Kenelle mielestänne kuuluu sanoa:"mä rakastan sua"

No kyllä minä tuon lauseen sanoisin lapsilleni ja ompa tullut sanottua ilon puuskassa äidillekin. Tietty se on erilainen tunne kuin sanoa kumppanilleen.

Kyllä mä sanon lapsillenikin, että mä rakastan sua. Enkä tosiaan tarkoita mitään epänormaalia sillä. Normaalisti ihminen tajuaa eron kuin eron kun se sanotaan kumppanille tai lapsille. Sisältö on rakkautta, mutta erilaista. Kumppaniin liittyy myös seksuaalisen rakkauden tunteet, kun lapsiin taas ei liity. Lapsiin se on suojelevaa ja viatonta, äidin tai isän rakkautta.

Itse en kuullut noita lauseita pienenä omilta vanhemmiltani koskaan, kunnes äitini erosi ja tuli "uusi" mies kuvioihin. Ensimmäisellä kerralla, kun isäpuoli sanoi "minä rakastan sinua" tuli hyvä olo. Olen huomannut muutoksen myös äidissäni ja muissa sisarruksissa näiden vuosien aikana, noiden sanojen ansiosta meistä kaikista on tullut läheisiä ja osaamme puhua tunteistamme. Eikä tuo lauseen sanominen aina tarkoita seksuaalista, vaan myös sitä että toinen ihminen välittää toisesta.

Rakkautta saa ilmaista lapsilleen sanomalla suoraan rakastavansa tätä. Se merkitys on todellapaljon erilainen, kuin kumppanille sanottaessa. Rakkaus ei itsessään ole millään muotoa seksuaalista, vaan fyysinen vetovoima on asia erikseen. Minä rakastan monia ihmisiä, mutta olen rakastunut vain mieheeni.

Käsitin että tytär ei ole sinun vaan miehesi ensimmäisestä avioliitosta. Ei kai vaan ole niin että sinua häiritsee isän ja tyttären läheinen suhde ja koet olosi uhatuksi? Onko se ehkä mustasukkaisuutta koska tunnet olosi ulkopuoliseksi kuullessasi miehesi sanat tyttärelleen? Siihen ei ole mitään syytä mutta tuntemuksilleen ihminen ei mahda mitään.
Miehesi ja tyttärensä kohdalla on toisenlainen tapa kommunikoida kuin sinun lapsuuden perheessä. Siksi koet asian jotenkin kummalliseksi. Myös ajatuksissasi annat isän antamille rakkaudentunnustuksille seksuaalisia merkityksiä ja ilman muuta se tuntuu epämiellyttävältä.
Opettele ajattelemaan eri tavalla. Kunnioita myös miehesi isänrakkautta. Sillä jos hän on hyvä isä, ei se todellakaan ole sinulta pois!

romanttisessa suhteessa puhuvat sokeus, yksinjäämisen pelko ja kiima ekat 2 vuotta. sen jälkeen puhuu rakkaus, jos puhuu.

se, että sanot omille lapsillesi ja heidän lapsilleen, että rakastat heitä on normaalia, mutta se että miehesi sanoo saman omalle lapselleen aiheuttaa sinussa outoja tunteita, eikä tunnu oikealta. Kyse ei ole tästä miehestä tai hänen tyttärestään, on kyse sinusta. Nyt taitaa olla aika sille henkiselle kasvulle.

Meillä ei lapsuudessani r-sanaa viljelty. En tiedä, onko äitini tai isäni koskaan sanonut, että rakastaa minua. Toki olen kuullut, että olen hyvä tyttö, fiksu jne. En muista, että olisi edes sanottu, että olisin tärkeä.

Nyt aikuisena olen huomannut, etten osaa sanoa sitä, että rakastan tai välitän. Se tuntuu väkinäiseltä ja kornilta. "Kyllä sen tietää sanomattakin".. Mutta lapsena välillä ihmettelin, kun kavereiden kotona sanottiin, että olet äitille rakas tai ihan jopa kesken riidan äiti saattoi sanoa, että rakastan sinua niin paljon, että kiellän siksi asian X. Olin kateellinen, koska rakkaudentunnustus on hyväksymistä, siis kokonaisvaltaista lapsen hyväksymistä ja minä sitä en saanut.

Meillä ei myöskään halailtu, ihan lapsena saatiin iltapusut, mutta sekin tapa varisi hyvin aikaisessa vaiheessa. Ei sylitelty juurikaan. Eli kaikki läheisyys ja kiintymyksenosoitus oli vain ajatuksella "kyllä sen tietää sanomattakin".

Nyt olen alle vuoden ikäisen lapsen äiti ja olen kerran saanut puserrettua sanat minä rakastan sinua lapselleni. Se tuntui naurettavalle ja typerälle! Helpompaa on sanoa, että äiti rakastaa sinua ihan hirveästi, mutta sekin varmaan johtuu juuri siitä, että sillä tavallaan kierretään se rakkaudenosoitus kolmannen persoonan muotoon, eli minä en rakasta, mutta henkilö X rakastaa (eli siis äiti). Haluan todella harjoitella tunteiden osoittamista, koska olen joutunut itse henkisiin ongelmiin sen vuoksi, etten osaa osoittaa tunteita, enkä oikein edes tunnista tunteita, varsinkin positiivisia tunteita.

Joten, jos sinä et osaa sanoa suoraan, että rakastat lastasi, ei tarkoita sitä, että ihminen joka siihen pystyy, olisi jotenkin vinoutunut. Hänellä on erilainen tapa, hyväksy se. Ehkä outo olosi johtuu siitä, että sinä et hänen lastaan rakasta ja se tuntuu oudolta kuulla, että joku häntä rakastaisi.

Ja se, että lapsi on kietonut isänsä pikkusormensa ympärille.. No haloo! Tottakai on, se on hänen lapsensa! Jokaisen vanhemman mielestäni pitäisikin tehdä lapsensa eteen mitä vaan, oli se lapsi minkä ikäinen tahansa. Kyllä minunkin isäni yksi naisystävä valitteli, kun me isäni lapset käytämme häntä vain hyväksemme aina kun tilaisuus tulee, siis kun me menemme isälle esim juhannuksen viettoon, niin isä ostaa jääkaapin täyteen ruokaa ja me jopa syömme niitä ruokia! Pöyristyttävää! Se kuitenkin oli tälle naiselle ihan ok, että kaikki hänen lapsensa toivat omat lapsensa hänelle hoitoon ilman varoitusaikaa, söivät jääkaapin tyhjäksi, ottivat autot käyttöönsä, maksatti vuokransa ja bensansa äidillään. Sehän oli eri asia, kun siinä oli kyse välittämisestä, eikä hyväksikäytöstä. Äitini miesystävät ovat myös sanoneet, että käytämme äitiämme vain hyväksemme, kun pakotamme hänet mm tekemään jouluruuat. Se on aina ulkopuolisesta niin pöyristyttävää nähdä, kun vanhemmat välittää lapsistaan. Anna siis olla. Voisi olla huonomminkin! Esim jos lapsi olisi vaikka narkkari ja maksattaisi huumevelat köyhillä vanhemmillaan, meinaan sellaistakin tapahtuu. Sitä se on, vanhemman kokema rakkaus.

Mites kun puolisoni sanoo lapsille kokoajan että rakastaa heitä, muttei minulle voi ikinä sanoa paisi jos kysyn. Tämä asia on alkanut vituttaa niin paljon että ero on pyörinyt mielessä. Muuten ollaan läheisissä tunnelmissa päivittäin ja halaillaan yms..

Mitä hemmettiä???? Et ihan täysillä käy... Minulla on kaksi lasta ja yksi lapsipuoli. Olen siis äiti ja äitipuoli. Minä kyllä sanon lapsille että "rakastan sinua" ja niin lapsetkin sanovat minulle ja miehelleni. Ja mieskin siis sanoo niin myös lapsille.