Miksi poliisi petti? Rikoksia, virkavirheitä ja tutkintatöppäyksiä. Seuraavalla poliisijohtajalla on edessään suuri puhdistus. Luottamus lainvalvojaan on pakko palauttaa.
Sunnuntai 19.4.2015 6:53
Tommi Nieminen HS
30
VR:n juna kiitää kohti Itä-Suomea.
Kyydissä istuva Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen vastaa puhelimeen. On vaikea sanoa, onko Tolvanen yksin vaunussaan, mutta ainakaan hän ei kainostele puhua, vaikka asia on hieman arkaluontoinen.
"Enää ei riitä, jos sanotaan, että kaikki on kunnossa. Ei kansalaisten tarvitse sitä uskoa", Tolvanen sanoo.
#( Huom. Ei se tympeä ja itsekäs "otsatukka Tolvanen - ex poliisi, joka petti vanhukset ja lapset joiden asialle ilmoitti edellis vaaleissa ryhtyvänsä!).
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨.
Hän puhuu kiusallisesta poliisiasiasta. Tai useammastakin. Rikospoliisit ovat tehneet viime vuosina hämmästyttävän isoja virheitä:
1. Niin kutsutun Ulvilan murhatapauksen esitutkinnassa tehtiin kuusi karkeaa virhettä, kuten tuhottiin rikospaikan todistusaineistoa ammattitaidon puutteessa.
2. Poliisihallituksen ja krp:n epäiltyjen rekisteriin oli perusteettomasti päätynyt esimerkiksi presidentti Vladimir Putin. Kolmea poliisiesimiestä vastaan on nostettu syytteet, ja oikeudenkäynti alkanee syksyllä 2015.
3. Yhteensä 72 henkilöä, joista suurin osa poliiseja, sai tuomion kesällä 2011 kuolleen hiihtäjän Mika Myllylän kuolinsyytietojen urkkimisesta.
4. Helmikuussa 2015 vangittiin poliisin Karhu-ryhmässä aiemmin työskennellyt ylikonstaapeli. Hänen epäillään ottaneen vastaan etuuksia yritykseltä, jolta Helsingin poliisilaitos osti Karhu-ryhmälle tarvikkeita vuosina 2006–2010.
Nämä ovat toki jo rumia sotkuja.
Silti poliisin uskottavuutta nakertaa aivan muu tapaus. Se on vakavuudessaan omaa luokkaansa.
Tapaus kiertyy Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari "Keisari" Aarnion ympärille. Keisariksi häntä on poliisipiireissä kutsuttu jo vuosia.
Aarnio-oikeudenkäyntien sarjassa on kolme vyyhteä: Huumeiden salakuljetukseen liittyvä "tynnyrijuttu" ja lahjussotku Trevoc-yhtiön ympärillä. Lisäksi Aarniota syytetään virka- ja omaisuusrikoksista tapauksessa, jossa hän on avustanut prostituoitua.
Aarnion lisäksi on 14 epäiltyä, joista viisi on poliiseja ja heistä neljä Aarnion entisiä alaisia. Aarniota vastaan on tähän mennessä nostettu 27 syytettä.
Syyttäjän mukaan Aarnio olisi vuosina 2011–2013 osallistunut yhteensä lähes 1 000 hasiskilon salakuljetukseen Hollannista Suomeen. Aarnion rahankäytössä on ollut satojentuhansien eurojen epäselvyyksiä, ja apulaisvaltakunnansyyttäjä vaatii Aarniolle 13 vuoden vankeutta.
Aarniota syytetään myös lukuisista muista vakavista rikoksista, kuten törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Häntä epäillään myös yhteistyöstä rikollisjärjestö United Brotherhoodin johtajan Keijo Vilhusen kanssa.
Aarnio-vyyhden juonenkäänteet ovat ainutlaatuisia Suomen historiassa.
Professori Tolvanen ei silti myönnä hätkähtäneensä sitä, mitä kaikkea Aarnio-jutun syyttäjät ovat toistaiseksi kertoneet.
"Ei se ollut valtava yllätys. Olen itsekin ollut tapauksesta sen verran informoitu", hän sanoo.
Tolvasen mukaan pääongelma on poliisityön valvonnassa. Hän sanoo käsityksenään, että esimerkiksi vankeinhoito on Suomessa tiukemman syynin alla kuin poliisitoiminta.
Voisi kuvitella, että Tolvanen tietää, mistä puhuu. Ennen yliopistouraansa hän toimi pitkään syyttäjänä ja tuntee paljon Suomen rikospoliiseja.
"Krp:n entinen päällikkö Rauno Ranta sanoi vuonna 2013 viimeisessä haastattelussaan virka-aikanaan, että poliisissa on iso mätäpaise, joka odottaa tulevansa puhkaistuksi. Ajattelin jo silloin, että Ranta tarkoittaa Aarnion tapauksessa ilmitulleita asioita."
Eläkeläispoliisi Rauno Ranta vastaa kännykkään kotonaan Keravalla, koira haukahtaa taustalla.
Ranta tietää poliisin sisäpiirikuvioista kaikenlaista. Hän oli keskusrikospoliisin päällikkö vuodet 1987–2013. Kysytään siis suoraan sitä, mistä Tolvanen mainitsi: Tarkoititteko poliisin "isolla mätäpaiseella" Aarniota?
"Viittasin poliisin johtamisjärjestelmään, johon Aarnion soppa taas liittyi osaltaan", Ranta sanoo.
Hän arvostelee rajusti poliisin päällikkötasoa, "hallintovirkamiehiä, joista hyvin harvalla on operatiivista kokemusta". Kentältä eli rikostutkinnasta heidän olisi syytä pysyä poissa jaloista. Sen sijaan päällikköjen täytyy saada poliisin laillisuusvalvonta kuntoon.
"Kun kentältä kuuluu kaikenlaista ihmeellisyyttä, niin johdon pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin", Ranta sanoo..../...
jne. .-..//...
jatkuu 2. HS artikkelissa 19.4.-15
Sunnuntai 19.4.2015 6:53
Tommi Nieminen HS
30
VR:n juna kiitää kohti Itä-Suomea.
Kyydissä istuva Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen vastaa puhelimeen. On vaikea sanoa, onko Tolvanen yksin vaunussaan, mutta ainakaan hän ei kainostele puhua, vaikka asia on hieman arkaluontoinen.
"Enää ei riitä, jos sanotaan, että kaikki on kunnossa. Ei kansalaisten tarvitse sitä uskoa", Tolvanen sanoo.
#( Huom. Ei se tympeä ja itsekäs "otsatukka Tolvanen - ex poliisi, joka petti vanhukset ja lapset joiden asialle ilmoitti edellis vaaleissa ryhtyvänsä!).
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨.
Hän puhuu kiusallisesta poliisiasiasta. Tai useammastakin. Rikospoliisit ovat tehneet viime vuosina hämmästyttävän isoja virheitä:
1. Niin kutsutun Ulvilan murhatapauksen esitutkinnassa tehtiin kuusi karkeaa virhettä, kuten tuhottiin rikospaikan todistusaineistoa ammattitaidon puutteessa.
2. Poliisihallituksen ja krp:n epäiltyjen rekisteriin oli perusteettomasti päätynyt esimerkiksi presidentti Vladimir Putin. Kolmea poliisiesimiestä vastaan on nostettu syytteet, ja oikeudenkäynti alkanee syksyllä 2015.
3. Yhteensä 72 henkilöä, joista suurin osa poliiseja, sai tuomion kesällä 2011 kuolleen hiihtäjän Mika Myllylän kuolinsyytietojen urkkimisesta.
4. Helmikuussa 2015 vangittiin poliisin Karhu-ryhmässä aiemmin työskennellyt ylikonstaapeli. Hänen epäillään ottaneen vastaan etuuksia yritykseltä, jolta Helsingin poliisilaitos osti Karhu-ryhmälle tarvikkeita vuosina 2006–2010.
Nämä ovat toki jo rumia sotkuja.
Silti poliisin uskottavuutta nakertaa aivan muu tapaus. Se on vakavuudessaan omaa luokkaansa.
Tapaus kiertyy Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari "Keisari" Aarnion ympärille. Keisariksi häntä on poliisipiireissä kutsuttu jo vuosia.
Aarnio-oikeudenkäyntien sarjassa on kolme vyyhteä: Huumeiden salakuljetukseen liittyvä "tynnyrijuttu" ja lahjussotku Trevoc-yhtiön ympärillä. Lisäksi Aarniota syytetään virka- ja omaisuusrikoksista tapauksessa, jossa hän on avustanut prostituoitua.
Aarnion lisäksi on 14 epäiltyä, joista viisi on poliiseja ja heistä neljä Aarnion entisiä alaisia. Aarniota vastaan on tähän mennessä nostettu 27 syytettä.
Syyttäjän mukaan Aarnio olisi vuosina 2011–2013 osallistunut yhteensä lähes 1 000 hasiskilon salakuljetukseen Hollannista Suomeen. Aarnion rahankäytössä on ollut satojentuhansien eurojen epäselvyyksiä, ja apulaisvaltakunnansyyttäjä vaatii Aarniolle 13 vuoden vankeutta.
Aarniota syytetään myös lukuisista muista vakavista rikoksista, kuten törkeästä lahjuksen ottamisesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Häntä epäillään myös yhteistyöstä rikollisjärjestö United Brotherhoodin johtajan Keijo Vilhusen kanssa.
Aarnio-vyyhden juonenkäänteet ovat ainutlaatuisia Suomen historiassa.
Professori Tolvanen ei silti myönnä hätkähtäneensä sitä, mitä kaikkea Aarnio-jutun syyttäjät ovat toistaiseksi kertoneet.
"Ei se ollut valtava yllätys. Olen itsekin ollut tapauksesta sen verran informoitu", hän sanoo.
Tolvasen mukaan pääongelma on poliisityön valvonnassa. Hän sanoo käsityksenään, että esimerkiksi vankeinhoito on Suomessa tiukemman syynin alla kuin poliisitoiminta.
Voisi kuvitella, että Tolvanen tietää, mistä puhuu. Ennen yliopistouraansa hän toimi pitkään syyttäjänä ja tuntee paljon Suomen rikospoliiseja.
"Krp:n entinen päällikkö Rauno Ranta sanoi vuonna 2013 viimeisessä haastattelussaan virka-aikanaan, että poliisissa on iso mätäpaise, joka odottaa tulevansa puhkaistuksi. Ajattelin jo silloin, että Ranta tarkoittaa Aarnion tapauksessa ilmitulleita asioita."
Eläkeläispoliisi Rauno Ranta vastaa kännykkään kotonaan Keravalla, koira haukahtaa taustalla.
Ranta tietää poliisin sisäpiirikuvioista kaikenlaista. Hän oli keskusrikospoliisin päällikkö vuodet 1987–2013. Kysytään siis suoraan sitä, mistä Tolvanen mainitsi: Tarkoititteko poliisin "isolla mätäpaiseella" Aarniota?
"Viittasin poliisin johtamisjärjestelmään, johon Aarnion soppa taas liittyi osaltaan", Ranta sanoo.
Hän arvostelee rajusti poliisin päällikkötasoa, "hallintovirkamiehiä, joista hyvin harvalla on operatiivista kokemusta". Kentältä eli rikostutkinnasta heidän olisi syytä pysyä poissa jaloista. Sen sijaan päällikköjen täytyy saada poliisin laillisuusvalvonta kuntoon.
"Kun kentältä kuuluu kaikenlaista ihmeellisyyttä, niin johdon pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin", Ranta sanoo..../...
jne. .-..//...
jatkuu 2. HS artikkelissa 19.4.-15
Vastaukset 4
Vanhimmat
...jatkoa - edelliseen / 2. ( ja jatkuu HS:n tärkeässä artikkelissa vielä linkin kautta enemmän!)
"Mistä väärinkäytökset sitten johtuvat – poliisiyksikön mädästä toimintakulttuurista vai yksilöistä?
"Kentällä kaikki eivät vain aina toimi niin kuin on ohjeistettu. Ne on usein aika henkilökohtaisia syitä", Ranta sanoo.
"Toki joku voi väittää, että sellaista toimintaa on löytynyt krp:ltäkin."
Ville Tietäväinen
On kahdenlaisia poliisin vääriä tekoja: niitä, jotka on tehty tarkoituksella, ja niitä, jotka on tehty vahingossa – usein puutteellisen ammattitaidon vuoksi.
Jari Aarniota syytetään tarkoituksella ja juonikkaasti tehdyistä rikoksista.
Kansainvälisesti vertaillen Suomella on kelpo rikospoliisi. Vuosina 2003–2013 poliisi selvitti yhdeksän kymmenestä ilmi tulleesta henkirikoksesta. Tosin merkittävä osa henkirikoksista on lähipiirissä humalassa tehtyjä tappoja, joissa syyllisestä ei ole epäselvyyttä. Sellaisista henkirikoksista, joissa poliisi joutuu tutkimalla selvittämään tekijän, on viime vuosina jäänyt selviämättä lähes joka kolmas.
Rikostutkinnan osalta surkein tapauksista oli ulvilalaisen Jukka S. Lahden murhatutkinta joulukuussa 2006. Poliisi teki ihmeellisen määrän aloittelijan virheitä: Murhapaikkaa ei eristetty sääntöjen mukaan, rikos rekonstruoitiin virheellisesti, tutkinnan ulkopuolelle jätettiin oleellisia ihmisiä ja tutkittava alue arvioitiin väärin. Myös tutkinnan menetelmät olivat osin väärät ja rikospaikan dna-näytteitä sotkettiin.
Täysin lohduttomalta Ulvilan tutkinta alkoi kuulostaa viimeistään silloin, kun tutkinnanjohtaja Pauli Kuusiranta kertoi ohjaaja Pekka Lehdon Ulvila-dokumentissa, että poliisi käytti tutkinnassa apuna selvännäkijää. Tämä kertoi, että murhaaja pakeni paikkaan, jossa on heinäseipäitä. Poliisi kuvasi lähialueen pellot.
Tutkintasekoilu herättää vakavan kysymyksen: onko kansalaisten oikeusturva vaarassa, jos murhatapauksen tutkinta on tätä tasoa?
"On se tietysti ongelma sekä uhrin, uhrin omaisten että epäiltyjen kannalta", professori Tolvanen sanoo.
"Kyllähän näitä tapauksia on, ei tämä Ulvilan-tapaus ollut ainutkertainen. Rikostutkinnan yleisin virhe on se, että on lähdetty selvittämään rikosta tietyn olettamuksen perusteella, kun pitäisi monipuolisesti tutkia."
Tolvasta hämmästyttää Ulvilan töppäysten laatu: poliisi esimerkiksi käveli rikospaikalla niin, että jälkiä ja todistusaineistoa sotkeentui.
"Niin hämmästyttävää kuin se onkin."
Tolvanen ehdottaa, että vakavissa tapauksissa syyttäjä olisi jo rikospaikalla mukana. Hän saisi kirkkaamman kuvan tapahtuneesta. Vakavien rikosten tutkinta pitäisi keskittää niille, jotka sen osaavat.
"Rikostutkinnan oppii vain tekemällä. Tapauksia täytyy olla tarpeeksi paljon, se ei riitä, jos jollakin on yksi tutkinta vuodessa. Se vaatii tietyn kokemuksen", Tolvanen sanoo.
Vielä hämmästyneempi Ulvilan tutkinnan virheistä on krp:n ex-päällikkö Ranta.
"Olen ihmetellyt, miten ne jutut ovat olleet mahdollisia. Lähtökohta pitää olla, että rikospaikalla ei tuhota sitä, mitä sieltä on saatavilla."
Ulvilan virheille on syynsä. Takavuosina Suomessa oli tapana, että krp hoiti vakavien rikosten tutkinnan. Sittemmin tutkintaa hajautettiin maakuntien pienille poliisilaitoksille. Monessa niistä oli puute kokeneista rikostutkijoista.
Nyt pulmaa on koetettu ratkaista niin, että poliisilaitosten määrä on karsittu 90:stä 11:een. Isossa yksikössä voi olla etunsa. Jokaisesta 11 suuryksiköstä pitäisi löytyä aina vähintään yksi rutinoitunut rikoskomisario.
Murhapaikalle ei tarvitsisi lähettää valtakunnan kolmosketjua.
Mitä kansa ajattelee poliisin pätevyydestä ja moraalista?
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero esitteli helmikuussa tuoreinta Poliisibarometria, joka käsittelee vuotta 2014. Paatero oli varsin tyytyväinen: luottamus poliisiin oli kuulemma säilynyt.
Se oli outo väite. Paatero jätti kertomatta barometrin oleellisimpia tuloksia. Poliisibarometri 2014:n mukaan 15–79-vuotiaiden suomalaisten luotto siihen, ettei poliisi ole korruptoitunut, on tosiasiassa lähes romahtanut neljässä vuodessa.
Vielä vuonna 2010 joka neljäs suomalainen (25 prosenttia) piti erittäin tai melko todennäköisenä, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa. Viime vuonna näin uskoi peräti 42 prosenttia suomalaisista.
Paljonko on 42 prosenttia kaikista suomalaisista? Yli 2,2 miljoonaa. Kuva poliisista on tullut realistisemmaksi.
Vielä vuoden 2010 Poliisibarometrissä 50 prosenttia suomalaisista luotti "erittäin paljon" poliisiin. Viime vuonna enää 43 prosenttia. Suomalaisia, jotka luottivat poliisiin "melko vähän" tai "erittäin vähän", oli kahdeksan prosenttia. Puhutaan siis useista sadoista tuhansista suomalaisista, ja määrä on kasvanut.
Poliisibarometrin mukaan myös yhä suurempi osa suomalaisista jättää ilmoittamatta rikoksista poliisille. Moni uskoo, ettei poliisi kykene ratkaisemaan rikosta. Poliisi oli vuoden 2014 Poliisibarometrin mukaan myös huolimattomampi, hitaampi, puolueellisempi ja ammattitaidottomampi
HUOM! - kerrataan yksi seikka vielä tekstissä:
"Mitä kansa ajattelee poliisin pätevyydestä ja moraalista?
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero esitteli helmikuussa tuoreinta Poliisibarometria, joka käsittelee vuotta 2014. Paatero oli varsin tyytyväinen: luottamus poliisiin oli kuulemma säilynyt.
Se oli outo väite. Paatero jätti kertomatta barometrin oleellisimpia tuloksia. Poliisibarometri 2014:n mukaan 15–79-vuotiaiden suomalaisten luotto siihen, ettei poliisi ole korruptoitunut, on tosiasiassa lähes romahtanut neljässä vuodessa.
Vielä vuonna 2010 joka neljäs suomalainen (25 prosenttia) piti erittäin tai melko todennäköisenä, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa. Viime vuonna näin uskoi peräti 42 prosenttia suomalaisista.
Paljonko on 42 prosenttia kaikista suomalaisista? Yli 2,2 miljoonaa. Kuva poliisista on tullut realistisemmaksi.
Vielä vuoden 2010 Poliisibarometrissä 50 prosenttia suomalaisista luotti "erittäin paljon" poliisiin. Viime vuonna enää 43 prosenttia. Suomalaisia, jotka luottivat poliisiin "melko vähän" tai "erittäin vähän", oli kahdeksan prosenttia. Puhutaan siis useista sadoista tuhansista suomalaisista, ja määrä on kasvanut.
jne.
Eikö kiinnosta, poliisi haluaa vahtia kansalaisia öin ja päivin, keinoja kaihtamatta ja kansa jauhaa muuten paskaa täällä ja muualla!
Ylös ja keskusteluun!