Olen mies vaikean paikan edessä. Vaimoni on kertonut minulle avioliiton ulkopuolisista suhteistaan.
Osa näistä on päätynyt seksiin ja osa on hänen mielestään harmittomia mies/ nainen keskustelusuhteita, joihin kuuluu lukuisat asiat, joita minun on vaikea ymmärtää kuuluvan ns. kaverisuhteisiin. Esimerkkinä tästä yksi hänen ex. pano on nykyään hänen kaverinsa, jolle soittelee monesti päivässä niin työn kuin kuulumistenkin merkeissä. Vaimoni sanoo myös käyvänsä hänen kanssaan päivisin kahveilla, joka on hänestä harmitonta.Minä kuulemma rajaan hänen vapautta ja en hyväksy ystäväpiiriä.
En osaa sanoa, miten reagoisin. Olemme olleet jo vuosia naimisissa ja ero tuntuu vaikealta vaihtoehdolta. Haluisin yrittää, mutta kun luottamus ja rehellisyys puuttuu ja jäänyt jo niin monista ns. valkoisista valheista ja muista kiinni.
Olemme olleet 9 vuotta naimisissa ja seurustelleet jo ennen tätä vuosia, kysymyksessä on kahden aikuisen kypsä liitto.Meillä on lapsi, jota molemmat varmasti rakastamme paljon.
Kertokaa kommentteja, miten onnistuttu tai epäonnistuttu.
Itse haluaisin ehkä vielä yrittää, mutta säännöt on varmasti selvitettävä(tosin tehty ennenkin, mutta kuitenkin).
Osa näistä on päätynyt seksiin ja osa on hänen mielestään harmittomia mies/ nainen keskustelusuhteita, joihin kuuluu lukuisat asiat, joita minun on vaikea ymmärtää kuuluvan ns. kaverisuhteisiin. Esimerkkinä tästä yksi hänen ex. pano on nykyään hänen kaverinsa, jolle soittelee monesti päivässä niin työn kuin kuulumistenkin merkeissä. Vaimoni sanoo myös käyvänsä hänen kanssaan päivisin kahveilla, joka on hänestä harmitonta.Minä kuulemma rajaan hänen vapautta ja en hyväksy ystäväpiiriä.
En osaa sanoa, miten reagoisin. Olemme olleet jo vuosia naimisissa ja ero tuntuu vaikealta vaihtoehdolta. Haluisin yrittää, mutta kun luottamus ja rehellisyys puuttuu ja jäänyt jo niin monista ns. valkoisista valheista ja muista kiinni.
Olemme olleet 9 vuotta naimisissa ja seurustelleet jo ennen tätä vuosia, kysymyksessä on kahden aikuisen kypsä liitto.Meillä on lapsi, jota molemmat varmasti rakastamme paljon.
Kertokaa kommentteja, miten onnistuttu tai epäonnistuttu.
Itse haluaisin ehkä vielä yrittää, mutta säännöt on varmasti selvitettävä(tosin tehty ennenkin, mutta kuitenkin).
Vastaukset 6
Vanhimmat
... mitä sinä tahdot ja minkä näet nykytilanteen valossa mahdolliseksi?
Mitä pitäisi tapahtua jotta sinulla ja teillä olisi hyvä olla?
Osaatko nähdä millainen elämänne on 10 tai 15 vuoden päästä... uskotko, tahdotko sitä?
Miksi arvelet vaimosi tehneen mitä teki ... tuskin huvikseen tai ilkeyttään?
Hieromalla kun ei porsaasta ajokoiraa saa ... eli toivotko suhdetta sellaiseksi mikä ei ole mahdollista?
Rakastatko vaimoasi ... entä hän sinua (jota voi tehdä, vaikka suhde onkin kriisissä ja meistä jokainen saattaa oirehtia tavallaan)?
Tämä ei ehkä ole sitä mitä haluat kuulla, ja vastauksia en osaa antaa - mutta tilanteeni on kuin sinun, erotuksella että minä olen se vaimo jolla on suhteen ulkopuolisia seikkailuja. Ja miksikö haluan sinulle siitä kertoa? En tiedä, ehkä valottaakseni "naisen logiikkaa" tässä asiassa.
Ymmärrän, että tietoisuus sattuu. Sinun täytynee ensin miettiä, mitä itse haluat. Jos haluat todellakin jatkaa naisesi kanssa, on syvällinen keskustelu siitä, miksi naisesi katsoo tarvitsevansa muita panoja, paikallaan. Onko hän tyytymätön seksiin kanssasi? Etkö osaa häntä kiihottaa? Saako hän orgasmeja kanssasi? Onko seksiä tarpeeksi usein? Entä muuta huomiota, hyväilyä, hieromista, hellyyttä?
Minun suhteestani nämä puuttuvat, ja vaikka kuinka olen keskustellut, niin miestäni ei kiinnosta tuottaa minulle mielihyvää. Koska meillä ei muuten ole riitaa, arki sujuu jne jne, en halua erota (ehkä väärin, tiedän), niin katsoin rakastajan hankkimisen olevan keino hoitaa mielenterveyttäni - ja liittoani. Jaksan pienellä seikkailulla olla iloinen kotona, ja pitää miestäni hyvänä - edes sen vähän, mitä häntä kiinnostaa. Minun mielestäni tässä järjestelyssä voittavat kaikki: minä en ole kiukkuinen kärttyinen akka, saan hyvää seksiä, jaksan hymyillä kotona jne. Hän ei tästä tiedä, mutta ehkä aavistelee jotain. Ja ehkä jotenkin sen hyväksyy?
Pystyisitkö sinä hyväksymään tilanteen? Jos haluat pitää naisesi, ja hän haluaa jatkaa muita panoja? Jos naisesi on "tyytymätön" sinuun, eli seksi on syynä eikä se siitä parane, niin hän ei todennäköisesti aio ikinä lopettaa muita panoja. Vaikka sanoisi mitä ja kuinka vannoisi. Usko pois.
Eli - päätä mitä haluat. Sitten joko hyväksyt tilanteen, tai teet sille jotain...
toivottavasti tämä antoi jotain ajattelemista.
BTW - mulle ei sitten kannata lähettää moralisoivia viestejä aiheesta!
moralisointia; "Missä rakkaus on ehdollista, siellä sitä ei ole". Muuta muualle.
Miehelläni oli myös useamman kuukauden kestävä seksisuhde, jonka hän joutui lopettamaan, koska tämä kakkonen halusi hänet kokonaan. Kakkonen sattui vaan olemaan pennitön uneksija joka olisi tarvinnut myös elättäjää lapsilleen, toki hän oli mieheni puheiden mukaan mukava ja hyvinhoidettu, niinkuin rakastajan tulee ollakkin. Tässävaiheessa sain sitten tietää suhteesta. Tehtiin selväksi että expanon kanssa ei olla enään tekemisissä. Jokin aika sitten hän kuitenkin tunnusti hälle soittelevansa joskus. Siinä ei kuulema ole pahaa mitään. En minäkään tiedä mitä teen. Mielestäni mieheni on vastuuntunnoton ja lapsellinen, taidan antaa hänet hieman vahingoniloisena sille kakkoselle kuitenkin ....
Minä olen vastaavassa tilanteessa, tosin miehelläni hänen sanojensa mukaan ei ole ollut kuin yksi vakavampi suhde. Tästä suhteesta hän jäi myös kiinni. Sinulle mies sanon, keskustelkaa tilanteesta ja tee vaimollesi selväksi, että ulkopuoliset suhteet tulee loppua jos hän aikoo sinun kanssasi jatkaa.Teimme mieheni kanssa ratkaisun, että yritämme jatkaa yhteistä elämää perheenä. Helppoa se ei tule olemaan kummankaan puolelta. Minun tulee saada mieheeni luottamus takaisin ja antaa anteeksi sekä tietekin muuttua. Yleensähän on niin, että molemmissa osapuolissa on jotakin vikaa kun näin pääsee käymään.
Antakaa ajan kulua ja katsokaa tilannetta uudelleen jonkin ajan kuluttua. Kun asialle antaa aikaa tehdyt ratkaisutkin tulee tehtyä oikein.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!
Kiitos palautteistanne.
Ne olivat apuna prosessoidessani tätä tilannetta. Lisäksi käytymme apuna psykoterapeuttia, joka oli mielestäni hyvä prosessin läpkäyntiin.
Harmi vain, että asian edetessä niitä luurankoja tuli lisää ja valehtelu toi aina uusia asioita eteen. Sellaisia, joiden jälkeen en voinut edes kuvitella yhteistä huomista.
Sitten se lopputulos: Avioeropaperit jätetty kihlakunnanoikeiteen, huomenna ositetaan juristin kanssa omaisuus (on jo sovittu, miten). Lapsen huoltajuus ns. yhteishuoltajuus ja poika jää isän kanssa asumaan taloomme. Ex asuinkummpanini on jo muuttanut pois asunnostamme.
Oma olo hyvin helpottunut vaikean ratkaisun jälkeen. Nyt iso vastuu pojasta ja kaikin keinoin taisteltava hänen tasapainonsa puolesta.
Toivon, että pystyn sopimaan tulevaisuudessa ex.vaimoni kanssa asioista mahdollisimman yhteisymmärryksessä.