan mistä se johtuu, häpeän itseäni ja mulla on sos.tilanteiden pelkoa, enkä luota ihmisiin, koska jotenkin ajattelen et kukaan ei oikeasti tykkää musta.. Musta tuntuu et mulla ei oo kenellekkään mitään annettavaa. Oon parikymppinen nuori nainen ja periaatteessa ihan onnellinen yksinkin. Vanhempien suhde oli ihan kauhea ja oon koko elämäni kantanut huolta milloin mistäkin, niin että en kai oo koskaan ollut nuori/lapsi. Jotenkin mulla on kauheen surullinen olo siitä että mä en ikinä saa sellasta perhettä tai lapsuutta mistä oon aina haaveillut. Mulle on sanottu monta kertaa et oon hyvä tyyppi, mutta en jaksa uskoo siihen kun vähän aikaa. Pelkään niin paljon että oon koko elämäni yksin. Haluisin ees joskus kokea et olisin tärkeä jollekkin toiselle eikä mun tarttis yrittää olla joku muu. Yritän olla ns normaali nuori mutta jotenkin vaan ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa. Varmaan monella on samanlaisia kokemuksia... Siksi kai kirjotin tännekkin. Pään sisällä tajuaa että itessä ei oo mitään vikaa, mutta käytännössä vaan häpee itseään.
Mistä sä haluat vuodattaa? Eikö ole ketään, jolle avautua? Anna mennä!
Mistä sä haluat vuodattaa? Eikö ole ketään, jolle avautua? Anna mennä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.