Mistä johtuu: Miehet eivät uskalla lähestyä itsenäisiä uranaisia.
Olen 30-vuotias, mukavannäköinen, hoikka ja huumorintajuinen nainen. Olen työssä miesvaltaisella alalla, mutta silti tyyliltäni suht' naisellinen ja pidän ulkonäöstäni huolta (eli ei mitään rekkakuski-lookia, muttei myöskään minihametta ja korkokenkiä). Tulen työkaveri-miesten kanssa oikein hyvin juttuun ilman mitään selkeää sukupuolijaottelua, jaksan myös sujuvasti kuunnella äijäjuttuja, silti olematta äijä.
Olen erittäin itsenäinen, tulen hyvin toimeen omillani, hoidan kotonani niin putkityöt kuin ruoanlaitonkin eli kädessä pysyy sekä vasara että vatkain. Olen koulutettu, urallani edennyt, mutta myös hyvin äidillinen - ja lapsia joskus ehkä haluava. Otsassani ei silti tikitä jättimäinen biologinen kello.
Jostain syystä tuntuu, että pelotan miehiä. Tuttavapiirissäni on monia muitakin menestyviä 30 vuotiaita naisia, jotka tuskailevat saman ongelman kanssa: Vastaan tulee joko netin täydeltä epätoivoisia nörttejä tai sormustaan baarissa irti nyhtäviä varattuja säälikkeitä tai sitten itseä reippasti vanhempia gubbeja. Ja työympäristössä tapaamani miehet pitävät lähinnä "hyvänä tyyppinä" eivät Naisena.
Joten pitkän pohjustuksen jälkeen: Pelottaako itsenäinen, urallaan edennyt nainen ikäisiään miehiä? Miksi on vaikeaa lähestyä? Onko se epämiellyttävä ajatus miehelle, että nainen on tottunut hoitamaan myös ns. "miesten työt" ja että työkavereina on valtaosin vain miehiä tai että nainen tulee taloudellisesti hyvin (jopa paremmin kuin mies) toimeen?
Monesti kuulee puhuttavan, että miehet säikähtävät juuri näitä käveleviä biologisia kelloja, jotka uhkuvat äidillisyyttä, mutta vähempikään estrogeeni ei näytä kelpaavan. Missä vika?
t. Lopputilin paikka? :)
Olen 30-vuotias, mukavannäköinen, hoikka ja huumorintajuinen nainen. Olen työssä miesvaltaisella alalla, mutta silti tyyliltäni suht' naisellinen ja pidän ulkonäöstäni huolta (eli ei mitään rekkakuski-lookia, muttei myöskään minihametta ja korkokenkiä). Tulen työkaveri-miesten kanssa oikein hyvin juttuun ilman mitään selkeää sukupuolijaottelua, jaksan myös sujuvasti kuunnella äijäjuttuja, silti olematta äijä.
Olen erittäin itsenäinen, tulen hyvin toimeen omillani, hoidan kotonani niin putkityöt kuin ruoanlaitonkin eli kädessä pysyy sekä vasara että vatkain. Olen koulutettu, urallani edennyt, mutta myös hyvin äidillinen - ja lapsia joskus ehkä haluava. Otsassani ei silti tikitä jättimäinen biologinen kello.
Jostain syystä tuntuu, että pelotan miehiä. Tuttavapiirissäni on monia muitakin menestyviä 30 vuotiaita naisia, jotka tuskailevat saman ongelman kanssa: Vastaan tulee joko netin täydeltä epätoivoisia nörttejä tai sormustaan baarissa irti nyhtäviä varattuja säälikkeitä tai sitten itseä reippasti vanhempia gubbeja. Ja työympäristössä tapaamani miehet pitävät lähinnä "hyvänä tyyppinä" eivät Naisena.
Joten pitkän pohjustuksen jälkeen: Pelottaako itsenäinen, urallaan edennyt nainen ikäisiään miehiä? Miksi on vaikeaa lähestyä? Onko se epämiellyttävä ajatus miehelle, että nainen on tottunut hoitamaan myös ns. "miesten työt" ja että työkavereina on valtaosin vain miehiä tai että nainen tulee taloudellisesti hyvin (jopa paremmin kuin mies) toimeen?
Monesti kuulee puhuttavan, että miehet säikähtävät juuri näitä käveleviä biologisia kelloja, jotka uhkuvat äidillisyyttä, mutta vähempikään estrogeeni ei näytä kelpaavan. Missä vika?
t. Lopputilin paikka? :)
Vastaukset 164
Vanhimmat
Voi hyvä Sylvi!
Etsimäsi prinssit ovat jo varattuja. Loput ovat ylijäämäkamaa tai sitten jo eronneita vanhempia miehiä. Vain hyvällä onnella enää 'nappaa'. Toisaalta miehet tietää ettei teille kelpaa kuin täydellinen mies ... ja sellaisia ei olekaan. Vain te olette täydellisiä. Onneksi vuodet kuluvat ja tekin palaatte maan pinnalle.
Parahin Matti,
mainitsinko kertaakaan kirjoituksessani, että näitä "prinssejä" ei muka olisi? En. Kyllä mukavia ja kiinnostaviakin miehiä on (eikä siis suinkaan täydellisiä, kuka nyt sellaista haluaisi?) Ongelma on se, että he eivät uskalla / halua lähestyä tai eivät näe varovaista lähestymisyritystä naisen suunnalta. Nämä mainitsemani arkkityypit sen sijaan tyrkyttävät itseään liiankin kanssa.
Enkä myöskään kaihda ajatusta ns. valmiista paketista eli esim. eronneesta miehestä / vkl-isästä, kunhan välit exään ja lapsiin ovat hyvät..
Mutta olipa hienoa huomata että Mainio Mattikin provosoitui! :)
No kai se nyt hieman ahdistaa, jos nainen tietää kaikista asioista itseä enemmän :) Tuo Matin tapaus sen hyvin osoitti :)
Maybe miesten pitää saada olla viisaita. Vaikka sellaisia tietäjänikkari-vitsiveikkoja. Joita muut kunnioittaa ja naiset ihailee..
Mutta jos nainen on liika fiksu eikä vakuutu ohuista ajatelmistani, ja on lisäksi kuullut kaikki vitsini tuhanteen tai ainakin tusinaan kertaan, niin ei kai siinä auta kuin etsiä hölmömpi nainen. Tai vaihtoehtoisesti sivistää itseään. Ja opetella uusia vitsejä. Mutta vaivalloistahan moinen on :)
TioMS
ajatellut lähestyä miehiä? Miksi odotat että he tulevat tekemään aloitteen? Etkö itse voi rikkoa jäätä? Varovaista yritystä? Se että annat suolasirottimen pöydän yli ei minun mielestä kuvasta mitään. Ehkäpä annan itsestäsi jääkuningattaren kuvan, se että status nousee päähän varmasti karkoittaa useammatkin "kuningas"ehdokkaat, ja tunnut myös vaativan sitä että mies myös huomaa että olet sivistynyt, menestynyt jne. Jos mies ei tätä huomaakaan niin petytkö? Varmasti.
My point excatly
On kovin vaikea sanoa, mistä ongelmasi juontuu alkujaan.
Itse olen ihan hyvännäköinen nainen, miesvaltaisella alalla TODELLA, lentokonemekaanikkona työskentelen. Akateeminen tutkinto taskussa, mutta sitä en pidä välttämättä minään ihmisyyden mittarina, en ollenkaan. Olen aika avoin ihminen ja tämän avoimuuden myös miehet töissä ovat huomanneet. Tosin olen kahden lapsen äiti ja aviossa, se ehkä karkottaa seksinnälkäiset tyypit.
En halua olla ylpeilevä, mutta joskus kyllä kieltämättä tulee mieleen, että voi kun saisi jotain mies-Raidia, jolla hätistellä kiinnostuneet ympäriltään. Ja huomio; en ole ainoa nainen työpaikallamme, joten ongelma ei liene siinäkään, että olisin ainoa vaihto-ehto.
Oletkohan vain liian itsevarma tai jotain?
Miehet säikkyy sellaista. Eikä mun mielestä ainakaan miesvaltaisella alalla työskentely ole mitenkään tae siitä, että nyt flaksaa. Mä olen työkaveri ja siinä se.
Sulla on akateeminen tutkinto ja työskentelet lentokonemekaanikkona..., oikeesti?
kyllä näin on. Ei lentokonemekaanikoksi pääse ihan tosta vaan, tutkinto on teknillinen.
olen lähettäjä, lentokoneiden siis.
Lentokonemekaanikon tutkinto ei taida olla kuitenkaan akateeminen, vai onko Teknilliseen Korkeakouluun tullut uusia erikoistumislinjoja hiljattain..?
Nyt kyllä juksaat tai provoilet, ei lentokonemekaanikon tutkinto ole akateemista nähnytkään...
Selitin asiani kai sitten vähän huonosti.
Tutkinto on akateeminen, on mulla myös ammattikoululut ja lentoyhtiö oma koulutus takana. musta tuli muutaman vuoden akateemikon jälkeen "duunari". Palkka on kyllä kohdallaan ja pidän käsillä tekemisestä. Kyllä peruskoulutus antaa hiton hyvät eväät työhöni silti.
Miksi puhuin koulutuksestani ja ammatistani? Siksi koska se kai oli alkuperäisen kirjoituksen lähtökohta. Pelottava koulutettu nainen ja miesvaltaisella alalla. Itselleni ei tämä ole tuottanut pelottavuus-ongelmaa.
Tässähän tämä nähdään! Kyllä herättää ihmetystä näköjään.
Pelottaako vai miksi ihmettelet? Taisi olla alkuperäinen oikeassa :)
Hih.
No ehkä vähän, ihmettelin sitä, että joku on akateemisen koulutuksen hankkinut ja sen jälkeen vaihtanut duunariksi. Mikä se sun akateeminen tutkinto nyt sitten tarkalleen ottaen on, oletko kenties DI, KTM vai joku muu?
Mä olen DI. Ilmailu-alalle jouduin, kun koko perheeni on "naimisissa" lentokentän ja lentokenttä-työn kanssa. Veli tekee samaa työtä kun minä.
Katsos, ei minusta ollut jakkupuku-ihmiseksi eikä tutkijan hommatkaan kiinnostanut, opettaa en osaa, mutta rasvahaalarina viihdyn erinomaisesti. Ja työt jää työpaikalle kun oven sulkee....
Ja lähettäjän työ ei nyt kuitenkaan ole sitä rasvaisinta miesten hommaa.
Se pelottaa...
Voi ei! Eiks se suolasirotin-juttu toimikaan???!!!
Outoa tuo sun tekstisi. Siis sulla on flaksia miesten kanssa vai ei oo???
Juu, kyllä kai se flaksi kävisi, jos haluisin, mutta kuten sanoin olen naimisissa ja lapsiakin on.
Joten....
Ensimmäisenä tuli mieleen, että mihin edes tarvitset miestä? Osaat tehdä kaiken itsekin :) Ehkä miehetkin tuntevat itsensä tarpeettomiksi elämässäsi...mene ja tiedä.
Siis jos nainen osaa tehdä putkitöitä ja vaihtaa autoon renkaat niin se ei tarvii miestä? Sun mielestä mies on ennen kaikkea miehisten hommien suorittaja? Outoa...
joo sitähän mä tarkoitinkin ja olin vielä aivan tosissani.....
Tämän päivän naiset vaativat tasa-arvoa joka asian suhteen. Suomen tasavallan presidenttikin on yllättävää kyllä, nainen. Uskon vakaasti, että tuolloin todella monet miehet menettivät osan miehuudestaan. Mikäli miehet eivät tunne olevansa hyödyllisiä naisilleen, tulee heille turhautumisentunne. Miehen osa ei ole helppo. Itse ainakin joudun silittämään paitani, tiskaamaan, siivoamaan jne. Samalla pitäisi olla illan hämärtyessä uskomaton seksipeto. En ihmettele, että et koe saavasi täyttä huomiota miehiltä. Anna heille edes mahdollisuus tuntea olonsa miehiksi korostamatta remonttitaitojasi ja palkan suuruuttaa. Pyydä jopa apua asioissa, mitkä osaisit ennalta. Tämä sytyttää miehessä kiinnostusta. Tokikaan työpaikan vaihtaminen
ei ole ehkä kuitenkaan ratkaisu asiaan, vaan pienten asioiden huomioon ottaminen. Kyllä sieltä sääliköiden ja vanhojen miesten välimaastostakin miehiä löytyy, kunnollisiakin.
on kyllä ihan se minkä sanoit itsekin, eli tulet toimeen omillasi. Sillä viestität tehokkaasti miehille että et tarvitse heitä, ainakaan saman katon alle, näin ollen sinua ei varmaankaan lähestytä tositarkoituksella. Voi myös olla että ns. hyvät miehet pelkäävät sitä että sinulla on, sanotaanko "varaa" valita monista ehdokkaista. Ei kukaan nainenkaan halua olla ehdokas ehdokkaiden joukossa. Ei miehissä ja naisissa ihan NIIN paljon eroja ole, kyllä miehet pelkää lähestyessä samoja asioita kuin naisetkin. Sinun pitää jatkossa näyttää TODELLINEN kiinnostuksesi vaan paremmin, koska tekstin perusteella näkisin että sinun ajatellaan olevan ainoastaan seksiseuraa vailla.
On sinussa kyllä jotakin vikaa kun työkaverit pitävät vaan "hyvänä tyyppinä" eivät naisena".
Ehkä et kuitenkaan ole tarpeeksi naisellinen Sitten sinulle ei kelpaa "arkityypit" vaikka elämä on enimmäkseen arkea.Melkoinen itserakkaus paistaa läpi jne..
Hei Muuan mies!
En ole nirso, enkä täydellinen. En myöskään hae mitään täydellistä haavekuvaa. Kyllä kolmekymppiset naiset (ainakin omassa ystäväpiirissäni) ovat jo aika tavalla karsineet vaatimuksiaan miehen "täydellisyyden" suhteen matkan varrella..
Mutta totta on myös se, että ennemmin olen kyllä itsekseni, kuin ryhdyn suhteeseen vaan sen vuoksi, että "tämän ikäisellä naisella pitäisi olla parisuhde". Tunnen myös tapauksia (usein naisia), jotka pysyvät onnettomissa liitoissaan tai vaihtavat suhteesta heti toiseen lennossa vain sen vuoksi, etteivät ole ikinä oppineet olemaan itsekseen ja pelkäävät yksinään elämistä..
Ja anteeksi besserwisseröinti, mutta puhuin ARKKItyypeistä en arkityypeistä, kaivapa sanakirja esiin.. :)
Hei!
Kolmenkympin pinnassa olevat miehet etsivät tuleville lapsilleen äitiä. Työssään menestynyt urarainen antaa itsestään sellaisen kuvan, että hän viihtyy työpaikallaan, ei siis kotona lasten kanssa eikä lapset ehkä muutenkaan ole hänelle tärkeitä. Hän on ehkä jopa kylmä tai välinpitämätön lapsia kohtaan. Uranainen antaa myös itsestään määrätietoisen kuvan, siis kuvan ihmisestä joka saattaa ehkä erota. Ei kukaan mies halua sellaista puolisoa ja äitiä lapsilleen. Ei millään pahalla.
Jopas oli hurja yleistys!
Toivottavasti haluat vain provosoida, etkä aidosti luule moista?! Jos yleinen käsitys työssään menestyvistä naisista on moinen (huono äiti, kylmä ja välinpitämätön jne..), niin kyllä tässä alkaa hahmottua ongelman ydin ja syy siihen, miksi kaltaisiani naisia on niin paljon vapaana - ennakkoluulot!
Ja kuten jo ensimmäisessä vastakommentissani totesin, en pidä ollenkaan huonona vaihtoehtona ns. "valmista pakettia" eli eronnutta miestä, jolla on jo lapsia. haluan itse äidiksi, mutta se ei ole minulle mikään pakkomielle. Itselläni on useita läheisiä kummilapsia (yksi jo lähes teini-iässä) ja heidän sisaruksiaan, joiden kanssa vietän aikaa säännöllisesti. Juttelen myös mielelläni lasten kasvatukseen ja perheeseen liittyvistä asioista lapsia omaavien ystävieni ja työkavereideni kanssa.
Ja sitten tuo uskomaton erokommentti: "Määrätietoinen nainen = saattaa ehkä erota?" Ja milläköhän perusteella?
En tiedä, pitäisikö tuollaisille itkeä vai nauraa.. :)
Hmm, pisti pahasti silmään tämä: "Työssään menestynyt urarainen antaa itsestään sellaisen kuvan, että hän viihtyy työpaikallaan, ei siis kotona lasten kanssa eikä lapset ehkä muutenkaan ole hänelle tärkeitä."
Miehillä on yhtäläinen oikeus/ velvollisuus pitää isyyslomaa. Miksi naisen pitäisi pysyä lasten kanssa kotona? Itseasiassa, jos miehet käyttäisivät oikeutensa isyyslomaan, ei naisia voitaisi syrjiä esim. työpaikan haussa perheen perustamisen vuoksi. Jos miehet pitäisivät isyyslomansa tällöin molemmat osapuolet voittaisivat.
Naiset voivat hoitaa lapset ja unohtaa uransa, jos lapsia kerran haluavat.
Itke tai naura mutta näin se vähän on. Empaattiset ja pehmeästi puhuvat lasten- tai sairaanhoitajatyyppiset naiset saavat miehen polvet notkahtamaan ja sydämen sulamaan tuhat kertaa tehokkaammin kuin mikään muu. Ne naiset ovat jalokivikastia. Sen jälkeen tulevat nämä "tavalliset", ja itse asiasssa kovat uraihmiset löytyvät sieltä toisesta ääripäästä eli sieltä valitaan kaikkein viimeiseksi. Ei voi mitään.
...aivan, näin toimii tasa-arvo työelämässä. Miehille kaikki ja naisille joko-tai...
Onneksi nykynaiset jo jonkin verran uskaltavat:
a) lähteä kouluttautumaan ja pyrkimään takaisin työelämään lasten kanssa vietettyjen kotivuosien jälkeen
b) luoda uraa ja siirtää lasten tekemistä myöhempään
c) etsiä ja löytää miehiä, jotka ovat valmiita jäämään koti-isiksi
...kunhan me vielä oppisimme olemaan tuntematta turhaa "huonoa omaa tuntoa" tekemistämme valinnoista ja unohtaa syvään juurtuneet, auttamattoman vanhanaikaiset patriarkaaliset ajattelutavat! :)
Juu maaseutukulttuurissa naiset kyllä kasvatetaan näihin uskomuksiin. On se niin kumma että viimeisten vuosien aikana tämä kaupunkilaiskuttuuri ja maaseutukulttuuri törmäävät yhä rajummin yhteen ? Lieneekö syynä se että maaseututaustaiset (lue vanhemmat kotoisin maaseudulta) ihmiset ovat junalla tunkeneet sankoin joukoin kaupunkeihin, jossa ihmiset ovat jo pari sukupolvea saaneet tasa-arvoisen kasvatuksen ja koulutuksen.
Tosi on että maaseutuarvot eläköön maalla (samoin ne omaksuneet ihmiset) ja kaupunkilaiset kaupungissa. Silloin kummillakin on hyvä olla.
Kannataisi lukea tuota avioerotilastointia, minkälaisen naisen mies jättää... Juuri tämän pullantuoksuisen sairaanhoitajan, joka on ollut hoitovapaalla viimeiset kymmen vuotta. Ja kukas tämän ihanaisen miehen on sitten vampannut, no se uranainen tietenkin.
Miksi näin ? Aivan yksinkertaisesta syystä siksi, että mies on äärettömän laiska otus ! Uranaisen kanssa eläessä mies ei ole yksin vastuussa perheen taloudellisesta tilanteesta ja kaikkia miesten hommiakaan ei enää tarvitse tehdä itse. Ja saahan sitä korvapuustejakin jo kaupasta paistovalmiina !
Ei sille voi kun itkeä. Nykyisen mieheni entinen vaimo oli akateemisen koulutuksen saanut ja urallaan edennyt pitkälle. Halusi siihen soppaan tekaista vielä neljä lasta. Lapset hän halusi sen vuoksi, koska piti näyttää ystäville ja työtovereille olevansa rautainen nainen. Herjasi miestäni kaikesta. Mieheni ei kokenut elävänsä ihmismäistä elämää. Samalla siinä taisi mennä avioliiton ulkopuoliset suhteet ja pahoinpitelyt miestäni kohtaan. Uhkasi aina erolla ja mieheni ottikin sitten yllättäen eron ja sitä tämä rautarouva nyt kostaa lopun ikänsä. Itsekäs kusipää akka, jolle oma ura ja hyvinvointi vain merkitsevät!
Onneksi nykynaiset jo uskaltavat:
a)lähteä kouluttautumaan ja pyrkimään työelämään lasten kanssa vietettyjen kotivuosien jälkeen.
tämä varmaan pitää paikkansa, mutta kohta b) ja c) hieman epäilyttää;luoda uraa ja siirtää lapsen teko myöhemmäksi sekä etsiä ja löytää miehiä, jotka ovat valmiit jäämään koti- isiksi.
Epäilenpä, että se lapsenteko on vain naisen suunniteltavissa ja että niitä miehiä löytyy niin vaan iskettäväksi kotikäyttöön. Tyypillistä uranaisen ajattelua; omaa itseään vaan ja milloin lapset olisi hyvä tehdä "sopivan miehen" kanssa.
Käyttämättömänä.
Samapa se on ilmiö täältäkippäe.
Te, Arvoisat pitkälle koulutetut naeset, annatte ympärillenne sellaisen kaiken analysoivan ilmaisun ja ilmeen, että todella karkotatte miessakin pois.
Miekin olisin tyytyväinen Yhteen Naiseen.
Muuta ominaisuutta en ennakolta aseta, kuin että on nainen.
(Miestäkin olen joskus ajatellut, mutta heti alkuunsa tökkää: EII)
Kaiken muun sitten voisi sovitella yhdessä. Sovitellakin osaisin, kunolen Akavalaisena luottamusmiehenä pitkään toiminut.
Kertomasi akat Naiset todella asettavat - ehkä huomaamattaan - rajoituksia sille miehelle.
Joku on sanonut, että riittäisi, kunhan ei juo.
Ei riitä! Lisää keksintöjä oli itselläsiskin..
Miettinyt oilen, että tässä menee hyvä mies käyttämättömänä hukkaan....
Kun en osaa vielä tupakoida, viinakin maistuu pahalle, vaikka kyllä olut saunan ja lasi parikin viiniä hyvän aterian kruunaavat, mut humalat jäi sinne teinikokeiluihin..
Riitelijäksi minusta ei ole, mieluummin selittelen. En hillu öisin retkillä, mmieluusti jos jähdetään, yhdessä jos oslisi Hän..
Käsilläni osaan tehdä, mm kakut, ruuat, rakentamiset, mattopiiskan heilunnat..
Tanssiakin osaan, vaikka polkkaa, jenkkaa, mut se lavatango... oooh... Runua rustaan, proosaa rakennan. Vilosohvointia veisaan, kuuntelen kultaani. Saunan sulle lämmittäisin, taljoilla makoilisimme takkatulen loimussa.
MUTTA akat Naesille ei kelepoo Romantiikka.
He Rakastuvat Renttuihin! (e o oma keksimäni ilimaus)
Liekö minnä sit hampuusi, kun sen korkeakoulututkinnon menin tekemään...
noo joo, täytyy sanoa, etten minäkään kovin ilahdu, jos daamiehdokas tuoksuu tupangille, vanhalle ja uudelle viinalle, haisuvesille, hielle, pskll... Ja silmät harittaa, kajaalit kaulalla, hiuspehkula níin kova, ettei kantopommikaan aittaisi sormia siveltäväksi pääsemään. Korkokengät nuljahtelee, sukahousut syltyssä nilkoista. Kieli sammaltaa samaa sörsselströmmiä.
Se tyylisiä Akateemisia IsänmaanToivoja-Naisia kulmilla liikkuu.
Sitten vielä itkua tihustavat, kun Parkettiveitsi menikin toisen mukaan. Taas....
Kerrohan miksi heistä pitäisi lähestyä?
Ja MITEN pitäisi lähestyä?
Jo tänne kirjoittajista usea ILMOITTAA, että inhoavat vonkaajia.
Ei teille kelpaa vaikka miten päin ns Kunniallisena itseään pitävä Palvelijamies yrittäisi vihjata....
huuoooohh..
Onko Sinunlaisia miehiä vielä olemassa?
Olin aivan ihastunut lukiessasi tekstiäsi, juuri sinunlaisesi ajattelija ja toiminnan mies saa minun sieluni laulamaan. Huumori on niitä elämän tärkeimpiä asioita ja sitä sinullä tuntuisi olevan.
Olen elämääni tyytyväinen muilta osin, kun vaan jostain kävelisi tuohon lämmin hyväsydäminen sielunkumppani.
Tupakkaa en ole oppinut polttamaan ja alkon käytössä on samat tavat kuin sinulla.
NYt kiirehdin töihin.
ps. Olet elämäni ensimmäinen kenelle vastaan chatissä.
Missä vika?
Sanoisin, että aika simppeli juttu. Vika on siinä, että sinä et pysty hyväksymään elämän koulimaa itseäsi vanhempaa "gubbea", jolla riittäisi selkärankaa selviytyä kanssasi ja keskenkasvuiset poikaset, joista sinä pitäisit, eivät vielä tiedä itsekään, mitä haluavat. Miten he muka uskaltaisivat kajota naiseen, jolla on hyvän statuksen lisäksi vielä melko vahvasti luonnettakin?
"Hyvä jätkä töissä..."
Mitäpä, jos katselisit seurustelutarkoitusseurasi aivan toisen ammattialan piiristä? Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että aika monet ovat sitä mieltä, että kuormasta ei syödä?
Mitä "miesten töihin" tulee, itse olen pulassa sen saman ongelman kanssa: kun tarvis löytää sellainen nainen, joka lähtee mukaan polttopuita tekemään ja uskaltaa assisteerata tuolla pajalla. Samalla pitäisi olla suvaitsevaisuutta siihen, että äijä ei suostu käyttämään keittiötä vain valmiiseen pöytään istumiseen - minä kun olen huomannut, että aika harvoin saa hyvää ruokaa, jos ei sitä itse laita :P
Ja se ikuinen talouskysymys. Mitäköhän väliä sillä parisuhteessa on, mitä kukakin tienaa? Ei kai kukaan niin tollo ole, että laskee euroja ja selaa laskuja tyyliin sulle,, mulle,,? Yhteinen pankkitili ja sieltä maksetaan se, mitä yhteinen elämä maksaa. Olenko mä jotenkin tippunut kärryiltä, kun kuvittelen, että parisuhteessa pelataan yhteiseen pottiin MEille? Sinkut ja sitoutumattomat tietty ovat omillaan.
vaan kelvata kukaan sulle? Jos tällänen ujo nörtti uskaltaa lähestyä upeita 30 naisia niin miks ei sitten muut. Kyllä se vika täytyy ihan toisaalla olla. Kuva auttaisi asiaan... Saatat olla vaan "ihan kiva", siihen viittaa vahvasti myös tää pelkkänä hyvänä tyyppinä pitäminen. Ja siihen kun yhdistää ylpeyden ja äijämäisen meiningin niin ei tarvii ihmetellä miksi on yksin. Niin ja eikös ne hyvät miehet ole kaikki jo varattuja kolmen kympin jälkeen. Ootko aatellu katella nuorempia? Opettele tekemään aloitteita!
Jonkinlainen alemmuudentunne ehkä. Mitenkäs olisi tosiaan jos katselisit aivan toisen ammattialan ihmisen kaveriksesi. Hän voisi olla jo elämän kypsyttämä n. 40-45 vuotias. Olen kuullut tällaisista liitoista joissa mies toimii käytännönläheisessä työssä ja nainen on virkaihmisiä. Vastakohdat tässä mielessä täydentävät toisiaan.
Seurustelin pitkään juuri sellaisen naisen kanssa jollaiseksi itsesi kuvailit. Suhde ja nainen olivat kuin unelma minulle. Nainen oli korkeammin koulutettu (lisensiaatti) kuin minä (amk-koomikko), ja tulotkin olivat aivan toista luokkaa kuin itselläni. Kaikki rullasi hienosti ja arvelin jo, että vietämme loppuelämämme yhdessä...
Satui kuitenkin siten, että minua kohtasi työttömyys ja alallani olivat työpaikat silloin kiven takana. En jäänyt kuitenkaan laakereilleni lepäämään, vaan täydensin opintojani ja muutenkin aktivoin itseni moniin eri asioihin.
Tätä tilannetta ei naisystäväni vain kestänyt. Viimeiset kaksi kuukautta olivat suhteessamme varsin myrskyisät ja "onnellinen" tarinamme päättyikin omituisen ilmapiirin vallitessa.
Muutaman kuukauden kulutua, kun tunteet olivat hieman tyyntyneet käsittelimme asiaa tyhjentävästi ja sain kuulla syyn suhteemme päättymiseen: naisystäväni häpesi työttömyyttäni!
Vaikka ihmisinä sovimme täydellisesti yhteen, tämä nykyajan tuttu vitsaus koitui suhteemme kohtaloksi.
Tämä opetti minulle sen, että mikäli haluaa pelata varman päälle ihmissuhteissaan, kannattaa "tyytyä" oman yhteiskuntaluokkansa naisiin.
Ajatuksia/kannanottoja kaivataan?
Palautetta, ole hyvä :)
>>"Vaikka ihmisinä sovimme täydellisesti yhteen, tämä nykyajan tuttu vitsaus koitui suhteemme kohtaloksi"
Naisystäväsi ei hyväksynyt työttömyyttäsi, ja silti sovitte täydellisesti yhteen. Vähän ristiriitaisen kuuloista mun mielestäni? Sitä joko hyväksyy toisen tai sitten ei.
>>"Tämä opetti minulle sen, että mikäli haluaa pelata varman päälle ihmissuhteissaan, kannattaa "tyytyä" oman yhteiskuntaluokkansa naisiin"
Kuulostaa taas katkeralta. :)
Millaisen suhteen saat aikaan, jos "tyydyt" johonkin naiseen? Mulla on aika vähäinen kokemus kauniimmasta sukupuolesta, mutta sen tiedän ettei kovin paljon suurempaa loukkausta voi sanoa kuin tuo "toiseen tyytyminen"...
Sinä olet omanlaisesi. Naisetkin ovat omanlaisiaan. Joka toinen avioliitto päättyy eroon tässä maassa. Mitä tästä voi päätellä?
Miksi muuten kutsut itseäsi amk-koomikoksi?
"Amk-koomikko" oli opiskeluaikojen sanonta, kun ihmettelimme koulutuksemme heikkoa tasoa.
Se "tyytyminen" (johonkin ihmiseen) olikin tarkoitettu pieneksi provokaatioksi.
>>"Se "tyytyminen" (johonkin ihmiseen) olikin tarkoitettu pieneksi provokaatioksi."
Selvä. Provosoimisella on yleensä jokin tavoite. Mikä oli sinun tavoitteesi?
Tarkoitukseni oli saada esiin erilaisia mielipiteitä ko. aiheesta.
Ehkäpä näin oli parempi, sillä suhde punnitaan
silloin kun menee huonosti. Todennäköisesti ero olisi tullut vastaan jossain vaiheessa kuitenkin. Löydät kyllä varmaan paremman naisen itsellesi. Sellaisen, joka pysyy Suomen taloustilanteiden vaihteluista huolimatta.
t.Hesse
Tjah...no onpa kyllä kumma, jos nainen tuommosen syyn takia lähtee, luulenpa, että suhde olisi jokatapauksessa loppunut syystä tai toisesta. Itse seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka myös jäi työttömäksi, maksoin laskut, ruoan, vuokran jne. vaikken mikään hyvätuloinen olekaan. Ei se työttömyys mua häirinny, tykkään kuitenkin toisen eteen tehdä kaikennäköistä ja auttaa jos vaan mahdollista. Ainoa vaan, että ukko ei taasen ollut valmis etsimään uusia töitä tai kenties kouluttamaan itseään, jäi laakereille lepäämään ja piereskelemään sohvalle. Että siitä ne riidat tais enemmänkin syntyä. Että olis edes yrittänyt.
Itse olen it-alalla ja aikoinani huomasin saman, että miehet ei hevin kestä naisen "paremmuutta". Enkä tosin itsekään kestänyt mitään duunaria muutamaa kuukautta kauempaa, jos on ihan eri maailmoista niin ei se suhde toimi pidemmän päälle. MUTTA sitten tapasin ihanan brittimiehen kymmenisen vuotta sitten! Ollaan naimisissa ja meillä on kolme lastakin siunaantunut. Edelleen olen mieheni lumoissa, ollaan samalla alalla ja muutenkin taustat hyvin samanlaiset. Työpaikalta tämän ihanuuden pokasin. Täytyy myös myöntää että mies on minua fiksumpi ja hänellä on itsetunto kohdallaan. Odota vaan kyllä se oikee vielä löytyy...
Allekirjoitan mielipiteesi täysin! Suhde tuskin olisi kestänyt vuosia (puhumattakaan vuosikymmenistä), jos moinen pieni "kompurointi" oli ylitsepääsemätön asia...
Kummallista kyllä, olemme edelleen melko hyviä ystäviä!
...kohdallesi olisi osunut brittiläinen duunari?
Älä ota ilkeilynä, mutta kun olen esimerkiksi seurannut naispuolisten työkavereideni ihmissuhdesekoiluja, niin tärkein asia tuntuu olevan, että mies on ulkomailta! Kaikki muut seikat ovat toisarvoisia...
Ensiksikin tuosta otsikostasi, sinäkin luulet, että miehet pelkäävät sinua, jos eivät ota yhteyttä. Minä ainakin kartan sinunkaltaisiasi naisia, jotka heti ajattelevat, että mies "pelkää". Ehkä kyse on vain siitä, etteivät he halua ottaa sinuun yhteyttä, ei siitä, että he pelkäisivät sinua. Oletko ajatellut tuota?
"Jostain syystä tuntuu, että pelotan miehiä. Tuttavapiirissäni on monia muitakin menestyviä 30 vuotiaita naisia, jotka tuskailevat saman ongelman kanssa: Vastaan tulee joko netin täydeltä epätoivoisia nörttejä tai sormustaan baarissa irti nyhtäviä varattuja säälikkeitä tai sitten itseä reippasti vanhempia gubbeja. Ja työympäristössä tapaamani miehet pitävät lähinnä "hyvänä tyyppinä" eivät Naisena."
Eikö tuossa ole ristiriita? Saattehan te yhteydenottoja. Miehet vain eivät ole sellaisia kuin sinä haluat. Eli sinun pitää muuttaa kriteereitäsi tai etsiä itse sellainen mies kuin haluat.
Terve Tane!
Hyviä pointteja, sallinet puolustuksen puheenvuoron? :)
Niin, sitähän tässä tuleekin miettineeksi, että jos kyse on siitä, etteivät halua lähestyä, niin miksi? Olen miettinyt, että oman alan mukavat miehet pelkäävät (noniin, taas..) mm. leimautumista kuormasta syöjiksi, kun alallani ei tosiaan paljoakaan naisia ole ja piirit ovat pienet. Tai että he eivät yksinkertaisesti halua samalla alalla työskentelevää tyttöystävää?
Annanpa esimerkin, kommentteja: Tuttu mies työympyröistä. Elää jonkinlaisessa on-off suhteessa. Suhteensa ollessa on-tilassa flirttaa minulle, suhteensa ollessa off-tilassa ei flirttaa eikä vastaa flirttiini. Olen jopa pyytänyt tätä herraa kahville hänen ollessaan sinkkuna, ei lähtenyt.
Johtopäätös: Kanssani on turvallista flirtata, kun on varattuna, sillä tällöin asia ei minun puoleltani etene minnekään. (Kerran varattuun hairahtaneena en samaa virhettä uudestaan tee).
Ja käynpä nämä ärsytystä herättäneet luokittelemani arkkityypit vielä kerran läpi:
- Nettinörtti. Lahjakas kirjoittaja, hauskaa tekstiä meilitse. Livenä sitten sosiaalisesti kyvytön ja lopulta yleensä jotain ihan muuta, kuin on kertonut.. Eräskin suuttui, kun en ensimmäisten treffien jälkeen ollut sulaa vahaa.
- Varatut. Been there, done that. Never again. Vrt. kommenttini ylempänä.
- Vanhat gubbet. Ne "arrogantit tytöttelijät".
Nämä tyypit siis käyvät päälle, kuin yleinen syyttäjä. Ja tiedän, etten ole ainoa ikäiseni nainen, jota asia nyppii..
Ja jos kriteerini on "muuta, kuin ylläluetellut miestyypit" niin eikö se anna kuitenkin aika paljon liikkumavaraa kriteereiden puitteissa? :)
En ole ihan varma halusitko vain pohdiskella vai tehdäkin 'ongelmallesi' jotain. Kuvauksesi kuulosti tutulta: itsekin olen sinkkuna ollessani ihan hyvin hoitanut nk. miestenkin hommat kotonani, olen hyvinkoulutettu ja matemaattis-looginen ajattelukin sujuu ihan hyvin :)
Sinusta poiketen, käytän kyllä korkokenkiä ja tyylini on muutenkin naisellinen (mutta ei hörhelöitä eikä teinikuteita).
Olen havainnut, että miehet tosiaan haluavat olla tarpeellisia naisilleen. Siispä annan auttaa, enkä yritäkään päteä. Itse sitten vastapainoksi silittelen hänen paitansa. Minulle kun on ihan samantekevää mitkä kotityöt minä teen, kunhan vapaa-aikaa jää suunnilleen yhtä paljon molemmille. Itse asiassa kumppanini ovat vasta hyvän ajan kanssani seurusteltuaan edes huomanneet, että itse asiassa ihan hyvin pystyn tekemään useimmat niistä asioista, jotka he ovat puolestani hoitaneet :)
Eli lyhyesti: miksi tuoda niin korostetusti esille sitä itsenäisyyttä, jos siitä aiheutuu ihmissuhderintamalla ongelmia?
Omalta kohdaltani myönnän tämän: olen kranttu. En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen 'pätevänä', korkeasti koulutettuna tai jokapaikan remontti-reiskana. Olen nainen, mutta oppinut vain yksinkertaisesti pärjäämään elämässä olematta erityisen riippuvainen muista (miehistä tai naisista). Ajoittain tarvitsen miehistä apua fyysisesti raskaissa kodin kunnossapitotöissä, joskus käytän ammattilaisia kuten sähkömiehiä. Ensin tietysti yritän itse ja monesti onnistun. En ottaisi miestä elämänkummpaniksi vain siksi, että sillä on rahaa, hyvä ammatti, on kätevä kodin tai auton kunnossapitäjänä jne. Epäsosiaalinenkaan en ole, olen vain oppinut viihtymään yksin, vaikka takana on pitkä parisuhde. En kuitenkaan pahastuisi, jos voisin jakaa elämäni jonkun vertaiseni (ei siis kaltaiseni) miehen kanssa. Olen määrätietoisesti tyrmännyt kaikki (lähes..) luuserit, varatut, säälittävät, nörtit, ym. epämääräiset. En väitä että kunnon miehet pelkäisivät minua, kyllä niitä tuohonkin porukkaan mahtuu, mutta kun tiedän etten kestäisi heissä niitä piirteitä, jotka ärsyttävät jo ensitapaamisella.
Kaikesta huolimatta yksi kandi on vuoden verran nurkissa pyörinyt. Hän on nimenomaan arvostanut oma-aloitteisuuttani ja tahtoa pärjätä. Arvostaa sitä, että kykenen tekemään ns. miestenkin hommia kotona, en ole hänestä taloudellisesti riippuvainen vaikka mies onkin huomattavasti vauraampi, paremmin toimeentuleva. Mies on itse ollut valmis jakamaan yhteiselämämme niin, että tulot ja menot ovat "yhteiset" eli hänen suuremmilla tuloillaan ei ole merkitystä. Mutta, - jollen opi joustamaan, ymmärtämään etten itse ole sen täydellisempi kuin hänkään, ymmärtämään sitä että hänkin sietää minun omituiset piirteeni ja rakastaa minua niistä huolimatta.... niin. Minä se itsekäs olen ja myönnän vilpittömästi ja elän seurauksien kanssa.
Hei kranttu...
Toisaalta ymmärrän kantasi, mutta väkisinkin tuli mieleen: miksi sinun täytyy olla erityisen riippumaton? Ymmärrän, ettei ole hyvä olla toisesta täysin riippuvainen, mutta täytyykö mennä toiseen ääripäähän?
Kerrottuasi toisinaan tulevasta miehisen avun tarpeesta jatkat sanoen "En ottaisi miestä elämänkumppaniksi vain siksi, että sillä on rahaa, hyvä ammatti, on kätevä kodin tai auton kunnossapitäjänä jne.". No ei tietenkään näin! Ensin täytyy olla sitä jotain sähköä ja vetovoimaa, yhteistä pohjaa jolta ponnistaa. Jos toinen sitten haluaa auttaa, miksi pitäisi olla niin älyttömän itsenäinen ja todistella että pärjää ilman apuakin? Mitä elämästäsi katoaisi tai joutuisi uhanalaiseksi, jos voisit olla tarvitsevakin? Kaipa sinulla on tähän oma syysi...
Kerroit sitten, että joku arvostaa nimenomaan sitä, että teet itse. No mikäs siinä sitten, silloinhan homma toimii molempien puolelta. Silloin vain voi miettiä että kannattaako tästä pitää kiinni, jos koko ihmissuhderintama tuntuu tästä itsenäisyydestä köyhtyvän ja alkaa vaikuttaa pelottavalta naiselta miesten silmissä, kuten alkuperäinen kirjoittaja ilmaisi.
Mietin omasta tuttavapiiristäni, joka on verrattain laaja 30 vapaita miehiä ja löytyi 1. Itse olen 32 vuotias varattu. Olisiko kyse siitä, että juuri sen ikäiset miehet, joita etsiskelet ovat aika laajasti varattuja?
olet vain myöhässä. Olen jo varattu. Vaimoni on kaltaisesi nainen. Älykäs, viisas ja omillaan toimeentuleva.
Minulla meni pitkään, ennenkuin uskalsin lähestyä naista hänessä, vaikka ihmisenä olimmekin tunteneet jo pitkään. Kyse ei niinkään ollut itsenäisyydestä, vaan siitä, ettei hän vain vaikuttanut kiinnostuneelta kenestäkään muuten kuin kaverina.
Ehkä sinullakin on näin? Viestität olemuksellasi niin voimakkaasti sitä, ettet tarvitse ketään ja siksi kaikki jättävät sinut rauhaan. Flirttailukin kannattaa opetella, jos haluaa seuraa. Älä kuitenkaan yritä muuttaa itseäsi kokonaan, meitä älykkäistäkin naisista pitäviä miehiä löytyy myös, jos vain annat meidän tulla lähelle.
Herra Suomalainen, kiitokset kommentistasi!
Kiinnostaisi kuulla tarkemmin, mikä esti sinua lähestymästä "naista hänessä" - siis nykyisessä vaimossasi? Oliko välillänne flirttiä tms. ja kumpi teki aloitteen? Mistä siis lähti alkusysäys?
Laajemmin pohtien, mikähän sitten mahtaa olla se kultainen keskitie, ettei vaikuttaisi liian itsenäiseltä eli "ettei ole kiinnostunut kenestäkään, kuin kaverina" muttei silti tyrkytä itseään? Miehiä kyttäävää hyeenaa kun minusta ei vaan saa. :)
Aloitteentekokyvyssäni toki olisi parantamisen varaa ja flirttailenkin aika varovasti, mutta tyrkyksi en ryhdy. - "Akka on siis vielä kaiken lisäksi ylpeäkin!" :)
Voi tosiaan olla, että viestitän olemuksellani liiaksi itsenäisyyttä. Uskon tuohon kommenttiin, monet tässä keskustelussa ovat sitä veikanneet. Kuitenkaan ilmeisesti keveitä heittojani miesystävän tarpeesta ei siis oteta vakavasti? Ympäristössäni vaikuttavilla miehillä on kyllä selkeästi tiedossa, että olen sinkku. Pitäisikö siis asiasta pitää isompaa meteliä? Tuskin..
Pieni tarkennus muuten tuohon "kuormasta syömisen dilemmaan":
En puhu oman työpaikkani miehistä vaan työympäristöni eli tämän alan, jossa usean eri firman ammattilaiset työskentelevät usein projektikohtaisesti saman keikan kimpussa. Enkä siis ole kollegoitani pokailemassa, vaan työympyröissä törmään kiinnostaviin miehiin nimenomaan eri firmoista ja eri ammateista, kuin minä.. Sitä en laskisi kuormasta syömiseksi.
jopas nyt, mulla on tuttavapiiri todella laaja ja itseni mukaanlukien vapaita ukkoja on paljon, 28-36 v. Samanikäisiä tai edes lähelle naisia ei sitten olekaan. Olemme kaikki kädentaitoisia, osa todella moniosaajia, kukaan ei ole atk-, akateemikko-, toimisto-, tai mikään muukaan vastaava tyyppi vaan kaikki oikeita töitä tekeviä, osa yrittäjiä reippaita miehiä joilla suurin ongelma on ettei löydy sellaista naista joka ei ole aivoton kana tai tolkuton uraohjus. Kai se on enemmän toimistorotat jotka perheellistyy ja lisääntyy heti kun 25 on mittarissa ja sillai.
Mitä tulee tohon työpaikan hyvä tyyppi-ilmiöön niin olet viestittänyt kaikille olevasi melkein mies ja ettei sinua saa yrittää tai että se on ainakin turhaa koska et suostu.
Oletko aktiivinen etsijä vai paikallinen ihmettelijä?
Niin, kun miesten kuuluu tehdä se aloite. Onko se sitten reilua vai ei? Naisten markkinat on vallalla, tällaista siitä seuraa. :)
Mutta asiaan. Minä en kovin helpolla lähestyisi työpaikalla. Siinä on niin paljon muutakin huomioon otettavaa.
No enpä kyllä kovin usein ravintolassakaan tee aloitteita. Harvakseltaan, mutta joskus. Mitä jää käteen?
Harrastukset, yhteisöt, järjestöt...? Joissa ehkä löytyisi jotain yhteistä. Ehkäpä.
Mutta sun mielestä mies, joka ei tee aloitetta, pelkää? Miksi näin. Jos hän ei vaan koe lähestymistä mielekkääksi? Pitäisikö sinunlaisten naisten lähestyminen olla ykkösprioriteettina miehillä?
Puhut miehistä ryhmänä, mutta kuka sinulle voi vastata kaikkien miesten puolesta? En minä ainakaan. Vaikeata. :-)
Mitähän haet tällä kirjoituksellasi.
Lopputili? Ei nyt ehkä lopputiliä, mutta jotain uutta kannattaa aina kokeilla, kun vanhat keinot eivät tuota tulosta!
Ja aiheeseen sopiva linkkivinkki: selibaattipäiväkirja, jos et ole vielä tutustunut.
http://www.uta.fi/~tlmihap/celibacy/1.html
Unohdetaan nyt ulkonäkö kriteerit sillä kaikkia ei sillä saralla voi miellyttää.
Tämä on nyt nojatuolipsykologiaa ja paljoa pohtimista sillä itse en, iästäni johtuen, ole törmännyt uranaisiin parinmuodostuksen merkeissä.
Olen kyllä deittaillut yliopisto-opiskelijoita, mut ne suhteenpoikaset ei vaan ole toiminut. Syyki on helppo nimetä minä tahdon muksuja piajn. Kun yleensä naisten suusta kuulee, sit ehkä josksu kuhan on vakityö ja opinnot on suoritettu loppuun. Käytännössä se kestää 7-10 vuotta ja silloin ollaankin kolmekymppisten ikisinkkujen kerhossa.
Uskoisin että kolmekymppinen mies alkaa ajatella jo perheen perustamista ja varmaan jo ympäristökin alkaa painostaa siihen. ITse ainakin etsisin potentiaalista äitiehdokasta, en niinkään menestyvää uranaista jolla on enemmän panoksena työpaikalla kuin perheen parissa. Eikä siinä merkitsisi niinkään se, olenko jo isä vai en.
Ja on totta että työhönsä/harrastukseensa motivoituneet miehet eivät "syö omasta kuormasta" jos se juttu ei toimisikaan, eikä huvittaisi vaihtaa työpaikkaa yms. Niin olisi kovinkin hankalaa jatkaa eteenpäin. Niin se vain on, sen takia minä en ole iskenyt luokkakavereitani tai kokeillut... edes ajatellut iskeväni seuraa harrastuksien parista, jos olen ajatellut ottaa harrastuksen tosissaan jotkut harrastukset sitten taas =) no niin.
Taitaa myös olla että miesten ajatusmalli on vanhanaikainen. Poikamiehinä olemme kyllä tottuneet siivoamaan ja laittamaan (hyvääkin) ruokaa, silittämään omat vaatteemme. Mut siitä huolimatta aivoissa on osittain miesten ja naisten työt erillään. Ja jos toinen haluaa todistaa pärjäävänsä hyvin yksinkin "minä itse" periaatteella niin on se oikeasti turhauttavaa. Miehet tuntevat itsensä tarpeettomiksi, ja pian kuuleekin sitten "Sinä et taaskaan tee mitään" mut minkäs teet.
Ja onko menestyvää, fiksua ja filmaattista naista vaikea lähestyä? -Ehdottomasti tulee turhia suorituspaineita ja moni ujompi ja epävarmempi mies etsiikin mukavemman ja helpomman oloisen yksilön käsitellä.
Mistä teitä edes tapaa? En tunne henk. koht. kuin muutaman uranaisen ja ne ovat jo tyytyväisesti naimisissa.
Suosittelen kyllä että vaihdat uranaislookin vähän rennonpaan tyyliin ollellsasi vapaalla liikkeellä ja jätät sen mainostamisen siitä että pärjäät vallan hyvin omillasikin. Niin ehkä joku ritari uskaltaisi lähestyä. Mulle kyllä tulee hyvä mieli jos saan vaihtaa tien päällä puhjenneen renkaan toisen puolesta vaikka hän hyvin osaisi tehdä sen itsekin.
Mitäs jos minä kirjoittaisin tänne?
Olen 250 cm pitkä. Painan 180 kg. Minulla on kalju pää johon on tatuoituna pääkallon kuvia. Pukeudun nahkaan ja ketjuihin. Tuntuu etten löydä mistään sellaista tavallista tytteliä. Pelotanko naisia?
Kuvailit juuri sellaisia ominaisuuksia mitä miehet todella hieman ehkä pelkäävät. Tajusit sen itsekkin mutta päätitpä kirjoittaa sen tänne.
Oma paha on soppasi. Et kaipaa miesten huomiota, kaipaat vain että joku tulisi ja sanoisi että olet pelottava olet ihailtu olet mahtava.
Rakkautta sinä kaipaat. Et kunnioita itseäsi. Siksi tekeydyt äijäksi.
Luulen että juokset itse karkuun äijiä jotka ovat naisellisia. Mieti sitä!
Olen yrittänyt etsiä tavallaan sinunlaista naista jo jonkun aikaa. Ei sillä, naisia kyllä saan tarpeen mukaan, mutta nainen jonka kanssa vois oikeasti puhua jotakin muuta kuin ainaista lässytystä, niin eipä ole näkynyt...tai sitten ne on vaan kavereita.
Työpaikka romansseihin en ala, harrastukset ovat miespainotteisia. Joten jäljelle jää lähinnä ravintolat jne. Voi kun edes kerran sais siellä puhua naisen kanssa jonka päässä liikkuu yli 5 aivosolua, joka haluaa muuta kuin yhden panon tai minun maksavan laskunsa kun on ite persauki tai muuten tottunut miesten häneen osoittamaan huomioon.
Pointti, en tiedä missä fiksut naiset ovat. Jos tietäisin niin olisin siellä....tai tiedän. Ne on kotona miestensä kanssa.
olla aika tyytyväinen itseesi ja tilanteeseesi. Näin olen lukevinani rivien välistä, mutta herätitpä keskustelua. Uskon että tulevaisuutesi on valoisa jos olet sitä mitä kirjoitat, jossain vaiheessa joku mies ylittää rimasi. Hiukan huolettaa miksi nörtit sinusta kiinnostuu, se tuntuu kummalliselta. Ehkä vaan pidät suurimpaa osaa miehistä nörtteinä. Toivottavasti biologinen kellosi kerkeää herättää ajoissa...
meininki on sellanen että jos omistat tietokoneen ja silmälasit, niin olet nörtti!
Ongelmahan on siinä että ei sulle kukaan kelpaa. Jos älykäs ja kaunis nainen tosissaan tykkäis jostain niin kyllä ottais sen tosta vain!
perin merkillistä tosiaan. Minä tutustuisin mielelläni kyseisiin naisiin mutta jostakin syystä heitä taas pelottavat nuoremmat miehet. Ehkä siinä on yksi syy miksei teillä ole miehiä. Ehkä kuljette mukavien miesten ohi vain siksi että olette ennakkoluuloisia :-)
Satutko tuntemaan ketään ikäistäsi joka pitää nuoremmista miehistä?
Hei nuori mies!
Surukseni minun on todettava itseni ja muutaman muun sinkku-ystävättäreni puolesta, että mielelläänhän sitä nuorempaakin miestä katselisi, mutta yhtään kypsään ja aikuiseen parisuhteeseen SITOUTUMISvalmista nuorukaista ei ole vielä vastaan kävellyt.
Eräskin tuttavanaiseni totesi, että vanhemmat naiset tuntuvat useasti nuorille miehille vain valloituksia, joilla voi sitten kavereille kehuskella.. Tai säikky tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun "leffa-deittailusta" haluaisi siirtyä eteenpäin suhteessa. No, ehkä hän on vain törmännyt vääränlaisiin nuoriin miehiin?
Joten kerrohan, mistä niitä vakavasta parisuhteesta kiinnostuneita nuorukaisia löytää? :)
Ei saa olla liian ennakkoluuloinen nuoria miehiä kohtaan :( Mitenkähän tuohon vastaisi... minäkin olen ihmetellyt mistä niitä kolmekymppisiä naisia löytyisi nuorille miehille. Kysyitpäs vaikean kysymyksen :)
Haluaisin myös tietää miten määrittelet "nörtin". Onko hän henkilö joka omistaa tietokoneen ja jolla on silmälasit? Jos ajattelet näin niin en yhtään ihmettelekään miksei sinulla ole miestä. Ongelmasi voikin olla se että moni mies pitää sinusta mutta ei uskalla lähestyä sinua koska pelkää sinun olevan ennakkoluuloinen. Ehkä nämä miehet eivät vastaa unelmiesi miestä mutta ovat siitä huolimatta tavallisia mukavia miehiä. Anna heille mahdollisuus :-)
Heips,
luepa vastausviestini otsikolla "Hoh?". :)
Luettelemasi ominaisuudet
"mukavannäköinen, hoikka ja huumorintajuinen ... koulutettu, urallani edennyt"
saavat minut havahtumaan. Olet kenties niin varma omien elämänarvojesi paremmuudesta, että et näe tai arvosta toisenlaisten elämänarvojen olemassaoloa.
Kirjoituksesi perusteella arvioit muita ihmisiä heidän menestyksensä perusteella.
"Vastaan tulee joko netin täydeltä epätoivoisia nörttejä tai sormustaan baarissa irti nyhtäviä varattuja säälikkeitä"
Nämä nörtit ja säälikkeet ovat ihmisiä toiveineen ja huolineen. Opettele kuuntelemaan heitä, saatat oppia jotakin hyvin tärkeää ja odottamatonta.
"Tuttavapiirissäni on monia muitakin menestyviä 30 vuotiaita naisia"
Hmm... Minun tuttavapiirissäni on todella mukavia ihmisiä. Heidän "menestyksestään" en tiedä mitään. Mutta sen tiedän, että tässä elämässä voi menestyä hyvin monella tavalla.
Tämän luettuasi tekee mielesi kenties heti vastata tähän viestiin ja osoittaa säälittävät kirjoitusyritykseni vääriksi kaikin mahdollisin keinoin, mutta silloin toimit juuri niin kuin olet aina oppinut toimimaan.
Mieti mitkä asiat ohjaavat käytöstäsi. Mieti tarvitseeko aina olla oikeassa tai menestyvä. Puhu nörteille ja säälikkeille - ihmisille.
...sinua Sinkkumies tutustumaan myös muihin kommentteihini tämän viestiketjun varrella. Sielä vastauksia myös sinulle.
"Säälittävä kirjoitusyrityksesi", kuten itse kirjoitustasi luonnehdit, oli asiallinen, mutta teet hieman yksioikoisia johtopäätöksiä.
Hyvää jatkoa Sinulle! :)
Entä sitten 30 urallaan vauhtiin päässeet miehet, jotka ovat jo siinä vaiheessa että "työskentelevät elääkseen, eivät elä työlleen"?
Itsestäni tuntuu että joka paikassa törmää vain:
A) ihan liian nuoriin naisiin
B) naisiin joilla on jo "Liian" hyvä valmis paketti eli esim 3 tenavaa.
C) baariprinsessoihin joiden elämän sisältö on löytyy vain yökerhoista
D) Täysin luonnehäiriöisiin
F) varattuihin (ei kiitos)
eli jos komea ja mukava mies törmää vain ylläm. tapauksiin niin missä tosiaan ovat ne ajattelevat, eivät niin pinnalliset, älykkäät ja nätit aikuiset naiset?? :)
Löytyvät luokasta F). Sorry vaan. He siirtyvät ajan mittaan luokkaan B).
Olen, SamSpade, törmännyt kaltaisiisi miehiin vapaana kulkiessani ja heissä löytyi kahdenlaisia tyyppejä: niitä, jotka eivät-muka-halua sitoutuakaan, vaikka tosiasiassa pyrkivät sitomaan naisen itseensä erilaisin tavoin (aiheuttaa epätietoisuutta siitä kuinka tosissaan tai leikillään kaveri kanssani on); sitten niitä, jotka epätoivoisesti haluavat sitoutua = ahdistavia.
Kaltaiseni mies osui kohdalleni aivan vahingossa. Se oli vahinko molemmille, kumpikaan ei hakenut (minä en edes enää halunnut), mutta emme vain päässeet toisistamme irti. Nyt, 2½ vuotta myöhemmin olemme päässeet parisuhteen "peloista" ja "uhkakuvista" eroon ja rakennamme yhteistä pesää (en olisi ikinä kuvitellutkaan). Kun ei toisaalta etsi, eikä toisaalta hyljeksi voi elämä tuoda mitä tahansa eteen. Avoin suhtautuminen uuteen ihmiseen. Jatkuvat taka-ajatukset "voisinko elää hänen kanssaan lopunelämää" kääntyvät pian pakkomielteeksi ja jatkuvaksi vertailujen hauksi. Mielessä on pidettävä myös se, että olkoon työ ja ura kuinka tärkeää, se ei saa jatkuvasti olla parisuhteen tiellä. Kompromisseja kummankin eduksi, toisen haitaksi. Niin me olemme pärjänneet.
Tutustuin jo, taidat olla töissä jossain lakifirmassa?
Vastauksia mihin?
Oikeiden kysymysten etsiminen on tärkeämpää kuin oikeiden vastausten etsiminen.
Onneen ei ole tietä, onni on tie.
Nämä kaksi viisautta pitävät sisällään juuri sen mikä sinulta on jäänyt huomaamatta. Huomaatko?
Hyvät jatkot.
Elämäni on mielestäni melko "täydelistä", mutta sinkkuuteni ja se, etten edes halua parisuhdetta, aiheuttaa mitä ihmeellisempiä analyysejä elinympäristssäni.
Olen koko ikäni ollut parsuhde-erakko. Pidän ja käyn paljon sosiaalisissa tapahtumissa ja työni on ihmissuhdealalla, mutta "eläämäni" en ketään "halua".
Minulle on "ongelmaksi" muodostunut se (olisiko sitten tuo ikäkin jo.. ;)), että tunnun kohtaavan miehiä, jotka ovat valmiita oikeaan parisuhteeseen.
Kirjoituksesi kyllä antoi toivoa siitä, että löytäisin kaltaiseni miehen, jolle toisen ihmisen positiivinen olemassa olo on tärkeämpi päämäärä kuin "perinteinen" parisuhde.
Hyvää jatkoa =)
Lyhyesti sanottuna olet liian mies. Tällä tarkoitan henkisesti. Ainakaan itse en saa mitään henkistä yhteyttä näihin uranaisiin. Mukavia kavereita saattavat olla, jotkut tosin ovat turhan ylimielisiä ja pinnallisia.
Moi!
Olen aina arvostanut naisessa itsenäisyyttä. Kivampaahan yhteiselo on jos nainenkin viihtyy elämänsä kanssa. Alistuvat naiset on meikäläiselle jotenkin vastenmielisiä. Juu, ja olen itsekin tottunut hoitamaan kaikki kotihommat itse. Pidän ruoanlaitosta ym hommasta ihan ok mut en osaa sitä sen enempää mainostaa. Jos nainen osaa tehdä jotain ns. mitesten hommia ja on tottunut selviytymään eikä tee siitä ongelmaa niin eikös se ole ihan kiva. Jos siitä pitää tehdä suuri numero niin se on vähän hassua. Ja mitä siihen kelloon tulee, niin kyllä kai meitä miehiäkin riittää, joilla on kiinnostusta lastenkasvatusta kohtaan. Voihan sitä ekoillakin rehveillä siitäkin puhua, mutta sitä yhteistä kemiaakin vois ensin hakea jotenkin muuten. Jos vaikka tärppäis. Ei kun rohkeasti baanalle vaan ja rehveille.
Munat vaan puuttuu
Susta "tuntuu" että miehet pelkää sinua
Sun kuvaukses miehistä :
"Vastaan tulee joko netin täydeltä epätoivoisia nörttejä tai sormustaan baarissa irti nyhtäviä varattuja säälikkeitä tai sitten itseä reippasti vanhempia gubbeja." kertoo ainakin sen ettet pidä tavallisia miehiä oikein minään. Se taitaa näkyä ulospäin
Olen lukenut suurella mielenkiinnolla näitä kommentteja ja uskon että monillakin ns. uranaisilla on samanlaisia ongelmia kumppanin löytymisessä. Ihminen hakee aina ihmistä, joka jollain tavalla täydentäisi itseään eli ne maskuliiniset ja feminiiniset puolet itsessä ja siinä toisessa loksahtaisivat niin, että tilanne olisi suhteellisen tasapainoinen. Ehkä sinä pelottava nainen tarvitset melko feminiinisen miehen itsellesi, jos itsessäsi on paljon maskuliinisuutta. Tai sitten voit kokeilla naisia, mikäli sukupuolella ei ole väliä. Tämä ei ole vitsi.
Itse olen naimisissa oleva työssäni menestynyt nainen ja kaikin puolin hyvin itsenäinen ja omillani pärjäävä. Minussa on hyvin voimakas maskuliininen puoli, joka tulee esiin kilpailunhaluna ja eteenpäinpyrkimisenä. Seikkailullisuus, vapaudenkaipuu ja aggressiivisuus ovat perinteisesti olleet miehille sallittuja ominaisuuksia, mutta onneksi nykyään naisetkin voivat olla vapaasti sitä mitä ovat. Mutta minussa on myös se pehmeämpi puoli, joka haluaa kiihkeästi rakastaa ja saada rakkautta, se herkkä ja haavoittuva puoli, pehmeämpi puoli, jonka melkein jo hautasin pätevöityessäni ja vahvistuessani yhä pärjäävämmäksi naiseksi. Parisuhteeseen tuli iso kriisi. Sinussakin pelottava nainen on varmasti se toinen puoli, joten alapa tutustua itseesi vähän paremmin ja uskalla heittäytyä elämään omana itsenäsi ja uskalla näyttää myös se pehmeä puolesi, niin ehkä silloin asiat alkavat loksahdella paikoilleen.
En nyt vastaa oikeastaan pelkästään sulle vaan haluan yleisesti kirjoittaa aiheesta.Olen sairaanhoitaja ja 2 ihanan pojan yhäiti.Opiskelen koko ajan lisää ja olen itsenäinen ja omillani toimeentuleva.Samaan aikaan lämmin,ihmisrakas ja olkapää sekä miespuolisille että naispuolisille ystävilleni.Ei vaikeuksia tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.Kiinnostuneita on ollut.Vain muutaman kerran olen kuullut että mix pitää kehittää itseään jollain tavalla jatkuvasti ja jokunen mies on pitäny liian innokkaana opiskelijana ja kehittäjänä.Mäkin teen itse kotihommat alusta loppuun-myös rempat.Silti ihan mukava ois saada ihana mukava positiivinen energinen mies vierelle joskus sitte-tiedän et se tulee mut en hae mitään.Se tulee ku tulee!Toiseen uraan ja opiskeluihin katsomatta tutustukaa ihmiseen ensin ennenkuin päättelette mitään.Ihmisen persoonallisuus on tärkein juttu!Mielettömän hauskaa joulunodotusta teille kaikille!
Just joo! tyypillinen sairaanhoitajan prototyyppi. Ollaan niin empaattisia, että...
Minulla on sairaanhoitajista niin etova kuva, että pistää vihaksi tollanen lässytys. Ne sairaanhoitajat ovat niin empaattisia, että naivat potilaitaankin. Tämä on ote elävästä elämästä!
Mieti mitä elämältä haluat keskity siihen täysillä äläkä tuu katkeruuttas tänne parkumaan!!!!
Oletko kenties yksi niistä!? Tiedän tasan tarkkaan mitä elämältä haluan, en niinkuin ne eräät sairaanhoitajat, joidenka pitää lähteä jopa potilaidensa kanssa.
Oletko itse kenties yksi näistä?! Minä olen jo aikoja sitten miettinyt mitä elämältä haluan, en niinkuin eräiden täytyy hakea hyväksyntää jopa potilailtaan.
En pätkääkään välitä mitä kukakin musta ajattelee.Sä saat typerine mielipiteines painua hel...Mä elän just niin ku parhaaks nään ja olen onnellinen.Säälin sua.En aio vastata enää joten älä vaivaudu!Olet niin lapsellinen et oikee pahaa tekee!
Erittäin lämmintä ja rauhaisaa joulua kaikille ja erityisesti sinulle!en ole ilkeä mutta typerät ihmiset ärsyttää suunnattomasti!
Se onkin oikea linja; ei kannata välittää mitä muut sinusta ajattelee ja jokainenhan elää niinkuin parhaakseen näkee. Ei kannatakkaan sääliä ketään, se on sairautta. Vaikka kuinka topakka olisitkin, se ei muuta mielipidettäni sairaanhoitajista. Onhan siellä kunniallisia naisia, mutta vosujakin löytyy. Harmi koko ammattikunnalle!!
Ehkä ongelmana kuitenkin on se mitä keskustelet miehen kanssa ja miten
Itsenäisen miehen löytäminen voi olla vaikeaa ja mies joka on todella itsenäinen kunnioittaa takuuvarmasti naisen itsenäisyyttä.
Toimeentulo tai niinkuin itse ilmaiset "ura" sanan käyttö voi olla harhaanjohtavaa koska koko elämä on selviytymistä kulloistenkin tilanteiden mukaan.
Itse yksityisyrittäjänä en ole uramies vaan pikemminkin selviytyjä joka vain tekee työnsä ja hankkii toimeentulonsa.
Miehet eivät pelkää niinkään itsenäisyyttä naisessa vaan sitä että nainen helposti korottaa uransa ehkä alkavan suhteen yläpuolelle.
Jos naisella on vain mielessä raha ja miten sitä tahkotaan aina vain enemmän niin aina vaikeampi löytää miestä joka tämän yhtälön ymmärtäisi.
Agraali yhteiskunnasta ei ole vielä kovinkaan pitkää matkaa tähän päivään ja naisen paikan muuttuminen ei ole itsestään selvää monellekaan.
Todellisen itsenäisen miehen löytäminen voi olla vaikeaa ja joudut keskustelmaan ja tapaamaan hyvinkin monta miestä ennnekuin löydät sellaisen joka jakaisi kanssasi itsenäiset elämät.
Onnea etsinnällesi.
Ajattelevan miehen hieno, tasapainoinen, ymmärtävä vastaus.
Ura, itsekkyys, itsenäisyys; vaikuttaa siltä että näistä on tullut asioita ja kauppatavaraa joita tuijotetaan ja arvioidaan.
Todellinen elämä arvoineen eletään kuitenkin toisella tasolla.
Mukavaa loppuvuotta!
Olen itsekin akateeminen ja todellakin tullut omillani toimeen. Olen ollut yh jo 15 vuotta. Mietin tuota, että karkoitanko miehiä. Jotenkin en usko, että hyvän itsetunnon omaava mies pelkäisi esim. naisen koulutusta. Minulla ainakin on nytkin sellainen duunarimies ihailijakaartissa. Jos elämääni sopisi mies (jos lapset eivät olisi murrosiässä ja tärkein projekti tällä hetkellä), ilmeisesti "ottaisin" tämän viehättävän urokkeen itselleni. Tiedä häntä kuinka kauan sitten häntä tosielämässä kestäisin ;). Mutta kuten sanoin, hän ei ainakaan näytä minua pelkäävän.
Oletko omaksunut siviiliminäksesi jonkinmoisen asiallisuuden? Miten naiset ja ihmiset yleensäkin uskaltavat lähestyä sinua? Jos istut esim. terveyskeskuksen vastaanotossa, kantavatko lapset lelujaan sinulle vaiko jollekulle muulle? Uskallatko olla rennosti oma itsesi? Minulla on sellainen käsitys kolmekymppisistä, niin naisista kuin miehistäkin, että he ovat hyvinkin varautuneita ja muodollisia.
En usko, että sinussa on mitään "vikaa". Neuvoni on, että mitä jos höpöttelisit turhanpäiväisiä. Se riisuu asiallisuuden kaapua, ja intiimimmälle tasolle on helpompi päästä.
Tuli mieleeni, että miksi monet naiset (ainakin näillä palstoilla) mainitsevat tekevänsä "miesten töitä". Mitä kummaa he mahtavat tarkoittaa? Mitä "miesten töitä" nykyajan kaupunkiolosuhteissa pitäisi tehdä? Onko lumen kolaaminen, auton vieminen korjaamolle, tai ehkäpä "putkimiehen" lorottelu viemäriin (tai niiden avaaminen ja möhnän poisto) niitä "miesten töitä" mielestänne?
Olen itse maalta. Naapurissa asui tätini joka oli jäänyt nuorena leskeksi. Hän oli maatalon emänta ja tietysti isäntäkin (pakon sanelemana) siinä sivussa. Hän niitti heinää jne, varmaan se oli raskasta työtä. Mutta nekin naiset, joilla oli mies tekivät raskasta työtä. Siksi ehkä tässä ympäristössä (maalaiskaupunki) ei kukaan mies ihmettele naista, joka osaa tehdä vaikka lintulaudan. So what?
Minusta teet ongelmia asioista, mitkä eivät sitä ole. Mies ajattelee usein ensin seksiä, sitten hän ehkä huomaa pitävänsäkin. Viimeinen lause oli ehkä hieman provosoiva, mutta antaapas nyt olla siinä : ))
"Jos elämääni sopisi mies (jos lapset eivät olisi murrosiässä ja tärkein projekti tällä hetkellä), ilmeisesti "ottaisin" tämän viehättävän urokkeen itselleni. Tiedä häntä kuinka kauan sitten häntä tosielämässä kestäisin."
Projekti?!?!
Ei ihme, että olet ollut 15v YH!
Eivät lapset ole mikään työsuorite!
Miten ihmeessä mies pilaisi sinun lastesi kasvatuksen?!
Ja tietysti puhut lapsistasi koko ajan samalla tavalla kuin hienosta urastasi!
tuollainen nainen on yhtä luotaantyöntävä kuin ihminen, joka puhuu jatkuvasti vain koiristaan!
Veit jalat suustani!
onkohan mulla vähän huono nimimerkki vastaamiseen =), no se on vain nimimerkki. Mutta siis...
Tuosta nyt melkein huokui läpi että toivoisit, että joku sun työpaikallasi olevista miehistä osoittaisi kiinnostusta lähempään tuttavuuteen, nicht war? Onhan toki kaikki lehdet pullollaan näistä työpaikkaromansseista, mutta itsellä ainakin jotenkin tuntuu olevan melkoiset varaukset yrittää nyt työpaikalla jotakuta iskeä. Se tietää yleensä vain isoja ongelmia. Joten tosta tuskin kannattaa masentua jos kukaan ei työpaikalla mitään yritä.
Mutta muuten, koulutettu nainen, ei ne omasta mielestä ole sen kummempia kuin muutkaan. Tottakai, tutkittukin fakta on että yleensä pariudutaan lähelle omaa koulutustasoaan, mutta naisilla varsinkin tämä ei ole niin tarkkaa. Mutta tuskin baarissa kannat kaulassasi kylttiä että "hyvin koulutettu nainen, puree kettinkiä, nyhveröt painukaa½!!#¤!#"#¤". Joten uskoisin että kannattaa panostaa siihen että on hyvin avoimin mielin baarissa ja noin muuallakin, hymyile miehelle joka kiinnostaa, älä arvostele hänen housujensa värin huonoa sopivuutta paidan väriin.
Jonkin verran ennakkoluuloja ainakin tunnut omaavan jos kerran netti on täynnä nörttejä ja baarit täynnä sormustaan irti repiviä miehiä =). No okei, baarit on suomessa paikkoja joissa tuntuu saavan tehdä mitä vaan. Kuka suomessa kutsuu kauniin naisen kadulta esim. kahville? Hyvin harva luulen ma. Tottakai netissä on nörttejäkin (mikä senkin määrittely sun mielestä sitten lienee), mutta myös fiksuja, tavallisia, erikoisia ja jopa mukavia ihmisiä. Sitäpaitsi eikös ole mukavaa vaihtelua että sua arvioidaan mielipiteittesi eikä rinnanmitan perusteella? Ja eikä ketään ole sitä kautta pakko tavata *kohauttaa olkiaan* ja jos meinaakin tavata niin voi ensin vaihdella kuvia, soitella ja jutella ihan rauhassa että hieman ymmärtää toisesta, tietää miltä näyttää ja kuulostaa. Silloin ei tule suurempia yllätyksiä.
Muista tosiaan, pitäisikö tästä yleisestä höpinästä oppia jotain? No ehkä se ettei ennakkoluulot ainakaan ole eduksi, muista ettei kukaan selvinpäin iskevä mies NIIN itsevarma ole etteiko pieni hymy ja kehu saisi häntä rentoutumaan lisää ja tilanteen sujumaan luontevammin =). Se on hyvin pienistä eleistä ja olemuksesta kiinni kuinka lähestyttävä olet =).
Sala.suhde a.k.a nettinörtti
Puhuit täyttä asiaa..
Yks pointti mihin haluan tarttua, on se, että kannattaa tutustua ensin toiseen, jotta ymmärtää tätä. Puhut täyttä asiaa. Tietenkin kiinnostus voi syntyä pelkästä katseesta tai sättimaailmassa esim. yhdestä lauseesta, mutta sen perusteella ei kannata kuitenkaan tehdä kovin kauaskantoisia päätelmiä. Sättilauseet näkemättä kirjoittajaa, hänen ilmeitään, eleitään jne. voi olla pahimmillaan hyvin kaukana siitä, mitä hän lauseella tarkoittaa tai ylipäätään antaa ihan päinvastaisen kuvan ihmisestä. Niin paljon jää oman mielikuvituksen varaan.. Ei kannattaisi kulkea liian musta-valkoisella ajattelumallilla sättimaailmassa eikä kyllä tuolla live-elämässäkään. Jos näin omakohtaisesti sanon, niin sättimaailmassa mieheen tutustuminen lienee minulle jopa parempi tapa tutustua kuin tuolla live-elämässä, jossa sanat/sanoma saattaa hyvin helposti hukkua fyysisen olemuksen taakse. Täällä voi tutustua ihmiseen, hänen sieluunsa, ajattelumaailmaansa, arvoihinsa ja historiaansa rauhassa antamatta liikaa painoa ulkoiselle olemukselle. Tosin, en minä ainakaan voi sanoa, etteikö ulkoisella olemuksella ole mitään merkitystä, mutta kuten sanottua, kauneus on todellakin katsojan silmissä! Itselle ei ainakaan miehen tarvitse olla kuin suoraan poikakalenterista, pieni "rosoisuus" ulkoisessa olemuksessa ei ole pahasta ja toisaalta kyllähän se olemus yleensä tukee sitä "korvien välistä" ajatusmaailmaa ja luonnetta.
Ja baari-maailma.. Jotenkin mä oon aika skeptinen sen suhteen, että sieltä löytäisi puolison. Kun kuitenkin harva siellä on selvinpäin, harvemmin itsekään, jolloin alkoholi todellakin sumentaa arvostelukykyä ja saattaa vaikuttaa siihen, että painottaa just liikaa sitä ulkonäköä. Ja harvoinpa se vastapuolikaan selvinpäin on. Toisaalta, älä koskaan sano ei koskaan.
Niin sanoin itsekin.. Etten IKINÄ enää ala mihinkään sätissä tapaamani miehen kanssa.. Ja hups, kuinka jouduinkaan syömään sanani.. Jo alussa hän vei jalat altani, mutta siltikin tutusteltiin n. 5kk ennen kuin alettiin seurustelemaan ja siitä meni vielä muutama viikko ennen kuin nähtiin ensimmäisen kerran. Mutta juuri sen takia, että tutustuimme niin hyvin, se ensimmäinen näkeminen meni niin luontevasti.. Kuin toinen ois ollu siinä aina. Saati se, että mua ei epäilyttäny yhtään alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa, jota en ollut nähnyt kuin valokuvissa. Luurit oli olleet sen verran kuumina, että pystyn käsi sydämellä sanomaan, että tunsin toisen jo tuossa vaiheessa aika hyvin, hänen arvomaailmansa, menneisyytensä ja haaveensa tulevasta.. Ja hän tiesi minun, kuinka monet itkut itkinkään koneen ääressä ja luurissa, kun selitin hänelle menneisyyttäni, kipeitä kokemuksiani, pelkojani jne.. Mutta se kaikki teki meistä niin vahvan. Ja juuri puhuminen, se on minusta parisuhteessa tärkeintä, että tietää todella mitä toinen ajattelee, tuntee, haluaa jne.. Ilman puhumista jää liikaa arvailujen varaan ja niin monesti luulee väärin.. Minäkin jopa, joka olin todella huono puhumaan, opin pitämään siitä ja vaatimaan sitä, vaikka kuin oli vaikea asia, mistä piti puhua. Mutta kun tiesi, että se helpottaa.. Ja toinen haluaa kuunnella.. Eikä toista haittaa kyyneleet. Jos ei voi toisen seurassa olla juuri se kuka on, niin millä pohjalla on koko suhde??
Ups, joku tais eksyä aiheesta ja aika pahasti.. :D Mutta sallittakoon se mulle..
*jatkaa oman kullannuppunsa imetystä* Siis ei sen isomman, vaan pienemmän.. Vaikka antais sille isommallekin tissiä niin paljon kuin haluaa jos vaan vois...* *huokaa*
Ei omillaan toimeentulevat tai minkäänlaiset naiset pelota, mutta naisia ylipäätänsä on pitkäveteistä lähestyä koska miehillähän on aina vain se mielessä. Naisilla ei kai koskaan. :)
Tottahan toki myös naisilla on "se" mielessä jos kiinnostavan miehen tapaa. Ainakin minulla melkein heti mielessä. Eikä siihen monia tapaamisia vaadita kun jo haluaa päästä kokeilemaan.
Se on hyvä että on sekin mielessä! Parempi se, kuin pahat mielessä! :) T: m36
Jos ongelma onkin siinä, että kertomastasi ulkomuodosta huolimatta olet seinästä revityn riihipirun näköinen. Joku voisi väittää, että ulkoisilla seikoilla ei ole merkitystä, mutta pitäisin sitä hurskasteluna. Usein suomalaista miestä on moitittu huonosta pukeutumistyylistä ja möhömahoista, mutta jos katsot katukuvaa niin huomaat, ettei ne naiset, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, pukeudu yhtään sen paremmin, roikkuvista takalistoista ja liikakiloista puhumattakaan.
Ongelma ei siis olekaan urasuuntauksessasi vaan kriittinen peiliin katsominen kertoo, onko sinulla mahdollisuuksia muihin kuin nörtteihin, guppeihin tai säälikkeisiin.
Niin sanotut ei uranaiset`eli esim. kotiäidit ovat niin naiveja ja tyhmiä, että miehet voivat rauhassa myös säilyttää vapautensa.
Uranainen näkee tällaiset asiat nopeasti, koska on älykäs ja siksi mies mielummin valitsee tyhmemmän vaihtoehdon.
Hei...Mä oon naimisissa menestyksekkään naisen kanssa enkä ikinä ole ajatellut että se pelottais mua mitenkään. Mutta tossa mainitsit ison listan asioista joita osaat tehdä ja korostit itsenäisyyttäs jne.
Hei, järki käteen. Kyseessähän on nyt parisuhde! Parisuhde tarkoittaa sitä, että yhdessä elää kaksi ihmistä joilla on omat tarpeensa. Toisella tarpeet on hellyys, huomioiminen jne. Toisella tarpeellisuuden tunne ja halutuksi tunteminen jne...
Kyseessä ei ole pelko vaan se, että et esim viestissäsi maininnut yhtään mitä varten miestä tarvitset. Kuka haluaa aloittaa suhteen naisen kanssa joka ei ilmaise tarvitsevansa edes miestä? Itsenäinen voit olla mutta itsenäisyys ei ole samaa kuin se että ei tarvitse toista. Mä olen itse sitä mieltä, että jos nainen pystyy välittämään mulle sen, että olen hänelle tärkeä ja että hän tarvitsee mua, silloin ei ole väliä sillä onko hän Tasavallan presidentti tms. suhde toimii. Jokainen haluaa olla tarpeellinen parisuhteessa. Olisi julmaa ja outoa riistää mieheltä (tai naiselta) se tunne jonkun urasuuntautuneisuuden nimissä. Kyse ei ole pelosta vaan siitä, että kuka haluaa parisuhteen jossa kokee hyödyttömyyttä ja yksinäisyyttä.
Hauska täti, tuo täti pelottava.
Ensi kysyy ja sitten itse vastaa.
Sulla vaan on jäänyt se teinityttövaihe päälle, jolloin tytöt unelmoivat unelmien prinssistä, jollaista ei sitten koskaan löydykään.
Noilla asenteilla saat olla ilman miestä lopun elämäsi
Todellakin.... mietin, mikä ihme tuossa alkuperäisessä viestissä oli jotenkin perin outoa ja tajusin vasta luettuani kommenttisi. Kirjoittaja on siis kolmekymppinen ja kirjoittaa kuin 15-vuotias - siis samnlaisella teiniasenteella, jonka itse muistan hyvin jostain murrosiästä. Ja johon törmään joka päivä kotona: tyttäreni on juuri 15.
Teineillä itsetunto on huipussaan, itsenäisyys ja riippumattomuus kaiken A ja O - sen sijaan todellinen ymmärrys ja kyky syvälliseen empatiaan puuttuu vielä täysin. Kaikki pyörii oman, erehtymättömän itsen ympärillä.
Eipä tarvitse kaukaa hakea syytä näihin ihmissuhdeongelmiin.
Sun tekstien perusteella sulta puuttuu huumorintaju. Kuivakkaan asialliset naiset häätää tehokkaasti miehet.
Kerrotko heti uuden ihmisen tavattuasi, että olet koulutettu ja uranainen? Teetkö se heti selväksi kaikille?Jos niin, ei sellaisesta naisesta tavallinen mies ole kiinostunut, joka on itseään täynnä. Jos taas olet ihan normaali etkä kävele muita ihmisiä nenän vartta katsoen, niin ihmettelen miksi se pelottaisi miehiä.
Sitten kannattaa katsoa itseään peilistä ja kysyä, että missä vika. Kyllä se ajan kanssa selviää.
Olen palveluammatissa ja joutunut tekemisiin näiden uranaisten kanssa ja voin sanoa, että harva niistä on luonnollinen, ja ystävällinen. Monet näistä naisista ovat niin itseänsä täynnä, että ihan yököttää. En ihmettele, että miehetkin juoksevat karkuun.
Ei sinussa mikään pelota, et vain ole sellainen, mitä miehet etsivät. Turha totisuus ja ylpeys pois naamalta ja hymyä huuleen! Rohkeasti keskustelemaan miesten kanssa, myös syvällisiä, vaikka mies olisi millainen nörtti tahansa. Et voi pelkän ulkokuoren ja muutaman sanan jälkeen vielä tuomita ihmistä miksikään. Ja tässä tulee tärkein ohje, sinulla täytyy olla pyyteetön kyky ja halu kuunnella miestä ja katsoa silmiin, sillä ei kukaan ole kiinnostunut ihmisestä jonka katse harhailee keskustelun aikana ympäri baaria ja joka ei anna toisen sanoa lausetta loppuun kun jo alkaa omia mielipiteitään laukomaan.
Tässä muutamia ohjeita siis millä itse olen pärjännyt, ja tiedoksi vielä, olen akateeminen ja muutenkin kaltaisesi uranainen, tosin varattu ja minulla on lapsikin, mutta tunkua on miehistä näitä ohjeita noudattamalla aina kun ravinteleissa pyörin. Tärkeä on myös karistaa kasvoiltaan 'saalistajan epätoivoinen ilme' joka tuntuu hätistävän ukot veke. Nämä ohjeet ovat muuten taatusti erinäisten empiiristen kokeiden avulla testatut ja hyviksi koetut. Naisellisuutta peliin myös hitunen, minihame päälle, korkkarin jalkaan ja eikun hymyä huuleen ja baanalle!
Hei kaikki!
Kiitokset neuvoista, kritiikeistä, haukuista ja tsempeistä! Otan opikseni, mietin, kokeilen.. :)
Alkuperäisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada aikaiseksi yleistä keskustelua miesten suhtautumisesta vahvoihin naisiin. Huomasin muuten, että "naisen logiikka" -palstalla ollaan samojen aiheiden kimpussa otsikolla "Uranainen = Luuseri!!" Heh..
Kovin moni vastaajista kuitenkin juuttui vain minun analysoimiseeni ensimmäisen kirjoitukseni perusteella. (Ja lisäkommenttini keskustelun varrelta olisivat antaneet monelle loppupään kirjoittajalle vastauksia heidän kysymyksiinsä).
Myös tiettyihin käyttämiini adjektiiveihin juuttuminen meni hieman asian vierestä.. Pahoittelut kaikille "nettinörteille"! ;) Maailmasta löytyy monia muitakin miestyyppejä, kuin nuo kolme aika rankkaa ja hieman myös provoksi tarkoitettua yleistystä, jotka mainitsin ensimmäisessä tekstissäni. Kyllä minä tutustuisin mielelläni esim. hieman vanhempaan yh-iskään..
Ja ilmeisesti annoin todella kylmän ja ylpeän kuvan itsestäni. Sitä en suinkaan ole! Sen lisäksi - tai sen yläpuolella - että minulla on hyvä työ, elämässäni on paljon tärkeämpiä asioita mm. ihanat kummilapseni sisaruksineen sekä hyvät ystäväni, joille usein olen olkapäänä (hassua, että monesti juuri parisuhdepulmissa)..
Se, että olen viime vuodet keskittynyt uraani, johtuu tasan siitä, että elämässäni ei ole ollut sitä rakkautta ja läheisyyttä, jota olen kipeästi kaivannut. En ole rahanahne enkä tittelinkipeä, etsin miestä, joka hyväksyy minut minuna - ja vice versa. Eli toivon, että löytäisin vierelleni IHMISEN, jonka kanssa lähteä kulkemaan elämää yhdessä eteenpäin.
Kummastusta minussa herätti se, kuinka agressiivisia hyökkäyksiä joistain suunnista tuli. Ja vielä kirjoittajilta, jotka samaan hengenvetoon puolustivat ns. "pehmeitä arvoja". Suvaitsevaisuus ja ihmisten tekemien valintojen kunnioitus ovat minusta juuri tärkeimpiä pehmeitä arvoja - rakkauden ja empaattisuuden lisäksi.
Hyvää loppuvuotta toivottaen,
alkuperäinen kirjoittaja.
Onnea pelottavalle naiselle. Kyllä se siitä.
t. Pelottava mies
Moi
Minä olen tohtoritasoinen (siis väitellyt) akateeminen yh-iskä. Olen sinua kylläkin vanhempi. Kyllästyin akateemiseen uranaiseen, koska tämä oli itsekäs ja seksuaalisesti kylmä. Valitti jokaisesta asiasta aina. Raha kelpasi. Mikään muu ei.
Että pitäisikö nyt kokeilla hieman nuorempaa samanlaista:-) Mitä arvelet?
..johon ei ilmeisesti selkeää vastausta löydykään, ehkä ajatuksia ja polunpäitä joita voisi lähteä kulkemaan uteliaana. Luin mielenkiinnolla kommenttisi vaikka en jaksanut kaikkea kahlata läpi - et vaikuta ollenkaan kylmältä, vielä vähemmän ylpeältä. Toisen kunnioitus, johon tässä lopussa viittaat, on tärkeää - oikeastaan välttämätöntä, jotta mitään lujaa voisi syntyä.
Itse olen törmännyt vahvoihin naisiin jotka tietävät täsmälleen mitä tahtovat. Mikään joka ei kaikessa ole mielikuvan kaltainen, ei kelpaa. Toiset vahvat naiset pohtivat sisällään asioita, päättävät, julkaisevat ajatuksensa kun ne ovat jo kasvaneet muuttumattomiksi eikä niihin löydä sanan sijaa. Monenlaisia arkkityyppejä varmaan on, kummassakin sukupuolessa.
Miksi mies pelkäisi vahvaa naista? Ehkä kysymys on itsetunnosta, tai siitä että päällimmäisenä mielessä on suhteen hakeminen, eikä siihen toiseen mielenkiintoiseen ihmiseen tutustuminen. Ehkä mies kokee että tasapainoinen lähtökohta on hänelle kuin olisi kaksi askelmaa alempana.
Parhaimmillaan toinen ihminen on haaste, hän panee miettimään ja kasvamaan mutta ei karsinoi tai ohjaa. Ikään kuin toinen katsoisi kauas tämän hetken tuolle puolen, virkkaisi: Kiinnostaisi nähdä mitä me kaksi yhdessä voisimme olla... Kunnioituksesta on hyvä lähteä. Pidä kiinni herkkyydestäsi, tunnut havaitsevan vielä sävyjä ja vivahteita ja, ehkä jossain on sellainen mieskin joka huomaa pienen eleen, kuulee yhden hiljaisen sanan tai äänenvärin ja haluaa tutustua.
Kiitos ystäväinen, tuo oli todella tärkeää saada lukea! Viisaita sanoja, olisimpa vaan tuon itsekin oivaltanut...
Huh,jotenkin kuulosti tutulta tekstiltä..
ollaankohan tääl chatis juteltu joskus :)
nyt juttu on niin että jätät työsi, hommaat jostain lähiöbaarista jonkun perusjuntin, ja pyöräytät pari muksua jos on aihetta valittaa. muuten painat sitä duunias etkä saa ikinä lapsia, koska lapsetkin on tavallaan "ura".
no ei vais, sä vaan etit kumppania vääristä paikoista :P
...miehiä on, eri asia on, että haluavatko he seuraa enää. Allekirjoittanut on pari kertaa kokenut sellaisia asioita, joiden vuoksi pidän nykyään terveen välimatkan naisiin. Omalla kohdallani en enää uskalla ottaa sitä riskiä, että 2-4 vuoden elon jälkeen huomaatkin olleesi hyväksikäytetty hölmö. Paljon mukavampaa on elellä omaan tahtiin. Itse keskityn nykyään liikuntaan ja koiraani. Aina joskus tulee naisen kaipuu, silloin yleensä hyppään pyörän selkään ja polkasen sellaisen 3 tunnin hikilenkin, niin johan naiset häipyy mielestä. Vanhainkodissa on sitten aikaa mummoja jahdata... ;o)
Kanssasisariasi voit siis osin syyttää miesten "vähyydestä".
Kyllä meitä naisiakin löytyy moneenlähtöön, siis löytyy tavallista luotettavaa, maalaisjärjellä toimivia ihmisiä. Älä siis ota jättämättä elämänkumppania, kyllä se oikea ja rehellinen nainen kävelee vastaan, kun pidät silmät auki. Minä itse maalainen, siis lähtöisin koillisesta, tosi korvesta ja uskon ikuiseen rakkauteen, kun oikea kohdalle sattuu!!!!!
t.ruskeasilmäinenN Oulusta
Hyvä huomio ja todella hyvä keskustelun aihe. Tuntuu, ettemme (miehet) ole taaskaan tulleet puoliväliin vastaan (tuossa tilanteessa, tässä keskustelussa yms.) ja sitä tarvittaisiin todella.
Otsikossa on se mitä tulee ensimmäisenä mieleen. Sen sijaan, että näkisimme (me miehet) tuon kuvaamasi itsenäisyyden uhkana tai potentiaalisena mahdollisuutena tulla jätetyksi (nämä esimerkit ovat VAIN osa sitä kokonaisuutta, jotka näen syiksi kokemallesi tilanteelle) meidän pitäisikin nähdä tuo naisen vahvuus ja itsellisyys todellisena voimavarana ja hienona perustana toimivalle JA tasa-arvoiselle parisuhteelle. Naisen vahvuus on meiltä pois? Ei kerta kaikkiaan ole! Tämä on kai puhe myös meille miehille itsellemme. Pep Talk!
Me miehethän uimme kuin kalat (iso hauki vs. pikku fisut) sosiaalisen verkostomme vesissä ja ratsastamme mielellämme auringonlaskuun ja uusiin seikkailuihin kuin sarjakuvan lone rider. Koska se on meidän roolimme? Koska MEILLÄ on siihen oikeus? Entä jos nainenkin haluaa kokea samanlaista vapautta ja olla itsenäinen, miehestä (tai kenestäkään) riippumaton? Se EI ole minulta pois. Keneltä se on pois?
Tilanteessa, jossa on lapsia? Perinteiset roolit sokaisevat kaikki osapuolet ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Toinen kotona ja toinen kodin ulkopuolella, osin vapaana?
Mitä mä yritän sanoa? No joo, miehet, antakaa se sama tila hänelle minkä itsellenne katsotte kuuluvan. Jos ei pysty niin pitäiskö katsoa peiliin? Naiset, vaatikaa tila itsellenne! Ei tarvitse jos ei tarvitse, se mahdollisuus annetaan, tietenkin.
Huh tulipa tilitys :-)
Ehkä se kysymys kuuluisi, miksi se "uranainen" ei meitä kaikkia kiinnosta.:)?? Ja vastaus on jo kysymyksessä! Mihin kohtaan siis kalenterissasi sopisin:)?? Lounaan ja illallisen väliin?? Lauantaiaamuun ennen muita harrastuksiasi?? Olen pahoillani, mutta kokemuksesta tiedän, että se "ura" vaatii niin paljon, aikaa, resusseja, eli mistä aikaa enää sitten parisuhteelle.:)?? Ei minua ainakaan henk.kohtaisesti kiinnosta olla ikäänkuin "koiran", " muun lemmikin" asemassa.."Sinulle on aikaa, läheisyyttä silloin kuin minulle, tai aikataulullesi se vain sopii" ! Valitettavasti kaikkea ei voi siis saada, elämä on valintoja, maksa aina hinta. Tietenkin on vielä olemassa ihmisiä joiden arvomaailmassa, prioriteeteissa se työ on nimenomaan ensijainen, mutta silloin sinne ei ehkä kannata haaveilla hakevansa juuri niitä ihmisiä, joiden tärkein elementti elämässä on perhe ja läheiset. Ja kun kaiken lisäksi Suomi jos mikä on ennakkoluulojen, negatiivisten lähestymistapojen luvattu maa, eli "uranaisten maine pinnallisina, minäkeskeisinä ihmisinä", niin aina lähdet takamatkalta todistellen erillaisuuttasi.:)!! Ja se että siitä jäljelle jäävästäkin "joukosta" löytyy se sinulle oikea, sielunkumppani, on äärettömän vaikea ja kivinen tie.:)Trust me, kolmevuotta olen etsinyt.:)
Mutta ei anneta periksi, kyllä hyvä parisuhde aina ylityöt hakkaa.:)
Take Care.
Ystävälllisesti
Petri
jos fabios`illa olisi isommat lihakset, saattaisi tyttö ystäväkin löytyä:))
...miehistä? Siis sellaisista, jotka sujuvasti ompelevat verhot, pyöräyttävät pullat ja löpertelevät siinä sivussa sujuvasti Tanja Karpelan linnan juhlien asusta.
Kyllä se niin on, että omasta mielestäni miehillä on miesten jutut ja naisilla naisten. :)
Oletko joltakin kivikaudelta??
Mies joka paistaa pullat ja ompelee verhot ja on silti MIES on fiksu. Juuri tuo miesten jutut ja naisten jutut tekee asioista niin roolijakoisen. Ei ihme että on vaikeaa.
Kysymyksenasettelusi on aivan väärä.. Tuskin sinua kukaan pelkää, ehkä useimpia miehiä vain miellyttää enemmän nainen perinteisessä "roolissaan". Eiväthän kaikki naisetkaan pidä koti-isistä, ei silti kysytä: Miksi naiset pelkäävät koti-isiä?
Halusin vain puuttua tähän otsikointiin, koska sekin jo jollain lailla leimaa nyky-yhteiskuntaamme ja sitä millainen naisenergia tällä hetkellä jyllää. "Mies pelkää, naista ei vain kiinnosta"... Nainenhan ei pelkää mitään tänä päivänä. Hehheh, anteeksi kun tämä on vähän aiheen ulkopuolella, mutta on vain niin hupaisaa seurata tätä feminismin aikakautta ja sen eri ilmentymiä.
Olet miehelle iso riski, mies jää varjoosi.
Olet liian itsenäinen ja osaava. Mies haluaa naisen joka jää hänen varjoonsa ja pysyy taustalla. Miehellä on kaverit joille pullistellaan ja kehuskellaan. Harva mies tarvitsee naista kaverikseen ja ystäväkseen. Heillä on omat kaverit joiden kanssa pidetään hauskaa ja harrastetaan. Fiksulle naiselle ei riitä sivustakatsojan rooli sinä olet riski ja he tietävät sen. Joudut etsimään neulaa heinäsuovasta. Miehet jotka voisivat arvostaa sinua ovat perheidensä kanssa. Jos osut oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan saatat löytää jonkun fiksun "isän" joka on eroamassa ja ehkä osaisi arvostaa sinua. Voit löytää myös miehen joka etsii naisesta statusta, miehen joka on tottunut asumaan aina naisen asunnossa ja kuorimaan kerman päältä, niinkauan kunnes nainen tajuaa mistä on kysymys. Mies poistuu sujuvasti toiseen osoitteeseen. Hän myös etsii sen jo valmiiksi ennekuin poistuu luotasi. Sujuva vaihto seuraavaan statukseen. Ei ole helppo löytää tervepäistä kumppania, koska ihmissuhteista on tullut kauppatavaraa, jokainen etsii parasta laatua.
Mihin nainen ylipäätään tarvitsee miestä, kerran miehet ovat noin itsekkäitä ja haluavat viettää vapaa-aikansa mieskavereidensa kanssa? mitä virkaa parisuhteella silloin on, ei mitään, jos mies haluaa vain kaiket illat harrastaa. Nainen kelpaa ilmeisesti aisankannattajaksi, kotitöiden tekijäksi ja jälkikasvun kasvattajaksi, seksihommiin, mutta ei miehen ystäväksi.
Miehet ovat maailman turhin keksintö ja miehethän kuolevat sukupuuttoon. 15% maailman miehistä on hedelmättömiä sillä heiltä puuttuu mieskromosomi ja suuntaus kasvaa, hedelmättömyys miehillä lisääntyy koko ajan.
Eipä haittaa sillä noin itsekkäistä otuksista ei ole edes lapsille iloa. Miehet taitavat olla kaikki homoja, kuten Aleksanteri Suuri. Aikana jolloin sosiaalinen kontrolli oli vähäistä (homous sallittua) yli puolet miehistä homosteli keskenään. Miehet ihailevat itseään joten on loogista, että he rakastavat eniten toisiaan. Paskasakkia joka tapauksessa ja aivan turhaa.
Miehelle oma napa on tärkein kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Mies haluaa olla jumala ja luomakunnan kruunu. Ootte oksettavia...yöks!
Ei pelota vanhat sinkkuakat. meitä ei vaan kiinnosta
sulla on se vika ettet sä pysty ottamaan katsetta pois peilistä.kehut itteäsi niinpaljon ettei kellekään jää aikaa ihailla sinua.kaiken keskeltä löydän naisen joka nojaa baaritiskiin löytääkseen toisen yhtä itsesääliin vajonneen feministin,sääli sillä otsikon perusteella luulin vihdoinkin jonkun asiaapuhuvan sisareni löytäneen tien tuohon "putkimies maailmaan".(sinulla ainakin ovat paukut loppu.30v.???hmm.)
minä taas nään sinussa hämähäkin väärin päin
Hei kaikki!
Kiitokset neuvoista, kritiikeistä, haukuista ja tsempeistä! Otan opikseni, mietin, kokeilen.. :)
Alkuperäisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada aikaiseksi yleistä keskustelua miesten suhtautumisesta vahvoihin naisiin. Huomasin muuten, että "naisen logiikka" -palstalla ollaan samojen aiheiden kimpussa otsikolla "Uranainen = Luuseri!!" Heh..
Kovin moni vastaajista kuitenkin juuttui vain minun analysoimiseeni ensimmäisen kirjoitukseni perusteella. (Ja lisäkommenttini keskustelun varrelta olisivat antaneet monelle loppupään kirjoittajalle vastauksia heidän kysymyksiinsä).
Myös tiettyihin käyttämiini adjektiiveihin juuttuminen meni hieman asian vierestä.. Pahoittelut kaikille "nettinörteille"! ;) Maailmasta löytyy monia muitakin miestyyppejä, kuin nuo kolme aika rankkaa ja hieman myös provoksi tarkoitettua yleistystä, jotka mainitsin ensimmäisessä tekstissäni. Kyllä minä tutustuisin mielelläni esim. hieman vanhempaan yh-iskään..
Ja ilmeisesti annoin todella kylmän ja ylpeän kuvan itsestäni. Sitä en suinkaan ole! Sen lisäksi - tai sen yläpuolella - että minulla on hyvä työ, elämässäni on paljon tärkeämpiä asioita mm. ihanat kummilapseni sisaruksineen sekä hyvät ystäväni, joille usein olen olkapäänä (hassua, että monesti juuri parisuhdepulmissa)..
Se, että olen viime vuodet keskittynyt uraani, johtuu tasan siitä, että elämässäni ei ole ollut sitä rakkautta ja läheisyyttä, jota olen kipeästi kaivannut. En ole rahanahne enkä tittelinkipeä, etsin miestä, joka hyväksyy minut minuna - ja vice versa. Eli toivon, että löytäisin vierelleni IHMISEN, jonka kanssa lähteä kulkemaan elämää yhdessä eteenpäin.
Kummastusta minussa herätti se, kuinka agressiivisia hyökkäyksiä joistain suunnista tuli. Ja vielä kirjoittajilta, jotka samaan hengenvetoon puolustivat ns. "pehmeitä arvoja". Suvaitsevaisuus ja ihmisten tekemien valintojen kunnioitus ovat minusta juuri tärkeimpiä pehmeitä arvoja - rakkauden ja empaattisuuden lisäksi.
Hyvää loppuvuotta toivottaen,
alkuperäinen kirjoittaja.
Mä iskin just itselleni kauniin 30v uranaisen. Kyllä mä ainakin tykkään että nainen on itsenäinen, fiksu ja älykäs. Ainoa miinus tässä naisessa on sen liian pitkät työpäivät, mutta ei se maailmaa kaada. Tsemiä sulle ja hyvät joulut!
Luin melkolailla kaikki aiheeseen liittyvät mielenkiintoiset kommentit ja tulin siihen tulokseen, että alan katsella juuri noita kolmekymppisiä uranaisia toisella silmällä ;) Minun egoni kyllä kestäisi sen, että nainen pystyisi tasavertaisena (tai jopa parempana) miehen kanssa tuomaan rahaa talouteen, hoitamaan kaikkia arkiaskareita (myös ns. miesten töitä) ja vielä siinä sivussa rakastamaan miestään ja mahdollisia lapsia.
Onhan selvää, että ajatteleva ja aktiivinen ihmisen käyttää energiansa toisaalle (esim. töihin) pysyäkseen virkeänä, jos sitä mielitiettyä ja perhettä ei ala ilmestymään. Uskon että jokainen onnelliseen elämään pyrkivä hakee tasapainoa koti- ja työelämän välille, kunhan kummassakin on päästy mukavasti alkuun. Alku aina hankala.
Koulutuksesta huolimatta olet vielä raakile.
On olemassa kahdenlaisia viisaita ihmisiä, lukeneita ja lukemattomia!
Kyllä aika ja poika vielä opettavat
nöyrtymään itsesi edessä. Johdatusta sinulle!
Miksi kaikille ei löydy elämänkumppania?
Uusimpien suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan naisten joukossa suuren sinkkuryhmän muodostavat korkeasti koulutetut ja työuralla etenevät naiset, joiden on vaikea löytää tasoistaan vapaata puolisoa. Miehillä vastaavan yksineläjien ryhmän taas muodostavat syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa elävät miehet. On tietenkin täysin epärealistista odottaa, että menestyvät sinkkunaiset alkaisivat perustaa perheitä näiden luuserimiesten kanssa.
Syynä siihen, että tasokkaista miehistä on pula, on siinä, että myös keskitasoiset naiset nappaavat tasokkaita miehiä, samaten kuin heikkotasoiset naiset nappaavat keskitasoisia miehiä. Koska heikkotasoiset naiset onnistuvat saamaan joukoittain keskitasoisia miehiä, ei heikkotasoisille miehille vastaavasti enää riitä naisia. Ongelmaa voitaisiin havainnollistaa seuraavilla kaavioilla.
Tässä kaaviossa miehet ja naiset ovat ryhmitelty tasonsa mukaan kymmenportaisella asteikolla, jossa 1 1 = täysi luuseri ja 10 = tasokas menestyjä
1. Nykyinen tilanne Suomessa
Naiset...............1...2...3....4...5...6...7...8...9...10
Miehet....1...2...3...4...5...6...7...8...9...10
2. Ihanteellinen tilanne - kaikille löytyisi pari
Naiset...1...2...3...4...5...6...7...8...9...10
Miehet..1...2...3...4...5...6...7...8...9...10
Ihanteellinen tilanne yhteiskunnassa olisi se, että kukin seurustelisi oman tasoisensa ihmisen kanssa. Tällöin lähes kaikille löytyisi pari, eikä osan tarvitsisi kärsiä yksinäisyydestä, joka altistaa mm. masennukselle, alkoholismille, huumeiden käytölle ja lisää etenkin miesten sairastavuutta. Näin ei kuitenkaan ole. Miksi?
A. Edellä esitetyistä kaavioista voi myös tehdä sen johtopäätöksen, että suurella osalla naisia on mies, joka on heidän oman tasonsa yläpuolella.
B. Pakan uudelleen sekoittaminen: Jos tehtäisiin niin, että parisuhteet aina välillä uudistettaisiin, eli kaikki etsisivät itselleen uuden parin, tilanne johtaisi ihanteelliseen tilanteeseen, eli kaikki ennen pitkää seurustelisivat oman tasoisensa puolison kanssa.
Suomalaisten eroaminen noudattaa kuitenkin seuraavia tilastoja. Jos eroaminen tapahtuu naisen aloitteesta, niin noin 90 %:ssa tapauksista nainen jää yksin eron jälkeen eikä hänellä ole uutta miestä valmiina. Jos ero tapahtuu miehen aloitteesta, niin 90 %:ssa tapauksista hänellä on jo uusi nainen valmiina, jonka kanssa hän heti aloittaa uuden liiton. Eli naiset jättävät miehen, jos tämä on huono. Naiset eivät luovu hyvistä miehistä, vaan vapaa eronnut mies on todennäköisesti entisen vaimon tasoa huonompi.
Syy siihen miksi osa jää ilman elämänkumppania on siinä, että NAISET ITSEKKÄÄSTI PITÄVÄT KIINNI MIEHISTÄÄN, VAIKKA NÄMÄ OVAT SELVÄSTI HEIDÄN OMAN TASONSA YLÄPUOLELLA.
Tämän takia olisi suotavaa muutta moraalikäsityksiämme siltä kannalta, että olisi hyväksyttävää iskeä myös toisen naisen mies, ainakin jos tämä on naista korkeammalla tasolla. Nykyisinhän tällaista perheen särkemistä pidetään usein erittäin tuomittavana. Ja miksei pidettäisi, sillä suuri osa naista ehkä tiedostaakin elävänsä paremman miehen kanssa, kuin hänelle itse asiassa kuuluisi.
Sinkkunaisten vapautusrintaman olisikin syytä ottaa taisteluohjelmaansa vaatimus hyvien miesten reilusta tuomisesta vapaan kilpailun kohteeksi. Vain vapaan kilpailun kautta voidaan taata oman tasoinen parisuhde kaikille halukkaille.
Osuit naulan kantaan!
terveisin se "isojaossa" osattomaksi jäänyt 10-nainen kuin unelma :=)
Jos naisesta tai miehestä puuttuu herkkyys ja itsensä "unohtamisen"-kyky rakkaudessa, hän on vain omaan napaansa tuijottaja ja itsensä kautta kaiken näkevä epäempaattinen seuralainen.
Jaa, kuulosti aika mielenkiintoiselta. Itse olen hieman ylib 20 v ja jutellut asiasta PALJON vaikka mu ikäisiä ei voi vielä sanoo "uranaisiksi", korkeintaa tuleviksi tai haluaviksi. Miehenä täytyy sanoa, että hyvin urassaan kiinnioleva nainen on jotenkin ylpeältä vaikuttava, minätietoinen ja hallitseva. Eli herää kysymys, missä vaiheessa voin olla se mies joka tahdon olla naiselle-koska hänhän itse menee kuin ura määrää. Tulee vaikutelma että mies ei voi osoittaa turvaa ja luottamusta. Jokaisessa miehessä (tavalla tai toisella) asuu tarve olla tärkeä, ehkä ritari tai J.Bond joka sankarina saa naiselta arvostuksen. Eli, nainen joka menestyy ei ole väärin, mutta ole se persoona joka olet, ilman vahvaa urakuorta. Noh, tämä täsä, God created u to be real:)
Minä ainakin ottasin tollasen uranaisen rinnalleni ihan mielläni.Pääsepä mies vähän helpommalla ja varmaan riittää juteltavaa ja yhteisiä asioita.joten suhteesta voisi jopa tullakkin jotain :)
hyvältä pakkaukselta vaikutat,älä huoli!
Meitä muunkinlaisia sinkkunaisia on kuin nämä kaksi "ääripäätä". Ei uranainen, kunnianhimoinen eikä eteenpäinpyrkivä. Eikä "perinteisen mallin" mainen. Vaan omillaan toimeentuleva, joitakin "miesten töitä" vaan ei kaikkia taitava, sekä naistenkin. Työtä elääkseen, ei uran takia tekveviä, fiksuja, hauskoja, kivannäköisiä ja huumorintajuisia naisia. Itsensä kehittämisestä kiinnostuneita ja periaatteella "jos haluu saada, on pakko antaa".
terveisin juuri sellainen nainen
Olet ilmeisen itsetietoinen omista taidoistasi. Käytät resursseja pohtimiseen, millainen sinun tulisi olla töissä, kotona, ym. (hyvä jätkä, taitava töissäsi, virheitä tekemätön, seksikäs, ei tyrkky...).Ja kotona ja ystäviesi kanssa sinulla on täysin toiset roolit. Ja varsinkin humalassa.
Tiedoksesi; miehet haistavat tällaisen. Sinussa ei sitten loppupelissä ole minkäänlaista salaperäisyyttä, tarjoat miehelle vain rooleja eri tilanteisiin. Ne kostautuvat siten, ettei sinuun kiinostuta. Sinä olet hauska, mutta vain sen verran, ettei tarvitse tehdä syvempää tuttavuutta. Paljastat kaikki korttisi heti.
Mahdollisesti, en sano, että asia niin on, mutta mahdollisesti, roolisi kaatavat oman seksielämäsikin orgasmittomaksi näyttelyksi. Kaikki tämä, vaikka et ajattelisi uraasi hetkeäkään.
Ei uranainen ole pelottava, vaan nätin ulkokuoren alla yleensä seksitön kadullavastaankulkija. Sitä paitsi, ei mies heti ajattele lapsia, kun kiinnostuu jostakin. Eikä pelkästään turvallista oloa. Seksiä tietysti ensin, (niin se vai on) ja kun on aikansa naitu, niin sen pitää edelleen tuntua hyvälle. Jos siinä vaiheessa roolileikki loppuu ja alat heikoksi, on sinun omasta mielestäsi ehkä pakko lähteä. Mies alkaa rampata vieraissa, kun et olekaan sitä mitä annoit ymmärtää. Häntä on petetty.
Ja miksi asetat kokeneena naisena ikäkriteerejä miehellesi. Jos ajattelisit tunteillasi, voisit rakastua kehen vain.
Kenties olet samanlainen säälike, kuin entinen 28v avovaimoni, joka olikin lopulta täysin kokematon, irtaantumiseen kykenemätön, epävarma, eksysissä oleva nainen nätin, fiksun, näennäisen varman ja rempseän kuvan takana.. Ajattelin voivani muutta häntä, kun tutustuin paremmin, mutta 3 vuotta eivät vieneet tilannetta mihinkään, joten alkoi pettäminen rakkauden saamiseksi, siis erotiikan nimenomaan, nehän kuuluvat samaan juttuun. Lopulta erottiin. Se paransi oman elämänlaatuni heti. Hän taas ajautui työkaverinsa kassa suhteeseen ja käsittääkseni pitää samoja kulisseja yllä.
Materialisti et sanonut olevasi, mutta eikö tunnu kivalta kun on money and things...
Tässä tuli kyllä täydellinen analyysi pelottavasta naisesta.
En tiedä voisiko tai osaisiko tällainen pelottavaksi itsensä luokitteleva nainen rakastaa ketään miestä todella tunteella ja välittää ja myös kunnioittaa häntä, voisi olla vaikeaa kuten myös miehen rakastaa häntä...tiedän nimittäin näitä naisia, kemiallisesti heissä ei tarvitse aina olla mitään vikaa, ulkoisesti haluttavia naisia, mutta mitään muuta heiltä ei saakkaan,elämä heidän kanssaan ei loppujen lopuksi anna mitään.
Tuntuu etteivät nämä naiset osaa kiintyä mieheen, eivät pidä heitä rakastamisen arvoisina ja miehinen läheisyys ärsyttää heitä jotenkin, ehkä myös inhottaa?
Tyypillistä näille naisille voi olla jonkinasteinen älykkyys ja tarve aina saada sanoa se viimeinen sana, mies ei ikinä ole oikeassa, naisella on jostain syystä tarve tuhota miehen itsetunto jollain tiedostetulla tai tiedostamattomalla tavalla.Jos nainen haluaa miestä niin hän arvostaa tämän jotain ominaisuutta ja ne ominaisuudet jotka ärsyttävät jossain määrin voivat olla kiihottavia.
Mies kiinnostuu naisesta jonka huomaa haluavan häntä jollain tavalla ,joko fyysistä kumppanuutta, tai suojelevaa hellyyttä, tai sitten yhteinen huumorintaju vetää molempia puoleensa tarpeeksi.
Mikäli mies välttelee naista seksuaalisesti niin nainen ei ole haluttava koska hänen ominaisuutensa ei viehätä miestä.
Haluttavat naiset ovat miesten (poikien) piirittämiä jo yläasteelta alkaen ja heillä on vara valita mieleisensä ja perustaa perhe jo parikymppisenä.
Onneksi kaikki naiset ole pelottavia(luotaantyöntäviä),muutoin ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo aikojen alussa...
Uranaisilla on se ikävä piirre, että kun joku mies heihin ihastuu/rakastuu se tuntuu heistä saavutukselta, suoritukselta jopa.
Ajan kuluessa sitten miestä pidetään itsestäänselvyytenä, nainenhan on jo uhrauksensa tehnyt; päästänyt miehen lähelleen ja antanut hänen rakastua. Miehen pitää sitten olla onnellinen päivä toisensa jälkeen ja ostella lahjoja ja antaa huomionsa 100%:ti.
Mies on kuin titteli, joka on saatu, ja varsinkin julkisesti kaiken täytyy olla hyvin, vaikka tosiasiassa suhteessa kaikki olisi kuoren alla jo kuin ilmapallo; tyhjää täynnä. Julkisesti tappelu on asia, joka pitää heti kotiin päästy korjata ja hyssytellä. "Kulta, kaikkihan on hyvin". Ja sen jälkeen sovintoseksiä, joka tuntuu kuin puulta, koska alunperinkin mies on jo menettänyt kiinnostuksensa naiseensa. Siitähän riita alkoi.
Itse olen sen verran vahva, että kotona ei yli kävelty eikä kukaan pomottanut ketään, mutta suurin murheeni oli suhteen totaalinen erotiikan ja romantiikan romahtaminen. Tästä asiasta keskustelu ei käänyt laatuun, ei sitten millään. Kaikkihan oli hyvin. Minuahan oli himputin kiva kuljetella nähtävillä. Sanavalmis ja riittävän älykäs ja tietoinen päivän tapahtumista olematta kuitenkaan tylsä ja puuduttava. Mutta musta lammas kuitenkin, se pienenpieni miinus: Ei akateemista tutkintoa.. Eikä Statussyboleihin suurempaa halua. Joskus kaljalla kavereiden kanssa arkisin. Hyi hitto!
Kun minulta pyydettiin, että voisitko värjätä tukkasi ja alkaa käydä salilla (en ole läski enkä naru, jos en lihaskimppukaan), niin johan pomppasi. Pitäisikö minua alkaa korjailemaan, päivittämään toisin sanoen!? Mutta kun asiat ottaa puheeksi, siis ne kaikki, niin tulee vain paha mieli naiselle: "Mitä sinä nyt noin...tykkään sinusta juuri noin.."
Siihen suunnilleen loppui vähäkin kiinnostus lopulta ja viimeisen 4-5kk oltiin melkein kuin kämppiksiä.
Nyttemmin elelen boheemihkon naisen kanssa ja ah, sitä kiihkoa ja intohimoa. Mainittakoon, että AMK:n käyneellä naisella lähes kaikki numerot viitosia (skaala 1-5), joten tyhmä ei ole hänkään.
Minun suositukseni: Kaikki Uranaisten ikeessä hikoilevat miehet, suosittelen lämpimästi vaihtoa. Tarjontaa kyllä on, jos viitsii nokkansa ulos pistää.
Miksi näin karkea kahtiajako? Uranainen - perinteinen? Meitä muunlaisiakin sinkkunaisia riittää. En ole uranainen, kunnianhimoinen, eteenpäinpyrkivä, haasteita rakastava kaikkia "miesten töitä" osaava. Mutta en myöskään pullantuoksuinen, kaikki "naisten työt" hallitseva, kotiäiti, avuton, perinteisen roolimallin nainen.
Olen omillani toimeentuleva, joitakin "miesten töitä" (jos näin halutaan ilmaista)osaava mutta suurinta osaa en, työssäkäyvä (en uran/rahan tekemisen takia vaan että on elettävä), suht.koht.hyvin elämässä pärjännyt, itseni kehtittämisestä kiinnostunut, "naistenkin töitä" hallitseva ja mieluusti tekevä, tavallisen fiksu ja hauska/huumorintajuinen tyyppi. Ja vielä kivanäköinenkin. En enempää enkä vähempää.
Joten meitä "väliiputoajiakin" sinkuissa riittää varmaan enemmän kuin niitä "uraohjuksia".
Niin, en jaottele "miesten ja naisten työt" vaan se joka minkäkin homman parhaiten osaa ja haluaa, tekee sen. Käytin vaan tuota ilmaisua korostaakseni tätä toisenlaista näkökantaa. Itse jätän mieluusti remonttihommat tekemättä mutta renkaanvaihto onnistuu.
t.Sirkeäsinkku 38v.
Suunnilleen samanikäisenä miehenä ja kuvailemasi työympäristön jäsenenä voin sanoa, että ainakin työympäristösi (lienevät hekin hyvin koulutettuja ja menestyviä) miehet arkailevat varmasti suhdetta työkaverin kanssa. Miehet työpaikallasi ovat luonnollisen realistisia ja tietävät, että työpaikan varsinkin oman ryhmän sisäisillä ja lähisidosryhmien sisäisillä romansseilla on aina jonkinlainen vaikutus ihmiskemioihin ja ilmapiiriin - ainakin alkuvaiheessa. Vaikutukset eivät välttämättä ole tietoisia tai tiedostettuja.
Muualla kokemuksiisi tapauksiin on tosi vaikea löytää syytä saatikka samaistua; itse asiassa nykymaailmassa se tuntuu lähinnä jäänteeltä vuodelta miekka ja kypärä. Itse en osaa "pelätä" uranaista tai minkään muunkaan taustaista naista ennakolta, tutustumatta. Yksilöt ja muodostuva side ratkaisee.
Sinulla on vain ollut huono tuuri, olet törmännyt yksilöihin.
kumppanin ja onnistunut hyvin. Tästä on omalla alallani lukuisia esimerkkejä. Firmassamme (isossa) työskentelee useita aviopareja, kuka samalla osastolla kuka eri (useimmat eri). Työpaikallani on tasaisesti miehiä ja naisia, eronneita, karanneita, sinkkuja...joten parien muodostumista ei voi estää. Ja sama ala yhdistää. Itsekin seurustelin samassa talossa työskentelvän kanssa (ei kuitenkaan kollega, eri osastolta). Joten silmät avoinna työpaikallakin!
Nimittäin meinaan sitä, että nainen kuin nainen, niin se riittää miehelle silmäruoaksi ;)
Ei mielestäni voi oikein "kunnolla" arvioida ketään ulkonäön perusteella, millä taas meinaan sitä, että kun valitetaan tästä arvostelusta ja sillee, mutta tämä meneekin jo ohi aiheen. Minä ainakin henkilökohtaisesti pidän naisista enemmän kuin mistään muusta tässä maailmassa... en kuitenkaan ole mikään Mohammed jolla on naisia kuin nälkäisellä ruokahalua. Ontuva vertaus.. mutta lyhyesti sanottuna: naiset ovat elämän suola. Ilman naisia, ei maailmasta tule mitään :/
...OLE NAINEN OLLENKAAN. SANO MUN SANONEEN!
... enemmänkin vahvaa naista kuin uranaista. Ehkä ajattelutavassasi on korjaamisen varaa? Luokittelet helposti ihmisiä erilaisiin luokkiin, teet tasoeroja ja kaipaat tosi miestä joka ei ole silmälasipäinen tai kalju "nörtti" vaan kehoaan kuntosalilla ja pururadalla hiostava ekonomi joka omaa isällisen otteen tuleviin lapsiisi ja antaa sinun "järjestää"...
Nyky 30set naiset käyvät teinivaatteissaa ulkona ja baaritiskillä suoraan asiaan eli käpälöimään tuntemattomia miehiä, usein vielä tyttöystävänsä kanssa juhlimassa olevia, kai vähempikin tympii ja siinä sivussa kärsit sitten sinä ja kaltaisesi. Tsemppiä kuitenkin löytämiselle sillä "elämä ei ole kokonainen ennenkuin sen voi jakaa jokun kanssa"
todellakin osa pelkää ura-naisia :)
Huomamatta/tiedostamatta ura-naisetkaan eivät halua kuitenkaan välttämättä "tavallista" miestä koska se vaikuttaa myös ystäviin/ystäväpiiriin..eri puheenaiheet ja hän jäisi ulkopuoliseksi ja toisin...näinkin voi tapahtua.
Onneksi tämä ei päde kaikissa tilanteissa kuitenkaan:) että ammatista olisi kaikki kiinni .))eli miten korkeasti lukeneet puolin ja toisin =)
alle 30-kymppisenä tehdään lapset.Ei pillerikuurin jälkeen.Laosillesi olisit kuin isoäiti.
Jatka uraputkeasi vai - olet jo menettänyt tietoisesti perhe-elämän ja tasapainoisen.
Ei kukaan järkevä mies edes ajattele uraputkelon kanssa perheestä.Ei miehiä pelota, järki ratkaisee.Toisin sinkun saatat lyötää ja saattaa tulla hyvä susipari?
...että täällä on marttikalevin kaltaisia ihmisiä, jotka laittavat maailman järjeastykseen vankkumattomalla käsityksellään kertaheitolla. Lapset tehdään alle kolmekymppisenä... Salli mun nauraa! Tuo oli ehkä hassuin kommentti tähän mennessä. Kellään ei varmaankaan ole oikeutta sanoa, koska joku lapsia "tekee". Eikä kellään ole oikeutta riistää toiselta uran takia perhe-elämää, jos se toinen sitä haluaa ja siihen on kykeneväinen.
Ihan vaan omasta kokemuksesta kerron, että minun mieheni tekee uraa. Myös minä teen niin. Olemme molemmat siis kunnianhimoisia. Silti "järkevälle miehelleni" ei ole juolahtanut mieleenkään ajatus, ettemmekö me voisi joskus perustaa perhettä, siis ihan lapsien kera. On niitä äitiys- ja isyyslomia. Onneksi mieheni on nuori ja sisäistänyt tasa-arvon käsityksen, eli hänkin on valmis jäämään kotiin tarpeelliseksi ajaksi jos meitä joskus vauvalla siunataan. Sitä paitsi Suomessa on enemmän tai vähemmän jokaisen käytävä töissä, jotta perhe saa elannon - sekä äitien että isien. Miksi kolmivuorotyötä tekevä, rättiväsynyt sairaanhoitaja olisi parempi vaihtoehto äidiksi kuin uraa luova nainen, joka normaalisti on töissä 8-16 ja toisinaan ylitöissä (jolloin isä voi olla lasten kanssa)??? Kerropa se, hyvä marttikalevi kun niin kaikkitietävä olet.
Mikä on sitä paitsi susipari? Eikös se ole pari, joka ei ole mennyt naimisiin, ts. nykykielellä avopari? Käsitteeseen ei siis liity lapset millään lailla. Kyllä huomaa, että marttikalevi on hieman vanhemman sukupolven edustaja...
Tunne kuvailemasi tyypin.... muutamia asioita huomioideksini.
kyseinen neiti haluaa:
olla asiantuntia ja vahva mutta samalla naisellinen jota pidetään tarvittaessa kuin kukkaa kämmenellä. Tämä ei toimi kovinkaan monen kanssa JA VIIMEKSI TYÖPAIKALLA.
Jos esimerkiksi haluaa että, työpaikalla pidetään tasavertaisena niin silloin katso että ovien availu ei kuulu asiaan. Yhtä hyvin hän voi avata mulle oven. Tätä ei kyllä tapahdu, enkä kyllä odotakaan sitä. Eikä muuten mikään muukaan ”nuoleskelu”.
Pitäisköhän tälle mun kaverille lähteä viemään kukkia ja suklaarasioita vai millä tavalla häntä huomioida että pidettäisiin naisena????? sitten kun häntä ei kyseinen herra kiinnostakkaan (todennäköisesti) niin sitä pidetään työpaikkahäirintänä.
Hyväksikäyttäjä, eli kun on niin hauska mies porukassa niin kuvittelee että, miehet haluavat tehdä hänelle "pikku" palveluksia pyynteettä. Se ei ole tasa-arvoa.
Pienenä ohjeena on se, työpaikalla ei tarvitse olla ilopilleri. Asiallisuus riittää. silloin säilyy myös asiantuntemus paremmin. Ja jos haluaa ”flirttailla” niin se ei sovi työpaikalle. Onko tässä tapauksessa Flirttailu ja ”hyvänä kaverina olo” sama asia, otappa selvää.
Ainakin jos työpaikalla kuvitellaan että, nyt se on se kanssa ja toisinaan toisen kanssa niin homma ei toimi.
Kyseinen neiti haluaa olla itsenäinen, asuu omassa (omistus) asunnossa, tilavassakin. Ei missään nimessä halua muita asumaan saman katon alle. (itse kertonut) eli haluaa tehdä juuri niin kuin itse haluaa ilman kompromissejä. haluaako muuttaa jonkun toisen asuntoon??? ei todennäköisesti. pitäisi ostaa heti tilava omakotitalo jotta molemmat mahtuu. Kukas siihen suostuu.
Miten voi oppia tuntemaan toisen, jos ei vietä sen kanssa pidempiä aikoja yhteen menoon????
Sekin on totta että 30-vuotiaana on parhaat jo viety. Jos ei mikään kelpaa niin olkoon sitten ilman. Tai hakekoon Turkista todellisen herrasmiehen jota nämä sitten haikailee.
Omalla kohdalla naisella on parempi palkka, viimeiseen asti opiskellut etc… itsellä. keskiasteen tutkinto. Se parempi / huonompi tutkinto ei toimi kotona tai ei pitäisi olla ainakaan peruste koska molemmat ovat kotona samanarvoisia. Hyvin tullaan toimeen keskenämme.
Juu, oon törmänny sun kaltasiin monessa paikassa ja aina juokseen karkuun ku sun kaltaset naiset on niin itsevarmoja ja ittenäisiä, sellaset pelottaa mua!
No, se oli vitsi :=) Suoraan sanoen en ymmärrä sun kaltasia narisijoita jotka jaksaa jauhaa tuota samaa p*skaa itsenäisistä naisista jotka muka pelottaa miehiä. Mua naurattaa sellanen :=)
Sulle ja sun kaltasille narisijoille on paras paikka talli, mee sinne nariseen.
En oo koskaan pelänny yhtään uranaista enkä uramiestä enkä tuu muuten pelkäämäänkään.
Mun mielestä mikään "uranainen" ei oo sen kummempi tapaus ku duunarinainen, te "uranaiset" kuvittelette ittestänne hiu-kan liikoja.
Se on ihan oikein että jäätte vanhaksipiioiksi.
Buah hah haa!
Kirjoituksesi oli hauskaa luettavaa ja täyttä totta. Nämä uranaiset kuvittelevat olevansa jotenkin erikoismpia ja tavoiteltumpia kuin tavalliset duunarinaiset, joihin itse luen itseni. Olen työssäni tavannut hyvin monia uranaisia jakkupuvuissaan, jotka ovat niin kaikkitietäviä joka asiassa, että ihan sapettaa. Eikä itseasiassa tarvitse olla uranainen vaihtaakseen lamput tai auton renkaat, kyllä niitä hommia osaa kuka tahansa pakon edessä. Minä mielelläni jätän autonrenkaiden vaihdon miehelleni, jotta voisin keskittyä vaikkapa puutarhanhoitoon.
Suurin osa miehistä kiinnittää huomiota naisen koulutukseen, että onko se omaansa vastaava, näin sekä duunarit että myös akateemiset. Mitään muuta en koe miehessä niin luontaantyöntäväksi kuin sen, että huomaan hänen utelevan mahdollista kuukausipalkkaani. Olen ollut sekä "hyvin"palkatuissa töissä, että matalapalkkaisissa, opiskelijana sekä myös työttömänä. Osaan nykyajan miehistä asema tai paremminkin ne tulot vaikuttavat. Osa havittelee hyväpälkkaista naista, eli siitä saa plussapisteitä. Osa taas tuntee itsensä huonommaksi, jos naisella on parempi palkka kuin hänellä. itse en pidä kummankaan ryhmän edustajia mahdollisina kumppaneinani. Jälkimmäisistä sen verran, että kehottaisin varomaan: huono itsetunto aikaansaa alistamista, jopa väkivaltaa: "sinähän ent ole yhtään mitään". Sellaisen seurassa on aina varottava, niin tekojaan kuin ajatuksiaankin. Alat lihoa, ja uskot itsekin, ettei mikään kannata.
Mies joka tekee minuun vaikutuksen, hän ihastuu minuun naisena. Tässä iässä (yli40) minulle on kehittyneet jo hyvät tuntosarvet miesasioissa.
Eli olen sitä mieltä, että sinun "pelottava nainen" ei kannata surra sitä, että (jos) pelotat. Mitä sen on väliä, mitä se suuri massa ja suurin osa miehistä pelkää ja ajattelee. Sinulle riittää se yksi ja ainoa ja ainutkertainen, jokaon juuri sinulle "tehty", eli jonka kanssa synkkaa. Totuus on, että ajattelevan naisen ja varsinkin jos olet vielä seksuaalisesti aktiivinen, on erittäin vaikea löytää "hyvää miestä". Mutta usko pois, yksinkin on miljoona kertaa parempi olla kuin "pelkäävän" miehen.
Mikä ihme se nyt on? Itsellä on huonoja kokemuksia ainakin Hesan alueen 3-kymppisistä sinkku-uranaisista. Heistä kukaan ei halua hyväksyä sinänsä terveen itsetunnon omaavaa miestä, jos tämä
-on matalapalkkaisempi kuin nainen, vaikka tulisi normaalisti toimeen ja olisi alla siisti (vuokra)asunto ja toimiva (vanhempi) auto
-harrastaa "junttimaisia" harrastuksia (kuten esim. perinteinen liikunta, aikakauslehtien lukeminen, kalastus) eikä viihdy golfradalla, spinning-salilla tai juusto/viinimaistelulinjalla
-ulkomuodossa on pientäkin sanomista (vaatteiden väriyhdistelmä esim.)
Toisaalta kokemusteni pohjalta tällainen naispuolinen uraohjus tulee asettamaan etusijalle uransa, työnsä ja rahan saannin. Perhe tulee vasta sen jälkeen. Naisella on monesti mahdollisuutta edetä hyvän koulutuksensa ohella myös ulkoisilla avuillaan ja tarvittaessa avujensa jakamisella miesvaltaisessa työympäristössä. En haluaisi odotella öitä yksin uranaista jostain Saariselän kehittämisseminaarista ja ajatella että mitähän se vaimo siellä oikein puuhaa.
Jos törmään joskus aitoon, perhe- ja elämäkeskeiseen naiseen koulutukseen katsomatta, voi homma edetä. Ei etene urahakuisen ja normaalin elämisen taka-alalle jättävän naisen kanssa. Mieluummin olen sitten yksin...
Hyvä juttu ,että on naisia jotka uskaltaa ja kykenevät hommiin!
Se oikea ihminen on siellä kuoresi alla,löydä hänet.
Kannustakaa lapsianne lukemaan läksynsä,siis että kavisivät koulunsa että ei tariseis olla alenpaa oppineisuutta kaverinsa kanssa.
Tieto on valtaa ,se ei tarkoita sitä että hallitseis toista, vaan että olisi tasapäinen kaverinsa kanssa.
Ei kaikkien tartte olla autonkorjaajia tai rekkakuskeja vaikka niitäkin tarvitsee,mutta kyllä pojat sisimmässään ajattelee että miksi ei tullut luettua silloin aikaisemmin kun oli nuori.
Ystäväni oli laporanttina nuorenpana ja sen kimulin skodasi jonkun insinööri ,siitäkös " J"
HIRMUSTUI! ja luki itsensa Rakennusmestariksi!
Elikkä kanustus tuli vaikka vähän tarvittiin ärsytystä!
nim:Bora/Pati.
Oon ite nainen ja DI. Kun opiskelin, meillä oli kurssikaverityttöjen kanssa samanlaisia kokemuksia. Kun meni ravintolaan ja tapasi jonkun mukavan tyypin, juttu lopahti siihen, että tyttö kertoi olevansa teekkari! Tosin pääsihän sillä hyvin eroon "ei-toivotuista"-lähestymisyrityksistäkin ;=)
Huomaan, että osan miehistä on edelleen vaikea suhtautua siihen, että oon DI. Mieheni veljet (ovat teknikoita), eivät ole ikinä viitanneet puolikkaalla sanallakaan mun työhön, ikäänkuin sitä asiaa ei edes olisi olemassa. No, mulle se on ihan sama. Olin samanlainen ennen tekniikan opiskelua kuin olen nytkin.
Oon nainen ja DI. Jo opiskeluaikana huomasin osan miehestä "pelkäävän" meitä tekniikan alan naisia. Ravintolassa sai jäädä yksin, jos erehtyi kertomaan missä opiskeli ;=)
Yhä vielä, kun olen ollut työelämässä jo 7 vuotta, jotkut pitävät mua kummallisuutena. Mieheni veljet ei oon kertaakaan edes puolella sanalla kysyneet mun työstä näiden vuosien aikana. Ovat itse teknikoita. Mutta sama se mulle, oon samanlainen kuin olin ennen tekniikan opiskelua.
nykyään on paljon täydellisyydentavoittelijoita, niin miehissä kuin naisissa. Kun itseä kohtaan on kovat vaatimukset, ei siedä muissakaan "virheitä". Ellei pysty hyväksymään ja rakastamaan itseään sellaisena kuin on, myös heikkoine puolineen, ei pysty aidosti rakastamaan muitakaan, vaan kaikki on enemmän tai vähemmän teatteria.
Kun menee miesporukassa (naisten)tansseihin tai yleensä juhlimaan, niin huomaa pian asioita.
Suosituin ja halutuin porukasta on keskiverto vähän nukkavieru "tavis".
Niin, ihminen on siis suurelta osin muuta, kuin mitä päälltäpäin näkyy.
Ihmiset, jotka ovat itsensä löytäneet, tuntevat toisensa jo kaukaa. Tällaiseen ihmiseen on helppo
saada kontakti ja näistä löytyy se hyvä kaveri tai
vaikkapa tulevien lasten äiti/isä.
Kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen. Maktub.
Lähtiessään "miesten maailmaan" ja alkaessaan pelata sen säännöillä "luoden uraa", naiset menettävät naisellisuutensa. Tämä johtuu siitä, että heillä on ennakkokäsitys "miesten maailmasta", joka heidän mielestään vaatii tietynlaista käyttäytymistä ja olemusta. Koska mieheksi muuttuminen tapahtuu laskelmoidusti (ei siis ole alitajuisesti omaksuttua kuten "oikealla" miehellä), tapahtuu käytöksessä karkeita ylilyöntejä, joiden seuraukset ovat tuhoisat esim. ihmissuhteille.
Meidän tulee muistaa meihin evoluution myötä "sisäänrakennettu" koodaus, jonka mukaan toiset ovat kukkoja ja toiset kanoja. Tämä on fakta, jota vastaan on turha pyristellä. Kaikki pyristely on juuri edellä mainitsemaani laskelmointia ja seuraukset sen mukaiset.
puhuit tuola jossain viestissä että olet yrittänyt vain vihjata jollekkin kivalle miehelle, mutta et ole tehnyt kunnon repäisevää aloitetta. luuletko että kaikki miehet ovat niin ritarillisia että uskaltaa heti tulla kyselemään?
nykyajan ura- ja muiden naisten vaatimukset on suomalaiselle tavalliselle tallukalle jotakin sellaista, ettei niitä täytä se vanha erkkikään.
Se haavekuva, mikä naisilla perisuhteeesta ja miehestä on, on pakoa todellisuudesta.
On varmasti, sinunkin pelottava nainen, parempi olla yksin, kuin kiduttaa itseäsi ja jotakin miesrukkaa vaatimuksillasi. Ja ne vaatimukset eivät ole välttämättä edes tiedostettuja.
Toisaalta on hienoa, että tietää mitä haluaa, mutta sitähän ei aina tässä kylmässä ja kovassa maailmassa saa. tsemppiä etsintään.
Itse kuulun niihin jo varattuihin, uranaisen mies ja pojan isä.
Ette te pelota, teitä on vain niin vaikea löytää :)
Minä törmään jatkuvasti fiksuihin neitoihin työssä ja yhdistystoiminnassa, mutta en halua "työpaikkaromanssia"... Haluan jotain "aidompaa" mutta paradoksaalisesti minulla ei ole aikaa etsiä sitä. C'est la vie :)
Uskoisin, että ongelmas on sittenkin ulkonäkö. Ehkä viestität ulkonäölläs jotain. Miehet on hyvin yksinkertasia. En usko tollasiin juttuihin, että miehiä pelottaa tietyn alan ihmiset. Ite oon tekniikkaa opiskeleva tyttö mutta miehistä on todella vaikea päästä eroon ja niitä pikemminkin pyörii liiaks ympärillä ja niitä pitää hätistellä pois. Uskon todella pitkälle siihen että miehet on yksinkertasia ja niitä kiinnostaa naisessa vain ulkonäkö. Multa ei oo kukaan koskaan ensimmäisenä kysynyt mitä opiskelen tai mitä teen työkseni. Mutta toisaalta en myöskään todellakaan näytä tekniikan opiskelijalta enkä haluakaan näyttää. Yleensä niitä ei ees hirveästi kiinnosta mitä teen. Jso etsit miestä, panosta ulkonäköös..