Mikä siinä on jos suhteessa menee huonosti,eikä saa suutaan auki? Onko reilua toista osapuolta kohtaan jos on tuntenut jo useamman vuoden ettei halua tätä ja miettii avioeroa omassa päässään!? Ymmärrän,että kipeistä asioista on vaikea puhua. Mutta kun se on sitä tietämätöntä kohtaan niin väärin!!
Miksi pitää salata tunteensa?
ottaapattiin
7527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos se vastapuoli ei osaa kuunnella, vaan asia menee heti väittelyksi tai syyllistämiseksi. Silloin ei ehkä viitsi avata suutaan, vaan miettii mieluummin asiaa yksikseen. Miehet ei tietenkään muutenkaan ole hyviä puhumaan ja jos vielä toinen ei suostu kuuntelemaan, on helpompaa vaan olla hiljaa. Toki monia muitakin syitä on, mutta tuon olen vaan itse kokenut edellisessä suhteessani. Tulin sillon siis siihen tulokseen, että parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.
No kai siinä nyt molempien pitäisi huomata ettei hyvin mene?!? Ei kumpikaan voi olla niin sokea,ettei huomaisi. Usein puhuminenkaan ei auta tai auttaa hetkeksi, ja sitten taas sama meno jatkuu.
Ei sitä kuule aina huomaa jos elämässä on samaan aikaan paljon muita huolia, jotka vievät elämästä ja olemisesta suurimman ajan,halusit tai et. Ja kun sinne toisen päänsisään ei o pääse kuitenkaan....
Tuo, etta asiat ei muutu kuin hetkeksi on varmaan aika yleista. Asioiden oikea muuttaminen ei valttamatta onnistu, joten miksi yrittaa, varsinkin jos aikaisemminkin on yrittanyt ja muutos on kestanyt vain vahan aikaa. Puhuminen ei auta, jos ei oikeasti ole valmis muutokseen. Silloin voi yhta hyvin olla hiljaa.
Siksi, kun toinen ei halua kuunnella, oikeasti. Tai jopa tehdä asialle jotain, oikeasti. Yleensä suun avaaminen vain tuottaa lisää ongelmia suhteeseen, tai vaikuttaa viikon pari. Sitten paluu entiseen.
Aivan samaa mieltä sinun kanssa näin ja aivan saman kokenut. Tuntuu siltä, että puhuu kuuroille seinille. Eli ei todellakaan ole kiinni siitä, että ei olisi puhuttu ja ei olisi yritetty. Välillä suurta vihaa jopa siitä, että tuntuu siltä, että toinen ei vaan edes usko, että lähtö on edessä, kun asiat eivät korjaannu. En ymmärrä siis oikeasti EN YMMÄRRÄ. No, ehkä toinen vaan odottaa, että kyllä tuo toinen koko eroprosessin hoitaa. No kyllä hoitaakin, mutta ihailen suuresti ihmisiä, jotka antaa toisen vaan hoitaa kaikki asiat. Katsellaan vaan vieressä.
Meilläkin tuota jojottelua ollut ties kuinka kauan ja tunteethan siinä hiipuvat
Miksi muuten tässä ketjussa on niin hyviä, realistisia vastauksia?