Olen mies vaikean paikan edessä. Vaimoni on kertonut minulle avioliiton ulkopuolisista suhteistaan.
Osa näistä on päätynyt seksiin ja osa on hänen mielestään harmittomia mies/ nainen keskustelusuhteita, joihin kuuluu lukuisat asiat, joita minun on vaikea ymmärtää kuuluvan ns. kaverisuhteisiin. Esimerkkinä tästä yksi hänen ex. pano on nykyään hänen kaverinsa, jolle soittelee monesti päivässä niin työn kuin kuulumistenkin merkeissä. Vaimoni sanoo myös käyvänsä hänen kanssaan päivisin kahveilla, joka on hänestä harmitonta.Minä kuulemma rajaan hänen vapautta ja en hyväksy ystäväpiiriä.
En osaa sanoa, miten reagoisin. Olemme olleet jo vuosia naimisissa ja ero tuntuu vaikealta vaihtoehdolta. Haluisin yrittää, mutta kun luottamus ja rehellisyys puuttuu ja jäänyt jo niin monista ns. valkoisista valheista ja muista kiinni.
Olemme olleet 9 vuotta naimisissa ja seurustelleet jo ennen tätä vuosia, kysymyksessä on kahden aikuisen kypsä liitto.Meillä on lapsi, jota molemmat varmasti rakastamme paljon.
Kertokaa kommentteja, miten onnistuttu tai epäonnistuttu.
Itse haluaisin ehkä vielä yrittää, mutta säännöt on varmasti selvitettävä(tosin tehty ennenkin, mutta kuitenkin).
Osa näistä on päätynyt seksiin ja osa on hänen mielestään harmittomia mies/ nainen keskustelusuhteita, joihin kuuluu lukuisat asiat, joita minun on vaikea ymmärtää kuuluvan ns. kaverisuhteisiin. Esimerkkinä tästä yksi hänen ex. pano on nykyään hänen kaverinsa, jolle soittelee monesti päivässä niin työn kuin kuulumistenkin merkeissä. Vaimoni sanoo myös käyvänsä hänen kanssaan päivisin kahveilla, joka on hänestä harmitonta.Minä kuulemma rajaan hänen vapautta ja en hyväksy ystäväpiiriä.
En osaa sanoa, miten reagoisin. Olemme olleet jo vuosia naimisissa ja ero tuntuu vaikealta vaihtoehdolta. Haluisin yrittää, mutta kun luottamus ja rehellisyys puuttuu ja jäänyt jo niin monista ns. valkoisista valheista ja muista kiinni.
Olemme olleet 9 vuotta naimisissa ja seurustelleet jo ennen tätä vuosia, kysymyksessä on kahden aikuisen kypsä liitto.Meillä on lapsi, jota molemmat varmasti rakastamme paljon.
Kertokaa kommentteja, miten onnistuttu tai epäonnistuttu.
Itse haluaisin ehkä vielä yrittää, mutta säännöt on varmasti selvitettävä(tosin tehty ennenkin, mutta kuitenkin).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinun täytyy tehdä selväksi vaimollesi, että avioliiton ulkopuoliset suhteet loukkaavat sinua. Sinun ei tarvitse moista hyväksyä.
Sen sijaan keskustelusuhteet ovat ihmisen oma asia, johon ei minun mielestäni puolisolla ole puuttumista. Tosin, jos kyseessä on entinen pano ja luottamus ei toimi nykyisessä suhteessa, niin miksi loukata ja aiheuttaa epäilyä rakkaassaan.
Meillä on sovittu, että ystävyyssuhteet ovat ok kummankin sukupuolen kanssa. Ehtona on kuitenkin se, että esittelemme uudet ystävät toisillemme. Syytä salailuun ei pitäisi olla, jos kyse on vain ystävyyssuhteesta.
Suhteemme alussa pidimme molemmat yhteyttä myös entisiimme, mutta koska se aiheutti toisessa kovasti epävarmuutta, lopetimme kahdenkeskisen yhteydenpidon. Toki juttelemme jos törmäämme jne, mutta emme esimerkiksi kahvittele kaksin tms, etenkään kertomatta toisillemme.
Itselläni oli myös avioliiton ulkopuolinen suhde, johon kuului myös seksiä. Jatkoin sitä, koska mieheni ei tuntunut juurikaan välittävän siitä, vaikka kerroin hänelle tilanteesta heti alkuunsa. Lopetin, vasta kun tajusin, kuinka paljon häntä loukkaan, vaikka hän ei sitä ääneen sanokaan.
Itse havahduin ensimmäisen kerran omassa suhteessa, kun mies oma-aloitteisesti ja rauhallisesti kertoi alkaneensa ajatella eroa ainoana järkevänä vaihtoehtona. Erota en tahtonut missään nimessä ja rakastin miestäni suuresti edelleen. Siitä alkoi meillä yhteinen työ suhteemme parantamiseksi ja läheisyyden ja luottamuksen uudelleen löytämiseksi.
Nyt sujuu jo hyvin. Olen onnellinen mieheni kanssa ja hän luottaa taas minuun. Aion myös ehdottomasti olla tuon luottamuksen arvoinen. Emme olisi ikinä päässeet tähäna sti, jos ei mieheni olisi suoraan ottanut eroa puheeksi.
Tästä ei ehkä ollut sinulle mitään apua. Mutta toivotan jaksamista. Yhteiset pelisäännöt teidän on varmastikin löydettävä. Teillä on lapsi, jota rakastatte, se on hyvä syy koettaa löytää yhteisymmärrys ja saada asiat sujumaan.
oletko kertonut vaimollesi kuinka hänet teot satuttaa sua? voisiko vaimosi sietää sulta samaa käytöstä? (kysy huvikses häneltä). vaimosi vaikuttaa aika lapselliselta ja itsekkäältä...luulisi hänen ymmärtävän avioliiton merkityksen.
Hei, olet nyt vaikean tilanteen edessä ja oikeastaan pitkä parisuhde on juuri tätä - välillä tulee vaikeita tilanteita ja silloin ja ratkaisuna on puhallus yhteiseen hiileen tai ero. Yleensä jos rakkautta on niin siihen yhteiseen hiileen molemmat jaksavat puhaltaa. Tässä on kuitenkin vaimosi tultava vastaan - rakastaako vaimosi muuten sinua? Oletko kysynyt tätä häneltä tosissasi. Jos hän rakastaa niin sinun olisi saatava hänet ymmärtämään, että ei voi tapailla entiseen malliin näitä panoja ja vielä noin tiuhaan yms. Yrittäkää keskustella ja yrittäkää ymmärtää toisianne. Sinä häntä ja hän sinua. Sano että tarkoituksenasi ei ole rajoittaa tai kontrolloida häntä vaan toivoisit naisesi osoittavan hieman kunnioitusta. Ehkä avain kysymys on se että rakastaako vaimosi sinua ja haluaako hän tosissaan olla kanssasi. Jos haluaa, niin on hänen ymmärrettävä käytöksensä loukkaavuus ja sinun on se saatava tajuamaa. Ei tule olemaan helppoa ja tulee varmasti olemaan vielä vaikeampaa kunnes tästä kriisistä pääsette yli yhdessä jos haluatte. Tätä se yleensä se pitkä parisuhde on. Ei ne ongelmat häviä kumppania vaihtamalla vaan aina ne seuraa perässä ja uudessa suhteessa samat tai uudet ongelmat. Nyt varmasti sinulta on luottamus kateissa ja nyt vaimosi pitää ansaita luottamus takaisin ja sen kyllä saa ajan kanssa.
Ehkä se on niin, että toiset ymmärtävät ja toiset eivät.
Omasta puolestani sanon, etten todellakaan näe mitään miestäni loukkaavaa siinä, että tapailen miespuolisia ystäviäni, jotka ovat vielä kaikenlisäksi aivan toiselta planeetalta ;D kuin mieheni (ei ehkä niinkään toiselta kuin minä itse). Jos tuo seksipuoli taas mietityttää niin sitä voi miettiä halutessaan oli kyseessä ex-pano tai ihan joku uusi tuttavuus. Miestäni ei häiritse mikään muu kuin hetkellinen epäilys jostain uudesta "suhteestani", että tuo mies yrittää kusettaa minua :). Kauniisti ajateltu mieheltäni.
Tuohon ex-pano asiaan en ota kantaa enkä seksiinkään.. Mutta jos ajattelet, että suhteestanne puuttuu rehellisyys ja luottamus niin eikö se lähinnä ole kiinni vain sinusta? En yhtään ihmettele, että vaimosi kertoo valkoisia valheita, koska et hyväksy hänen ystäväpiiriään sellaisenaan. Sinun on hyväksyttävä tosiasiat tosiasioina eikä yrittää keksiä mitään typeriä sääntöjä. Ne johtavat vain lisävalheisiin ja salailuun vaimosi taholta etkä ole sinäkään yhtään tyytyväisempi!
Kahvilla käyminen päivällä ja illalla jopa yölläkin on täysin harmitonta jos siihen osaa suhtautua ja mikset osaisi? Itse käyn miespuolisten ystävien kanssa tiesmissä ja nuorin heistä on minua yli puolet nuorempi. Jos mieheni alkaisi naputtaa suhteesta (tuosta tai jostain muusta hieman tavanomaisesta poikkeavasta; eikä minulla juuri muita olekaan...) niin ehdottaisin varmasti heti eroa, vaikka häntä rakastakin enemmän kuin ketään muuta.. On näet niin, että aito rakkaus ei kuitenkaan vaadi toiselta luopumista mistään.
Tässä taannoin lapsemme sanoi, että hänen täytyy valita lempiharrastuksensa tai parhaan ystävänsä väliltä, koska paras ystävä ei voi sietää hänen harrastustaan (tämä oli nimenomaan ystävän ystävyyden ehto). Lapsi kysyi minulta kumman valitsee ja vastasin heti "harrastuksen". Jos jostakusta oikein tykkää ei aseta ehtoja.
akka mitä kerkiät vai kahvilla käyminen yölläkin vieraan miehen luona ,voi juma mee HOITOON
Tokikaan toinen ei voi vaatia suhteessa toista lopettamaan ystävyyssuhteita tai esim. tupakointia tai muutakaan "harrastusta". Vaatimisesta ja pakolla rajoittamisesta ei hyvää seuraa, eikä se ole oikein. Tietenkään.
Mutta mielestäni toisen kunnioitus ja keskusteluyhteys ei synny sillä, että itselle vain vaaditaan-vaaditaan-vaaditaan kaikki mitä on ennen ollut ja kumppanin jutut päälle. Silloinhan sitä itse haluaa alistaa toisen omille oikuilleen.
Luottamus ei synny tyhjästä - jos sinä olet heti ehdottamassa eroa, kun miehesi haluaa keskustella epävarmuudestaan suhteessanne, niin ei hyvälle kuulosta! Mistäs miehesi sen luottamuksen ammentaa, jos ei keskusteluyhteys pelaa? Kuulostaa siltä, että suhteessanne sinulla on kaikki oikeudet ja piste. Mies tehköön mitä tykkää.
Olet tavallaan oikeassa, ettei aito rakkaus vaadi toiselta luopumista mistään. Se on vain aika musta-valkoinen ajatus, jos ei maalaisjärkeä mukana käytä. Elämä on kuitenkin ihan erilaista parisuhteessa kuin sinkkuna! Tokihan siinä jostain "luovutaan" ja jotain saadaan tilalle.
Hyvä miea. Mitä sinä odotat? Sellainen nainen petti ja tulee pettämään sinua jatkossakin. Sinun kannattaa hakea eron, en tiedä miten voi sietää sellaista käytöstä. Sinun vaimosi ei ole rehellinen sinulle eikä itselleen. Jos hän on kerran naimissa sinun kanssa, hänen tulee kunnioittamaan avioliittoa. Jos käy kahville ystävän kanssa, se on harmitonta, mutta mitä sen jälkeen? Miten pitkälle hän tai häne ystävänsä ovat valmiita mennä? Anteeksi vaan, minusta tuntuu että sinun vaimo ei kunnioita sinua eikä tiedän avioliittoa.
anna remmiä ja potkaise pihalle. ei tollaista kusetusta tarvii sietää.
anna remmiä,sen jälkeen kun ensin sanot et.erotaan,oot 1 minuutin jos ei älyä ja epäröi vielä asia on selvä,oot aisankannattaja tällä hetkellä!
Kiitos palautteistanne.
Ne olivat apuna prosessoidessani tätä tilannetta. Lisäksi käytymme apuna psykoterapeuttia, joka oli mielestäni hyvä prosessin läpkäyntiin.
Harmi vain, että asian edetessä niitä luurankoja tuli lisää ja valehtelu toi aina uusia asioita eteen. Sellaisia, joiden jälkeen en voinut edes kuvitella yhteistä huomista.
Sitten se lopputulos: Avioeropaperit jätetty kihlakunnanoikeiteen, huomenna ositetaan juristin kanssa omaisuus (on jo sovittu, miten). Lapsen huoltajuus ns. yhteishuoltajuus ja poika jää isän kanssa asumaan taloomme. Ex asuinkummpanini on jo muuttanut pois asunnostamme.
Oma olo hyvin helpottunut vaikean ratkaisun jälkeen. Nyt iso vastuu pojasta ja kaikin keinoin taisteltava hänen tasapainonsa puolesta.
Toivon, että pystyn sopimaan tulevaisuudessa ex.vaimoni kanssa asioista mahdollisimman yhteisymmärryksessä.
Luin viestisi ja se on lähestulkoon kuin kopio omasta elämästäni!! Sillä erotuksella, että olen nainen, enkä ole osannut potkaista miestäni pellolle.
Toimit melko ripeästi. Mistä sait voiman tuohon ja miten sinulla nyt menee? Miten poika voi? Ymmärtääkö vaimosi, mitä tuli tehneeksi? Miten muut ihmiset ovat reagoineet?
Kaikkea hyvää!