Olen lueskellut silloin tällöin tätä keskustelufoorumia. Ihan mielenkiinnosta tein ystävieni kanssa kartoituksen tuntemistamme "toisista" naisista.
Yllättävää löytyi: Uraa luova sinkkunaien, eronnut, yksinhuoltaja tai yksineläjä. Iältään n. 35 -55 vuottias. Hyvin koulutettu ja arvostetussa ammatissa sekä itsenäisesti toimeen tulevia. Muutama on opiskelemassa uutta ammattia tehden "keikkatyöitä" sivussa. He ovat sosiaalisesti aktiivisia, harrastavat monipuolisesti järjestöissä tai liikunnallisesti. Hyvän näköisiä, sosiaalisesti tykättyjä naisia.
Tämänhetkinen elämäntilanne on se, ettei aikaa tai energiaa riitä "metsästykseen" saati varsinaiseen seurusteluun tai parisuhteeseen. Niiden aika on joskus myöhemmin. Kiva on kuitenkin kaveri jonka kanssa viettää aikaa, rentoutua ja huvitella, mikäs parempi kuin varattu mies. Ei valita eikä vingu olosuhteista vaan on hyvinkin tyytyväinen ja otettu.
Tulimme siihen lopputulokseen että meidän vahvuutemme ihmisinä, henkisesti itsenäisinä naisina kiukuttaa etenkin niitä kanssasisariamme jotka ovat suuren illuusiot täydellisestä miehestä mielessään avioituneet ja pettyneet. Nämä reppanat eivät kykene elämään muuten kuin miehensä kautta omaa elämäänsä. Eivät pysty keksimään mitään muuta kuin loppuunkuluneita haukkumasanoja, kuten huora tai kana, tikahtuessaan kateuteensa!!
Yllättävää löytyi: Uraa luova sinkkunaien, eronnut, yksinhuoltaja tai yksineläjä. Iältään n. 35 -55 vuottias. Hyvin koulutettu ja arvostetussa ammatissa sekä itsenäisesti toimeen tulevia. Muutama on opiskelemassa uutta ammattia tehden "keikkatyöitä" sivussa. He ovat sosiaalisesti aktiivisia, harrastavat monipuolisesti järjestöissä tai liikunnallisesti. Hyvän näköisiä, sosiaalisesti tykättyjä naisia.
Tämänhetkinen elämäntilanne on se, ettei aikaa tai energiaa riitä "metsästykseen" saati varsinaiseen seurusteluun tai parisuhteeseen. Niiden aika on joskus myöhemmin. Kiva on kuitenkin kaveri jonka kanssa viettää aikaa, rentoutua ja huvitella, mikäs parempi kuin varattu mies. Ei valita eikä vingu olosuhteista vaan on hyvinkin tyytyväinen ja otettu.
Tulimme siihen lopputulokseen että meidän vahvuutemme ihmisinä, henkisesti itsenäisinä naisina kiukuttaa etenkin niitä kanssasisariamme jotka ovat suuren illuusiot täydellisestä miehestä mielessään avioituneet ja pettyneet. Nämä reppanat eivät kykene elämään muuten kuin miehensä kautta omaa elämäänsä. Eivät pysty keksimään mitään muuta kuin loppuunkuluneita haukkumasanoja, kuten huora tai kana, tikahtuessaan kateuteensa!!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Hmm,jos ei muuta,niin ei sitä näköjään toisia ihmisiä kunnioiteta sen vertaa. Oma ilo vaan kaiken edelle. Eihän se tietty teidän vika ole jos mies haksahtaa,mutta se on kyllä teidän päätös että alatteko pilaamaan jonkun muun elämän itsekkäällä käytöksellänne. Ja kyllä niitä vapaampiakin suhteita saa ihan sinkkumiehistä,jos mielessä kävi niin luultavasti yhtämonella miehellä on sama elämäntilanne..että silleen.
Mut tapansa kullakin,toiset tahtoo tehdä kaiken puhtaalla omatunnolla,toiset haluaa vaan satuttaa kaikkea mahdollista mitä voi.=)
Jos verrataan parisuhteeseen pettynyttä ja pettämisen mahdollistajaa, niin reppana on se jälkimmäinen. Hän ei ole vahva ihminen eikä henkisesti itsenäinen, vaikka ulkokuori saattaa antaa ymmärtää muuta.
Ennen kaikkea hän on itsekäs ja moraaliton. Elää ikäänkuin parisuhteen sunnuntaipäiviä uskaltamatta tai viitsimättä kohdata sitä arkea.
Minulle on käynyt juuri noin, mies on pettänyt minua lähes 4 vuotta kahden eri naisen kanssa. Olen itse työssä käyvä, akateeminen, hyvin ansaitseva. Olen nyt laittanut avioeron lopulta vireille, mutta mies-rassu on ihan hukassa. Jos olisin vapaanainen, minulle eivät varatut miehet kelpaisi. En nytkään ole vihainen miehen rakastajattarille vaan miehelle itselleen. Olen huomannut, että nämä rakastajattaret ovat enemmän tai vähemmän ongelmaisia reppanoita jamies ilmeisesti viidenkympin villityksessä, jolloin ei pysty harkitsemaan tekonsa seurauksia. Sellainen mies joutaa menemään! Kunhan olen eron prosessoinut alan katsella vapaita miehiä, luulen että laatunaiselle sellaisiakin löytyy.
En kiellä etteikö osa meistä olisi reppanoita, he tosin etsivät "rakkauksia" ja paikkailevat huonoa itsetuntoa, etsivät jotakuta joka "pelastaa" heidät hirvittävästä yksinelämisen kohtalosta.
Lue tarkoin - kun aikaa ei ole mennä etsimään tällä hetkellä!! miestä parisuhteeseen, voi väliajan viettää näin. Kun olet itsekkin etsinyt näistä tarjokkaista sitä laatu miestä toteat samaa kuin mekin; 10 % kelvollisia mutta vaikeasti löydettäviä, vaatii panostusta etsiä. 20% kohtuullisia, mutta itsekin kiireisiä, vaikea tavoittaa. 60% poistettu edellisestä liitosta pitovaikeuksien takia, alkoholismia, väkivaltaisuutta, pettämisiä tai luonnevika. Loput ikuisia poikamiehiä, peräkammarin poikia. Mutta hienoa jos sinulla energiaa riittää!!
Sitoutuminen on harkittava tarkkaan, ei kenen kanssa tahansa. En itse sitoutuisi mieheen joka ottaa rakastajattaren.
Sitäpaitsi helpoimmin löytyy näitä varattuja miehiä väliaikaiskäyttöön, he tarjoutuvat itse!! Kysynnän ja tajonnan laki.
sinulla, "miehiä väliaikaiskäyttöön" ja "väliajan voi viettää näin".Ovatko miehet sinulle esineitä joita käytät? Ja mikä ihmeen väliaika? Onko elämässä jotain väliaikoja? Et itse ottaisi miestä joka ottaa joskus rakastajattaren. Kuule, voin sanoa, että ne parit jotka aikoinaan ovat suhteeseen alkaneet tai naimisiin menneet, tuskin ovat etukäteen tienneet että rakastajan/rakastajattaren joskus ottavat. Puhun nyt ihmisistä jotka perustavat suhteensa rakkauteen. Muitakin syitä toki löytyy.
Asiat eivät ole mustavalkoisia ja yksiselitteisiä. Ja jonkin verran elämää nähneenä on tullut pakosta huomattua, että minkä toiselle teet, sen itsekkin saat kokea.Tavalla tai toisella. Hyvää joulun odotusta kaikille!
Ja taas ollaan heti tuomitsemassa! Ei se ihan niinkään ole, että toiset naiset ovat itsekkäitä ihmisiä. Mitäs pettäjät sitten ovat? Kuka oikeasti tarkoituksella haluaa varatun miehen? Kysynpähän vaan. No joku voi haluta varatun miehen, kun ei halua sitoutua. Luulen kuitenkin, että tilanteeseen ajaudutaan. Mietitään ettei pitäisi ryhtyä mihinkään..Ja mies on usein aktiivisempi osapuoli, mikä tulisi myös ottaa huomioon.
Osuit oikeaan! Valitettavan usein ihmisistä on tullut meille käyttöesineitä, joita käytämme/ tarvitsemme omien tarpeidemme tyydyttämiseen. Kun jätin erohakemuksen oli mieheni ymmällään, että miten minä näin nopeasti reagoin (miehen uskottomuutta takana 4 vuotta). Mies olisi kaivannut vuoden lisää aikaa voidakseen vakuuttua, että uusi nainen on "se oikea". Miehelle aiheuttaa tuskaa erota kun ei ole tavara/parisuhde vielä ihan valmiina käyttöön :-/
itselle kävi niin että erosin petturimiehestä ja nyt olen ystävä varatun kanssa.Miten sitä voikin ajatukset muuttua,vaikeaa lopettaa mutta sen teen
viisaasta päätöksestä :-)
Niinpä niin. Käyttöesineitä, mieluummin leikkikaluja. Olen itsekin joskus ollut ns. varattu mies. Reissuhommissa ollessani jouduin yöpymään vieraalla paikkakunnalla. Ei sitä aina jaksanut kapakassakaan istua. Mikäs sen mukavampaa, kuin löytää leikkikaluksi nainen jonka kanssa "leikki" illat ja yöt. Ei siinä sen kummempää, ei ollut aamulla krapulaa ja muutenkin
kevyt olo, että sillai. Suosittelen, sillä aina löytyy leikkikaluja.
Olen naimisissa, yhteiseloa vaimo kanssa yli 10 vuotta.
Kiireisenä liikemiehenä saan matkustella paljon kotimaassa ja ulkomailla. Sosiaalisena ihmisenä tapaan paljon ihmisiä ja minulla on ollut lukemattomia syrjähyppyjä ja suhteita sekä vapaiden että varattujen naisten kanssa. Kukaan ei ole jäänyt mieleen mitenkään erityisenä, enkä kosaan ole yhdenkään suhteen takia edes harkinnut eroa.
Vaimoni tietää melkein kaikki seikkailuni ja ihan siitä syystä, että moni "henkisesti itsenäinen" rajastajattareni on imoittautunut vaimolleni ihan itse. Mikä syynä näiden sosiaalisesti hurmaavien ihmisten - siis kakkosaisten - käyttäytymiseen?
Viimeisen suhteeni paljastumisesta on nyt vierähtänyt vuosi, ja toivon että se oli sitten viimeinen kohdallani. Opetus oli niin rankka, etten usko itse kestäväni toista samanlaista kakkosnaista.
Nainen hiukan yli komnekymmenen, naimisissa ja lapsia. Ura ja talous kunnossa. Meikkaa huomiota herättävästi, pukeutuu itseään räikeästi korostaen, käyttää reilusti alkoholia ja on estoton. Siis juuri sellainen, minkä helposti saa mies kuin mies mukaansa.
Ja niin sain minäkin. Ensimmäiset kuukaudet meni ongelmitta. Sitten tuli kesä ja olin kotona enemmän ja suhteeni kakkosnaiseen viileni.
Sitten ihan yllättän vaimoni alkoi saada ihmeellisiä nimettömiä tekstiviestejä. En osannut aavistaakkaan, että kyseessä saattaisi olla rakastajattareni. Sitten nainen alkoi viestitellä minulle, jos oli juhlimassa jossain. Tyylin tähän, että jos en heti menisi sinne, missä hän oli, niin hän ottaisi sieltä jonkun muun miehen.
Alkoi kellot kilkattaa päässä, mutta lihan heikkoutta, en laittanut sudetta poikki.
Lopulta käry kävi; ensin tosin tämän naisen kotona ja sitten riemastunut mies soitti vaimolleni ja kertoi suhteesta.
Tarinan pitäisi kai loppua tähän? Toisin kävi. Yli puoli vuotta tämä rakastajattareni soitteli vaimolleni. Ensin käski vaimoni lähteä kodistamme, koska oli itse muuttamassa sinne lapsiensa kanssa. Vaimo ilmoitti asiasta poliisille. Sitten kun tämä ei auttanut nujertamaan vaimoani, alkoi kakkosnainen soitella minun tekemisistäni ja seuralaisistani eri matkoillani (liikumme samoissa piireissä töittemme puolesta).
Hiljaista on ollut nyt jonkin aikaa, koska kakkosnaisen mies otti vaimonsa takaisin. Mutta pelkään jatkuvasti yhteydenottoja.
Mitäkö meille kuuluu nyt?
Ihmettelen vaimoani. Hän on selkä suorassa seurannut toilailujani. Sanoi vain, että on huomannut sen, ettei yksikään suhde tehnyt minua loppujen lopuksi onnelliseksi, ja siksi hän ei lähtenyt.
Meillä ei ole lapsia, mutta valtava omaisuus. Jos vaimoni halauaisi, hän voisi erolla tuhota yritykseni ja itse elää varakkaana sinkkuna. Mutta vaimossani, vaikka on pieni ihminen, on enemmän vahvuutta kuin missään henkisesti itsenäisessä kakkosnaisessa.
Itse en siis ole koskaan tutustunut kakkosnaiseen, joka todellisuudessa olisi mainitsemiesi ominaisuuksien kaltainen; ainakaan suhteen viilentymisen jälkeen.
Onkohan vaimosi tyytyväinen tilanteeseen? Seksuaalisuus on mielestäni ihmisessä sellainen ominaisuus, että sille ei tee hyvää ylenpalttinen jakaminen, se kuluttaa ihmistä. Avoimmuus, uskollisuus ja luottamus, ne ovat parisuhteen tukipilareita. Omaan mieheeni en voi enää luottaa ja olen varma, että ei sinunkaan vaimosi sinuun luota...lähinnä hän roikkuu sinussa tai on sitten sellainen uhrautuja, joka haluaakin vain sinun onnellisuuttasi. Kunhan teille ikää karttuu, pelkään pahoin, että vaimostasi tulee katkera vanha nainen, todellinen pirun mestariluonnos.
typerä, itsekeskeinen ihminen, eikä sinulla ole hajuakaan oikeasta rakkaudesta. Oletko naimisissa turvallisuuden ja mukavuuden vuoksi? Ja koska toistelet itsellesi, että välität aidosti vaimostasi? Sinun elämäsi näyttää näiden suhteidesi osalta ainakin menneen aika lailla alas. Olet kypsymätön kakara. Olisin hämmästynyt, jos vaimosi pystyisi enää rakastamaan sinua aidosti ja koko sydämellään.
Kypsymätön todellakin; elämän raakaversio. Turpaani otin ihmissuhteissa nuorempana (tämä toinen avioliittoni). Ihmissuhteissa päälimmäisenä usein epävarmuus sen kestävyydestä. Tähänkään liittoon en alussa luottanut minkään vertaa. Hullaannuin suoraan sanottuna ensin vaimoni ulkonäköön. sitten totesin, että niin tekee muutkin.
Pettäminen alkoi oikeastaan siitä, että pelkäsin vaimoni olevan uskoton. Kostanut hän on, tiedän. Ja vetää pinnaa kireälle, koska tiedän, ettei vaimoni ole yhtä kyyninen seksin suhteen kuin minä. Pelkään tunteiden tulemista mukaan ja sitten on tämän pojan peli pelattu.
Edelliselle korjausta. Vaimoni ei ole mikään takertuja tai heikko henkisesti. Ja tuskin katkeroituu, sillä hänellä on oikeastaan kaikki valta käytössä. Voi jättää tai jäädä. Hänellä on myös oma ura.
Minä kestän haukut, ihan kuinka vaan, mutta puoliso on todellakin toimintaani syytön. Kuten myös parisuhteemme. Minä en osannut/uskaltanut asioista puhua.
Miten se puhuminen oikein pitäisi miehen kanssa aloittaa? Minullakin tämä "jääkausi" alkoi avioliitossa noin 5 vuotta sitten. Naisen vaisto sanoo, että jotain on vinossa. Olen yrittänyt vaikka millä tavalla saada aikaan keskustelua, en ole nalkuttanut, syyttänyt enkä jäkättänyt, minä-viestejä olen lähettänyt. Mies on kaikkeen vastannut vaikenemalla. Kun kysyin suoraan, onko hänellä joku toinen, sain pitkän hiljaisuuden jälkeen vastaukseksi, että ei ole. Se pitkä tauko kertoi paljon enemmän kuin ne kaksi sanaa... Kun jätin avioerohakemuksen käräjäoikeuteen on puhettakin alkanut syntyä, kaikki vaan aivan liian myöhään. Elämä on täynnä valintoja. Jokaista valintaa harkitessaan pitäisi muistaa miettiä, kestänkö tämän valinnan mahdolliset seuraukset...
kun minun avioliitossani,joka kylläkin päättyi.Mutta kaikilla ei mene samalla tavalla jos viime hetkessä saakin yhteyden puolisoon.Minä en saanut vaikka mitä tein.
..että on liian myöhäistä. Ei tässä tilanteessa voi juurikaan mitään puhua. Mutta samat oireet minulla oli: puhumattomuutta, sisäänpäin kääntymistä. Kyllähän se vaimo välillä heitti, että josko verbaaliset ym. kyvyt toisaalle suunnattuja.
Mutta miehen luonteella elin. Ei suhteilla mitään merkitystä eikä se seksi auttanut muuhun kuin paineen purkamiseen. Usein jälkeenpäin halveksinkin joitain kakkosnaisiani.
tai miehillä, ja siten osaltaan yllyttää ihmisiä sisäistämään ajatuksen, että pettäminen on JÄNNITTÄVÄÄ. Mutta miten mielettömän jännittävää se olisi että ihminen uskaltaa olla rehellinen, voimakas ja rakastava? Kunnioittaa itseään ja muita, ja toimia sen mukaan.
Aloittajan oma "tutkimus" toisista naisista huvitti. Miten niin toiset naiset ovat juuri niitä menestyviä ja hyvännäköisiä? Taitaisi olla tarvetta toisenlaiseen tutkimukseen, itsetutkiskeluun. Kukaan ei ole käyttöesine, ei mies eikä nainen. Ihmiset ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja. Rakkautta saadessaan ja antaessaan on helpompi rakastaa. Ja mitä me muuta täällä maailmassa, mitä tärkeämpää on kuin RAKASTAA?????
Mies ei ole käyttöesine, ellei hän itse sitä halua! Kysymys on ihan rehellisistä "suhteista" joissa molemmat tietävät tilanteen ja hyväksyvät sen, vaikkapa sitten käyttösuhteena. On toki paljon heitäkin, jotka tunteen varjolla (oli se íhmisen kaipuuta tai seksin) "ajautuvat" tälläisiin suhteisiin.
Ehkäpä tuo itsetutkiskelu on paikallaan niille jotka puhuvat "rakkaudesta"... lukekaas nuo miesten kommentit kuinka paljon he siitä puhuvat? Ja heille jotka odottavat meidän toimivan heidän miehilleen äitinä ja opettajina. Olen pitänyt miehiä ihan aikuisina ihmisinä jotka osaavat itse päättää pitävätkö housut jalassa vai ei.
Tutkimus, lähinnä kyselykierros, yllätti itsenikin. Luulin että toiseksi naiseksi usein ajaudutaan pelkästä miehen kaipuusta ja romanttisen tai jännittävän suhteen lumossa. Olemme pieni joukko, mutta ennekaikkea käytännöllisesti ajattevia, emme hupakoita. Ja jos mies hyväksyy reilun pelin säännöt, kumpikin voittaa eikä tuollaista lapsellista jälkihalveksuntaa tarvita...
"Ja jos mies hyväksyy reilun pelin säännöt, kumpikin voittaa eikä tuollaista lapsellista jälkihalveksuntaa tarvita..."
Jos mies pettää vaimoaan sinun kanssasi, hän silloin pettää vaimoaan sinun kanssasi. Piste. Kumpikaan ei voita mitään, mutta kumpikin saa seksiä. Piste. Määritäppäs nyt minulle sana "reilu"? Mitä reiluus tarkalleen ottaen tarkoittaa sinulle?
on sitä että jo heti sovitaan ettei jutusta ole tarkoituskaan tehdä vakavampaa, ystävyyttä ja kaveruutta lähinnä. Että mies ottaa itse riskin jälkiseuraamuksista jos tulee ilmi, vastaa yksin tekosistaan, eikä sotke minua mukaan aviollisiin peleihinsä.
Mikäli niin käy, en tunnusta edes tuntevani mainittua ihmistä. Tottakai tyypistä on tykättävä, ei kuitenkaan rakastunut. Jos sellaista ilmenee, mustasukkaisuutta ja tenttaamisia, ero tehdään kohteliaasti - jälkipuheita ei ole. Kun tavataaan niin moikataan ilman senkummempia lässytyksiä.
Pari iltaa kuukaudessa elokuvissa, ravintolassa syömässä, tapahtumissa, uimassa ja sen jälkeen ehkä muutama lasi viiniä luonani - ehkä joskus yö ja yhteinen maittava aamupala - mies saa puhua muustakin kuin rahasta ja työstä tai miksi taas on ollut niin kelju. Rentouttavaa ja antaa arjen keskellä voimia taas siihen arkipäivään, niin itselle kuin sille miehelle sekä hänen vaimolleen, onhan mies taas paremmalla tuulella jonkun aikaa.
Kamalaa, eikö totta?
mahtava auttaja elämäntaakkojen ja nalkuttavan vaimon alle nääntyville ukkomiehille. Sinun päälläsi he unohtavat arjen murheet ja pari pumppaamista kuukaudessa auttaa jälleen jaksamaan.
Kiitos sinulle hyväntekijä!
Eli reiluutta on tehdä sopimus varatun miehen kanssa säännöistä miten ja kuinka usein harrastetaan seksiä, miten keskustellaan ja hoidetaan mahd. jälkiseuraamukset. Lisäbonuksena ns. tyydytetty mieshenkilö on mentaalisesti paremmassa tilassa petettyään vaimoaan ja lopputuloksena kaikki voivat paremmin. Alright...
Jo aluksi sovitaan ettei jutusta tule vakavempaa...oh my..
Oletko ikinä nauttinut vapaudesta kasvaa ja kehittyä, sallinut itsellesi tunnemaailman ilman jotain sääntöjä? Miten ylipäätään voit päättää tunteistasi ETUKÄTEEN? No ehkä voit...
Oletko antanut yhdellekään miehelle mahdollisuuden ottaa sinut syliisi ja rakastaa ilman sääntöjä ja sopimuksia? Vai annoitko sen ja petyit, ja nyt haluat kaiken sopimuksilla?
Olen katsellut vierestä näitä pettämisestä johtuvia kolmiodraamoja, ja ne ovat olleet kaukana reiluista sopimuksista.
Kertomuksesi tuo väistämättä mieleeni prostituution. Hauskanpitoa periaatteessa toisen ehdoilla, sen, joka ottaa riskin. Välillä vain mukavaa seuraa, ehkä panokin, jos siltä tuntuu. Tässä tapauksessa asiakkaita on vain yksi ja raha ei liiku. Eli vastineeksi saat mielihyvää, sitähän toki maksullinenkin voi saada rahallisen korvauksen lisäksi.
Sinulla on valta päättää asiakassuhteen alkamis- ja loppumisajankohdasta aivan kuten maksullisellakin. Sinulla on myös mahdollisuus vaikuttaa asiakassuhteen sisältöön, aivan kuten maksullisellakin. Ei sitoutumista kuten maksullisellakaan. Ei juuri tunteita kuten maksullisellakaan.
Ajattele asiaa miehen kannalta. Miten prostituoitu olisi eri asia kuin sinä? Rahaliikenne on ainoa ero.
Kuulostaa siltä, että sopimus on sinänsä reilu. Päällekkäisissä sopimuksissa se ensin tehty vaan on vahvemmilla ja jälkimmäisellä voi vaikka pyyhkiä. Valta ja vastuu ovat tasapainossa: molempia on yhtä vähän.
yksinäisen reppanan vuodatusta. Koetetaan ymmärtää itsetunnon kohotusyritys.
vastauksesi kertoo että miehinen itsetuntosi on koetteella - ei teillä miehillä ole yksinoikeus erilaisiin suhteisiin!! Vanhanaikainen tuo huora - madonna asettelu, sen tiedät itsekkin.
Elää yksin ja olla yksinäinen, kaksi varsin eri asiaa. Olen tyytyväinen ja onnellinen, sekö kismittää kun pitäsi olla onneton?
toisen vesillä? Onko kalastusluvat kunnossa?
millaisia nämä nykyajan itsenäiset (mahdollisesti feministisesti ajattelevat) oikein ovat. MInun mielestäni ensin tarvitaan tunnetta, kiintymystä ja luottamusta ja sitten tulee eroottinen puoli ja seksi. Voiko sellainen nainen kunnioittaa itseään, joka käyttää miehiä ainoastaan tarpeidensa tyydyttämiseen. Ja tulevatko ne ihmisen perimmäiset läheisyyden, luottamuksen ja rakkauden antamisen ja vastaanottamisen tarpeet edes tyydytetyiksi? Seksi ei ole niitä asioita, joissa saa sitä enemmän, mitä enemmän antaa...liiallinen antaminen ilman tunteita ja sitoutumista syö ja kuluttaa ihmistä.
Sitten vielä tuo feministinen puoli: missä on naisten välinen solidaarisuus? Miksi teet toiselle naiselle sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän? Kaikkea ei voi elämässä saada. Jos haluat luoda uraa se pitää tehdä ilmeisesti oman perheen kustannuksella, mutta säästäkää hyvät naiset edes toisten perheet!
Ettei minua tyrmättäisi koulutuksen tai kokemuksen puutteen vuoksi ilmoitan, että olen akateemisesti koulutettu, johtavassa asemassa ja hyvin palkattu, lapset jo aikuisia. Mieheni on ollut minulle uskoton neljän vuoden aikana useamman kerran. Noin kuukausi sitten jätin avioerohakemuksen: mieheni on nyt sitten ihan vapaa kaikkien uranaisten käytettäväksi :-)
Lapset ovat minullakin isoja, muutamilla ystävistä myös tai ei ollenkaan. Kyllä mielelläni löytäisin ihmisen eli Miehen mutta joskus parin vuoden päästä. Nyt on työpaineet sellaiset, ettei totisesti jaksa mihinkään suhteen luomiseen.
Mielestäni suhde luodaan myös järjellä eikä pelkästään tunteella. Haluan olla jotenkin varma että se suhde sitten tulevaisuudessa myös kestää, eikä sitä noinvain solmita kuukaudessa tai parissa. Että tulee jos on tullakseen.
Miehesi on niitä miehiä joita pitää välttää - on vain etsimässä uutta äiteetä itselleen. Joten kiitos tarjouksestasi - mutta ei!
Edelleenkin, en särje perheitä, vaan perheellinen itse päättäessään suhteesta johokin toiseen kuin vaimoonsa ottaa riskin. Kyllä voi meidän kanssamme jutella ja olla muuten vaan kaverinakin, en ole vielä itse koskaan ehdottanut suhdetta, kyllä se mies sen tekee!! Opettakaas heitä paremmin!!
Tuosta olen ihan samaa mieltä: jokainen aikuinen ihminen vastaa itse itsestään ja valintoja tehdessään pitää aina miettiä sitä, pystynkö kantamaan ja kestämään myös valintani seuraukset. En minäkään syytä mieheni rakastajatarta, en ole ollut häneen missän yhteydessä enkä tule olemaankaan. Miestäni säälin/ halveksin/ tunnen myötätuntoa/ 30 yhteisen vuoden jälkeen olen edelleen kiintynyt häneen. Mutta koska en voi enää koskaan luottaa häneen on parempi suunnata energiansa kohti tulevaisuutta. Olet oikeassa siinä, että on paljon miehiä (myös minun mieheni) joka hakee vaimosta äitiä ja pelkää yksin jäämistä.
Ja vaikka nämä naimisissa olevat miehet ehdottavat sinulle suhdetta (on minullekin ehdotettu, vaikka olin naimisissa) selkärankaa on se, että KIELTÄYTYY sellaisesta suhteesta. Sellaista akateemista naista minä arvostan. Olet kovasti itsenäistä uranaista, mutta et pysty sanomaan ei...sitä minä suuresti ihmettelen!
Kirjoituksesi paljastaa, että sinulla ei ole arvoja eikä periaatteita. Vaikka olet mielestäsi itsenäinen uranainen, olet kuitenkin joko ajopuu, joka tarttuu halukkaisiin, miellyttäviin miehiin tai kylmä hyväksikäyttäjä.
Kirjallinen ilmaisusi on todella heikko: lauserakenteet epäselviä, kieliopillisesti epäloogista ja kirjoitusvirheitä todela paljon.
Lisäksi akateemiselta ihmiseltä odottaa kirjasivistyksen lisäksi elämän sivistystä, sensitiivisyyttä ja hienotunteisuutta. Ne toiset naiset, joita itse olen tavnnut, eivät tuo asemaansa julki tai korosta pelkästään varatun osapuolen vastuuta tilanteesta; heillä on myös oma tahto. Rinnakkaissuhteessa oleva varattu ihminen ymmärtääkseni toivoo ja odottaa toiselta osapulelta hinotunteisuutta ja vaitiolotaitoa; suhteen kun ei tiettävästi tarkoitus loukata puolisoa (siksihän se salasuhde).
Itse en elä vakituisessa parisuhteessa. Joskus olen miespuolisten ystävien - toisinaan myös ihan tuntemattomien kanssa - vaihtanut ajatuksia siitä, miksi joillekin naisille ei varattu mies ehdota koskaan suhdetta. Kaikki miehet olleet yksi mielisiä asiasta: joitakin naisia kunnioitetaan enemmän kuin toisia.
Ja niin minäkin ajattelen miehistä: ne, joita kunnioitan, ansaitsevat enemmän kuin fyysisen kosketuksen.
"Kyllä voi meidän kanssamme jutella ja olla muuten vaan kaverinakin, en ole vielä itse koskaan ehdottanut suhdetta, kyllä se mies sen tekee!! Opettakaas heitä paremmin!!"
Eli seksi on kuitenkin sen miehen vastuulla, jos hän tekee aloitteen. Nainen on viaton luontokappale joka ei kykene kieltäytymään. Ja pohjimmainen syy on itseasiassa aviovaimoissa jotka ovat epäonnistuneet "miehen koulutuksessa". Amusing indeed...:)
"miksi joillekin naisille ei varattu mies ehdota koskaan suhdetta. Kaikki miehet olleet yksi mielisiä asiasta: joitakin naisia kunnioitetaan enemmän kuin toisia."
Joidenkin sisään taas heitetään spermat ja huikataan ovella: MOI!
Mielenkiintoista on ollut seurata tätä viestiketjua. Suurin osa taitaa purkaa pahaa mieltään ja kirjoittaa provosoivasti. Harvalla on ollut malttia lukea kunnolla. Jos todella tapaisitte minut tai ystäväni, tuskin ajattelisitte niin kovin mustavalkoisesti.
Haluatte siis ylläpitää kuvaa että toinen nainen on huono, surkea ja ressukka jota vain hyväksikäytetään. Nainen vailla ihmisarvoa. Mutta heti kun pappi on aamenensa sanonut, hän muuttunee "oikeaksi" moraaliseksi olennoksi. Enhän minä ole ollut kuin yhden varatun miehen kanssa, samoin ystäväni. Joillaki on suhde loppunut, joillakin jatkuu - kuten itselläni. Kyllä niille muille voi todellakin sanoa ei! Voin vaan sanoa että tarjolla heitä on ylivoimaisesti eniten??? Tuntuu vain niin hassulta kun miehiä pidetään lapsina:), joista pitää pitää huolta muidenkin kuin vaimon. Enkä syyttele ketään, reagoimpahan vaan tuohon ikuiseen matsokulttuuriin, koska mies ei kykene olemaan moraalinen olento, niin naisten tehtävä on huolehtia siitä??
Päätän mielenkiintoisen keskustelun tähän. Toivotan hyvää joulun aikaa kaikille. Ei ole enää aikaa juuri lueskella näitä.
Kasvakaa kanssasisaret pitämään puolianne...
Näinhän se menee: joidenkin kanssa pimeässä salaa touhuillaan, joitain haluaa näytellä kaikille!
sinulle pieni Akateemikko!
Tee itsellesi palvelus, ja etsi käsiisi villi ja vapaa mies. Usko pois, seksi ja keskusteleminen vapaiden miesten kanssa -ilman varattujen ukkojen kanssa tehtyjä sopimuksia-voi olla vielä huumaavampaa.
Kanssasisarillesi: puhukaa asioista kuten ne ovat. Varattujen ukkojen kanssa voitte kyllä tehdä soppareita, mutta puututte samalla epäsuorasti varatun ukon jo tekemään sopimukseen vaimonsa kanssa. Miksi vaivautua? Seksiä voi harrastaa vapaastikin, ilman että tarvitsee salailla suhdettaan.
nainen alkaa tietoisesti varatun miehen panopuuksi. Vaikka olisi sitten humanististen tieteiden tohtori ja Jyväskylän yliopiston dosentti.
Mihin unohtui itsekunnioitus ja naisten keskinäinen solidaarisuus?
Aamen :-)