Miten naiset vietätte vappua?

Yhyy! T___T

Tavataanko jo piankin? ;)

koska olen sosiaalisesti "tyhmä"(sosiaalisen kommunikoinnin häiriö)

Miten tuo ilmenee, olen vain utelias?

On sinullakin elämä, olet nyt vain allapäin. :)

uteliaspalstalta kirjoitti:

koska olen sosiaalisesti "tyhmä"(sosiaalisen kommunikoinnin häiriö)

Miten tuo ilmenee, olen vain utelias?

On sinullakin elämä, olet nyt vain allapäin. :)

Lue lisää

No, tuo ilmenee sosiaalisissa tilanteissa, erilaisina outoina kömmähdyksinä, joiden seurauksena muut alkavat vältellä minua. Esim. kun muutin soluasuntoon, esittelin itseni asuintoverilleni sanomalla:"Hei! Mä oon sun uus kämppis." Asuintoverini tuijotti minua hetken suu auki ja sanoi sitten, että:"Ai oot vai?". Tein ilmeisesti jotain väärin. Nyt kun ajattelen, tuo oli täysin väärä tapa, oikea tapa olisi ollut kävellä asuintoverin luokse, sanoa nimi ja tarjota kättä käteltäväksi tai sitten keksiä jotain nokkelaa tilanteeseen liittyvää ilman esittäytymistä. Muitakin samankaltaisia kömmähdyksiä on melko usein. Minusta siis saa usein sen kuvan, sosiaalisen käyttäytymisen perusteella, että olen jotenkin vähän tyhmä. Olen usein myös melko naiivi, ja paljastan itsestäni liikaa näin luoden negatiivista kuvaa itsestäni, tai sitten valitsen keskustelun aiheen väärin niin että se ei sovi tilanteeseen tai on epäkiinnostava. Jotakin siis on vialla. Aspergerin syndroomaa minulla tuskin on, koska olen empaattinen (ainakin omasta mielestäni) joten epäilen tuota sosiaalisen kommunikoinnin häiriötä.

Ja tyhmähän minä EN ole. Opiskelen yliopistossa (aikuisopiskelijana), hyvin arvosanoin, joita saan myös teoria-aineista, en pelkästään taide-aineista. Lisäksi olen kiinnostunut monista älykkäistä aiheista kuten fysiikka, kosmologia, antropologia ja psykologia, joita lueskelen omaksi huvikseni sekä joista myös joskus keskustelen internetissä vieraalla kielellä, englanniksi. Mutta, olen monen mielestä jotenkin älyllisesti "vajaa", vain tuon sosiaalisen kömpelyyden ja naiiviuden takia.

En halua vaikuttaa itsekeskeiseltä kirjoittaessani kaiken tämän, mutta on taas pakko avautua, koska tämä kahtiajakoisuus ja tavallaan mihinkään kuulumattomuus on vaivannut minua koko ikäni.

Koulutettu_ätni kirjoitti:

No, tuo ilmenee sosiaalisissa tilanteissa, erilaisina outoina kömmähdyksinä, joiden seurauksena muut alkavat vältellä minua. Esim. kun muutin soluasuntoon, esittelin itseni asuintoverilleni sanomalla:"Hei! Mä oon sun uus kämppis." Asuintoverini tuijotti minua hetken suu auki ja sanoi sitten, että:"Ai oot vai?". Tein ilmeisesti jotain väärin. Nyt kun ajattelen, tuo oli täysin väärä tapa, oikea tapa olisi ollut kävellä asuintoverin luokse, sanoa nimi ja tarjota kättä käteltäväksi tai sitten keksiä jotain nokkelaa tilanteeseen liittyvää ilman esittäytymistä. Muitakin samankaltaisia kömmähdyksiä on melko usein. Minusta siis saa usein sen kuvan, sosiaalisen käyttäytymisen perusteella, että olen jotenkin vähän tyhmä. Olen usein myös melko naiivi, ja paljastan itsestäni liikaa näin luoden negatiivista kuvaa itsestäni, tai sitten valitsen keskustelun aiheen väärin niin että se ei sovi tilanteeseen tai on epäkiinnostava. Jotakin siis on vialla. Aspergerin syndroomaa minulla tuskin on, koska olen empaattinen (ainakin omasta mielestäni) joten epäilen tuota sosiaalisen kommunikoinnin häiriötä.

Ja tyhmähän minä EN ole. Opiskelen yliopistossa (aikuisopiskelijana), hyvin arvosanoin, joita saan myös teoria-aineista, en pelkästään taide-aineista. Lisäksi olen kiinnostunut monista älykkäistä aiheista kuten fysiikka, kosmologia, antropologia ja psykologia, joita lueskelen omaksi huvikseni sekä joista myös joskus keskustelen internetissä vieraalla kielellä, englanniksi. Mutta, olen monen mielestä jotenkin älyllisesti "vajaa", vain tuon sosiaalisen kömpelyyden ja naiiviuden takia.

En halua vaikuttaa itsekeskeiseltä kirjoittaessani kaiken tämän, mutta on taas pakko avautua, koska tämä kahtiajakoisuus ja tavallaan mihinkään kuulumattomuus on vaivannut minua koko ikäni.

Lue lisää

Kuulostat vain siltä, että olet sinut itsesi kanssa värikäs persoona harmaassa massassa, voisin veikata jotain muutakin mitä voisit olla ja jopa voisin olla siitä aika varma, uskoisin että tiedätkin, jos olet noin fiksu ja psykologiaakin lukenut. ;)

Moni ei vain halua niistä asioista keskustella, ennenkuin joku saman kaltainen asian huomaa ja suoraan ottaa puheeksi, silloinkin osa voi hieman hämmentyä, mutta kahden kesken tulee sanomaan, että olen oikeassa, olen oikeassa elämässä tämän todennut, itse olen aika avoin ja ihmiset avautuvat aika paljon minulle, kun huomaavat tämän, johtuu varmaan myös monesta muustakin asiasta persoonassani.

Sinun kaltaisiin "luonnon lapsiin" koen yhteyttä ja heihin ihastun, ihan koska olette vaan, niin ihastuttavia. :)

Et ole menettänyt mitään mikä olisi sinulle sopivaa, koska ystäviksi ja parisuhteeseen tarvitset, jotain yhtä ainutlaatuista, kuin itsekin olet, näin ajattelen.

Tutut ja keverit ovat sitten eri asia, mutta se vaatii sitten hieman massan mukaista käytöstä, juuri sen takia, kun eivät tunne ja käsittele asioita, niinkuin sinä.

Voi olla, että menin metsään analyysissä, mutta sellaisen käsityksen sinusta sain.

Koulutettu_ätni kirjoitti:

No, tuo ilmenee sosiaalisissa tilanteissa, erilaisina outoina kömmähdyksinä, joiden seurauksena muut alkavat vältellä minua. Esim. kun muutin soluasuntoon, esittelin itseni asuintoverilleni sanomalla:"Hei! Mä oon sun uus kämppis." Asuintoverini tuijotti minua hetken suu auki ja sanoi sitten, että:"Ai oot vai?". Tein ilmeisesti jotain väärin. Nyt kun ajattelen, tuo oli täysin väärä tapa, oikea tapa olisi ollut kävellä asuintoverin luokse, sanoa nimi ja tarjota kättä käteltäväksi tai sitten keksiä jotain nokkelaa tilanteeseen liittyvää ilman esittäytymistä. Muitakin samankaltaisia kömmähdyksiä on melko usein. Minusta siis saa usein sen kuvan, sosiaalisen käyttäytymisen perusteella, että olen jotenkin vähän tyhmä. Olen usein myös melko naiivi, ja paljastan itsestäni liikaa näin luoden negatiivista kuvaa itsestäni, tai sitten valitsen keskustelun aiheen väärin niin että se ei sovi tilanteeseen tai on epäkiinnostava. Jotakin siis on vialla. Aspergerin syndroomaa minulla tuskin on, koska olen empaattinen (ainakin omasta mielestäni) joten epäilen tuota sosiaalisen kommunikoinnin häiriötä.

Ja tyhmähän minä EN ole. Opiskelen yliopistossa (aikuisopiskelijana), hyvin arvosanoin, joita saan myös teoria-aineista, en pelkästään taide-aineista. Lisäksi olen kiinnostunut monista älykkäistä aiheista kuten fysiikka, kosmologia, antropologia ja psykologia, joita lueskelen omaksi huvikseni sekä joista myös joskus keskustelen internetissä vieraalla kielellä, englanniksi. Mutta, olen monen mielestä jotenkin älyllisesti "vajaa", vain tuon sosiaalisen kömpelyyden ja naiiviuden takia.

En halua vaikuttaa itsekeskeiseltä kirjoittaessani kaiken tämän, mutta on taas pakko avautua, koska tämä kahtiajakoisuus ja tavallaan mihinkään kuulumattomuus on vaivannut minua koko ikäni.

Lue lisää

Ei ole olemassa mitään "älykkäitä aiheita". Älykkyys tulee aina siitä, miten aihetta käsitellään.

Niin ja "hei, mä oon sun uus kämppis" on täysin validi tapa esitellä itsensä. Ongelma, jos sitä nyt ylipäätään edes oli, oli varmaankin jossain muualla.

Koulutettu_ätni kirjoitti:

No, tuo ilmenee sosiaalisissa tilanteissa, erilaisina outoina kömmähdyksinä, joiden seurauksena muut alkavat vältellä minua. Esim. kun muutin soluasuntoon, esittelin itseni asuintoverilleni sanomalla:"Hei! Mä oon sun uus kämppis." Asuintoverini tuijotti minua hetken suu auki ja sanoi sitten, että:"Ai oot vai?". Tein ilmeisesti jotain väärin. Nyt kun ajattelen, tuo oli täysin väärä tapa, oikea tapa olisi ollut kävellä asuintoverin luokse, sanoa nimi ja tarjota kättä käteltäväksi tai sitten keksiä jotain nokkelaa tilanteeseen liittyvää ilman esittäytymistä. Muitakin samankaltaisia kömmähdyksiä on melko usein. Minusta siis saa usein sen kuvan, sosiaalisen käyttäytymisen perusteella, että olen jotenkin vähän tyhmä. Olen usein myös melko naiivi, ja paljastan itsestäni liikaa näin luoden negatiivista kuvaa itsestäni, tai sitten valitsen keskustelun aiheen väärin niin että se ei sovi tilanteeseen tai on epäkiinnostava. Jotakin siis on vialla. Aspergerin syndroomaa minulla tuskin on, koska olen empaattinen (ainakin omasta mielestäni) joten epäilen tuota sosiaalisen kommunikoinnin häiriötä.

Ja tyhmähän minä EN ole. Opiskelen yliopistossa (aikuisopiskelijana), hyvin arvosanoin, joita saan myös teoria-aineista, en pelkästään taide-aineista. Lisäksi olen kiinnostunut monista älykkäistä aiheista kuten fysiikka, kosmologia, antropologia ja psykologia, joita lueskelen omaksi huvikseni sekä joista myös joskus keskustelen internetissä vieraalla kielellä, englanniksi. Mutta, olen monen mielestä jotenkin älyllisesti "vajaa", vain tuon sosiaalisen kömpelyyden ja naiiviuden takia.

En halua vaikuttaa itsekeskeiseltä kirjoittaessani kaiken tämän, mutta on taas pakko avautua, koska tämä kahtiajakoisuus ja tavallaan mihinkään kuulumattomuus on vaivannut minua koko ikäni.

Lue lisää

Älä hukkaa elämää pakoilemalla. Muiden ihmisten ajatusten murehtiminen on vihonviimeistä hupia, johon aikaansa ei kannata tuhlata. Mitäs sitten jos olet naiivi ja töksäyttelet? Niin on moni muukin. Suurin osa ihmisistä käyttää aikansa kuitenkin vain itsensä ja omien juttujensa ajatteluun, joten tuskinpa sinun töksäyttelyjäsi monikaan jaksaa kauaa pohtia. Ainoa asia mihin he ehkä suhtautuvat negatiivisesti on tuo että selvästi häpeilet itseäsi ja käyttäydyt siksi jotenkin vetäytyvästi tms. Sosiaalinen kömpelyys on ihan ok, olennaista on oppia hyväksymään itsensä. En tarkoita tällä mitään selfhelp-diipadaapaa, jossa pitää löytää sisäinen sankarinsa tai muuta vastaavaa, vaan näinhän se ihan konkreettisestikin menee ihmisten välillä. Ihmiset aistii/havaitsee herkästi jos toinen ihminen ei ole sinut itsensä kanssa, eli että tekojen ja tunteiden välillä on ristiriita. Ensisijaisesti älyllis-rationaalisesti toimivat ihmiset eivät tätä aina tajua. Suurin osa ihmisistä toimii tunnepohjalta ja ihmissuhteet toimii tunnepohjalta. Jos sanot jotain, mutta selvästi tunnet toisella tavalla (et usko itseesi kun sanot jotain), niin toinen ihminen aistii vain sen ristiriidan mikä on tunteidesi ja sanojasi välillä ja suhtautuu sinuun siksi epäluuloisesti, vaikka se mitä sanoit olisi vilpitöntä ja tunteiden ristiriita johtuisi vain hämmennyksestä, ujoudesta tms.

sillit_purkissa kirjoitti:

Älä hukkaa elämää pakoilemalla. Muiden ihmisten ajatusten murehtiminen on vihonviimeistä hupia, johon aikaansa ei kannata tuhlata. Mitäs sitten jos olet naiivi ja töksäyttelet? Niin on moni muukin. Suurin osa ihmisistä käyttää aikansa kuitenkin vain itsensä ja omien juttujensa ajatteluun, joten tuskinpa sinun töksäyttelyjäsi monikaan jaksaa kauaa pohtia. Ainoa asia mihin he ehkä suhtautuvat negatiivisesti on tuo että selvästi häpeilet itseäsi ja käyttäydyt siksi jotenkin vetäytyvästi tms. Sosiaalinen kömpelyys on ihan ok, olennaista on oppia hyväksymään itsensä. En tarkoita tällä mitään selfhelp-diipadaapaa, jossa pitää löytää sisäinen sankarinsa tai muuta vastaavaa, vaan näinhän se ihan konkreettisestikin menee ihmisten välillä. Ihmiset aistii/havaitsee herkästi jos toinen ihminen ei ole sinut itsensä kanssa, eli että tekojen ja tunteiden välillä on ristiriita. Ensisijaisesti älyllis-rationaalisesti toimivat ihmiset eivät tätä aina tajua. Suurin osa ihmisistä toimii tunnepohjalta ja ihmissuhteet toimii tunnepohjalta. Jos sanot jotain, mutta selvästi tunnet toisella tavalla (et usko itseesi kun sanot jotain), niin toinen ihminen aistii vain sen ristiriidan mikä on tunteidesi ja sanojasi välillä ja suhtautuu sinuun siksi epäluuloisesti, vaikka se mitä sanoit olisi vilpitöntä ja tunteiden ristiriita johtuisi vain hämmennyksestä, ujoudesta tms.

Lue lisää

Jotkut ihmisistä aistivat, tuntevat voimakkaammin ja kokevat asiat eritavalla, kuin ns. normi ihminen, ei ole henkimaailman asia, ei ole mikään uskovaisten hömpötys, vaan on ihan aito synnynnäinen ominaisuus, tutkittukin asia ja todistettu, viimeaikoina ollut enemmän esilläkin, ei ole kaikilla yhtä monisyisenä ja vahvuuskin vaihtelee.

Jos ei ole ei voi ymmärtää, näin asia vaan on.

En sano, että sinun analyysisi olisi väärä, mutta itse olettaisin olevani oikeassa, koska tekstistä huokuu tietyt jutut, mitkä asiaa vahvistavat.

uteliaspalstalta kirjoitti:

Kuulostat vain siltä, että olet sinut itsesi kanssa värikäs persoona harmaassa massassa, voisin veikata jotain muutakin mitä voisit olla ja jopa voisin olla siitä aika varma, uskoisin että tiedätkin, jos olet noin fiksu ja psykologiaakin lukenut. ;)

Moni ei vain halua niistä asioista keskustella, ennenkuin joku saman kaltainen asian huomaa ja suoraan ottaa puheeksi, silloinkin osa voi hieman hämmentyä, mutta kahden kesken tulee sanomaan, että olen oikeassa, olen oikeassa elämässä tämän todennut, itse olen aika avoin ja ihmiset avautuvat aika paljon minulle, kun huomaavat tämän, johtuu varmaan myös monesta muustakin asiasta persoonassani.

Sinun kaltaisiin "luonnon lapsiin" koen yhteyttä ja heihin ihastun, ihan koska olette vaan, niin ihastuttavia. :)

Et ole menettänyt mitään mikä olisi sinulle sopivaa, koska ystäviksi ja parisuhteeseen tarvitset, jotain yhtä ainutlaatuista, kuin itsekin olet, näin ajattelen.

Tutut ja keverit ovat sitten eri asia, mutta se vaatii sitten hieman massan mukaista käytöstä, juuri sen takia, kun eivät tunne ja käsittele asioita, niinkuin sinä.

Voi olla, että menin metsään analyysissä, mutta sellaisen käsityksen sinusta sain.

Lue lisää

Kiitos kommentistasi. Tosin netissä on joskun melko vaikeaa tehdä kenestäkään luonneanalyysia, muutaman kommentin perusteella. En tiedä, olenko "luonnon lapsi", vai mikä olen. Mutta tiedän, että olen kokenut elämässäni tarpeettoman paljon sosiaalista torjuntaa, aina lapuudesta saakka. Olin koulukiusattu läpi koko peruskoulun, ja vielä senkin jälkeen sosiaalinen hylkiö ikätovereitteni keskuudessa seuraavat 10 vuotta. Ja syytä en tähän tiedä. Teini-ikäisenä tapasin ajatella, että minua hyljeksitään siksi, koska olen "ruma". Mutta tämä ei ollut syy. Aloin huolehtia ulkonäöstäni parikymppisenä, ja näytin melko sievältä ja muodikkaalta, mutta tämä ei auttanut: ikätoverini kommunikoivat kanssani vain jos oli pakko. Onneksi minulla oli kuitenkin yksi ystävä, niin ettei minusta tullut täysin sosiaalinen ummikko.

No, mutta en halua että tämä ketju kääntyy keskusteluksi minusta ja minun ongelmistani. Vastailen kuitenkin kohteliaisuudesta. :)

ätmel kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään "älykkäitä aiheita". Älykkyys tulee aina siitä, miten aihetta käsitellään.

Viittasin tuolla "älykkäällä aiheella" aiheisiin, joiden käsitteleminen vaatii jonkin verran älykkyyttä (vrt. esim. fysiikka), sekä joista ensisijaisesti keskivertoa älykkäämmät ihmiset kiinnostuvat. Mutta olet oikeassa, että aihetta kuin aihetta voi käsitellä älykkäästi tai vähemmän älykkäästi. Tosin jos käsittelet riittävän monimutkaista, eli siis myös älykkyyttä vaativaa, aihetta riittävän vähäisellä älyllä, esim. maailmankaikkeuden rakennetta, et saa siitä mitään tolkkua. :)

sillit_purkissa kirjoitti:

Älä hukkaa elämää pakoilemalla. Muiden ihmisten ajatusten murehtiminen on vihonviimeistä hupia, johon aikaansa ei kannata tuhlata. Mitäs sitten jos olet naiivi ja töksäyttelet? Niin on moni muukin. Suurin osa ihmisistä käyttää aikansa kuitenkin vain itsensä ja omien juttujensa ajatteluun, joten tuskinpa sinun töksäyttelyjäsi monikaan jaksaa kauaa pohtia. Ainoa asia mihin he ehkä suhtautuvat negatiivisesti on tuo että selvästi häpeilet itseäsi ja käyttäydyt siksi jotenkin vetäytyvästi tms. Sosiaalinen kömpelyys on ihan ok, olennaista on oppia hyväksymään itsensä. En tarkoita tällä mitään selfhelp-diipadaapaa, jossa pitää löytää sisäinen sankarinsa tai muuta vastaavaa, vaan näinhän se ihan konkreettisestikin menee ihmisten välillä. Ihmiset aistii/havaitsee herkästi jos toinen ihminen ei ole sinut itsensä kanssa, eli että tekojen ja tunteiden välillä on ristiriita. Ensisijaisesti älyllis-rationaalisesti toimivat ihmiset eivät tätä aina tajua. Suurin osa ihmisistä toimii tunnepohjalta ja ihmissuhteet toimii tunnepohjalta. Jos sanot jotain, mutta selvästi tunnet toisella tavalla (et usko itseesi kun sanot jotain), niin toinen ihminen aistii vain sen ristiriidan mikä on tunteidesi ja sanojasi välillä ja suhtautuu sinuun siksi epäluuloisesti, vaikka se mitä sanoit olisi vilpitöntä ja tunteiden ristiriita johtuisi vain hämmennyksestä, ujoudesta tms.

Lue lisää

On totta, että olen vetäytyvä, mutta tämä ei johdu häpeästä, vaan torjutuksi tulemisen pelosta. Torjutuksi tuleminen on jotakin, mitä minun on aika vaikeaa käsitellä. Erityisen pahalta asia tuntuu silloin, jos luulee ensin löytäneensä ystävän, mutta sitten tuo ystävä hylkääkin jonkin mitättömän pikkuseikan takia. Tätä en vain halua kokea. Taustalla ilmeisesti koulukiusaamisesta seuranneet traumat.

Olet oikeassa, että ihmiset eivät kauaa jaksa paneutua kenenkään "töksäyttelyihin". Mutta he voivat kehittää vaistonvaraisen välttelykäyttäytymisen jotakin tiettyä henkilöä kohtaan vain ja ainoastaan yhden "mokan" perusteella, jos tuo "moka" on tarpeeksi paha. He tuntevat, että ihmisessä on "jotakin vialla" ja välttelevät häntä itseään suojellakseen.

En tiedä, onko sosiaalinen kömpelyys ok. Ehkä se on ok, jos sille on valmis nauramaan, mihin yleensä viitataan tuolla kun sanotaan, että ihmisen tulisi hyväksyä omat vikansa. Kun tiedostat omat vikasi, ja olet valmis niistä vitsailemaan, muuttuvat ne muiden silmissä hyväksyttäviksi. Jostakin kumman syystä. Minulla ei ole halua näin tehdä, koska tämä on tavallaan asian kaunistelua, eli siis sen, että sosiaalista torjuntaa on olemassa, ja sen kohteeksi joutuvat mm. sosiaalisesti kömpelöt yksilöt.

Täällä ollaan ymmärretty asian ydin :D

Hyviä ajatuksia sinulla Vappuun, mitä otat evääksi? :)

Toivottavasti osut niihin jännämällihuoriin.

Osuminen vaatii vakaata kättä, tasaista sydämen sykettä ja rauhallista mieltä. Liika into häiritsee osumistarkkuutta.