Kuinka päästä menneisyyden mokausten ahdistuksesta

Minä haluaisin myös vastauksen esittämääsi kysymykseen, miten pääsisin eroon tästä? Kaikki ihmiset eli myös minä olen tehnyt elämässäni asioita joita kadun, häpeän jne. Ongelmani on se että en pääse yli tekemistäni mokista. Pyörittelen niitä päässäni ja saatan tehdä niistä totaalisen katastrofin mielessäni. Pahin tietty on se että mielessäni olen jo aiheuttanut jonkun toiisen henkilön kuoleman tjtn.

Vittuimaista tässä on myös se että asiat jotka ovat jo tapahtuneet ja joita ei enää tarvitsisi pyöriitellä päässään saattavat sinne ilmestyä jonkin asian yhteydessä. Jokin pienikin asia joka muistuttaa jostain vanhasta asiasta joka hävettää tjtn nousee pintaan ja saattaa lähteä elämään taas omaa elämäänsä, joka tarkoittaa itselläni tuskaisuutta.

Itse olen joskus jopa toivonut että mulle tehtäisiin lobotomia tai jotain etten ole enää ajatteluuun kykenevä. En jaksa, en halua, en pysty enää kierimään näissä tunteissa mutta kun ne tulevat en pääse niistä eroonkaan. Ei tosiaan hyvin mene jos itselleen edellämainittua toivoo....

Olkaa tietoisia mielenliikkeistä ja sanokaa mielessä aina seis kun epätoivottu muisto alkaa vyöryä mielessä.

Minulla oli myös syyllisyydentunteita menneisyyden virheiden takia ja ne aiheuttivat ahdistusta.
Jossakin vaiheessa sitten opin ajattelemaan, että se mikä on "tapahtunut on tapahtunut ja asiaa ei voi enää muuksi muuttaa" vaikka kuinka haluaisi. Täytyy vaan armahtaa itseänsä ja jatkaa eteenpäin. Tämän oppiminen ei kuitenkaan käynyt hetkessä mutta jotenkin tähän kasvoi ajan kanssa. Jos pystyt ajattelemaan näin niin voit työntää nuo menneet asiat pois mielestä ja päättää että niitä on enää turha murehtia vaan nyt eletään tätä hetkeä.

Minulla on sama, tunnen välillä valtavaa häpeää jostakin mitä olen tehnyt, sanonut tai jättänyt tekemättä, häpeä on niin suuri että lähes kierin sängyssä niitä miettiessäni. "Seis" ajattelu ei siihen auta. Lääkäri on kertonut että masennus ja ahistushäiriöissä tulee helposti pakkoajatuksia jotka kuuluvat oireidenkuvaan, ne voivat olla mitä tahansa ajatuksia jotka tulevat toistamiseen kykenemättä itse vaikuttamaan niihin ja ne ovat ahdistavia. Varsinaisia masennusoireitakaan ei välttämättä vielä ehdi näkyä ennen niitä.

On oikeus olla armollinen itselleen ja muille. Anteeksianto itselle ja anteeksisaamiseen uskominen muilta auttaa. Oma ratkaisuni on ns. taviksen rukous, josta saa rohkaisua. Oli pari pahempaa juttua, joista kerroin rippi-ominaisuudessa pastorille ja sain vapauden sitä kautta (vanhentuneita rikoksia, joita ei voi hyvittää yms.).
Huono omatunto Jumalan äänenä ja liian ankara yliminä psykologisena kehitysvaiheena (ristiriitaiset, tiukat ohjeet vanhemmilta tai muilta läheisiltä yliminän kehittymisvaiheessa) menevät helposti sekaisin.
En halua jeesustella, mutta Luojamme haluaa eheyttää meitä, ei olla syyttämässä ja tuottamassa ahdistusta ja syyllisyyttä ja häpeää.
Iloa kevääseenne :-)

Minäkin haluaisin muuttaa pois tms. Olen mokaillut kaikkea outoa ja häpeän joka hetkeä. Siis oikeasti, myös kaikkea sitä mistä voisin olla ylpeä. En uskalla käydä edes kaupungilla.

On ollut samaa.

Pitäisi oppia antamaan itselle anteeksi nuo vanhat tilanteet. Ei kukaan ole täydellinen ja virheiden tekeminen kuuluu ihmisyyteen.

Niinpä. Nii ajatukset on niin tuttuja. Voimii meille.