Erkki Leminen: "Sinun katseesi edessä, Herra, olen aina tällaisenaan.Syvä murhe mun mieltäni painaa, kun en muuttunut ollenkaan. Sama turmellus, itkuni aihe, on minussa yhä vaan. Minut voisit jo hyljätä, Herra, sinä oikein tekisit vain. Olen tuhlannut armosi aina niin paljon kuin sinulta sain. Sanot kuitenkin, laupias Herra: "Pidän heikkoja omanain".
"Kun matkani muistoja mietiskelen, niin murhe mun mieleni täyttää, kun harva mun työni on sellainen, min tohtisin Herralle näyttää. Ja ehkä on silmissä vanhurskaan sekin väärää, min oikeaks luulen, ja ehkä mä siitäkin tuomion saan, mitä ihmisten kiittävän kuulen" (Hgl 155, Simo Korpela)
"On kylmä sydämemme ja suuri kovuutemme. Ken heltymään sen saisi nöyräksi taivuttaisi? Ei sateet, salamatkaan, ei liekit palavatkaan sen aatamillisuutta voi murtaa, luoda uutta. Lyö Mooses vasaralla: Se itkee iskun alla, vaan kuritus kun laantuu, se entiselleen taantuu" (Siionin virsi 64).
Urho Muroma kirjoittaa: "Eikö ole niin, että mitä vanhemmaksi tulemme ja mitä kauemmin Herran seurassa vaellamme ja pyrimme aina yhä lähemmäksi häntä ja sisäinen ihminen joutuu yhä kirkkaampaan taivaalliseen valaistukseen, sitä suuremmiksi syntiseksi tulemme omissa silmissämme? Kyllähän me aina olemme olleet samanlaisia, mutta emme ole aina sitä nähneet. Uskoon tullessamme olimme aivan yhtä kurjia kuin tällä hetkellä. Kyllä Herra sen jo silloin näki, mutta ei vielä paljastanut sitä meille. Vasta sitä mukana kuin vaelluksemme kävi yhä kirkkaampaa valoa kohti, hän antoi meidän huomata, millaisia syntisiä hän oikeastaan oli seuraansa ottanut. Emme siis ole tuottaneet hänelle minkäänlaisia yllätyksiä. Hän tiesi meidät kutsuessaan, että hän kutsui suuria syntisiä, itsessään ihan kelvottomia" (Urho Muroma, Jumalan hoidossa, 36).
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/JumalatonkokelpaaJumalalle.htm
"Kun matkani muistoja mietiskelen, niin murhe mun mieleni täyttää, kun harva mun työni on sellainen, min tohtisin Herralle näyttää. Ja ehkä on silmissä vanhurskaan sekin väärää, min oikeaks luulen, ja ehkä mä siitäkin tuomion saan, mitä ihmisten kiittävän kuulen" (Hgl 155, Simo Korpela)
"On kylmä sydämemme ja suuri kovuutemme. Ken heltymään sen saisi nöyräksi taivuttaisi? Ei sateet, salamatkaan, ei liekit palavatkaan sen aatamillisuutta voi murtaa, luoda uutta. Lyö Mooses vasaralla: Se itkee iskun alla, vaan kuritus kun laantuu, se entiselleen taantuu" (Siionin virsi 64).
Urho Muroma kirjoittaa: "Eikö ole niin, että mitä vanhemmaksi tulemme ja mitä kauemmin Herran seurassa vaellamme ja pyrimme aina yhä lähemmäksi häntä ja sisäinen ihminen joutuu yhä kirkkaampaan taivaalliseen valaistukseen, sitä suuremmiksi syntiseksi tulemme omissa silmissämme? Kyllähän me aina olemme olleet samanlaisia, mutta emme ole aina sitä nähneet. Uskoon tullessamme olimme aivan yhtä kurjia kuin tällä hetkellä. Kyllä Herra sen jo silloin näki, mutta ei vielä paljastanut sitä meille. Vasta sitä mukana kuin vaelluksemme kävi yhä kirkkaampaa valoa kohti, hän antoi meidän huomata, millaisia syntisiä hän oikeastaan oli seuraansa ottanut. Emme siis ole tuottaneet hänelle minkäänlaisia yllätyksiä. Hän tiesi meidät kutsuessaan, että hän kutsui suuria syntisiä, itsessään ihan kelvottomia" (Urho Muroma, Jumalan hoidossa, 36).
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/JumalatonkokelpaaJumalalle.htm
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aamen,aamen.
Omituisessa pilvessä elää uskovainen. Todellisuus saa jäädä.
Sikäli puhut asiaa, että ateistin todellisuus pitääkin jäädä uskovalta.
Tätähän me pelätään. Uskovan pitäisi jäävätä itsensä kaikesta päätöksenteosta ja todelliseen maailmaan vaikuttavasta toiminnasta. Esimerkiksi otettakoon uskovainen bussikuski, joka saattaa ihan milloin tahansa tempautua taivaaseen tai jättää ruorin jeesukselle.
Aamen!
09768