.....tyttöystävä otti taukoa..... vaikuttaa siltä et sillä on helpopmi olla ku mä varmaan painostin sitä liikaa.... haluaisin sanoa sille vielä miten paljon välitän.... mut nyt... en tiiä kumpi ois helpompaa, että oon sen kans vai en.... sillon ku olin niin se epäröi koko ajan ja mulla oli aivan kauhee pelko päällä.... koko ajan melkein... ja nyt taas ku oon ilman niin on niin tyhjä olo.... Mä en oikein tiedä mitä tehdä =( Onko rakkaus tosiaan näin vaikeeta?? Miten oon koskaan sallinnu itteni rakastumaan ku se sattuu näin helvetin paljon.... "Love is suicide" sanoi Billy Corgan... vähän alkaa siltä vaikuttaan.... apua.......
I can't live with or without u...
Tuskainen sielu....
211887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
voimia sulle ja paljon !!!!
tiedän että meinaat hyvää mutta tuo ei kyllä auta mua yhtään =( haluan kokemuksista onko nämä tuntemukseni normaaleja??? mua ahistaa niin kauheesti.... haluan olla hänen kanssaan mutta mitä jos ei hän haluakkaan koskaan?? mitä jos hän haluaa mutta pelkään koko ajan että menetän hänet?? miten niin voi elää??? Enkä halua menettää häntä ystävänäkään.... mut nyt en oikeesti tiedä mitä tehdä on niin kauhee olo =(
ok mulla on aivan kauheita pelkoja nyt iski yhtäkkiä..... esim pelkoja et vois satuttaa itseään tai muita??? sattuu niin kauheesti.... niin kauheesti en tiiä mitä tehdä.... haluan vaan et tämä paha olo loppuu.... en halua tehdä itse elämästä lopun mutta semmoiset ajatukset yhtäkkiä lensivät päähän ja se sai minut ahdistumaan enemmän kuin olen koskaan ahdistunut..... onko tämä normaalia??? tämä tyttö on paras ystäväni ja en halua menettää häntä..... kuitenkin tuntuu niinkuin ystävyys olisi niin vaikeaa.... en taas tiedä mikä helpottaisi.... en halua menettää häntä...en halua menettää itseäni....kaikki on niin vaikeaa.... itku tulee aikuselta nuorelta mieheltä.... auts..... sos.... apua.....
parin vuoden takaa. Silloin tosiaan ymmärsin, miksi jotkut voi hakata tuntemattoman vastaantulijan ilman syytä - mikä sinänsä on järjetöntä toimintaa. Niin kipeää se teki. No enpä koskaan selvinnyt entiselleni, mikä oli toisaalta näin jälkikäteen hyvä juttu, siis kun nyt tarkastelen itseäni, millainen olin pari kolme vuotta sitten.
En osaa antaa muuta neuvoa, kuin että mieti, mitä hän haluaisi. Varmaan olet niin tehnytkin. Voi olla, että nämä ovat huonojakin neuvoja sen suhteen, että säilytät välit hänet kanssaan - en ymmärrä naisia. Kysy suoraan voitko tehdä jotain hänen hyväkseen.
Pura paha olo johonkin, esim säkkinyrkkeilyyn tai lenkille.
Niin eli tilanne rauhoittui.... oli vaan taas ahistuskohtaus päällä =( Mulla on taipmusta saada semmosia hirveitä ahistuskohtauksia ja sillon tulee kaikkia pakkoajatuksia pommittamaan mieltä.... En kyl vois kuvitella koskaan oikeesti pystyväni järjettömään väkivaltaan.... En usko et tekisin mitään semmosta mut semmosia inhottavia ajatuksia, eli pakkoajatuksia ilmesty päähän ku oli muutenki tosi ahistunu olo..... En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen enkä aio olla..... Nyt kun ahistus lakkasi tajuan että ne ajatukset oli vaan ahdistavia ajatuksia.... en mä nyt niitä tosissaan ota mut sillon ku ahistaa niin ne ajatukset pelottaa tosi paljon..... plääh.... kyl se on nuoren miehen vaikea kasvaa aikuseks nykymaailmassa =) Pitää vaan jaksaa!!!
Niin ja tytön suhteen... Jatkamme nyt toistaiseksi ainakin ystävinä ja katsomme miten asiat etenevät.... jos minusta tuntuu siltä niin kysäisen uudestaan jos onnistuis....
tyttöystäväsi kanssa. Yleensä tieto helpottaa tuskaa. Kaikista vaikeinta on kun ei tiedä. Siksi kannattaa tarttua härkää sarvista ja selvittää asiat puhumalla. kun toinen sanoo selkeästi asiat niin kuin ne ovat, ei mielikuvitus laukka ja ahdistavat ajatukset valtaa mieltä. Koita selvittää sinua vaivaavat asiat mahdollisimman pian oman itsesi vuoksi.
Kerro hänelle menettämisenpelostasi ja miettikää yhdessä millä tavoin voitte vahvistaa yhdessäoloanne ja että sinä saisit sillä tavoin luottamusta teidän suhteeseenne enemmän. Kysy häneltä suoraan, miksi hän on epävarma suhteestanne. Monet asiat voivat simppeleitä, mutta ne kasvavat kärpäsistä härkäsiksi.
Silloin kun ahistaa, toiminta on paras lääke siihen ja se ettei anna valtaa niille ahistaville ajatuksille.
juu just tämmöstä matskua kaipasin =) Niin mut oon itekki tullu siihen päätökseen et otetaan ny iisimmin et näkee miten asiat alkaa järjestyyn ku saa vähän rauhottua.... ja sit katotaan myöhemmin jos jatketaan tai ei....
olisi parasta kokeilla mitä siitä seuraa, jos todella olette yhdessä. Miten muuten saat sen selville? Kysyn vaan?
Me oltiin yhdessä pari kuukautta.... mut sillä tuli jossain vaiheessa epävarma olo ku aloin lässyttään sille mun tunteista.... en sit tajunnu sitä ennen ku oli liian myöhästä niin se sano et halus ottaa taukoa seurustelusta.... Eli ollaan vaan ystäviä ainaki tällä hetkellä.... Nääs en tiedä miten tarina jatkuu.... yritän selvitä ja toivon et asiat järjestyy et molemmat voidaan olla onnellisia meni sit asiat kuten meni...
Tuskasi on erittäin tuttua.. itse olen tosin sydämeni saanut ehjäksi taas, vaikka aikaa se vaatii.
Halusin antaa sulle ohjeen jonka itse sain kun menetin kihlattuni vuosien yhdessäolon jälkeen: päästä ihan täydellisesti irti siitä ihmisestä, niin vaikeaa kuin se onkin! Jos hän kuuluu sun luo, te kuulutte yhteen, hän palaa itse takaisin. Irti päästämällä se selviää, jos yrittää pitää kiinni, se lipeää kuin saippua märästä kädestä eikä enää palaa.
Tuska on kamalaa, mutta voin vakuuttaa että se on ohimenevää. Itke kun itkettää, naura kun hetkeksi helpottaa. Anna ajan näyttää mihin mennään. Ei rakkautta kannata silti loputtomiin välttää vaikka sydän särkyy usein sen seurauksena. Ne huikaisevat hetket on usein sen arvoisia, vai mitä?
Saitko kihlattuasi takaisin? Tuliko hän luoksesi?
Hän on paras ystäväni en koskaan halua menettää ystävyyttämme =( Toivoisin että joskus voisimme olla rakastavaisia mutta vain aika näyttää... Olen kyllä ajatellut tuota että täysin eristäytysin mutta miten ihmeessä voisin tehdä niin?? Hän on paras ystäväni ja haluaa ilman muuta olla kanssani ainakin ystävänä.... Jos en haluaisi olla edes ystävä niin särkisin hänen sydämensä =( Ja sitä en halua koskaan tehdä.... Ja kuten sanoin en halua koskaan menettää yhteyttä häneen!!
Mun mielestä on upeeta että voitte olla vielä ystäviä...pidä siitä kiinni!! harvoin kuitenkin ystävyys säilyy kun suhde loppuu!!
Onneks ei keretty seurustella ku pari kuukautta!! Oltiin kavereita noin puol vuotta ennen sitä =) Ollaan nyt näin ja katotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan!! Jos vielä joskus kannattaa yrittää niin sitten yritämme =) Ainakin tiedän että nyt tuntuu siltä et haluisin josksus yrittää uudestaan mut on ihan hyvä näinkin niin saa rauhassa ajatella mikä olis parasta.... Tunteeni ei oo mihinkään hävinny... ja tiiän et hänki ajattelee mua usein.... pitää ny kattoa.... =)
En saanut takaisin kuin hetkeksi, annoin hänen todistaa itselleni ettei aidosti rakasta mua vaan jos jotain musta vielä haluaa niin se on hyväksikäyttöä se.. tai yritystä käyttää hyväksi oikeammin sanottuna :)
Rakkaus sattuu ihan liian paljon=( Poika ystäväni jätti minut kahden vuoden seurustelun jälkeen ilman mitään järkeen käyvää syytä=( nyt hän seurustelee toisen kanssa ja se sattuu ihan kamalasti!! ja vaikka olen tapaillut muitakin miehiä tiedän että en voi ikinä löytää samanlaista kun hän!! Mutta aika parantaa haavat toivottavasti!! tsemppiä sinulle jatkoon!! rakkaus ei ole ilmaista!!
itku tulee..... haluan olla hänen kanssa =( tuntuu etten voi odottaa enää vaikka haluaisin odottaa nyt jonkin aikaa vielä että kerkeää selvitellä ajatuksia.... mutta en kestä ajatusta ilman häntä.... että saan silitellä hänen poskiaan.... hänen hiuksiaan... halata häntä ja suudella poskelle.... en kestä enää.... palan halusta kertoa mutta haluaisin kuitenkin vielä odottaa vaikka tiedän et hän voisikin suostua.... Miks tän on pakko olla näin vaikeaa
=(
Muista että älä painosta häntä mitenkään itse tein sen virheen myös vaikka en suoranaisesti painostanut häntä hän koki sen painostukseksi ja hän ei halua enää tavata minua koska hänen mielestään yritän aina vaan saada hänet takaisin haluaisinkin koska mitäpä voin tunteilleni mutta hän ei vaan tunne samalla lailla minua kohtaan!! nyt en edes näe häntä ja se tappaa minut sisältä haluaisin niin olla hänen kanssaan edes jonkunlaisessa yhteydessä!! eli älä vaan karkoita häntä luoltasi!!
palan halusta koko ajan kertoa hänelle kuinka kaipaan hänen läheisyyttään??? Miten ihmeessä voin pidättäytyä siitä?? Tää on niiin helvetin vaikeeta....
Mietin tässä että miten luulet hänen reagoivan jos kertoisit siitä hänelle?? eihän siinä ole mitään pahaa jos sanoo niinkuin tuntee!! Jos hän ottaa etäisyyttä sinusta sen takia ei ehkä hän tunne samalla lailla ja eihän sille voi tehdä mitään!!
Mietin tässä että miten luulet hänen reagoivan jos kertoisit siitä hänelle?? eihän siinä ole mitään pahaa jos sanoo niinkuin tuntee!! Jos hän ottaa etäisyyttä sinusta sen takia ei ehkä hän tunne samalla lailla ja eihän sille voi tehdä mitään!!