Ja miten?
Olen vammainen nainen (vamma ei heti näy, mutta vaikuttaa elämään niin perkeleesti) ja minulle on itsestäänselvää, että jos haluan että minulla on ihmissuhteita, minun on niiden vuoksi tehtävä töitä, koska en ole lähtökohtaisesti samalla viivalla perusterveiden kanssa.
Olen tehnyt työtä sosiaalisen elämäni, siinä kuin muunkin elämäni eteen paljon 16-vuotiaasta lähtien.
Mitä teen?
- pyydän ystäviä ulos
- kuulun järjestöihin ja nyt facebook-aikaan ryhmiin facebookissa. Keskustelen aktiivisesti fiksusti netissä.
- Pidän huolta siitä miten puhun toisille ihmisille ja toisista ihmisistä. Käyttäydyn ystävällisesti ja kohteliaasti. Katson asioita myös heidän kannaltaan, olen tottunut siihen kun arjessani minun todellisuuteni ei ole kovin monen muun todellisuus vaan joudun toimimaan aivan eri säännöillä.
- Erottelen jyvät akanoista. Mietin keiden kanssa haluan olla lähemmissä tekemisissä ja miten. Katson ihmisistä heidän hyvät ja huonot puolensa, niin en pety ihmisiin. Valitsen seurani, mutta jotta on mistä valita, pitää tehdä paljon työtä.
- Panostan myös ulkonäkööni. En meikkaa, mutta leikkaan hiukset säännöllisesti, ja käytän kehotyypilleni sopivia vaatteita. Ulkonäöllä on niin iso merkitys siihen, miten ihmiset toisiinsa suhtautuvat! Paremmassa takissa saa parempaa palvelua, ja tulee kaikkialla vakavammin otetuksi.
Olen elämässäni tottunut, että mitään hyvää ei saa ilman että siihen panostaa. Kuulisin mielelläni palstalaisten ajatuksia. Paljonko teette omien ihmissuhteidenne ja oman "kelpaavuutenne" eteen päivittäin?
Olen vammainen nainen (vamma ei heti näy, mutta vaikuttaa elämään niin perkeleesti) ja minulle on itsestäänselvää, että jos haluan että minulla on ihmissuhteita, minun on niiden vuoksi tehtävä töitä, koska en ole lähtökohtaisesti samalla viivalla perusterveiden kanssa.
Olen tehnyt työtä sosiaalisen elämäni, siinä kuin muunkin elämäni eteen paljon 16-vuotiaasta lähtien.
Mitä teen?
- pyydän ystäviä ulos
- kuulun järjestöihin ja nyt facebook-aikaan ryhmiin facebookissa. Keskustelen aktiivisesti fiksusti netissä.
- Pidän huolta siitä miten puhun toisille ihmisille ja toisista ihmisistä. Käyttäydyn ystävällisesti ja kohteliaasti. Katson asioita myös heidän kannaltaan, olen tottunut siihen kun arjessani minun todellisuuteni ei ole kovin monen muun todellisuus vaan joudun toimimaan aivan eri säännöillä.
- Erottelen jyvät akanoista. Mietin keiden kanssa haluan olla lähemmissä tekemisissä ja miten. Katson ihmisistä heidän hyvät ja huonot puolensa, niin en pety ihmisiin. Valitsen seurani, mutta jotta on mistä valita, pitää tehdä paljon työtä.
- Panostan myös ulkonäkööni. En meikkaa, mutta leikkaan hiukset säännöllisesti, ja käytän kehotyypilleni sopivia vaatteita. Ulkonäöllä on niin iso merkitys siihen, miten ihmiset toisiinsa suhtautuvat! Paremmassa takissa saa parempaa palvelua, ja tulee kaikkialla vakavammin otetuksi.
Olen elämässäni tottunut, että mitään hyvää ei saa ilman että siihen panostaa. Kuulisin mielelläni palstalaisten ajatuksia. Paljonko teette omien ihmissuhteidenne ja oman "kelpaavuutenne" eteen päivittäin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen töissä keskimäärin joku 8-9 tuntia joka arkipäivä. Montas sinä?
Sulla on siis 15-16 tuntia aikaa järjestellä aikaa ihmissuhteille joka päivä. Jos nukut tuosta ajasta 8 tuntia, jää silti vielä reilut 7 tuntia.
Eli vastaa vaan kymykseen, työ ei ole mikään este muillekin ihmissuhteille kuin työsuhteille.
Työssäolo ei ole mitään sohvalla makaamista. Se imee enemmän energiaa, jolloin sitä on vähemmän käytettäväksi vapaa-aikana.
Kuka esteestä on puhunut? Haluan vain sinun ymmärtävän, että kaikki eivät vain lorvaile kaiket päivät kotona feisbuukkaamassa.
Kas, en huomannutkaan tarkistaa, oliko vastaus aloittajalta. Tästä tulikin kolmen kimppa.
Sama aika töihin menee. Katsos kun toisin kuin sinä muka suuri työn sankari luulet, kaikki sairaat ja vammaiset eivät suinkaan saa sosiaalitukea. Toiset katsos joutuvat ihan itse elättämään itsensä, myös silloin kun elämässä on ne huonommat kortit jaettu. Mikä tarkoittaa, että täytyy pystyä samaan kuin muut, mutta pienemmillä voimilla.
Kyllä risoo katsella tällaista valittavien miesten laumaa täällä, että näkee miten ovat pullamössöt kaikki saaneet helpolla ja ilmaiseksi. Kyllä tekisi mieli usein turpaan vetää moisia valittajia. Antaa kerrankin kipua kunnolla, niin että oppisivat. Voisivat vaikka nähdä millaista on elämä kun on oikeasti vaikeaa. Vaikka mitä on elää ihan jokapäiväisen kivun kanssa ja sen, että kaikki ei vaan ole fyysisesti mahdollista.
Tekisi mieli hakata monelta ätämiltä vaikka liikuntakykyä sen verran paskaksi useaksi kuukaudeksi, että joutuisivat miettimään paljonko voi päivässä kävellä ja miten järjestää tekemisensä. Tai paljonko ja miten voi vaikka kantaa tavarat joita tarvitsee mukaan.
Ja kyllä, työssäolo on osa sosiaalista elämää. Siellä pitää tehdä töitä myös sen eteen, että vaikuttaa riittävän normaalilta, että työkaverit suhtautuvat ihmisinä ja että saa pitää sen seuraavankin pestin.
En ymmärrä miksi valehtelet. Kaikki saavat tarvittaessa sosiaalitukea. Millaista työtä teet?
Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin.
En yhtään kun ihmissuhteita ei ole.
Kiitos asiallisesta aloituksesta.
Itse käytän aikaani ihmissuhteisiin keskiarvona n. 1 tunnin päivässä. Olenkin introvertti, joten tuo on ihan sopiva aika minulle. Panostan myös jonkin verran ulkonäkööni, huomaamattomalla meikillä ja siisteillä vaatteilla. Käyn lenkillä päivittäin ja huolehdin muutenkin terveydestäni. Silloin tällöin käyn ystävieni kanssa leffassa ja teatterissa.
Mitään pitkiä puheluja en jaksa, meluummin olen ystävieni tukena kasvotusten.
Pyrin kohtelemaan ihmisiä kunnioittavasti ja ystävällisesti. Hyvät tavat ovat tärkeitä. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Mielestäni nuo viimeiset mainitsemani asiat ovat tärkeimmät ja ulkonäköasiat eivät niinkään, mutta tokihan niilläkin merkitystä
Et ole nainen, vaikka yrittäisit. Vammaisuutta on monta sorttia. En lähde luokittelemaan, mutta koitahan pärjätä. Hoitoa kaipaat selvästi.
Pillun kuvako pitää laittaa todisteeksi? ;D Vai tuleeko se "en ole nainen" juttu siitä, että naisia ovat vain tervekehoiset nuoret ja neitseelliset naiset? Kiitos tästä. Etkä sinä ole mies. Haista sinä oma peräsuolesi, koska kyrpäähän sinulla ei ole.
Ja tiedoksi muillekin epäilijöille. Olen nainen, olen aina ollut nainen enkä ole ollut tai menossa mihinkään transprosessiin, johon tuo epäilijä tuossa viittaa. Sen suhteen minulla ei ole ongelmia, vaan ihan muita.
Kyllä, mieluusti ottaisin hyvää hoitoa, niin henkistä kuin ruumiillistakin. Semmoista kun suomessa saisi, muuta kuin isolla omalla rahalla. Ketkä puhuvat, että suomessa sosiaaliturva tai terveydenhoito toimii, niin puhuvat vasten mitään tietoa.
Mä en mitään vammasia nussi. Joku taso pitää sentään olla.
Ootkos nussinut paljon viimeaikoina? Paljonko sulla on ystäviä?
No eipä ole tullut nussittua. Eikä ole ystäviä. Mutta en saatana silti ala invapanoja harrastaa!
Kuulostat hieman naispuoliselta DarkFearilta kielenkäyttösi perusteella, mutta toisaalta teet jotain elämäsi eteen toisin kuin kyseinen herra.
"Tekisi mieli hakata monelta ätämiltä vaikka liikuntakykyä sen verran paskaksi useaksi kuukaudeksi..."
Molemmat ovat myös kehitysvammaisia.
En yhtään, kun ei alle 180-senttisenä miehenä voi kuitenkaan rakentaa kestäviä ihmissuhteita.
Miksi alle 180-senttinen miehellä ei voisi olla miespuolisia ystäviä?
En käytä aikaa turhuuksiin. Itsekseen menee aika aina. Pelaan videopelejä, luen, katselen leffoja, ulkoilen ja harrastan liikuntaa. Aina yksin. Ei tarvitse muuta. Elämä menee näin loppuun asti. Töissä toki on työkaverit ja siellä saa sosialisoida ihan tarpeeksi. Näin se menee. Piste.
Eikö olisi kiva katsoa leffaa jonkun toisen kanssa?
Kyllähän pelaaminen, elokuvien katsominen ja lukeminenkin riippuen kirjoista melko turhaa on.
Miksi nuo ovat turhia aktiviteetteja?