Vasta yli 4 kk yksin...

Menetin mieheni parin kuukauden sairastelun jälkeen.Hän oli juuri täyttänyt 60.Takana 30 vuotta yhdessäoloa.Siitä tuli juuri 2 vuotta.Suru on muuttanut muotoaan eli ei enää itketä niin paljon,mutta itkun tilalle on tullut arkielämän ikävä eli kaikki asiat ,joita teimme yhdessä ,tuovat surun ja yksinäisyyden tunteen ,nyt kun teen niitä yksin.Pahinta on todellakin yksinäisyys ja toimettomuus.Olen siirrellyt huonekaluja lähes viikottain,etten vain olisi toimettomana.Lähtisin töihin,muttei kukaan tämän ikäistä enää työllistä.Jos sinulla on ystäviä ,niin älä jää kodin hiljaisuuteen suremaan .Jokainen toimelias hetki tuo helpotusta.En aikaisemmin ymmärtänyt ,mitä yksinäisyys todella on,mutta läheisimmän ihmisen poislähtö jättää kyllä hirveän tyhjyyden. Jaksamista meille kummallekin ja kaikille muille,joita suru on kohdannut.

Minulla on samanlainen tilanne, mieheni kuolemasta 3 kk tapahtui aivan äkkiarvaamatta ja jäin yksin. Kyllä tämä on niin vaikeaa en oikein saa elämästä kiinni kaikki tuntuu niin turhalta ja mitättömältä jäin eläkkeelle vähän aikaa sitten ei keritty nauttia eläkepäivistä yhdessä kuin kaksi kuukautta.
Olimme avioliitossa 45 vuotta, toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja tulevaisuudessa olisi vähän helpompaa nyt ainakin tuntuu niin yksinäiseltä enkä osaa ja en haluakkaan mennä vielä muualle kuin hautausmaalle.
Yritetään yhdessä meitä on varmasti monia samassa tilanteessa olevia.