Mulla ja miehelläni on takana toistakymmentä vuotta yhteiseloa. Meillä on lapsia ja halua pysyä yhdessä. Haasteita vaan on ollut kohtuuttomasti mutta nyt menee huonommin kuin koskaan. Ymmärrän, että miehenikin on hyvin onneton johtuen kaikista vaikeuksistamme. Hän kyllä rakastaa minua mutta itse olen nyt sellaisessa jamassa, etten pysty hänelle oikein mitään antamaan - en fyysisellä-, enkä tunnetasolla. Hän on yrittänyt auttaa minua mutta ei täysin ymmärrä tilannettani. Olen hakenut ja saamassakin nyt ulkopuolista apua tilanteeseni. En ole varsinaisesti masentunut mutta tilannettani voisi verrata siihen.
Nyt kuitenkin huomasin vahingossa, että mies on alkanut viestittelemään hyvin flirttaavaan sävyyn eräälle naiselle. Viesteistä paistaa läpi, että mitään ei ole tapahtunut mutta en yllättyisi jos jatkossa tapahtuisi. En ole vihainen, enkä edes yllättynyt. Ainoastaan surullinen, kun tähän on ajauduttu. Mies ei tiedä, että tiedän viestittelystä.
En edes tiedä mikä on kysymykseni. Oma takki on tyhjä ja seuraan vierestä kuinka elämäni valuu hukkaan, enkä voi tehdä mitään. - Vai voinko?
Nyt kuitenkin huomasin vahingossa, että mies on alkanut viestittelemään hyvin flirttaavaan sävyyn eräälle naiselle. Viesteistä paistaa läpi, että mitään ei ole tapahtunut mutta en yllättyisi jos jatkossa tapahtuisi. En ole vihainen, enkä edes yllättynyt. Ainoastaan surullinen, kun tähän on ajauduttu. Mies ei tiedä, että tiedän viestittelystä.
En edes tiedä mikä on kysymykseni. Oma takki on tyhjä ja seuraan vierestä kuinka elämäni valuu hukkaan, enkä voi tehdä mitään. - Vai voinko?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jotenkin ajattelisin, että riippuu aika paljon siitä, onko tuo miehellesi tyypillistä käytöstä, flirttaava käytös muiden kanssa tai täysin uusi ilmiö ja hänen luonteelleen epätyypillistä. Itsellä on kokemusta tuon luonteisesta kumppanista kaukaa historiasta ja hyvin ei-mustasukkaista luonnettahan se vaatii. Toisaalta, mitäpä mustasukkaisuudesta hyötyä edes on?
Jos on ihan epätyypillistä, kannattaisi alkaa ääneen ihmettelemään, mikä herralle on tullut.Eli kissa pöydälle. Ei tuo miltään loppunäytökseltä vielä vaikuta. Tsemppiä.
Ei ole tyypillistä ollenkaan. Mun tämänhetkinen kyvyttömyyteni parisuhteeseemme panostamiseen on ajanut hänet tähän. En ole varma kannattaisiko minun nyt hiljaisessa hengessä ottaa väkisin itseäni niskasta kiinni ja yrittää jälkeen kerran päästä yli asioista jotka tuntuvat usein kohtuuttomilta, sekä jättää viestittely huomioimatta vai kannattaisiko siihen puuttua...? Kiitos vastauksestasi.
Kannattais varmaan jättää huomioimatta, jos kerran mitään ei ole tapahtunut edes. Jos puutut siihen, hänestä tulee syyllisyydentunnon jälkeen marttyyri, jolla on stalkkaava vaimo. Mutta voithan ilmaista silti, että olet huomannut hänen jotenkin muuttuneen. Mä en tiedä, mitä se parisuhteeseen panostaminen on, mutta kyllähän seksi, yhteiset kahdenkeskiset hetket ja elämykset kuuluu parisuhteeseen. Jos niitä ei ole teillä, jonkun toisen on helpompi kiilata väliin, lapsista, yhteisistä vuosista ym. huolimatta.
Toisaalta, sit voi myös hälytyskellot soida, jos mies alkaa tolkuttomasti ostaa kukkia ja viedä kynttiläillalliselle. Olen sivusta seurannut , että pettävät äijät helposti näin toimii.. Miehillä on miehen logiikka.
Ihan normi perheellisen arkea elätte.
Pienet sivuhypyt ja sitä seuraavat katusmusharjoittelut vain piristää avioliittoa.
Se on hyvä, että saat sen ulkopuolisen tuen tilanteeseen, koska moni ihminen pohtii asioita yksin. Vaikka kerrot, että sinulla on halua olla suhteessa, niin jokinhan siinä mättää, jos jaksamisesi on kulutettu loppuun. Mieti niitä syitä, mistä mahtaa johtua, että et jaksa ja olisiko miehessäsikin osa syytä? Jos olet miehesi kanssa osannut jutella kuitenkin toistakymmentä vuotta, niin ala juttelemaan tästäkin tilanteesta ja menkää parisuhdeterapiaan yhdessä.Ei se riitä, että sinä saat sitä apua, yhtälailla miehesikin sitä kaipaa, ja hän ilmeisesti etsii sitä apua tilanteeseen valitettavasti vain väärältä taholta.
Tuntuu, että ongelmamme alkavat olla niin monisyisiä, etten tiedä enää miten niitä aloittaa korjaamaan. Osaa ei edes voi korjata, vaan ne vaativat sopeutumista. Sopeutuminen vaatii aikaa ja tuntuu, ettei aikaa oikein enää ole. Ajan loppumiseen viitannee, jos kuvioon astuu kolmansia osapuolia, niinkuin nyt näyttää käyneen. Viestittely on tapahtunut reilu viikko sitten ja silti sen jälkeen mies on sanonut mulle, että tekisi mitä tahansa, että saisi mut kuntoon. Tuntuu niin pahalta hänenkin puolestaan.
Millä tavalla kuntoon? Eikö se ole normaalia, että on masennuksen tapaisia oireita, jos on paljon arkihuolia tms.? Mahtaako miehesi jotenkin liioitella, että kaikki on sinusta ja sinun muuttumisestasi kiinni? Parisuhteeseen kuuluu kuitenkin kaksi ihmistä.
Ei miehellsi ole mitään velvollisuutta elää elämäänsä epätyydyttävässä suhteessa.
En oikein muuta konstia osaa suositella, kuin avoin ja rehellinen puhuminen asioista niiden oikeilla nimillä ja pian eikä aikojen päästä, kun se on entistäkin vaikeampaa tunnemuurien kasvaessa. Kummasti puhumista lykätään ja lykätään, kun ei oikein viitsisi rasittaa nyt itseä tai toista näillä ajatuksilla. Sitten jossain kohtaa havahdutaan, että puhumisen sijaan ollaan jo vetäydytty erilleen ja puhuminen ei enää auta. Eli puhumaan vikkelästi.
Lopeta nillittäminen ja pistä elämäsi kuntoon. Olet sen velkaa lapsillesi ja miehellesi.
Ajattelepa kahta ensihoitajaa pelastustehtävässä. Hoidettava on saanut sydäninfarktin ja he elvyttävät tätä painelumenetelmällä vuorotellen. Harvemmin siitä tilanteesta heitetään hanskat tiskiin ja jätetään elvytettävä tyyliin: "en mä jaksa, kuolkoon koko paska".
Kun työtä vuorotellaan, niin sen jaksaa tehdäkin. Jokainen myös tietää oman roolinsa. Tiedetään myös mitä pitää tehdä tai milloin homma on hyödytöntä.
Miksi parisuhteen annetaan kuivettua? Yleensä itsekkäistä syistä. Jos ei jaksa hoitaa omaa rooliaan siinä, niin sitten on ensiksi hoidettava ne kuormittavat asiat kuntoon. Ja niissäkin - kuten parisuhteessakin, on kaksi vastuullista eikä vain yksi.
Muita ongelmia ei saa piiloon murehtimalla mitä tämä miehen viestittely saattaisi merkitä tulevaisuudessa. Älä tukeudu tekosyihin. On käytävä käsillä oleviin ongelmiin, eikä lisättävä niitä näkemällä mörköä missä niitä ei edes välttämättä ole. Miehesi sanoi sinulle, että tekisi mitä tahansa saadakseen sinut kuntoon. Ymmärrätkö, miten tärkeä hänen viestinsä oli?
Askel kerrallaan, yhdessä.