Olen kolmatta vuotta työttömänä. Ikää 25v.
Kesällä osallistuin erääseen valtion ylläpitämän organisaation järjestämään kilpailuun, jonka voittaminen edellytti aivotoimintaa, päättelyä ja aloitteellisuutta. Voitin kilpailun ja loistin paikallisissa lööpeissä viikon verran.
Ette arvaa miten kaikki tutut alkoi sen jälkeen suhtautua. Suorastaan halveksuvasti. En ansaitsisi yhtään mitään, koska olen työtön. Sukulaisetkin rivien välistä vihjaili, että mene nyt töihin ja hanki ansiosi sitä kautta.
Jo näyttää maailma muutamille olevan v-mäinen paikka. Kyllä työssäkäyviä ottaa koville, jos työtön saavuttaa jotain. Kateus on kansantauti.
Työtön on ihminen ja hänellä on kunnia siinä missä muillakin. Työtön on rehellinen myös itselleen; Hän ei tee töitä pelkästä tekemisen pakosta.
Kesällä osallistuin erääseen valtion ylläpitämän organisaation järjestämään kilpailuun, jonka voittaminen edellytti aivotoimintaa, päättelyä ja aloitteellisuutta. Voitin kilpailun ja loistin paikallisissa lööpeissä viikon verran.
Ette arvaa miten kaikki tutut alkoi sen jälkeen suhtautua. Suorastaan halveksuvasti. En ansaitsisi yhtään mitään, koska olen työtön. Sukulaisetkin rivien välistä vihjaili, että mene nyt töihin ja hanki ansiosi sitä kautta.
Jo näyttää maailma muutamille olevan v-mäinen paikka. Kyllä työssäkäyviä ottaa koville, jos työtön saavuttaa jotain. Kateus on kansantauti.
Työtön on ihminen ja hänellä on kunnia siinä missä muillakin. Työtön on rehellinen myös itselleen; Hän ei tee töitä pelkästä tekemisen pakosta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei me työttömät mitään tyhmiä olla !
Mikäli on halveksuntaa taikka muuta kiusaa luvassa, niin se tapahtuu työssä taikka työttömänä. Erässä työpaikassa taukoaikana työkaveri totesi, että mikäli työni loppuu, niin en ole ansainnut perhettä. Vastasin tähän, että ei ole perhettä vaikka työtä teen.
Oli sitten työtön, työssä tai jorpakossa. Ei saa näyttää viisautta jos sitä on jollekkin enemmän siunaantunut, vaan esittää tyhmää. Jos työtä ei löydy, niin aina parempi, mitä idiootimmalta näyttää. Kukaan ei kadehdi, vaan pitää säälittävänä tapauksena.
Silloin sukulaisillakaan ei ole mitään suuria odotuksia suhteesi, vaan antavat olla rauhassa. Tututkin kelpuuttavat taas seuraansa ilman halveksuntaa.
Työttömyyden kestettyä pitkään sitä pitää näyttää alkoholisoituneelta ryvettyneeltä resupekalta ja haista kilometrin päähän, niin ei tarvitse enään juoksennella minkään firmojen oven saranoitakaan vinguttelemassa, kun heitetään portilta jo ulos.
Yleensä tollanen suhtautuminen toisen menestymiseen heijastaa vain omaa ammattitaidottomuutta ja heikkoa itsetuntoa. Tai vaihtoehtoisesti tyyppi tekee jotain nollatyötä, joka ei näy missään ja josta ei saa mitään muuta kuin palkan. Vain sellaiset henkilöt halveksivat työttömiä. Kyllä ammattitaitoinen henkilö arvostaa toista menestyvää ihmistä, koska omistaa korkean itsetunnon. Heikkolahjaiset ja väärällä alalla olevat ovat kaikille kateellisia työttömät, sairaat, opiskelijat ja vanhukset mukaanlukien.
Työttömyyden ja töissäkäymisen raja on pieni
mutta sen vaikutus elämään on suuri.
Työtön täälläkin (yllättäen). Urheilen, siivoan, opiskelen, harrastan... Koitan pitää itsetuntoni korkealla, ettei kukaan pääse näpäyttämään. Kerron miten nautin työttömyydestäni. Kerron, mitä kaikkea ehdin tekemään ja haaveilen ääneen unelmieni työpaikasta (jota siis haen, kun se löytyy). Pidän huolen siitä etten ole missään nimessä nokosilla päiväsaikaan, jos joku saattaa pistäytyä. Heti tulee muuten piikkiä väsyneiltä työläisiltä! Sunnuntaisin kaverit itkevät, miten rankkaa on taas maanantaista alkaen ja itse eläydyn tilanteeseen. Kestää aina hetken, ennenkuin kukaan muistaa...