Roomalaiskirjeen 4. luku sisältää meille kristityille oleellisen salaisuuden siitä, olemmeko vanhurskaita lain teoista, vai uskosta. Tätä totuutta kutsutaan termillä "luettu vanhurskaus".
Room 4:
"1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se LUETTIIN hänelle VANHURSKAUDEKSI".
4 Mutta TÖITÄ TEKEVÄLLE EI LUETA PALKKAA ARMOSTA, vaan ansiosta,
5 mutta JOKA EI TÖITÄ TEE, VAAN USKOO häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, SILLE LUETAAN HÄNEN USKONSA VANHURSKAUDEKSI;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala LUKEE VANHURSKAUDEN ILMAN TEKOJA:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, JOLLE HERRA EI LUE SYNTIÄ!""
Tietysti, joku voi yrittää väittää että tämä koskee vain ennen pelastumista tehtyjä tekoja. Mutta tämä väite on vastoin jakeen 4 tai 8 sanomaa, kuten myös luvun jatkoa.
"14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta MISSÄ LAKIA EI OLE, SIELLÄ EI OLE RIKKOMUSTAKAAN."
Ja missä lakia sitten ei ole ? Siellä missä ei olla lain alla. Siinä toteutuu myös jae 8. Mutta jatketaan eteenpäin Room 4:ssä jotta varmistumme siitä onko tämä luettu vanhurskaus vain pelastumisen hetkellä voimassa oleva asia.
"19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen RUUMIINSA oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan VAHVISTUI USKOSSA, ANTAEN KUNNIAN JUMALALLE,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22 SENTÄHDEN SE LUETTIINKIN hänelle VANHURSKAUDEKSI."
Se, mitä Aabraham näki ruumiissansa lupauksen vastaanottamisen jälkeen, ei tehnyt tyhjäksi Jumalan lupausta, koska hän uskoi (Vrt. Room 7). Mutta koskiko tämä vain Aabrahamia ? Room 4 jatkaa:
"23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24 vaan myös MEIDÄN TÄHTEMME, joille SE ON LUETTAVA, KUN USKOMME HÄNEEN, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden."
Näin Raamattu tekee tyhjäksi vanhurskauden "ylläpitämisen" tekojen kautta. Se on ihmiselle mahdotonta ja siksi se tulee meille nimenomaan vain ja ainoastaan uskon kautta.
Room 3: "27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
Uskon kautta, ilman lain tekoja. SITÄ on luettu vanhurskaus.
Room 4:
"1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se LUETTIIN hänelle VANHURSKAUDEKSI".
4 Mutta TÖITÄ TEKEVÄLLE EI LUETA PALKKAA ARMOSTA, vaan ansiosta,
5 mutta JOKA EI TÖITÄ TEE, VAAN USKOO häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, SILLE LUETAAN HÄNEN USKONSA VANHURSKAUDEKSI;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala LUKEE VANHURSKAUDEN ILMAN TEKOJA:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, JOLLE HERRA EI LUE SYNTIÄ!""
Tietysti, joku voi yrittää väittää että tämä koskee vain ennen pelastumista tehtyjä tekoja. Mutta tämä väite on vastoin jakeen 4 tai 8 sanomaa, kuten myös luvun jatkoa.
"14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta MISSÄ LAKIA EI OLE, SIELLÄ EI OLE RIKKOMUSTAKAAN."
Ja missä lakia sitten ei ole ? Siellä missä ei olla lain alla. Siinä toteutuu myös jae 8. Mutta jatketaan eteenpäin Room 4:ssä jotta varmistumme siitä onko tämä luettu vanhurskaus vain pelastumisen hetkellä voimassa oleva asia.
"19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen RUUMIINSA oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan VAHVISTUI USKOSSA, ANTAEN KUNNIAN JUMALALLE,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22 SENTÄHDEN SE LUETTIINKIN hänelle VANHURSKAUDEKSI."
Se, mitä Aabraham näki ruumiissansa lupauksen vastaanottamisen jälkeen, ei tehnyt tyhjäksi Jumalan lupausta, koska hän uskoi (Vrt. Room 7). Mutta koskiko tämä vain Aabrahamia ? Room 4 jatkaa:
"23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24 vaan myös MEIDÄN TÄHTEMME, joille SE ON LUETTAVA, KUN USKOMME HÄNEEN, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden."
Näin Raamattu tekee tyhjäksi vanhurskauden "ylläpitämisen" tekojen kautta. Se on ihmiselle mahdotonta ja siksi se tulee meille nimenomaan vain ja ainoastaan uskon kautta.
Room 3: "27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. 28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."
Uskon kautta, ilman lain tekoja. SITÄ on luettu vanhurskaus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kristuksen laissa ei olla enää "lain alla" !
Vrt. http://otakoppi.webnode.fi/news/mita-tama-on-kristus-on-lain-loppu-/
Se ei kelpaa meille !!! Me tarvitsemme omia tekoja eikä mitään uskon kautta tulevaa vanhurskautta, muutenhan meitä ei voisi tuomita lainkaan tutkivalla tuomiolla ja menee hyvä oppi hukkaan!!!
<
Kyseinen linkki ei kuulu adventistien opetukseen, eikä uskoon! Mitä joukkoa tarkoittanee?
Moi tiina
Tässä Roomalais kirjeessä rakas veljemme Paulos, ei viittaa siihen, että mitään hyviä tekoja ei tarvittaisi, vaan hän viittaa siihen, että lain tekoja tekemällä ihminen ei tule vanhurskaaksi, ja tarkemmin ottaen kyseessä on Juutalaisten laiuteot, sillä Juutalaiset varsinkin tuohon aikaan väittivät kovasti, että hurskaaksi tullaan heidän laintekoja tekemällä, ja siihen rakas veljemme Paulos tällä kirjoituksellaan vastaa.
Tässä toinen rakas veljemme Jaakob
19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. 20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? 21. Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? 22. Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; 23. ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. 24. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. (Jaakob 2:19-24)
Älkää pettäkö itseänne, vaan seuratkaa Herraa Jeesusta Kristusta aina puhtain sydämin.
" ei viittaa siihen, että mitään hyviä tekoja ei tarvittaisi, vaan hän viittaa siihen, että lain tekoja tekemällä ihminen ei tule vanhurskaaksi"
Ei tule vanhurskaaksi, eikä niiden kautta pysy vanhurskaana, eikä tule vanhurskaammaksi, aivan totta. Uskon vanhurskaus on ainoa.
Tarkentaisin, että "hyvät teot" eivät ole "tarpeellisia" meidän itsemme kannalta, vaan ne ovat Pyhän Hengen työtä meissä, jolloin myös kunnia niistä kuuluu yksin Jumalalle. Tämä on vastakohta omille hyville teoille joilla pyrkisimme osoittamaan hyvyyttämme tai vanhurskauttamme Jumalan tai ihmisten edessä. Jälkimmäisestä Jeesus sanoo että olemme jo palkkamme ihmisiltä saaneet.
Tuosta lainaamastasi Aabrahamista hyvä kohta on myös Hepr 11:
"17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin."
Uskon kautta... Aabraham päätti tehdä sen mikä olisi luonnollisen ihmisen silmissä järjetöntä - siis myös mikä ei hänen oman ymmärryksensä mukaan voinut olla oikein.
Daavid taas oli erityisen mielenkiintoinen esimerkki "uskon kautta" elämisestä. Jos tarkastelemme hänen viimeisiä(kin) tekojaan - kun hän rikkoi raskaasti 10 käskyä vastaan.
1 Kun 2:"5 Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle-tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
6 Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan.
7 Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
8 Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla'.
9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan."
10 Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin."
Tässä nyt sitten Daavid "sovelsi" varsin elegantisti kymmentä käskyä ja koko lakia. Kuitenkin Daavid mainitaan uskon sankarien yhteydessä, kuten vaikkapa myös Simson, ja heistä sanotaan:"...jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, ..."
Uskon kautta saamme vanhurskauden, luetun vanhurskauden - emme tekojen kautta.
Se on usko ja teot yhdessä, mutta teota on tehtävä uskossa, sillä jos minä sanon, että uskon, mutta en tee uskoni mukasisa tekoja, niin uskoni on kuollutta.
Puhunemme samasta asiasta, eri painotuksin. Usko ilman tekoja on kuollut.
Koirakin ilman tekoja on kuollut - koira vaikkapa vuoden hengittämättä on aika selkeä osoitus hiippakunnan vaihtumisesta :)
Daavid piti lupauksensa Jumalalle !
Saar 5:4 Kun teet Jumalalle lupauksen, niin täytä se viivyttelemättä, sillä hän ei mielly tyhmiin. Täytä siis, minkä lupaat.
5:5 On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.
Matt 5:33. Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'.
34. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;
36. äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
37. vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.
"Daavid piti lupauksensa Jumalalle !"
Ihan totta, hän nimellisesti pitikin lupauksensa.
Aivan sama kuin vannot ystävällesi: en tapa sinua, ja sitten palkkaat palkkamurhaajan hänet tappamaan.
Pidit lupauksesi - mutta et oikeasti.
Et rikkonut käskyä "älä tapa" - mutta rikoit kuitenkin.
Sitä juuri tarkoitinkin, hänellä oli "elegantti tapa" noudattaa lakia.
Noh... mutta ehkä suurempi synti oli vielä lähettää Batseban mies Uria eturintamaan niin että kuoli ja niin että voi ottaa Batseban omaksi lailliseksi vaimokseen !
Käsky oli annettu: Älä tapa.
Vaan kuten tiedämme, niin kuoleman rangasituksia tämä käsky ei mitätöinyt, jos joku oli teollaan ansainnut kuoleman, sillä juuri Mooseksen kautta tuli käskyt, ja hänen välityksellään myös kuoleman rangasitukset, kuten vaikkapa seksualiseen moralittomuuten liittyvät kivitykset.
Ja on myös hyvä ymmärtää, että profeetatkin, ennen Kristuksen tuloa maailmaan, eivät voineet päästä vielä täydellisyyteen.
Aivan totta. Ja mitä tästä opimme on sama asia, mitä luemme Room. 7:20 "Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu."
Jumala ei katso siihen mitä synti meissä saa aikaiseksi, vaan siihen mikä on Hänen työnsä meissä; Hengen hedelmä, mikä ei ole meidän hedelmämme eikä meidän kunniamme tai kerskauksemme aihe.
Samaisesta syystä, myös "tutkiva tuomio" jossa katsotaan tekojamme, on täysin järjetön jo aivan ajatuksena. Mitä iloa on tutkia tekojamme, jos pelastus ei kerran ole niiden ansiota ?
Meidän osanamme on "luettu vanhurskaus", joka tulee osaksemme uskon kautta.
Tuo kuningas Daavidin teko Urialle ei ole verrattavissa siihen mistä rakas veljemme Paulos kirjoittaa kirjeessään Rooman seurakuntaan (Room 7)
Hän kirjoittaa nimittäin siitä, miten hänen lihassaan on vielä alttius syntiin, vikka hänen mielensä ei enää siihen yhdy, joten hän ei seuraa lihaa, vaan Henkeä.
Jos hän seuraisi lihaa, niin hänellä ei olis silloin Hengen mieli, vaan lihan mieli, ja hän yhtyisi lihansa himoihin ja toteuttaisi niitä syntejä, joita hänen lihansa himot herättelsisvät, vaan niin hän ei tee, sillä hänellä on Hengen mieli, eikä lihan milei, sillä hän on kuolettanut sen lihallisen mielensä.
Tehkää tekin myös niin, älkääkä seuratko himojanne, sillä synnin palkka on kuolema, mutta vanhuskas saa elää.