Kaksinaamainen työkaveri

Työhistoriaa on takana jo parikymmentä vuotta ja aina olen tullut työkavereideni kanssa toimeen ja suurimmasta osasta heistä on tullut ystäviäni joiden kanssa pidetään yhteyttä vielä työpaikan vaihduttua (ammatissani työyhteisöt ovat tyypillisesti pieniä).

Nytpä sitten ensimmäisen kerran olen törmännyt tähän varmaan aika yleiseenkin ihmistyyppiin. Ihmiseen, joka tekee töissä niin vähän kuin mahdollista mutta osaa antaa esimiehelle ja asiakkaille sen kuvan, että hänhän sen kaiken tekee. Kun pomo on pois - mitä usein on - tekee yhteisiä töitä sen verran, että voi sanoa tehneensä ja jättää kaikki haastellisemmat hommat minulle. On sosiaalisesti lahjakas ja saa pomon uskomaan omaan työpanokseensa.

Alan olla jo työuupunut ja kertonutkin pomolle, että en tahdo saada nukuttua. Taas yksi työntekijä jäi sairaslomalle ja työt kasaantuvat entistä enemmän ja tuntuu epätoivoiselta. Pomo sanoo, että jakakaa töitä - mutta miten niitä pystyy tämmöisen kanssa jakamaan mitenkään tasapuolisesti? Epäilen, että jos menen neuvottelemaan asiasta pomon kanssa niin häviölle jään - työkaveri on hankkiutunut pomon ystäväksi ja on sinnepäin niin empaattinen että...

Tässä olen sitten jo kolme viikkoa paiskinut liki kahden ja puolen ihmisen työt. Tänään kun pomo sitten palasi työpaikalle, niin eiköhän tämä naisihminen tullut työhuoneeseeni ja kertomaan, että "älä nyt väsytä itseäsi, katsotaan niitä töitä sitten ensi viikolla yhdessä... ja kyllähän sinä tiedät, että minä autan kyllä..." (todellakin: sen "auttamisen" minä tiedän) Tietenkin hän piti huolen siitä, että pomo kuuli tämän keskustelun. Jos olisin sanonut suoraan, että eipä tuota apua ole tässä viime viikkoina juurikaan näkynyt, niin olisin vain leimautunut hankalaksi työkaveriksi (olihan hän jo ehtinyt kertoa miten ME olemme pärjänneet hienosti toisten sairaslomien ja lomien ajan), joten en sitten osannut sanoa oikein mitään.

Nyt alan olla niin väsynyt, että en varmaan enää edes ajattele selkeästi ja työtehokin kärsii.

Näistä on varmaan muillakin kokemuksia. Auttakaa nyt tolloa: mitä tässä voi tehdä? Uskon, että odottamalla tilanne vain pahenee ja sairastun lopulta uupumukseen (mikä nyt ei kauhean kaukana ole nytkään). Miten tämä ystäväpomon saa uskomaan, että tämä ihana ja empaattinen alainen ei olekaan yhtä empaattinen työkavereille? Irtisanoutumistakin olen harkinnut....