Lohdutukseksi kaikille pysyvää suhdetta etsiville

Aamulla, kun kiskottelin vielä sängyssä, katselin mieheni pukeutumista ja ajattelin onnea, mikä minua on kohdannut. Kysyin häneltä, että oletko iloinen, kun laitoit ilmoituksen aikoinaan suomi24:ään. Sain kaikkein lämpöisimmän hymyn ja suukon osakseni sekä lauseen: "Olen ja en voinut kuvitellakaan, millainen aarre sieltä voi löytyä."
Haluaisin valaa uskoa kaikille todellisille normaalia kumppania etsiville ihmisille. Me olemme olleet nyt yhdessä viisi ja puoli vuotta, joista kaksi ensimmäistä vuotta 150 km välimatkan ja työpaikkojen vuoksi olimme "vain" seurusteleva pari. Tosin silloinkin olimme lomia ja viikonloppuja yhdessä. Kolme vuotta sitten sain työpaikan ja muunkin elämän siihen järjestykseen, että pystyin muuttamaan miehen kanssa pääkaupunkiseudulle. Hankimme yhteisen kodin, johon minäkin sain sanoa sanani.
Näin se meillä onnistui:
Meillä molemmilla oli niukat, kuvattomat ja asialliset ilmoitukset. Olimme vielä varsin "tuoreita" netti-ilmoittelijoita. Minä olin laittanut ilmoituksen keväällä ja mies kesällä. Huolimatta minun niukoista tiedoistani ja ilmoituksesta haluta ystävä, sain lukemattomia vastauksia. En vastannut kenellekään sellaiselle, joka lähestyi vain muutamalla rivillä tai pyysi minua kirjoittamaan vain lisää itsestäni. En myöskään kenellekään, joka jo ensimmäisessä kirjeessään viittasi seksuaalisuuteen tai puhumattakaan ehdotti sitä.
Vastasin kevään ja kesän aikana muutamille mielenkiintoisille ja hyvää suomea kirjoittaville suunnilleen omanikäisilleni miehille. Tapasin myös joitakin heistä julkisella paikalla kahvilassa. Kaksi heistä pilasi sen välittömällä vonkaamisella, yksi oli ulkoisesti täysin erilainen kuin oli ilmoittanut. Olen pitkä nainen ja minä henkilökohtaisesti haluan, että mies on edes muutaman sentin minua pitempi, jotta voin tuntea itseni naiselliseksi ja haluttavaksi. Yhtä tapailinkin muutamia kertoja, mutta minulle tuli intuitiivinen tunne, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää, vaan takana taitaakin olla jonkinlainen luonnehäiriö. Erityisesti se tuli esiin silloin, kun tarkkailin hänen käytöstään omien aikuistuvien lastensa seurassa. Mietin jo, että ei tästä netissä etsimisestä tule mitään. Pidin kuukauden tauon ja nautin vain kesästä ja lomastani maalla.
Syksyllä uusin metodein. Aloin itse selailla ilmoituksia. Kirjoitin yhdelle, jota en aiemmin ollut huomannut. Profiili ei ollut mikään laaja kuvaus. Se oli kuitenkin hyvää suomea asiallisine sisältöineen. Kirjoitukseni ei ollut kovin pitkä, mutta näköjään hyvä aloitus, koska vastaus tuli samana päivänä. Hän ei ollut saanut kuin muutaman yhteydenoton parin kuukauden aikana ja nekin olivat miltei kaikki hoonosoome yhteydenottoja.
Kirjoittelimme toisillemme edes kuvia vaihtamatta yli kuukauden. Näin tutustuimme toisiimme ihan sieluja myöten ehkä avoimemmin kuin koskaan muuten olisi ollut edes mahdollista.
Ensi tapaaminen jännitti, kun edes oikeita nimiämme, ammattejamme tai toistemme ulkonäköä emme tienneet. Pituudet, painot ja hiusten värin ja mallin olimme kertoneet kirjeitse.
Kun pyyhälsin paikalle jälleen kerran viime tipassa, siinä hän istui: keski-ikäinen ihan normaalin näköinen suomalainen mies. Ehkä en olisi huomannut häntä koskaan ihmisvilinästä, mutta nyt tunsin hänet jo sisältäpäin.
Hämmennyin, koska hän tuijotti minua miltei vihaisen näköisenä. Onneksi juttu alkoi luistaa ja aika vierähti. Jälkeenpäin hän on kertonut, että sain häneltä jalat alta ja hän ei saanut sanaa suustaan. Hän ei olisi voinut villeissä unelmissaankaan kuvitella löytävänsä sellaisen naisen netistä kuin minä olin hänen mielestään.
Hän oli todellinen herrasmies. Kiitti kädestä, kun saattoi minut autolle. Sovimme tapaamisen jo muutaman päivän päähän ja kävimme silloin jälleen syömässä. Nyt sain sentään jo poskisuudelman. Kirjoittelu ja soittelu vain kiihtyi. Kolmas kerta oli viikon päästä ja silloin minä olin jo niin aloitteellinen, että kävellessämme käsikädessä pysähdyin ja katsoin häntä intensiivisesti silmiin, ja jippii, sain häneltä ensimmäisen suudelman, joka intohimoisuudellaan sai meiltä molemmilta polvet heikoiksi. Etenimme hitaasti, niin että varsinainen fyysinen yhteiselomme alkoi kolmen kuukauden päästä ensikirjeestä. Ja nyt tätä paloa ja intoa ei ole mikään himmentänyt. Meillä on hyvä olla yhdessä - kaikin tavoin.