voisiko joku n.35 vuotias mies vastata tähän. olen 34v. ja haluaisin alkaa tapaileen miestä, mutta ongelmana on se että olen sairas. mulla on vakava masennus ja dissosaatiohäiriö jo 2.5vuotta...kysymys kuuluu voiko kenelläkään miehellä haluttaa tutustua minuun? en ole itsetuhoinen ja asun oulussa
seurutelua?
sairastyttö
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen noin 35 ja onhan halukkaita yksinäisiä miehiä varmaan tuhansia jotka haluaa seurustella. Mutta sulle ei varmaan kelpaa normimies vaan pitää olla joku komea töissä käyvä mökinomistaja jolla on rahaa ja hieno auto. Miehessä ei saa olla vikoja että nainen kiinnostuisi. itse olen terve kuin pukki.
en kyllä ihan noinkaan sanoisi :) en toki halua ihan ketä vain. täytyy olla luotettava koska mua on petetty ja ihminen joka haluaa käydä töissä...vaikka en siihen juuri nyt itse pysty olin terveenä esimiesasemassa ja tein paljon töitä...tosin olin myös melkein aina iloinen toisin kuin nyt. minussa on paljon vikoja ja hyväksyn myös sen että toisessa on...paitsi huumeet ja väkivalta
Tässä laman runtelemassa maassa työn saanti ei ole itsestäänselvyys. 98% työttömistä tekisi töitä jos töitä saisi. En voi pakottaa ketään ottamaan mua töihin. Olin itsekkin 12 v töissä kun sain loparit.
Kyllähän tuo kelpais. Tosin olen työssä käyvä mökin omistaja ja ajan v8 mersua.. En ole jännä pettäjä pelimies joten naiset ei kiinnostu.
Olen 31v mies ja aiemmin olen ollut yhdessä vakavaa masennusta sairastaneen naisen kanssa. Sen perusteella voin sanoa etten itse innostu ajatuksesta.
Muunlaiset sairaudet kuin mielenterveyden sairaudet kyllä menee, mutta jos mieli on sairas niin elämä ja yhteiselo on hankalaa.
Kävin muutamilla treffeillä vaikeaa masennusta sairastavan naisen kanssa ja aika huono maku jäi. Mutta en voi tietää miten homma pelaisi jonkun toisen masennusta sairastavan kanssa. Eli ei se tutustuminen mahdotonta olisi.
Ikää on 35-vuotta, ja sanoisin, että "ehkä", joka riippuu lähinnä siitä kuinka hyvin lääkityksesi toimii ja kuinka hyvin pystyt muuten huolehtimaan itsestäsi. Omalla kohdallani sanoisin, että niin kauan kuin homma pysyy edes osan aikaa paketissa, eli olet kykeneväinen normaaliin sosiaaliseen kanssakäyntiin, niin sairaudet eivät ole mikään ongelma.
Sanoisin, että kannattaa etsiä mies, jolla on joko omakohtaisia tai ystäväpiirin puolesta kokemuksia mielenterveysongelmista. Minulla on kokemuksia kummaltakin osin, joten ymmärrystä ja kärsivällisyyttä on lähes rajattomasti, jos olet tosissaan kykeneväinen huolehtimaan itsestäsi.