En mitenkään puolustele itseäni. Totean vain että minun miesten hakeminen alkoi o.an miehen pettämisestä. Kun alkuun yrittää ja uskoo ja toivoo ja pysyttelee asioiden yläpuolella. On hyvä ihminen. Sitten en enää jaksanut. Kun mies ei pahantanut tapojaan vaan paheni kaikella tapaa. Surullinen, ahdistunut, lyöty, haavoitettu ja rikki lyöty. Hain rakkautta, lämpöä, hyväksyntää, ihmisen lämpöä ja läheisyyttä. Tapasin ihanan miehen. Olen ikionnellinen tässä hetkessä. Toki mietin jos tämäkin menee pielee. Jos menetän hänet? Molemmat haluamme kunnioittaa toisiamme. Jos haluaa lähteä petturin tielle on peli jo menetetty. Särkynyttä lasia ei ehjäksi saa vaikka ehkä liimattuna kasassa pysyykin muttei koskaan eheydy samanlaiseksi kuin ennen. Jos pettää olisi reilua myöntää se. Eniten loukkaa valehtelu ja kieroilu. Arvostuksen puute ja kunnioittamisen puute. Eli tavallaan petin itsekin miestäni mutta tämän uuden löysin kun ero oli jo viereillä, enkä eronnut hänen takiaan.
miksi hain toisia
siksiniin
751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskottomat eivät ymmärrä sitä että valehtelu ja kierous on ns läsnä ilmakehässä vaikka kuinka valehtelisivat. On epäkunnioittavaa olla myöntämättä jos kysytään ja pitää toista peleissään. Voisivat kuolla pois toisia kusettavat ihmiset.
Ja maapallo olisi tyhjä ja autio....
" Valehtelu taas on hyvin inhimillistä, koska haluamme ihmisten pitävän meistä"
Valehtelu on normaalia toimintaa. Usein valheilla on erittäin hyvä tarkoitusperä, se saattaa jopa pelastaa ihmiselämän.
Sen sijaan toisille kuoleman toivominen ei ole normaalia, vaan synkkyyttä mustimmillaan, masennusta, patoutunutta vihaa. Yritä kasvaa ihmisenä. Toisten valheet eivät ole sinulta pois. Enkä ymmärrä miksei ihmiset käytä enempää tuntosarviaan. Intuitiivinen ihminen kuten minä, haistaa kyllä valheen, miettii mistä sen syntyjä syviä. Joskus saatan kysyä tarkennuksia, teen niistä lisää päätelmiä. Ei se ole tyhmä joka valehtelee, vaan se joka uskoo. Ja kuten sanoin, hyvin monet valheet ovat perusteltuja, auttavat pientä ihmistä eteenpäin (tai pelastavat hengen).
"Valehtelu on normaalia toimintaa."
Haloo - ei ole! Valkoiset kohteliaat valheet jokainen tietää. Mutta läheisessä intiimisuhteessa ollaan rehellisiä ja oletetaan, että toinenkin on. Ei ole ihme, että pettäjiä riittää, kun ajattelijoita, että epärehellisyys olisi normaalia riittää yhtä lailla.
Valehtelee itselleen, jos tunnistaa vain valkoiset valheet. Valehtelua on joka lähtöön. Lainaus valehtelua tutkineelta:
"Usein epävarmuuden takana on suhteeseen tullut epärehellisyys, salaisuus tai vieraus, jonka toinen aavistaa. Parisuhde ei Vesterisen mukaan pitkään kestä valhetta, mutta iso kysymys on myös se, kestääkö se totuutta. Pettäjä saattaa sanoa valehtelevansa, koska haluaa säästää toista totuudelta, mutta yhtä hyvin hän voisi kysyä, kestääkö itsekään totuutta."
Tuota "kestääkö pettäjä itsekään totuutta" voisi myös petetyt miettiä tykönään. Jos petetty ajattelisi itsensä pettäjän asemaan, miltä kuvittelisi sen tuntuvan, miten toimisi. Kertoisiko puolisolle, kestäisikö itse totuutta?
Maailma ei ole reilu. Eikä reiluus tosiaan ole aina kannattavaa. Ei ole edes mitään järkeä erotessa paljastaa syntejään. Ei kerrassaan mitään järkeä. Pahimmillaan toinen alkaa vainota ja veetuilla eron jälkeen, vuosia ja taas vuosia.
"Ei ole edes mitään järkeä erotessa paljastaa syntejään. "
Joskus on järkeä. Kuten jos on yhteisiä lapsia, saa viettää loppuelämänsä exää sivuavissa piireissä. Huoltajuus ei ehkä suju, jos on päättänyt olla ikuisesti kusettaa, loppuun asti, omille lapsille kaikkein rakkainta ihmistä. Lapset kasvavat, ja sitten on tilinpäätöksen aika -omille lapsille päin .Tv: kysy vaikka Jörn Donnerilta, joka ei ole nähnyt omia lapsiaan vuosiin.
Jos on erottu, ja vaikka olisi yhteishuoltajuus, se ei estä täysin erillistä elämää exästä. Harva lapsiaan kusettaa, exää ehkä. Mutta tietenkin jos eronkin jälkeen on tarve valehdella eksälle, niin silloin ei kenties haluakaan erillistä elämää exästä, vaan pysyä hänen elämässään valehtelun avulla mukana.
Totuus on se, ettei toinen vanhempi ole lapselle aina rakas, joskus aivan päinvastoin.
Jörkka on kova jätkä... Ainakin vanhempien lasten kanssa hänellä kävi vanhanaikaisesti. Riitaisat välit lasten äitiin, ero, tiet erkaantuivat täydellisesti. Eikä sitten aikuisiälläkään juttu luistanut, eikä lähennytty. Mutta miten tämä tähän liittyy?
Jos isällä on oikeasti hyvät välit lapsiinsa ennen eroa, niin hyvin todennäköisesti myös eron jälkeen. Harva äiti pyrkii estämään isän ja lasten välisen suhteen. Käytännössä äidit toivovat erittäin usein juuri toisinpäin: haluaisivat lasten isän ottavan vastuuta lapsista. Joskus eron jälkeen tapahtuu ihme: isä alkaa ottaa lapsistaan vastuuta paljon enemmän kuin liiton aikana.