Naisena en ymmärrä miehen logiikkaa, enkä varmasti ole ainut.. Mutta luuleeko mies pääsevänsä tunteistaan eroon välttelemällä tunteidensa kohdetta lähes kaikin keinoin? Olemme samalla työpaikalla, joten väkisinkin näemme päivän aikana.. Mutta mies siis jättää tulematta kahvitauoille, välttelee toimistossa käymistä (minä työskentelen toimistossa), pitää huolen ettei olla yhtäaikaa tupakalla tai ainakaan samassa paikassa jne.
Mitä hyötyä tästä muka on? Pieni työpaikka ja molemmat joudumme liikkumaan talon sisällä, joten väkisinkin kohtaamme. Silloin mies tuijottaa kummallinen ilme kasvoillaan suoraan kohti.. Tilannehan on se, että olisi parempi, jos unohtaisimme toisemme, mutta se taitaa olla jo myöhäistä, molempien osalta..
Mitä hyötyä tästä muka on? Pieni työpaikka ja molemmat joudumme liikkumaan talon sisällä, joten väkisinkin kohtaamme. Silloin mies tuijottaa kummallinen ilme kasvoillaan suoraan kohti.. Tilannehan on se, että olisi parempi, jos unohtaisimme toisemme, mutta se taitaa olla jo myöhäistä, molempien osalta..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itsellä varmaan samantyylinen hankala tilanne, joskus vaan tekee mieli vältellä sitä ihastuksen kohdetta, kun ne ihastukset pukkaa pintaan ja koen niiden näyttämisen vaikeaksi työkaverien ja ikäeron takia. Jonain päivinä taas luulee päässeensä siitä yli ja on näkevinään toisen vaan työkaverina, mutta paskat. Kauankohan tääki nyt kestää. Ei sekään paljoa auta kun sen ihastuksen kanssa tulee kohtalaisen hyvin toimeenkin ja on toisessakin näkevinään jotain merkkejä. Ehkä hänkin ajattelee samoin kun käyttäytyy vähän samalla tavalla, välillä hakeutuu seuraan, välillä taas välttelee jne.
Juu, ihan samanlaista täälläkin. Olen tyytyväinen ja tyytymätön tilanteeseen. Koitan olla välttelemättä, mutta joskus vaan pitää väistellä.
Miksi pitää vältellä? Onko siitä ollut jotain hyötyä? Joka tapauksessa toista näkee, niin miksei ennemmin yritä käyttäytyä normaalisti? Niin mä ainaki teen.. Välillä käytös kyllä lipsahtaa ei niin normaalin puolelle, mutta se on aika harvinaista ja osaan kyllä pitää itseni kurissa, mikäli näin haluan tai huomaan että toinen niin haluaa..
No eihän siitä varmastikaan hyötyä ole ollut, mutta sille valtavalle ajoittaiselle epävarmuuden tunteelle nyt vaan ei sattumoisin voi mitään, hyvä sulle jos pystyt olemaan normaalisti.
Epävarmuudestako se välttely johtuu? Auttaako siihen sitten se, että toinen osapuoli näyttää selviä merkkejä kiinnostuksestaan? Saako sillä epävarmuuden hälvenemään ja välttelyn loppumaan? Mä oon käyttäytyny viime aikoina melko välttelevästi, en ole esim katsonut päin kun ollaan kohdattu, kun olen ajatellut, että sitä se toinen haluaa..
En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta mulla näin. Välillä olo on sellanen tämän ihastuksen edessä, että ei voi esittää edes kaveria niiden ihastumistunteidensa kanssa, kun ei tunne itseään riittäväksi. Muuten tällaista sekoilua nyt ei tietenkään olisi jos ei kyse olisi ihastumisesta, mikä näymmä ainakin mulla jossain määrin sekoittaa pään.
Sitä olenkin miettinyt, että miksi toinen käyttäytyy tällä tavalla, jos ei olisi tunteita.. Aluksihan hän niistä puhui, tunteista siis, mutta se oli silloin kun uskalsi ensimmäisen kontaktin ottaa ja sekin rohkeus oli juomalla kerättyä, niin en oikein uskonut.. Ja sitten mulla kesti jonkun aikaa ennen kuin noita tunteita alkoi ilmestyä, enkä siis ole saanut suutani auki.. Mies on varmaan siinä luulossa, että haluan vain pitää hauskaa hänen kanssaan.. Olenkin miettinyt, että onko mahdollista, että hän luulee tunteitaan yksipuoliseksi ja käyttäytyy siksi oudosti? Miten voisin tehdä selväksi, että mulla on tunteita, ilman että sanon sen suoraan? Pakkien tullessa homma menisi erittäin kiusalliseksi, sen verran jo elämää nähnyt, että osaa olla varovainen sen suhteen kuinka paljon paljastaa..
Työpaikalla kannattaakin varoa, sillä töistä pitää kuitenkin suoriutua. Ja siellä valttelykin on huono siinä mielessä kun siitä voi olla haittaa itse työn tarkoitukselle. Mutta kun tämän oon sanonut ja tuon että väistelen ajoittain, niin kyllä minäkin normaalisti käyttäydyn siellä. Katson silmiin ja hymyilen ja puhunkin. Se tunne sisällä vaan on todella iso. Ehkä siinä mielessä välttelyä, ettei voi vain olla siinä tunteessa. Kiva kun aloitte juttelemaan tästä. Kiitos.
Onko muillakin niin, että joka kerta kun toisen näkee, niin sydän alkaa hakata lujemmin, kieli menee solmuun, tavarat putoilee käsistä yms.? Tästä en pääse eroon vaikka haluaisinkin.. Haluaisin vaikuttaa itsevarmalta ja moinen kömpelyys antaa vaikutuksen jostain ihan muusta..
Just siitähän se johtuu kun ei tiedä onko tunteet ykspuolisia vai ei. Itse olin havaitsevinani tästä naisesta ihastumisen merkkejä alussa, mutta kuitenkaan en vaan jotenkin voinut uskoa sitä enkä noteerannut sitä oikein mitenkään. Nyt kun olen pikkuhiljaa alkanut lämpenemään ajatukselle, että ehkä hän olikin ihastunut, niin pelkään nyt että pilasin jo koko homman ja on myöhäistä enää yrittää mitään. Varmasti hänelläkin on nyt vähintään epävarmat oltavat vaikka tunteita olisikin vielä. Ehkä se pitää vain odottaa sinne firman bileisiin ja katsoa mitä se vanha tuttu alkoholi saa aikaan, kun selvin päin töissä tää touhu on vaan tällasta kiertelyä.
Kärsin muutenkin ajoittaisista rytmihäiriöistä, mutta silloin ne iskevät aina päälle kun tämä ihastus tulee lähelle. Pelkään siinä pumpun tykytellessä, että tärinäni tai huojumiseni huomataan ja joskus on kertakaikkiaan pakko keksiä joku syy paikalta poistumiseen, kuten vessa yms.
Oletteko molemmat vapaita? Silloinhan tunteiden tunnustamisen luulisi olevan helpompaa.. Meillä näin ei ole, olemme molemmat varattuja, vaikka molempien kohdalla nykyisessä suhteessa taidetaan olla pelkän tottumuksen takia, näin ainakin itsellä..
Lainaan Eddie Murphyä tähän kohtaan, hän sanoi ja toisti sen moneen kertaan stand up keikallaan, "älä yritä ymmärtää miestä, se ei ole mahdollista..sulla täytyy olla pippeli, jotta voisit ymmärtää"....tämä on niin totta.. :)
p.s. juutuubis on tuo, joo....
Näin itse olen ainakin kuvitellut tekeväni jo aika pitkään kuukausia.Eikö se sitten toimikaan.Mitä pitäisi tehdä?
Olet yrittänyt tehdä mitä?
Mikä se kysymys oli...
No välttelemällä, ja unohtamalla yrittänyt.
No onko toiminut?!
Kyllä etäisyyden otto antaa realistisemman kuvan tilanteesta jos on kovasti tunteittensa vietävissä ollut ja pää sekasin. Mutta ei se häntä mielestä pois kokonansa vie.
Mikä oli kohdallasi realistinen tulos? Itsellä ei auta tämä "poissa silmistä, poissa mielestä" tässä tapauksessa.. Ja vaikka etäisyyttä on otettu, niin tunteisiini tai ajatuksiini se ei ole vaikuttanut, mieltäni en ole muuttanut..
Minulle työ on työtä.