Olen kärsinyt ja jännittänyt, että voinko koskaan edes saada lasta. Nyt on mies ja kolmekymppinen lähestyy.Hankkisimme lapsen heti, kun se olisi taloudellisesti mahdollista,mutta kun ei ole töitä.Mikä kumma täällä saa ihmiset näin eriarvoisiksi, että kaikki eivät saa hankkia lapsia?Ei ole nyt kysymys siitä, ettenkö haluaisi, mutta kun ei ole rahaa lapsiin yksinkertaisesti.En todellakaan pysty elättämään häntä, eikä miehenikään pysty siihen yksin.Minun mielestäni tämä on jo liian törkeää. Eräät täällä vaan pakotetaan yksinäiseen vanhuuteen ja täysin mielenkiinnottoman elämään, toisten varakkaiden tehdessä elämällään mitä ikinä kulloinkin miellyttää.Tämä viesti ihan vaan siksi, että heräisitte prinsessat.Ainiin ja ihan taisi olla turhaa.Valtaa pitävät eivät tätä palstaa edes lue.Hyvää joulua teille sitten vaan kaikille perheen isille ja äideille.Toivottavasti kinkkunne maistuu hyvältä ja lapsenne saavat oikeinpaljon kalliita lahjoja kännyköitä ja pelikonsoleita.Mitäs me täällä sitten pätkätyöläiset ja muut, joille ei oikea elämä käynnisty koskaan lapsista puhumattakaan.
Lapsellisille
ajateltavaa
543943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Kyl lapsen voi tehä vaik ei rahas kylpiskää. Meilki esikoinen synty sellasii olosuhteisii et iskä oli tuntityöläisenä pienellä palkalla ja äiskä ei ollu eläessää käyny töissä. Tulot oli tosi pienet mut kyl ne menotki saa sille tasolle et pärjää. Ei siihe lapsee ny nii paljoo rahaa mee. En oikeesti tiiä yhtää ihmistä joka ei ois uskaltanu tehä lapsii siks ku ei oo rahaa...
eri mieltä kanssasi.Ei,meillä ei monellakaan olisi varaa tehdä lasta/lapsia,jos näin ajattelisi.
Mutta ei sitä rahaa siinä tekovaiheessa,joka saattaa kestää kauankin eikä sitten vauvavaiheessa juurikaan paljoa tarvita.
Kyllä,sitten myöhemmin mutta sittenhän elämäntilanne voi olla jo toinen.
Lapsilisällä voi hankkia vähän jotain ja kirpparit on pullollaan halpoja vaatteita ja tarvikkeita.
Ihan oikeasti tiedän mistä puhun.Ei meilläkään ole liikoja mutta toimeen tullan kun ei turhia pröystäile.
Kyllä elämänlaatu on lasten myötä ihan muuta.
Ihan mielenkiinnosta näin anonyymina että kuinka paljon sinä luulet että tuloja pitäisi olla että pystyisitte lapsen elättämään?
Meillä täällä hetkellä kolme lasta ja nettotulomme ovat n. 1000 euroa ja lapsilisät reilut 300 euroa.
En väittäisi että sinun tilanteessasi sinut pakotetaan yksinäiseen vanhuuteen vaan kaipaat hieman rohkaisua että kyllä täällä toimeen tullaan,vähemmällä,mutta kuitenkin.
En halunnut loukata enkä hyökätä negatiivisesti kimppuusi,mutta tiedän tunteen.
Odottaessani ensimmäistä mies jäi yllättäen työttömäksi josta sitten alkoi nämä surullisen kuuluisat pätkätyöt.Joita on oikeastaan jatkunut tähän asti enemmän ja vähemmän,12 vuotta.
Mutta aina on kuitenkin leipää ollut ja jos ei aina sitä kinkkua niin lauantaimakkaraa ainakin.
Hauskaa joulua ja toivottavasti aurinko paistaa tässä asiassa sinullekkin.
......joka tienaa opintotuen (200euroa) ja lapsilisän (100euroa) verran kuukaudessa, mies saa käteen 700 euroa kuussa, ja hyvin ollaan pärjätty :) Kirppiksiä, kierrätystä, ja ilmaisia huveja, joita tarjoaa leikkipuistot, pulkkamäet ja naapureiden kanssa olelut :)
Näinhän se on. jos oikeasti ajattelee, milloin lapsi alkaa kuluttamaan, on se ehkä 6kk vanhana, kun alkaa lisäruokinta, silloinkin on helppo tehdä edullisia soseita itse ja pakastaa niitä isoja eriä, näin minä tein. Annan vaikka ohjeita, jos haluat! neuvolastakin saat hyviä. Itse ostan vieläkin 10 ja 8-vuotiailleni vaatteita kirpparilta, voi miten ihania löytyy vauvoille!!! Vaunutkin saat edullisesti käytettyinä! vauva ei tarvitse es. sittereitä, leluja, jumppaleluja, hilavitkuttimia, kasvaa ja kehittyy muutenkin. minä annoin ihan tavallisia tavaroita tutkittavaksi, kunhan niistä ei lähde mitään irti tai ole terävää: muovimuki, kauha, herneillä täytetty tuttipullo (helisee) tms.
Oikeasti alussa sinun tarvitsee ostaa vaunut, turvaistuin autoon(jos on auto), pinnasänky, vaatteita.. jos vähän viitsit katsella ympärillesi, saat kaikki nämä parillasadalla eurolla.
Ensimmäinen lapsemme syntyi tilanteessa, jossa äiti oli pätkätyöläinen ja isä opiskelija. Ja opiskelijathan saavat vielä vähemmän rahaa kuin työttömät...
Pärjättiin, kun oli pakko. Sukulaisten apu oli satunnaista, mutta auttoi mukavasti pahimpien paikkojen yli.
Meidän esikoinen taas syntyi tilanteeseen, jossa molemmat opiskelijoita ja isä ulkomaalainen, eli ei saanut edes opintotukea. Kävi kuitenkin töissä (siivousta) n.10 h viikossa, eli jotain tuloja hänelläkin oli...
Tosiaan kuten joku sanoikin, niin eipä siihen vauvaan paljoa rahaa mene. Meidän poika eli rintamaidolla neljä ekaa kuukautta ja senkään jälkeen kovin paljoa syönyt ja eipä ne perunat ja porkkanat niin kalliita edes ole. Vaipat tein itse, kudoin vaippahousut hahtuvalangasta ja sideharsoihin ostin ison kankaan, mistä ompelin sopivan kokoisia vaippoja, eli sekin hoitui aika vähällä rahalla. Ja sitten kun poika oli isompi niin sainkin jo kotihoidontukea, mikä on aika luksusta äitiysrahaan verrattuna...
Meillä oli tietysti se etu, että asuimme opiskelija-asunnossa, jossa sähköt kuului vuokraan niin siinä säästyi pitkä penni. Mutta se mitä nyt yritän sanoa, niin ei se kyllä tässä maassa pitäisi rahasta olla kiinni, voiko lapsia hankkia, kun kaikenmaailman tukia tulee joka suunnasta.
Ja vielä yksi asia minkä raskausaikana huomasin, että silloin säästää aika paljon, kun ei tarvitse ostaa mitään ehkäisyvälineitä eikä terveyssiteitä ;)!
Jos ikuisesti odotat oikeaa hetkeä, voi se hetki mennä ohi. Elämä on tässä ja nyt,joka aamu sinulla on uusi mahdollisuus elää ja tehdä valintoja. Elämää pitää uskaltaa elää!!!!
Näin 30- vuotiaana omasta tahdosta toistaiseksi lapsettomasta kuulostaa aika hurjalta tuo teidän meininki.. Me olemme mieheni kanssa naimisissa, asuntolaina on melkein maksettu, olemme ihan hyvissä töissä molemmat, tulomme ovat ehkä n. 4000€/ kk ja hyvin onnellisia.. Mutta mielestäni emme elä mitenkään leveästi puhumattakaan että rahaa olisi ihan säästössä asti. Ja tietenkin on aina pelko että työ voi loppua, kun ei ole oma firma. Tuntuu, että emme vielä ole valmiita, niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Asuntomme on melko pieni, joten isompi olisi järkevää ostaa ennen lasta ja mielellään maksaakin koska kotiäidille ei luonnollisesti paljon luottoa myönnetä. Toisaalta sitten olisi muutettava pois keskustasta, koska mielestäni Helsingin keskusta ei kyllä tarjoa minkään laista hyvää kasvuympäristöä lapsille, johonkin korpeen, johon olisi ostettava auto.. taas lisäkuluja. Lisäksi minulla on kissaakin varten lääkäri- ym. lisäkustannus rahaa säästössä, hui kuinka paljon sitä pitäisi olla vauvaa varten. En edes halua ajatella, kuinka paljon itseäni inhoaisin jos en voisi viedä kipeää lastani taksilla lähimmälle yksityislääkärille mahdollisimman nopeasti tarpeen vaatiessa, vaan istuttaisin kipeää lapsiparkaa jossain terkkarin jonossa tai jääkylmässä bussissa.. Sitten tietenkin jäisin lapsen kanssa kotiin, ainakin pariksi vuodeksi. Silloin taas olisi miehen tehtävä töitä kahden edestä eikä sekään oikein käy.. Olemme nykyäänkin niin kuitteja työn teosta että illat menee joko punttiksella raivoa purkaen tai kotona puoli kuolleena maaten. Jos hän sitten vielä työskentelisi tuplana.. Ei, itsemurhahan se olisi. Sitten on tietysti vielä se tosiasia, että meillä ei ole sukua. Minulla on pian 60- vuotias äiti, miehelläni isä. Heistä ei paljon lapsen hoitoon ole. Ystävillämme ei kellään ole lapsia, enkä usko että tuleekaan. Heistäkään ei siis ole apua. Meidän siis pitäisi kahdestaan käkkiä kotona kunnes lapsi on tarpeeksi vanha olemaan yksin. Ja miten sitten kävisi harrastuksissa, harrastamme molemmat potkunyrkkeilyä ja olemme eräällä salilla osakkaana. Vauva mukaan..? Apua, liian vaikeaa. Ymmärrän hyvin, että meitä vielä pienituloisemmilla ei ole kovin hehkeät tulevaisuuden näkymät vanhempina.. :(
Eihän ne lapset rahaa tuo syntyessään vaan minulle ainakin ne on tuonut iloa ja rakkautta . Elämä tuntuu elämisen arvoiselta ku on lapsia joiden kanssa temmeltää ja touhuta. Työttömänä meidän tulot ei ole isot, mutta toimeen tullaan ja rahaa on jopa ostaa lapsille leikkikaluja ja käydä syömässä ulkona.
"Olemme nykyäänkin niin kuitteja työn teosta että illat menee joko punttiksella raivoa purkaen tai kotona puoli kuolleena maaten."
Mitä -ttttttua. Oottekte ihan idiootteja. Jos on perhe (mies ja vaimo, ehkä lapsi(a) yleensä), ni mitä te töissä tai salilla teette??? Ei se oo mitään elämää.
Elämää on se, kun saa olla eukon kanssa kahden punkassa ilman kiirettä mihinkään. Sit siihen jossai vaiheessa tulee mukaan lapset eikä vieläkään oo kiirettä mihinkään. Jos on pakko käydä töissä yli 8 h/pvä, ni olkaa sinkkuja sit.
Olin meinaan aikoinaan kahdess duuniss....lähdin aamulla ennen seiskaa ekaan ja tulin illalla 23.00 takas. Aina oli muija ja poika unessa ku olin kotona. Mitä mä perheellä, jos ne nukkuu ain ko oon koton, funtsasin ja jätin toisen duunin veke. Ei, ei oo vieläkään omaa asuntoo, vaan vuokra-, mut vasta nyt elämä tuntuu elämältä.
Alotin kuuden tunnin päivän viime vuonna ja nyt vasta hyvin meneeki. Säästöön jää kuussa 200 e, ku nettotulot on (pk-seudull) 2800 340e/kk, lapsia on kolme (vain nuorin pk:ssa). Aikaa on koton oloon vaik kui pal. Ja auto on silti vm. 2004 (lainaa 14000 e).
kiva että jollakin on järki tässäkin hullussa maailmassa paikallaan.
Iloitsen tollasista jotka uskaltaa jopa oikeesti elää ja nauttia perheestään ,se on älyttömän harvinaista nykyään.Jos joku sanoo menevänsä vaimonsa ja lastensa luo ja sanoo nauttivansa niiden kanssa olosta katotaan sitä kuin tautista tai vähäjärkistä.
Kiitos vaan tän nyky-yhteiskunnan jossa vain suorituskyky ja töissä raadanta on ihmisen mitta.
"pienituloisilla"?
Haloo hei, mihin te rahanne suttaatte? Lapseton pariskunta tienaa 4000 euroa kuussa eikä mitään jää?
Itse olen yh, 1 lapsi nettotulot 1300 e/kk lapsil elatust. Asuntolainaa maksan yli 600 euroa/kk ja yv n.180 euroa. Ei tee yhtään tiukkaa, vielä on varaa kuukausittain lähteä bailaamaan...
mihin ne lapsettomat rahansa laittavat...monet puhuu että ei jää mitään yli vaikka molemmat kävis töissä.Tuntuu väliin että itellä jää enemmän säästöön rahaa kun lapsettomilla...vaikka oon kotona 2 lapsen kanssa pienimmällä äitiyspäivärahalla ja mies vaan käy töissä ja emme mitään muita tukia saa kun äitiyspäivärahan ja lapsilisän....muttä silti jää 5oo euroo kuussa yli...ostamme sillä yleensä jonkun huonekalun tai muuta vastaavaa ja joskus meillä jää enemmänkin kun tuo 500 euroo. Toisaalta emme kummatkaan juo emmekä käy muutenkaan viihteellä...sen takii varmaan jääkin niin paljon enemmän rahaa ku monilla muilla. Lisäksi meillä on uusi auto ja maksamme sitä reilusti pois.
vaan nauraa!!!!!!!!!!! Hahahhaa=)
Miten niin rahaa ei ole säästöön jos tulot on n.4000€/kk?? Mä saisin ihan hyvin tosta summasta puolet säästöön, se on vaan kiinni siitä mihin rahat laittaa, kalliisiin merkki vaatteisiin jne..?? Otitko huomioo että Paljonkos saatte rahaa kun myytte kämpän jos isompaa tarvitsette?? 120 000 vai 135 000€?? Joten siinähän uutta ajatellen hyvä käsiraha ja puolet ainaskin on jo maksettu uudesta kämpästä..
Miksi pitäisi helsingin keskustassa asua?? Eikö kävisi vantaa, espoo?? Nummela?? Lohja??
Ottaa vaan vauvalle/lapselle vakuutuksen ei maksa paljoa ja aina voit viedä silloin yksityiselle..
Ja harvoin julkisissa busseissa on kylmä, kerran viime vuonna oli niin että bussissa oli kylmä, kun ulkona silloin sattui olemaa -30 astetta pakkasta!!
Ei mun tai siis meidän elämä ole tuollaista! elämä on just sellaista kun itselleen siitä tekee! Mä en haluaisi olla töiden jälkeen niin kuitti että kotona makaa puoli kuolleena tai jaksaisin vaan kävästä kuntosalilla..
Ja mihin sitä sukua tarvitaan?? ja ystävät lapsia?? Eikä ystäväsi muka osaa hoitaa lastasi vaikka heillä ei olisi omia??
Ja kuka sanoo että vauvan kanssa pitäisi kökkiä vaan kotona??
Miten niin meillä "pienituloisilla" ei ole hehkeät tulevaisuuden näkymät??
Olemme sen vertaa elämää rikkaampia kun lapset tuo sitä iloa ja onnea ja rikkauden.
Se on vaan siitä miten elää!! Pitääkö kaikki ostaa aina uutena ja kaikkein muodikkainta olla??
Kirppikset ovat oiva paikka tehdä löytöjä!!
Mä tai siis me (minä ja mieheni) kyllä ollaan oikein onnellisia pienen pojan kanssamme, vaikka meillä on asuntolaina, auto (vaikka asummekin pk seudulla) ja mies tekee vaan yhtä työtä! Onneksi on edes töitä ja minä palaan töihin kun poika täyttää 2v ja n.3kk. sitten jossain vaiheessa hankimme toisen ja kolmennenkin.. jos luoja vaan suo!
Naura vaan. Nauramista enemmän saattaisi auttaa asiallinen suhtautuminen, ettei pääse unohtumaan että täälläkin kirjoittaa elävä aikuinen ihminen joka saattaisi vaikka saada uusia ajatuksia.. ;) Vai mitä luulet?
No ensinnäkin, koska meillä on yritys joka sijaitsee keskustassa, on parasta asua sen lähettyvillä. On pakko olla omien töiden lisäksi aina valmiina syöksymään toihin jos joku työntekijä on sairas tms. Koitimme hetken asua Espoossa, mutta haitat oli suuremmat kuin hyödyt; minä olen himoliikkuja, poljen pyörää kestä talvet. En omista ajokorttia. Matka oli työmatkaa varten lian pitkä, ja julkisille liian lyhyt (siis kallis matkaan verrattuna) ja toisekseen Espoo ei ollut paljonkaan halvempi kuin Helsinki. Kolmannekseen me haluamme asua kerrostalossa, sillä meillä kummallakaan ei ole pienintä kiinnostusta/ eikä yhtään aikaa kuokkia mitään nurmikkoa tai kukkalaatikkoa, saati lapioida lunta. Espoosta ei oikein löytynyt laadukkaita muut kriteerit täyttävää kerrostaloa asuntoa toivotun matkan etäisyydeltä keskustasta. Ymmärtänet että Lohja = vitsi.
Krunikassa kävin juuri sunnuntaina katsomassa isompaa kämpää, eikä 250 000€ ole vielä raha eikä mikään, vielä joutuisi sijottamaan remonttiin melkoiset pennit. Jos taas isomman asunnon jättää myöhempään, joudun tekemään taas hulluna töitä siinä vaiheessa kun lapsi on pieni. Ei herranen aika, sitten joku kitisisi minulle, että olen itsekäs uraäiti (mitä sekin tarkoittaa).
Jos keksit, sinäkin, jonkin asiallisen ratkaisun, olen kiitollinen. Muutoin kehottaisin oleemaan onnellinen sellaiseen elämään kuin teillä on, niinhän minäkin olen. Todennäköisesti kuitenkin saamme lapsen ja meidänkin elämämme rakentuu juuri sellaiseksi, mikä meille sopii.
Ihminenhän elää toivottavasti elää omien arvojen mukaisesti. Mikäli materia on tärkeää, ei sitten kannatta valittaa. Vanhemmuus) vaatii joustamista ja joustamista ja joustamista (= ensisijaisesti lapsen edunmukaista elämää. Toissijaisesti elämää, joka olisi sinulle kivaa).
Ihminen saa melkein aina sen minkä hän todella haluaa. Se on vain arvokysymys.
Ei oo totta! Ettet muka voi tehdä lasta varattomuuden vuoksi? Tää on just tätä nykypäivää, kun pitää olla osakkeita sieltä sun täältä ja ties mitä, ennen kuin voi hankkia lapsen. Olen itse kasvanut työläisperheessä, kolmilapsisessa. Muistan, kun olin neljän vanha, ja asuimme vanhassa puutalossa, jossa juoksi öisin rottia lattialla. Eihän meillä koskaan ollut rahaa, mutta tulimme aina joten kuten toimeen.
Tuo sinun kirjoituksesi on täynnä ihan turhaa katkeruutta. Jos ajattelette noin, niin olkaa minun puolestani ilman lapsia.
Kyllä voi lapsen/lapsia tehdä varattomanakin. Mutta me emme halua vaikka varaa on. Koska olen köyhästä yksinhuoltaja perheestä ja kumppanini on köyhästä suurperheestä. Haluamme nauttia ilman rasitteita ja tuhlata matkusteluun ja kaikkiin hieman ylellisiinkin nautintoihin.
Aluksi meitä haukuttiinkin itsekkäiksi, mutta nykyään ei kukaan enään sukulaisista arvostele valintaamme. Perusteltuani valintaamme, että nautimme nyt siitä mistä jäimme lapsuudessa vaille. Pienen torpan suurperheestä kotoisin olevalla kumppanillani on niin huonot hermotkin, että ne eivät kestä meteliä. Työssä jo pakosti joutuu niin kamalalle melusaasteelle, että koti on ainoo paikka missä voi hermojaan lepuuttaa.
Viihdymme kaksistamme ja saamme sisältöä elämään muista asioista. Elämästämme ei puutu mitään. Osaamme emme vaihtaisi siihen centin venyttämiseen, kurjuuteen ja nälkäänkin mitä saimme lapsuudessa kokee ja nähdä ihan tarpeeksi! Sukulaisissamme on muitakin lapsettomuuden valinneita, jotta emme ole onneksi ainoita "epänormaaleja"!
mikä näitä nuijia oikein vaivaa, mitään ei uskalleta tehdä kun ei muka ole rahaa!
eikös se lapsenteko ole kautta aikain ollut ilmaista hupia ?
meillä on viisi lasta, ikähaitari 6kk-11v, tulot nyt nettona n 3800€/kk sisältäen lapsilisät ja muut tuet. ensinmäisen lapsen syntyessä tulot yhteensä olivat n 4000 mk/kk.
pärjätty on aina, ikinä ei ole nälkää nähty ja aina on lapsilla ja vanhemmilla ollut ehjät ja puhtaat vaatteet päällä--ei aina uusia mutta siistit kuitenkin
viime vuosina olemme omasta tahdosta velkaantuneet. lainaa on omakotitalosta, kesämökistä ja autosta-jossain on asuttava ja meidän perheellemme omakotitalo oli se halvin vaihtoehto. kesämökki ei olisi ollut välttämätön, mutta ajauduimme sen omistajaksi ja parin puuhamaa lintsireissun hinnalla sitäkin lyhentää jo monta kuukautta!
rahojen riittäminen on kiinni ainoastaan omista valinnoista- ei meillä ole varaa käydä usein leffassa tai ulkona syömässä saati sitten etelässä, mutta en koe että elämänlaatuni olisi siitä mitenkään heikentynyt!
kyllä meilläkin lapset silti joululahjansa saavat ja kinkku on pöydässä! joululaatikot tein muuten viime viikonloppuna, juurekset eivät paljoa maksa -eineksiin olisi saanut menemään moninkertaisen hinnan! valinta tämäkin!
hyvää joulua, niin lapsekkaille kuin lapsettomillekin!
unohtui muuten mainita että vaimoni ei ole ollut sinä aikana kun meillä on ollut lapsia kuin yht n vuoden töissä, eli päivärahat ovat olleet lähes aina minimimääriä!
vastasin viestiin lukematta muita viestejä.Minulla on kaksi lasta vaikka ikä vasta vähän päälle 20! Ja itselläni ei ole minkäänllaisia töitä,kun ei ole koulutustakaan ja mieheni on pätkätyöläinen,mutta kuitenkin tulemme ihan hyvin toimeen...vaikka en saa kun alimman äitiyspäivärahan(koska en ole ollut töissä ennen sitä) ja lapsilisän...siis ei muita tukia,miehen palkalla tulemme toimeen...ja hänellä on onneksi työsopimus yleensä jatkunut melkein heti kun edellinen on loppunut.Meillä on kuitenkin melkein uusi auto(01) ja kalusteet on kaikki ostettu uutena.kalusteisiin emme ole ottaneet lainaa.Sinu kannattaa miettiä että olisiko kuitenkin mahdollisuus siihen lapseen...jos teillä on huonot tulot saatte sitten enemmän tukia. Eikä lapset tarvitse uusia leluja ja muita hirveesti vaan tärkeempää on se rakkaus.Eräässä tuttavaperheesssämme mies opiskelee ja nainen on kotona(pienemmällä äitiyspäivärahalla) ja kuitenkin heillä on kaksi lasta,näyttävät tulevan ihan toimeen.Ei tarvitse tienata mielettömästi että voi lapsia tehä...raha ei ole este. Teimme lapsia mieheni kanssa vaikka hänellä oli vielä opiskelut kesken ja minulla oli koulu kesken...mutta kertaakaan ei oo tarvinnu missään sossussa käyä!
Jos lapsen hankkii, niin tärkeintä on lapselle se vanhempien rakkaus ja välittäminen. Ja ennen kaikkea se, että vanhemmat rakastaa myös toisiaan. Silloin he pystyy myös antamaan lapselle sitä aineellistakin tärkeämpää, hyvinvointia!
Vanhempien henkinen rikkaus ja hyvinvointi on aina tärkämpää ja arvokkaampaa lapselle kuin se aineellisempi puoli.
Se jos vanhemmat ovat tyytymättömiä omaan elintasoonsa, niin ei kannata lasta hankkia, koska se tyytymättömyys heijastuu lapseenkin. Ja silloin lapsikin kärsii.
Heips. Sain ensimmäisen ja ainoan lapseni 30vuotiaana tosin silloin olin vielä työelämässä.Kun lapseni oli 3-vuotias jäin ihan omasta halustani vakituisesta työpaikastani pois koska halusin että lapsellani on äiti kotona.Siitä lähtien olen pääasiassa ollut kotona, sillä ikäni lähentelee neljääkymmentä ja koulutukseni ei ole aivan ajan tasalla enää, en ehkä ole työmarkkinoilla sitä arvostetuinta työvoimaa.Isovanhempia ei ole ollut lainkaan auttamassa taloudellisesti eikä muutenkaan saati muita sukulaisia ja voin sanoa että rankkaakin on välillä ollut lähinnä henkisesti vastuunkantaminen yksin.Syntymästä asti olen yksin hoitanut ja työttömänä ollen eli päätulot per kk hiukan päälle 400e plus elatusmaksu alin mahdollinen eli 118e ja lapsilisä. En voi sanoa että juhlia olisi tässä voinut mutta juuri ja juuri näillä rahoilla on pärjätty vaikka tiukkoja tilanteita on tullutkin. Olen ollut todella väsynyt ainaiseen rahapulaan ja rahojen laskemiseen ja laskuilla stressaamiseen, mutta lapseni on ainakin iloinen ja tasapainoinen ja varmaan uhraukseni arvoinen.Työelämässäkin olisin juuri siinä vaiheessa kun jäin kotiin päässyt eteenpäin ja kaikki ihmettelivät ratkaisuani.Järkevillä valinnoilla kyllä pärjää näilläkin rahoilla nippa nappa,mutta omat huvit saa TÄYSIN unohtaa, lähes kaikki maksaa.Lapseni on nyt 9v.En tosiaankaan arvostele ketään ihmistä hänen ratkaisuistaan, mutta tämä vain on ollut omani ja pärjätty ollaan, lapseni ei ole joutunut kuitenkaan luopumaan mistään todella välttämättömästä.Vaatteita on riittänyt ja ruokaakin juuri ja juuri.Nyt voitte alkaa arvostelemaan...
Älä pillastu... Mutta onko tuo nyt sitten sinusta sen arvoista, että ainoan elämäsi käytät noin?
kysehän on arvostuksista. Toiset ei ajattele rahaa itseisarvona, jonka takia kannattaisi olla töissä 12 tuntia päivässä......omien mieltymysten mukaanhan ihminen valintansa tehnee?
Se mikä sinusta kuulostaa arvottomalta, voi kyseiselle kirjoittajalle olla maailman arvokkain asia. Minäkin esimerkiksi lyhensin työpäivääni, jotta saisin olla enemmän kotona lastemme kanssa.
Viestistäsi hohkasi katkeruutta, kateutta, vihaa, ahdistusta... Onko huono taloudellinen tilanteenne kuitenkaan suurin ongelmistasi...
..ja ainoa este lapsen hankintaan? Haluatko todella lapsen vai tuntuuko vain siltä että nyt kun kolmikymppinen lähestyy niin "pitäisi" hankkia se vauva, perustaa perhe, sukulaisen peräänkuuluttavat perheenlisäystä jne.
Varmasti pitkään jatkuneet pätkätyöt ainakin sressaavat ja uuvuttavat ja muutenkin kolmissakymmenissä elämä on usein kriisissä.
Jos katkeruus ja ärtymys ovat päällimmäisiä tunteitasi ja olet usein alakuloinen ja mieli maassa älä MISSÄÄN NIMESSÄ vielä hanki lasta vaan hoidata depressiosi!
Anteeksi jos loukkasin mutta lapsen soisi syntyvän onnelliseen perheeseen, oli se sitten köyhä tai rikas!!
Vanhusten parissa joskus työskennellessäni näin aivan liikaa vanhuksia, joilla oli lapsia ja lapsenlapsiakin mutta kukaan ei juuri käynyt heitä katsomassa (lapsilla oma ura perhe, kiireellinen elämä tai muuten vaan ei välitetty, joillain lapsi kuollut), ja osalla lapsi/lapset asuivat niin kaukana (työn perässä muuttaneet) tai ulkomailla, että ei heistä vanhukselle paljon iloa ollut.
Jos lapsia tekee vain vanhuuden iloksi, voi pettymys olla karvas aikanaan.
Jos elämäsi ei ole miehesi kanssa mielenkiintoista jo ennen lapsen hankkimista, niin olet aika heikoilla jäillä. Sillä hetken päästä voi alkaa tuntuun mielenkiinnottomalta jo miehen lisäksi lapsikin. Et ole ensimmäinen jolle niin voisi käydä.
Ystäväni kaiken saatuaan ensin kyllästyi mieheensä jo ennen lapsen hankkimista, vuoden jaksoi lapseensa keskittyä ja sitten hän yhtäkkiä halusikin päästä koko perheestään eroon juoksemalla baareissa ja vieraissa. Hän haluisi "kaikki mulle nyt ja heti", eikä mistään onneaan kuitenkaan löytänyt. Hakee sitä edelleen.
Kuinkas kauan se mies sinulla on ollut? Onko mahdollisesti aivan hiljattain löytynyt? Oletko edes ehtinyt mieheesi tutustua, ettei lapsen teon jälkeen tule pettymystä häneenkin.
Hyvää joulua ja nauttikaahan toisistanne ensin!
Ööh.. Oletan että minulle vastasit..? Jos et, suo anteeksi.
Olen naimisissa, asunut ja elänyt mieheni kanssa 6 vuotta. Olemme asuneet ulkomailla ja nyt Suomessa, olemme osakkaana eräällä kuntosalilla joten harrastamme yhdessä urheilun lisäksi liiketoimintaa:)
Mistä päättelit ettei elämä olisi mieheni kanssa mielenkiintoista? Aika vakava epäily nimittäin, haluaisin tietää mistä niin päättelit.
Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, mitä sinä olet nähnyt vanhainkodissa. Me olemme piakkoin ostamassa uutta isoa taloa kahdelle sukupolvelle, johon mahtuu äitini muuttamaan myös. Olen kotoisin sen verran sivistyneemmästä Euroopan valtiosta, että koen jopa ihanaksi sen että pääsemme lopulta kaikki kolme, vanha äitini, minä ja mieheni, saman katon alle. Mummoni on pakko asua omassa kotikunnassaan, yli 90- vuotiaat eivtä noin vain saa muuttaa. Muuten olisi tilaa hänellekin. Oletan siis, että voisin onnistua kasvattamaan mahdollisen jälkikasvun arvostamaan moni sukupolvista kotia. Jos en, en ole siltikään mitään "hävinnyt" ja sittenhän on sama vedänlö ranteet auki yksinäni vai auttaako joku siinä..? Vai?
Kirjoitit: "vuoden jaksoi lapseensa keskittyä ja sitten hän yhtäkkiä halusikin päästä koko perheestään eroon juoksemalla baareissa ja vieraissa"
Aivan. Eikö hänenkin olisi kannattanut olla vuosikymmen naimisissa ennen perheen perustamista? Eikö minulla ole oikeastaan aika hyvä syy ihmetellä täällä, kannattaako juuri MEIDÄN toivoa lasta? Mistä minä tiedän, haluanko myöhemmin muuta? Mistä sen tietää? Olen niin "vanha" että ravintolasta minut naurettaisi ulos, mutta on näitä minua vanhemmatkin älyttömiä tempauksia saanut päähänsä; oma ex- isäni jätti äitini kun olin 27 ja haistatti minulla vitun, suoraan sanoen, ja hankki itseäni nuoremman tytön, kylläkin itämaisen.
Missä iässä voin siis vannoa, että tuollaista hurahdusta ei tapahdu, jotta uskallan syhtyä vastuuseen jäkikasvusta? Nyt olen yli 30, odotanko vielä 10 vuotta. Sitten en enää voi saada lapsia? Sinulla tuntuu olevan vastaus, oi kerro, kerro se!!!!!
"vuoden jaksoi lapseensa keskittyä ja sitten hän yhtäkkiä halusikin päästä koko perheestään eroon juoksemalla baareissa ja vieraissa"
VASTASIT NÄIN:
"Aivan. Eikö hänenkin olisi kannattanut olla vuosikymmen naimisissa ennen perheen perustamista?"
Oletko siinä käsityksessä, että mitä kauemmin ollaan oltu yhdessä, sitä varmemmin myös pysytään yhdessä koko loppuelämä!? Voin kuule kertoa, ettei se aina niin mene.
No kerro sitten, äläkä ivaile, mikä sinusta on sitten se nimenomainen vastuun ja kykenemisen merkki, jos se ei ole parisuhde eikä ikä. Mitä tyydytystä saat minulle itsestään selvyyksien selittämisestä?? Kai nyt herranjumala joka ikinen aikuinen tietää tuonkin asian. En arvosta sitä, että tuntematon ihminen ottaa oikeudekseen pitää minua tyhmänä.
Anna mun kaikki kestää.
todella näin kananaivo kuin tämä nimimerkki lapseton on? Siis herranjumala. Olet oikea diivojen diiva. Et tiedä elämästä mitään - elät pikku maailmassasi joka on kotoisin "jostain sivistyneemmästä eurooppan valtiosta." Ja mikähän se on? Sinulle ei merkitse mitään, mitä edellinen nimimerkki oli nähnyt vanhainkodissa. Sinulle ei periaatteessa merkitse muiden mieleipiteet yhtään mitään. Olet niiiiiiin täynnä itseäsi. Pöyhkeänä kyselet vain "minulleko puhut?" -sulka hatussa heilahtaa vaan... Tiedätkö mitä, et koskaan tule oppimaankaan mitään, ainakaan muilta ihmisiltä. Mitenhän se isoäidinkin hoito onnistuu? Et vaikuta kovin empaattiselta.
Tällaista tyyppiä harvoin täällä tapaa. Toisaalta olet haasteellinen keskustelija. Olet niin pöljä, että tartut kaikkiin ITSEÄSI koskeviin seikkoihin, ja teet sillä aina uuden vaon väittelyn peltoon, jonka horisontti on tässä tapauksessa loputon.
Luulen että olet kovin onneton elämääsi. Käyt täällä pönkittämässä itsetuntoasi. Ei noin hieno rouva tällaisiin saitteihin muuten eksy. Onhan sinulla niin paljon muutakin tekemistä. Vai onko tullut ongelmia miehen kanssa. Se ei varmaan halua lapsia sun kanssa. On katellu sua 6 vuotta ja tullu pikkuhiljaa toisiin ajatuksiin. Defenssinä vouhkaat, että kaikki on vaan kiinni rahasta. Koska et oikeen muun päälle ymmärrä.
Se on kuule sellanen juttu elämässä että kaks askelta eteen, yks taakse. Jos ei sun aivot enmpää avaudu tähän todellisuuteen, niin älä itke iines.
"Luulen että olet kovin onneton elämääsi. Käyt täällä pönkittämässä itsetuntoasi. Ei noin hieno rouva tällaisiin saitteihin muuten eksy. Onhan sinulla niin paljon muutakin tekemistä. Vai onko tullut ongelmia miehen kanssa. Se ei varmaan halua lapsia sun kanssa. On katellu sua 6 vuotta ja tullu pikkuhiljaa toisiin ajatuksiin. Defenssinä vouhkaat, että kaikki on vaan kiinni rahasta. Koska et oikeen muun päälle ymmärrä. "
Tajuatko yhtään mitään empatiasta, josta kuitenkin sujuvasti juttelet? En usko. Pahoitat mieleni, vaikka sinulla ei mielestäin ole siihen mitään oikeutta. Miksi ihmeessä puhut täällä miehestäni? Miksi kuvittelet, että sinä tuntisit hänen ajatusmaailmaansa tai mielenliikkeitään? Miksi ihmeessä minä, tietäen että täällä saa tällaista paskaa vastaansa yrittäessään esittää eriäviä mielipiteitä, pähkäilisin täällä lapsen saamisen vaikeita kysymyksiä jos mieheni ei haluaisi lapsia? Miksi loukkaat minua? En tietääkseni ole pyrkinyt menemään henkilökohtaisuuksiin enkä loukkaamaan ketään.
Jos haluat tietää, ymmärtääksesi erilaisia ihmisiä kuin sinun ahtaassa maailmassa, voin kertoakin mitä teen täällä ja mistä olen kotoisin; olen kotoisin Italiasta missä todellakin on luontevaa, suotavaa ja suorastaan toivottavaa lasten elättää vanhemmat kuin he poistuvast työelämästä. Tai, näin oli 80- luvulla kun olemme muuttaneet sieltä pois. Nykyään on huonot tavat ja epäsosiallisuus levinnyt sielläkin jo kulovalkean tavoin. Miten vain, olen todellakin ostamassa niin suurta taloa, että äitini mahtuu saman katon alle asumaan. Ymmärräthän, että se vaatii rahaa, josta pääsemmekin taas alkuperäiseen asiaan; mietin, onko m eidän pikku perheellä varaa lapseen.
Uima- allas ym mielestäsi "hienot" asiat meillä oli Malesian asunnossa. Olimme siellä sukellus yrittäjinä. Voin kertoa sinulle, että ilman mitään luxusta tai erikoisuutta, jokaisella ulkomaalaisella on siellä uima- allas ja palvelija. Tiedäthän myös, että paikka on jumalattoman vaarallinen ja paikallinen tulotaso naurettava. Olimme siellä kokeilemassa siipiämme sillä alalla, mutta enhän nyt herranjumala, ikinä, voisi kuvitella tuollaisessa paikassa mitään pientä lasta saati eläkeläistä elättäväni!!
Entäs tämä "olet niiiiiiin täynnä itseäsi". Hmm, saanko kysyä, kenen perhesuunnittlua minun tulisi toteuttaa; omaani vai jonkun muun? Olenko itsekäs jos puhun omasta perheestäni ja omasta tilanteestani? En. Olen kiinnostunut omista asioistani. Tietenkin. Miksi vaivautuisin kirjoittamaan keskustelupalstalle jos en uskaltaisi sanoa OMIA mielipiteitäni ääneen??
Ja vielä: "Käyt täällä pönkittämässä itsetuntoasi. Ei noin hieno rouva tällaisiin saitteihin muuten eksy. Onhan sinulla niin paljon muutakin tekemistä"
Heh, miten minun itsetuntooni vaikutta joku helvetin keskustelupalsta???! Ja mikä ihmeen "hieno rouva"?? Oikeastaan tuo hieno rouva on niin hauska, että sen taidan säilyttää nickinä jatkoa varten. Mitä teen täällä? Mikäs sinä olet luokittelemaan kuka täällä käy tai ei käy, kuka saa käydä ja kuka ei?? Diiva? Salli mun nauraa.
Tiedoksesi, joululoma se on "hienolla rouvallakin" *kuolee nauruun* ja tässä erään talokapuan tiimoilta on tullut aiheelliseksi keskustella perhepolitiikasta kotona. Jouhevana jatkona.. Lätisen täällä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kyllä empatiasta voi tajuta paljonkin ja silti loukata sinua. Koska loukkaannut kaikesta, mitä sanotaan, jos vain olet eri mieltä.
Miksi ihmeessä itse otit miehesi puheeksi, alunperin? En kuvittele tuntevani hänen ajatusmaailmaansa. Luin vain sinun riviesi välistä.
Sinun sanojasi käyttääkseni; "Luuletko että minua kiinostaa mistä olet kotoisin?" Tai elämäsi ylipäänsä? Olen toki kommentoinut kirjoituksiasi. Se ei tarkoita että sinä kerrot meille lisää asioitasi.
Jännää tuo, kun kommentoit tekstiäni, kysyt jotain ja vastaat sitten itse perään. Helppoa pullaa.
Vaivaudut siis kirjoittamaan keskustelupalstalle tuodaksesi esiin OMIA mielipiteitäsi. Keskustelupalstalla pitää osata myös keskustella, siellä on muidenkin mielipiteitä, ja tästähän alkaa lähes shokkitilaan johtava loukkauskierteesi...
Sallin sun nauraa, tottakai. Kiva jos tulit iloiseksi. Vaikka äsken niin loukkaannuit...
Lätiset täällä ainona, tuossa tilanteessa olevana.
Kylläpäs osasit kirjoittaa hyvin!!
Tuo ei voi ainakaan loukata ketään, ja kirjoitit, mitä me kaikki ajattelemme hänestä..
En ymmärtänyt oikeastaan mitään, kerroinhan etten puhu suomea äidinkielenä, ihan hyvin kylläkin.
Herranjumala jos puhutaan parisuhteesta, silloin oletus kait on että minulla on mies? Eikä siinä *rivirn välissä* ole mitään (mitähän ihmettä sekin tarkoittaa. Miestäni ei ole syytä loukata, eik ähänen ajatusmaailmaansa ruotia. Hän ei ole täällä puolustamassa itseään, eikä todellakaan ansaitse kenenkään *lukevan rivien välistä* hänen mietteitää. Ihan tosi, mitä hemmettiä tuo tarkoittaa...?
Ihan sama, sanotaan suomlaisittain, kiitti ei mistään. Olen edelleen pihalla tulevaisuutemme kanssa ja epätietoinen uskallanko tehdä perhettä. Kiva että sujuvasti isivutit tämän " asian ytimen" keskittyessäsi parjaamaan minun, sinulle tuntemattoman ihmisen, miestäni ja "hienouttani". Ai että, ihanaa kun suomalaiset ovat suvaitsevaisia ja avoimia.
..sinun todellakin täytyy löytää vastaus omasta pääkopastasi eikä täältä keskustelupalstalta, täältä saat vain mielipiteitä ja keskustelukumpaneita. Ei kukaan muu voi sinulle sanoa miten tulisi tehdä, itse päätät elämästäsi!!!
Ciao!
Voi että kun sinä loukkaannut kaikesta, kirjoittaa sinulle mitä tahansa.
Palataanpas ensimmäiseen kirjoitukseesi, sillä siitähän kaikki sai alkunsa. Kirjoitit, että olette miettineet lapsen hankkimista. Aivan normaalia! Mutta, mikä meitä muita ihmetyttää, on se, että olet antanut sellaisen kuvan kirjoituksissasi, että lapsi veisi teiltä liikaa aikaa ja rahaa. Sehän oli pointtisi!
Tämä palstahan "Lapset ja parisuhde", joten oletan, että aika monella keskustelijalla on lapsi(a). Itseni mukaanlukien. Meistä on siis mahdotonta ymmärtää, että joku ajattelee niinkuin sinä. Olet miettinyt, miten saisitte rahanne ja aikanne riittämään lapsen saatuanne. Ei se ole huono asia, kaikkihan sitä miettii!! Eräässä kirjoituksessasi kirjoitit niin, ettet todellakaan suostuisi ostamaan kirpputoreilta lapsellesi vaatteita. Oletko koskaan käynyt kirpputorilla? Miksi pitäisi esim. vauva-aikana ostaa kaikki vaatteet uusina, kun ne jäävät muutamassa kuukaudessa pieneksi. Kirpputorilta löytää halvalla juuri niitä muutaman kuukauden käytössä olleita vaatteita. Siinä ei ole mitään hävettävää, että ostaa sieltä joitain vaatteita. Tietysti kaikki ostavat joskus lapsilleen uusiakin vaatteita, sehän on selvää.
Toinen asia oli aika ja sen puute, jota mietiskelit. Olette selvästi miehesi kanssa kiireisiä. Ei se ole kuitenkaan este lapsen hankkimiselle. MUTTA, jos omat menot tuntuvat tässä vaiheessa tärkeimmiltä kuin lapsen kanssa oleminen, voit olla varma, ettei kukaan täällä kannusta teitä vielä hankkimaan lasta!
Siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy, jäävät KAIKKI MUUT asiat toiselle sijalle! Lapsi on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Ajattele, olisit muutaman vuoden ehkä pois töistä, mutta sillä aikaa tekisit maailman parasta työtä kotona lapsesi kasvattajana!! Miehesi tuskin tarvitsisi tehdä kahta työtä!? Saisithan sinäkin äitiyspäivärahaa, edes sitä minimiä. Kyllä sillä muutkin tulevat toimeen.
Kirjoitit myös, että käytte paljon salilla, potkunyrkkeilyssä ym. Tarvitseeko teidän siellä samaan aikaan käydä? Nuo asiat tuntuvat ainakin minusta niin järjettömiltä asioilta, joita ei pitäisi edes ääneen sanoa. Nehän ovat vain järjestelykysymyksiä.
Toivottavasti tämä hieman selkeytti meidän muiden kantaa, jota et millään suostu ymmärtämään!
Sinun ei tarvitse ottaa itseesi, jos joku täällä kirjoittaa jotain miehestäsi. Eihän kukaan meistä häntä tunne, ja nuo kirjoitukset voit siis jättää omaan arvoonsa.
Vielä sen verran, että, "rivien välissä" tarkoittaa sitä että tekstissä ei suoraan sanota jotakin asiaa, mutta annetaan ymmärtää niin. Eli lukija voi päätellä tekstistä joitain asioita, vaikkei siinä niitä ole varsinaisesti kerrottukaan. Siinä rautalangasta väännetty selitys.
Kiitos tuestasi Anna - yhdessä olemme joutuneet vetämään tällä palstalla kivirekeä. Olen nähnyt myös sinun hienot kommenttisi hänelle taannoin. Minulla on kyllä kaikesta huolimatta ollut todella hauskaa, on kiva avata kone ja katsoa -onko sinne "Lapset ja parisuhde-palstalle" tullut uusia veretseisauttavia kommentteja. Tämä on ollut eräänlainen saippuaoopperan ja suklaajoulukalenterin hurmoksellinen sekoitus.
Vaatimattomasti totean, että meidän osuutemme sen avarakatseisessa, käsitteitä pohdiskelevissa ja ennenkaikkea vastuullista tulevaisuuden suunittelua korostavissa ilmaisuissa on hyvin pieni. Aplodit ja huraa-huudot voi osoittaa aivan muualle.
Tuleekohan vielä seuraava tuotantokausi? Olen ehdoton fani...
että
kyseessä on nyt jonkinlainen aistiharha. Jos ei ole silmää kielelle, sen voi ymmärtää ehkä, jos todella on pitkään ja pienestä oleskellut paljon ulkomailla. Vaikka kirjottaisikin suht luettavasti, ei ymmärrä sanontoja tai ajatuksia niiden sisältämää tendenssiä, pyrkimystä.
Mutta se, että joka lauseesta poimii vain itselleen omaa mielipidettä vastaan olevia seikkoja, yhdistelee näitä muka toisen ajattelemaksi (virheelliseksi) näkökulmaksi itsestään, on minusta vakavan itsepohdiskelun paikka. Tällä, voisiko sanoa, luonteenpiirteellä on olemassa nimikin. Narsismi. Eikä se ole aistiharha, vaan persoonallisuuden eräs osa. Narsismi-narkissos- omaan itseen kohdistunut ihastus.
Miksi tällainen minä-ajattelu on niin korostunutta? Sanotaan että narsismin tärkein kehitysvaihe lapsuudessa ajoittuu ensimmäisiin ikävuosiin, jolloin varhainen kokemus itsestään minänä kehittyy. Vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa lapselle kehittyy kyky kokea mielihyvää itsestään, olemisestaan ja toiminnastaan. Niiden avulla hän myös oppii kestämään pettymyksiä. Jos lapsen kokemus itsestään on ollut negatiivisten tunteiden ja kokemusten sävyttämää, myös hänen käsityksensä itsestään on mielipahan sävyttämää. Tällöin hänen on jatkuvasti pönkitettävä itsearvostustaan eri keinoin. Tämä johtaa itsekkääseen ja omahyväiseen käyttäytymiseen.
Narsisti ei kykene arvostamaan kasvua ja kehitystä sinänsä, vaan ainoastaan silloin, kun hän itse kasvaa ja kehittyy. Tällaisen ihmisen elämänhallinan tunne keskittyy siis pitkälti siihen että hän hallitsee ja tietää oikeat ratkaisut, koska muut tekevät aina ne väärät.
Eihän sitä koskaan tiedä...
Eipä kestä :)
Hauskaa on ollut minullakin..
Ei tuollaisille ihmisille kelpaa muiedn näkemykset, vaan he ovat itse aina oikeassa. Saa nähdä, saadaanko vielä jatkossakin lukea hänen niin surkeasta elämästään! On se kamalaa, kun haluaisi lapsen, mutta kun omat harrastukset sekä työ menisi kuitenkin lapsen edelle.. Siinä onkin "lapsettomalle" mietiskeltävää, kumman valitsee. Mutta, hyvää joulua kaikille, kaikesta huolimatta!!
t.Anna
en ole lukenut ketjua,sanon oman mielipiteeni.Tulin 20 "vahingossa" raskaaksi,koulu oli kesken ja mies teki osa-aikatyötä.Saimme lapsen ja vaikka rahaa ei ollut paljoa,olimme onnellisia ja ennenkaikkea pärjäsimme.Silloin sain äitiyspäivärahaa 1250 markkaa kuussa sekä lapsilisä.Toki saimme asumistukea silloin joku 500 markkaa ja miehen tulot olivat joku 4000 paikkeilla.Ei pieni lapsi kuluta rahaa,jos aikuiset eivät törsää.Vaunut voi saada tai halvalla kirpparilta,samoin vaatteita.
Toisen lapsen saimme kun olin valmistunut ja olin taas minimiäippärähalla.Miehellä oli nyt parempi työ,hän sai noin 10 000 kuukaudessa.
En käsitä että joku voi unelmastaan luopua rahan vuoksi.Ei kuulosta minusta oikealta syyltä.Ja turha katkeroitua jos toisilla on enemmän rahaa,paras tyytyä siihen mitä on.
Tällä hetkellä olen sijaisena,teen pätkätöitä ja meille syntymässä kaksoset.Varmasti on tiukka,mutta me pärjäämme ja tärkeintä on,että rakkautta on,niin meidän aikuisten välillä kuin myös lapsille.Ehkemme voi ostaa uusinpia kamerakännyjä vanhemmille lapsille,mutta halata voimme ja yhdessä leikkiä ja touhuta.
Älä katkeroidu,tee jotain asialle.
Juuri tästä on kyse, mitä kukakin arvostaa. Minä kokisin tuollaisen kirpputori elämän todella hukkaan heitettynä ja ahdistuisin itsemurhaan asti. En sietäisi hetkeäkään elämää, jossa juuri ja juuri pysyttäisi hengissä ja alettaisi käyttää köyhyys fraaseja "kunhan on ehjät ja puhtaat vaatteet".
Tosin, ennenkuin muutimme Suomeen, meillä oli omaa merenrantaa, uima- allas ja palvelija, kuten kaikilla sielläpäin asuneilla ulkomaalaisilla. Nytkin täällä Helsingin harmaudessa elo tuntuu niin tylsältä ilman tuuletusta; pieniä matkoja, kylpylähoitoja ja extra mega super annosta urheilua ja solkkua. En ole kovasti vaatteiden perään, mutta kyllä pieni shoppailu silloin tällöin tekee niiiiiin gutaa talven ja ynseiden ihmisten ryydyttämälle sielulle.
On sitä ennenkin pärjätty (ja pärjätään edelleenkin) pienillä tuloilla, vaikka lapsia tehdään. Ei siinä tarvitse miljonääri olla.
Ajattelitko koskaan siellä ulkomailla asuessasi, että joku päivä ei ehkä palvelija enää tuokaan sitä raikasta hedelmädrinkkiä aurinkotuolin viereen? On se kurjaa, jos on tottunut ylellisyyteen, ja sitten putoaakin maan pinnalle! Tervetuloa tähän kovaan maailmaan!
Kirjoitit, että elo tuntuu tylsältä ilman matkustelua ja kylpylähoitoja. VOI KUULE, et ole ainut! Itsestäni voin sen verran kertoa, että olen avoliitossa ja meillä on lapsi. LAPSI ei ole syy siihen, ettemme pääse matkustamaan tai viettämään ihania kylpylälomia. Se johtuu ihan muista syistä: palkoista, asumisen kalleudesta ym. Ei meillä kaikilla vain ole varaa viettää luksuselämää.
Musta on ihan oikeesti parempikin, että sä et hanki teijän "ei niin mitenkään leveeseen" elämään" lapsia. Teidän perhe ei nyt vaan tunnu olevan tarpeeksi kypsä siihen.
Olkaa vain keskenänne pariskunta. Siten tulette oleman kaikkein onnellisimpia (lue: rikkaimpia)
Edellinen oli siis tarkoitettu aikaisemmalle nimimerkki-lapsettomalle.
"Ajattelitko koskaan siellä ulkomailla asuessasi, että joku päivä ei ehkä palvelija enää tuokaan sitä raikasta hedelmädrinkkiä aurinkotuolin viereen? On se kurjaa, jos on tottunut ylellisyyteen, ja sitten putoaakin maan pinnalle! Tervetuloa tähän kovaan maailmaan! "
Tiedoksesi, en todellakaan ajtellut. Mistä drinkistä minä olen puhunut?? Tai ylellisyydstä ja kurjuudesta? Ei minun maailmani ole kurja, ja olen, kiitos kysymästä, ihan omasta halusta palannut Suomeen, mahdollisesti perhettä perustamaan.
Kysyn, edelleen, miksi ivailet minulle? Jos minun mielestäni ei ole järkevää eikä juuri MEILLE sopivaa "tulla toimeen kun laskee rahat tarkkaan" se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se sinusta voisi olla vallan ihanaa elämää. Ihmiset ovat erilaisia, koita nyt ymmärtää. Tiedät, kai, että Suomi on jumalattoman kallis mutta yllättäeen turvallinen paikka, joten jos on valittava uima- altaan ja kerrostalo asunnon väliltä, ihmettelen jos joku ei valitsisi kuten minä. Olemme onnellisia, mutta, kuten muutkin potentiaaliset vanhemmat, hermostuneita ja pähkäilemme jokaista asiaa; punnitsemme hyödyt ja haitat, plussat ja miinukset tarkkaan. Mitä minua auttaa tieto siitä, että sinun mielestäsi minun maailmani on kurja ja haluaisin hedelmädrinkin?? Olet ihan älytön, kirjoita nyt mieluiten edes asiallisia argumentteja, jos jotain on kirjoitettava. Tosin yleensä ihmiset sortuvat ivaamaan keskustelukumppania siloin, kun omat argumentit ovat lopussa.
Niinhän minä ajattelinkin, ettet ollut ulkomailla asuessasi ajatellut, että koko loppuelämäsi ei välttämättä ole niin luksusta kuin sillä hetkellä se oli. Kirjoituksestasi sain sen kuvan, että elämänne oli "luksusta" nykyiseenne verrattuna, ja olet siitä jonkin verran katkera. Se hedelmädrinksu oli ihan vaan esimerkkinä, eikä sinun kannata kaikkea niin kirjaimellisesti ottaa.
Missään vaiheessa en ole sinulle ollut ilkeä, vaan olen kertonut mielepiteeni, kun purnaat niin tyhjänpäiväisistä asioista. Tämähän on keskustelupalsta, jossa kommentoidaan toisten kirjoituksia ja kerrotaan omia näkemyksiä! Ei tarvitse suuttua, jos joku on eri mieltä kanssasi.
Onneksi ollaan samaa mieltä edes jostain: ihmiset ovat erilaisia! Ymmärrän hyvin erilaisia ihmisiä ja heidän ratkaisujaan. Ihmettelen vaan, miksi pidät itseäsi niin paljon parempana, ettet voi ymmärtää tavallisten perheiden arkea. Kaikkea ei voi kukaan saada, ja vähemmälläkin pärjää aivan loistavasti! Sinulle on itsestäänselvyys, että OMAT menosi menevät kaiken muun edelle. En tosiaan ole ainut täällä, joka on sitä mieltä, että tuolla asenteella ei lapsia kannata tehdä.
Luulisi, että tuohon ikään mennessä olisit oppinut edes jonkinlaista kritiikin vastaanottamista, mutta ei. Alat heti "haukkua" sellaista kirjoittajaa rivien välissä, joka on eri mieltä kanssasi ja kertoo siitä sinulle.
Sinun on aivan turha kirjoittaa, että täällä pitäisi esittää järkevämpiä argumentteja. Minusta tämä palsta on täynnä niitä.
koska mietit ihan turhia juttuja jo nyt. Et tule kyllä koskaan elämässäsi lapsiperheenä pärjäämäänkään, asenteesi sen jo kertoo.
Ironista kyllä, olet saanut kohtalotoverin krunikasta. Nimimerkistä lapseton. Ja heillä on sentään rahaa. Voitte yhdessä itkeä ja hermoilla kuika elämä onkaan kallista, ja solujenne dna niin halpaa, ilmiselvän heikoissa geeneissänne...
Mikäs sinä olet kenenkään geeneistä puhumaan???? Onko täällä keskustelevilla ihimisillä olemassa pienintäkään hajua asiallisesta keskustelusta toista ivaamatta ja argumentteja esittäen. Sinähän menet törkeästi henkiökohtaisuuksiin!!
Toisekseen, sinun tehtäväsi ei ole sanoa kenellekään *SAAVATKO* he toivoa lasta. Tottakai minä haluan lasta, ja aiheutat minulle suurta mielipahaa sanomalla noin. Miksen minä, jos kaikki muutkin, saisi esittää näkemyksiäni mieltäni askarruttavista asioista ja kysymyksistä vailla vastausta. Paljonko luulet perhepolitiikkaamme auttavan se, että sinä tai joku muu, vinoilee ja sanoo törkeyksiä minulle palstalla, jossa ideana on keskustella lapsista ja parisuhteesta????? Kero se!!
Epäilen, että koska haluat haastaa henkilökohtaisuuksiin, tulet saamaan sitä mitä tilaat.
sulla lasten kanssa. Saat kyllä haluta niitä ihan vapaasti. Anteeksi, jos loukkasin mielipiteilläni sinua nyt ja aikaisemmin.
Mutta sen sanon. Kun saat lapsen, EHKÄ ymmärät tätä kritiikkiä, jota olet saanut osaksesi.
Katsopas itseäsi näistä aikaisemmista teksteistä; aina kun joku on erimieltä, syytät häntä asiattomaksi. Onko tuo yrittäjän ylpeyttä vai kenties puhdasta narsismia?
Luin ketjun pikakelauksella läpi. Kysymys oli siis siitä, että onko rahaa tehdä lapsia! Osa kokee, että varaa ei ole, kun taas joillakin ei ole halua (ehkä), mutta ehkä rahaa, tai he miettivät liian tarkkaan.
Hmmm...Mihin itse sijoitun? Ymmärrän mielestäni molempia osapuolia. Kuitenkin olen sitä sorttia, joka on tottunut jo itse lapsena siihen, että hyvin ollaan tultu toimeen. Siispä haluan tarjota lapsilleni samaa. Olen myös ollut kunnianhimoinen. Mietin, että kun olen itse onnellinen eli saan toteuttaa itseäni, ovat myös lapseni onnellisia, kun äiti on iloinen:). Siispä: jokainen kai toivottavasti miettii, millaisen elämän itselleen haluaa ja miten lapset siihen sopivat. Itse olen korkeasti kouluttautunut ja nyt työelämässä ja toivottavasti saan pian lapsia. Jos en, toivon, että voin olla silti onnellinen. Lapset eivät saa olla itsessään elämäni onnellisuuden edellytys, vaikka heitä tietysti äidin palavalla rakkaudella rakastaisin, jos heitä saisin.
Mikäli ymmärsin "lapsetonta" oikein, hän haluaa toteuttaa myös itseään. Niin myös minä. Muuten: Kenellä 30-vuotiaalle on jo melkein maksettu asunto??? Voi onnellista. Itse mieheni kanssa alle kolmekymppisinä vasta suunnittelemme asunnon ostoa, ja hinnat on pilvissä Hesassa. Siispä: toimeentulo ja tulojen suuruus on mielestäni myös erittäin suhteellista. Onko varaa tehdä lapsi...Hmmm. riippuu, mikä on paikkakunnalla asuntojen hinta...pikkukunnassa hieman eri tasoa kuin Hesassa! Itse voisin muuttaa kauemmaksi ja se on varmaankin täyttä totta tulevaisuudessa.
Mutta toivon, että jokainen kokisi, että olisi edes vara yhteen lapseen ja KYLLÄ NIIN ON - olihan maanviljelijäisovanhemmillanikin lähes kymmeneen! Lapset ovat kuitenkin sopeutuvaisia!!
on, etteivät aivan kaikki itsekkäät puupäät lapsia hanki... ;-) !! Parempi niin. Ja taas toisaalta; jos lasten hankinta olisi noin äärettömän monimutkaista ja hankalaa, niin olisihan jo koko ihmiskunta kuollut sukupuuttoon!!!
Ps. Kuka on niin hölmö, että tuhlaa 4000 eegee kuukaudessa, niin että mitään ei jää?? Aika kallista... "Niin, elämä on..."
mainen nimimerkki on niin voimakkaasti omissa pauloissaan, että lapsi vain kärsisi hänen pitkissä lakatuissa kynsissään. Henkisesti tervettä päivää ei siellä näkyisi. Valitettavasti. Olen niin pahoillani.