Kaukosuhteessa, henkistä uskottomuutta?

Hei, olen seurustellut reilu pari vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa. Näemme n. kuukauden tai kahden kuukauden välein viikon, olen korviani myöten rakastunut ja poikaystäväni on aikeissa muuttaa vuoden parin päästä luokseni. Olemme puhuneet naimisiin menosta, lapsista ym. ja lähentelemme iältämme molemmat 30vuotta. Olen alkanut miettimään, että olenko ollut henkisesti uskoton.

Meillä on upeaa seksiä, kun nähdään, mutta erossa oloa aikana vain pientä puhelimessa tuhmailua, pitemmälle meneminen puhelimitse tai Skypellä tuntuu minusta hieman vaivaannuttavalta. Ongelmani on, että halut ovat kovat, minua ei kiinnosta pettäminen, mutta mietin usein muita miehiä ja katselen kuvia ja videoita netistä. Fantasion myös seksistä muiden kanssa. Oma mies ei ole oikein halukas ottamaan itsestään sellaista materiaali, joka pitäisi kiihottuneisuutta yllä. On kuvia hänestä tai ei, joka tapauksessa harrastan paljon itsetyydytystä ja kokeneena seksin suhteen palaan ajoittain mielessäni poikaystäväänikin edeltäviin seksikokemuksiin ja kumppaneihin, oikeastaan ajatukset tuntuvat harhailen sinne tänne halujen vallassa. Vanha ei suola ei kuitenkaan haluta, sille on aina syynsä miksi olen eronnut/jättänyt suhteet lyhyiksi. Teenkö mielestänne väärin? Pitääkö minun tuntea huonoa omaatuntoa? Kellään samanlaisia kokemuksia? Kun poikaystäväni on läsnä, olen omistautunut hänelle 100%, tunneside on vahva, kuukauden tai kahden erossa olo aika vain vaikuttaa minuun tällä tavalla. Eroa hänestä en osaisi edes kuvitella, mutta en osaa olla ilmankaan näitä ajatuksia rietastelusta.